keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Copenhagen Beer Celebration Preview Part 2

Preview-sarjan ensimmäisessä osassa esittelin listan Copenhagen Beer Celebrationiin osallistuvista panimoista. Tarkoituksenani on siis kertoa jokaisen listalla olevan, tapahtumaan osallistuvan panimon tarina lyhyesti sekä listata kultakin panimolta kaksi olutta, joiden toivoisin tulevan tapahtumaan. Tilannepäivityksenä vielä se, että lippuja perjantai-aamun 2.5.2014 sessioon (klo 10.00-14.30.) on edelleen tämän kirjoituksen julkaisuhetkellä saatavilla.

Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat To Øl ja The Kernel. Kaksikosta To Øl on minulle jokseenkin tuttu ja The Kernel hyvinkin vieras panimo.

To Ølin tarina:
To Ølin panimon esitteleminen heti Mikkellerin jälkeen on jollain tavalla perusteltua, sillä Mikkellerin ja To Ølin välillä on erikoislaatuinen suhde. To Øl on siis tanskalainen ”mustalaispanimo”, jonka perustajat olivat kouluaikoinaan Mikkellerin Mikkelin oppilaita. Mikkelin kanssa keskusteltuaan Tobias Emil Jensen ja Tore Gynther totesivat, että ainoa tapa varmistaa oluen laatu on panna se itse. Tuloksena syntyi To Øl, eli Kaksi Olutta. Alkuun ”mustalaispanimon” majapaikkana toimi koulun keittiö, mutta myöhemmin kaupallisen kehityksen myötä olutta alettiin panemaan tarkoitukseen sopivammissa tiloissa, kuten Proef Brouwerij’lla. Yhteistyö Mikkellerin Mikkelin kanssa jatkui yhteisten olutprojektien merkeissä, tuloksena muun muassa Overall IIPA.

Haluaisin kokeilla To Ølilta:
To Ølin kanssa eteen tuli sama ongelma kuin Mikkellerinkin kanssa, eli valinnanvaraa löytyy liikaakin ja hyviä oluita testattavaksi olisi pilvin pimein. Tässä kuitenkin valintani.
  
Olut nro 1. Black Maria / Black Malts and Body Salts
Näiden välillä oli mahdotonta tehdä ratkaisua, koska kumpikin Black IPA kuulostaa harvinaisen houkuttelevalle ja omalla erityisellä tavallaan kiehtovalle. Black Marian inspiraationa on panimon itsensä mukaan tavallinen IPA. Oluesta tekee omanlaisensa se, että IPAssa normaalisti käytettävät karamellimaltaat on korvattu Carafa-maltailla ja suklaamaltailla. Black Malts and Body Saltsin innoittajana puolestaan toimii stout. Oluen erottaa stouteista se, että karamellimaltaat on korvattu tietyillä, hedelmäistä, vihreää makeutta olueen tuovilla humalalajikkeilla. Tällaiset olivat siis panimon omat ambitiot oluenpanoprosessin aikana. Itse uskoisin, että pressopannussa valmistettua kahvia sisältävä Black Malts and Body Salts olisi kuivahko, vahvasti kahvinen ja stoutmainen Black IPA. Black Marian ounastelisin olevan paahdetun suklainen, mutta samaan aikaan melko voimakkaan humaloidun ja havuisen makuinen. Parasta olisi, mikäli nämä kaksi varsin potentiaalista olutta saisi tapahtumassa rinnakkaismaisteluun. I wish upon a star…
  
Olut nro 2. Blossom
Kevät ja kukkaset, niistä on Blossom tehty. Kyseessä on kuivatuilla kukilla höystetty vehnä-ale, josta löytyy esimerkiksi ruusun ja hibiscuksen kukkia. Kukkien ohella oluessa on myös painokkaan kuuloinen humalayhdistelmä – Simcoeta, Citraa, Galaxya ja Amarilloa. Kevääseen sopiva olut pääsee listalleni osittain myös Celebrationin toukokuisesta ajankohdasta johtuen.

The Kernelin tarina:
The Kernel on lontoolainen vuonna 2009 perustettu panimo, jonka tavoitteena on tehdä huomiota kaipaavaa olutta Pale Alen, India Pale Alen, Old School London Porterin ja Stoutin kategorioissa. Perusasenteeltaan panimo on simppeli, eikä koreile pullojen etiketeillä. Etiketeistä ei löydy edes oluen maun kuvausta, koska The Kernelin perustaja Evin O’Riordain uskoo oluidensa juojan osaavan selvittää itse, miltä kukin olut maistuu. Panimon nimi on yksinkertaiseen brändiin sopivan looginen ja yksinkertainen – kernel tarkoittaa yhtä oluen perusrakennusaineista, eli jyvää.

