Tämä postaussarja on tarkoitettu kaikille, joiden mielestä
hyvä olut muuttuu erinomaiseksi huolellisesti valitun suklaaparin myötä ja
erinomaisesta oluesta voi tulla parhaimmillaan täydellisyyden rajoja hipova
juuri sen oikean kaakaoisessa syleilyssä. Sarja sai inspiraationsa, kun
huomasin, että kaikkein kitkerin ja yönmustin 90-prossainen suklaa ei
välttämättä ole ollenkaan paras valinta katkeralle ja kuivalle imperial
stoutille, vaan kohtaaminen voikin olla täynnä kylmiä tunteita periaatteessa
samankaltaisten, mutta silti toisiaan hylkivien makujen piikitellessä toinen
toistaan.
Suklaan ja oluen maailmassa myös vastakohdat voivat täydentää
toisiaan ja siksi esimerkiksi makean oluen ja kuivan kaakaoisen suklaan kohtaaminen
voi osoittautua hyvinkin hedelmälliseksi ja miellyttäväksi.
Ensimmäiseen osaan olen valinnut kaksi aromikkaan voimakasta,
mutta hyvin erilaista imperial stoutia.
Omnipollo Selassie
Makean suklaapirtelöinen ja mokkakahvinen Selassie edustaa
Omnipollon karkkimaista tyyliä, joka jakaa mitä tehokkaimmin olutkansan
mielipiteet. Voisi kuvitella, että tämän oluen kera sopisi napsia suun täydeltä
kaikensorttista makeaa ja imelää, vaniljaa ja vaahtokarkkeja. Vaan ei suinkaan
(toki joku äärimmäisen makeannälkäinen voi niin tehdäkin, mutta itse skippaan suosiolla
sokeriöverien fiilistä karttaakseni).
Suositukseni on simppeli ja intensiivisen kaakaoinen Marabou
Premium 86 %. Tumman ja maultaan kevyesti tuhkaisen suklaan kanssa Selassie
sulautuu yhteen ja kokonaisuus on suorastaan mehevä, pientä
suklaajäätelönomaista vaniljaista taustasävyä unohtamatta. Tasapaino syntyy,
kun oluen makeus kohtaa suklaan syvän kaakaopapuisen maun.
Bell's Expedition
Stout
Bell's Expedition Stout asettuu vähemmän makeaan päähän imperial
stoutien laajaa spektriä. Voltikkaana ja tymäkkänä Expedition ei ole ihan omimmillaan
vaikkapa Fazerin sinisen kanssa, vaan vaatii selvästi kaakaoisempaa kumppania
pienellä twistillä. Katkeran kahvinpuruisen, hieman pähkinäsuklaisen, paahdetun
maltaisen ja lakritsisen 78 IBU:n oluen suklaaparitus ei ole mikään helpoin
nakki.
Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että Expeditionia täydentää
parhaiten samaan aikaan särmiä silottava ja tuhdin, jopa tuhkaisen
täyteläinen tumma pähkinäsuklaa, tai pähkinäinen tummasuklaakonvehti
(esim. Neuhausin ihanassa Dark-konvehtilajitelmassa (kuva yllä) on passeleita
vaihtoehtoja tähän tarkoitukseen). Pähkinälle ominainen rasvaisuus saa
tukea oluen öljyisyydestä, jolloin kokonaisuudesta muodostuu
harmonisella tavalla tuhti ja humalan katkeruus pehmenee.
Toivottavasti
olut- ja suklaavinkit maittoivat. Ainakin allekirjoittaneen
suklaavarastoon ilmaantui tätä kirjoitellessa konvehdin jos toisenkin
mentävä aukko. Seuraavalla kerralla jatketaan tummien oluiden
maailmassa, kun areenalle astuu kaksi kahvista ja kaakaoista olusta
etsimään sitä oikeaa suklaataan. Stay tuned!
PS. Tämä ei (harmi kyllä) ole maksettu postaus ja tuotesuositukset ovat siis ihan omiani. Valitettavasti yksikään suklaanvalmistaja ei ainakaan tietääkseni tapaa muistaa kaakaoisia makuelämyksiä kaihoavia kaljakirjoittelijoita yllätyspaketeilla. Tosin varsin mielelläni vastaanottaisin mainitsemistani suklaista näytteitä ihan niin monta kipaletta kuin kerrostalokämppään vaan pinoamalla mahtuu, vink vink Neuhaus ja Marabou :D