Haluaisin kokeilla The Kerneliltä:
Olut nro 1. India Pale Ale Double Citra
Imperial/Double IPA-tyylinen India Pale Ale Double Citra pääsee listalleni, koska Citralla humaloidut IPAt ja DIPAt ovat suosikkejani. Citrainen humalointi on mielestäni IPAssa vaan yleensä ylitsepääsemättömän hyvä, havuisen raikas ja ihanan sitruksinen. Valintaan vaikuttivat myös oluen Ratebeerissä saamat poikkeukselliset pisteet (100 pistettä kokonaisuudesta ja 98 pistettä tyylistä). Veikkaisin tämän oluen olevan erittäin katkera, sitruksinen ja mäntyinen.
  
Olut nro 2. Export Stout London 1890
Tässä oluessa houkuttaa sen nimi ja erityinen tyyli. The Kernelin yhtenä erikoistumisalueena ovat Old School London Porterit ja Stoutit ja Export Stout London 1890 edustaa panimon vahvaa aluetta. Export Stoutin resepti perustuu Lontoon Panimon reseptiin vuodelta 1890. En ole aiemmin maistanut vanhan ajan lontoolaisia stouteja tai porttereita, joten toivoisin hartaasti pääseväni kokeilemaan niitä Beer Celebrationissa.

Lisätietoja:
Copenhagen Beer Celebration:
To Øl Black Maria Ratebeerissä:
To Øl Black Malts and Body Salts Ratebeerissä:
To Øl Blossom Ratebeerissä:
The Kernel India Pale Ale Double Citra Ratebeerissä:
The Kernel Export Stout London 1890 Ratebeerissä:
The Kernel Export Stout London 1890 Olutoppaassa:
The Kernelin tarina:
To Ølin tarina:

4 kommenttia:

  1. Olen nyt London Porterin seurassa lueskellut blogisi läpi (mitäs mieltä muuten kyseisestä juomasta?)

    Mukavan "raikasta" ja helppolukuista tekstiä. Varsinkin tuo juustojen ja oluen yhdistäminen oli mielenkiintoinen. Itsellä on lähinnä kokemusta juustoista ainoastaan viinien kanssa, joten mielenkiinnolla otetaan oluet myös soppaan mukaan.

    Mainitset suosikkiolueksesi Traquair Jacobite Alen. Mulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa edes tuosta. Kun sitä sai Alkosta muutama vuosi sitten en ehkä osannut arvostaa tarpeeksi. Uusintaan menee kyllä :P

    Oma suosikki on varmaan huikea jenkki Impy, Boris The Crusher

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sam,

      Kiitos ja kiva, että olet viihtynyt blogini parissa. Juustot ja oluet otin aiheeksi osittain siksi, että niiden yhdistämisestä ei ole hirveästi kirjoitettu ja osittain tietysti, koska olen molempien ystävä. Juustojen ja viinien komboa olen itsekin aiemmin kokeillut, mutta nykyisin nautin juustojen kera joko viiniä tai olutta tilanteen mukaan. Molemmissa on puolensa.

      Fuller'sin London Porterin osalta täytyy tunnustaa, että en ainakaan äkkiseltään muista juoneeni sitä...menee siis testattavien listalle :)

      Jacobite on oluena erittäin mielenkiintoinen, itse tykkään sen lakritsisuudesta ja täyteläisyydestä sekä sulavasta suutuntumasta. Varmasti on kyllä olut, joka ei kaikille sovi, koska maistuu sen verran voimakkaasti lakritsille ja salmiakille. Mutta suosittelen kuitenkin testaamaan uudelleen. Helsingissä Jacobitea ainakin sai Maltaisesta Riekosta vielä muutama viikko sitten ja lupasivat sitä jatkossakin olevan tarjolla.

      Boris The Crusher on kyllä erittäin maukas ja aromikas olut, yksi suosikeistani myös. Tykkään yleensäkin Hoppin' Frogin tuotteista.

      Poista
  2. Et ole maistanut London Portteria..! Ehkä paras Portter ikinä. No Founders on ehkä vielä parempi, mutta kuitenkin. Alkoon hopi hopi :P

    Täytyy kattoo tota Jacobiteä kun Riekkoon seuraavan kerran eksyy.

    No nyt yöllisessä mielentilassa maistuu Fullerssin Vintage Ale 2013... voi pojat kyllä toimii.

    VastaaPoista
  3. Jep, täytyy ottaa tosiaan tavoitteeksi juoda ajatuksen kanssa (ja myös reitata) London Porter jossakin vaiheessa :)

    Vintage Alekin on toistaiseksi vielä minulla kokeiltavien listalla.

    VastaaPoista