maanantai 26. lokakuuta 2015

Raportti OlutExposta 2015


Tämän vuoden OlutExpo järjestettiin Kaapelitehtaalla 23.-25.10. Itse olin paikalla perjantaina ja sunnuntaina kumpaisenakin lähes koko päivän. Tapahtuma on kehittynyt vuosi vuodelta suuremmaksi ja on ollut mielenkiintoista seurata Expon nopeaa kasvua ja kehitystä vuoden 2013 intiimin tuntuisesta oluthörhöjen ja alan ammattilaisten kokoontumisesta vuoden 2015 lähemmäs 50 näytteilleasettajan eläväiseksi tapahtumaksi. OlutExpossa oli viime viikonloppunakin mittakaavan kasvusta huolimatta yhä jäljellä sitä samaa oluenystävien yhteisen, lämminhenkisen tapaamisen tuntua kuin ekallakin kerralla.


OlutExpossa tuli vastaan monia mieleenpainuvia oluita, joista tähän valikoin muutamia erityisen hyviä yksilöitä. Festari oli sikäli poikkeuksellinen, että siellä törmäsi joihinkin uskomattoman hyviin oluisiin. Sellaista ei kovin usein tapahdu. Best of-listani on tällä kertaa erittäin ulkomaalaispainotteinen ja siihen on syynsä. Tapahtumassa tuli maisteltua enimmäkseen ulkomaisia tuotteita, sillä mukana oli monia muiden maiden harvinaisuuksia ja jännyyksiä, kun taas kotimaisten panimojen uutuuksien määrä oli tämänkertaisessa OlutExpossa suppeahko. Lisäksi maisteltavana oli joitain ulkomaisia oluita, jotka ovat yhä ihan omalla tasollaan.

Yellow Belly: kehno kuva, mutta huikea olut
Buxtonin ja Omnipollon yhteistyöolut Yellow Belly Imperial Stout oli minulle tapahtumassa The Olut, jonka tasolle muut tuotteet eivät millään yltäneet. Kuulemani perusteella olut jakoi mielipiteitä aika rajusti: toiset rakastivat ja toiset eivät voineet sietää tätä konvehtimaisen överiä maapähkinävoipommia. Itse tykästyin tosi kovasti heti Yellow Bellyn ihanan suklaiseen, pähkinänkuorimaiseen ja kermaisen makeaan tuoksuun. Suklaarouheinen, paahdetun maapähkinän makuinen, nougatia uhkuva, kermajäätelöä valuva ja kinuskia pirskahteleva maku oli jotain ihan erityistä. En yleensä välttämättä tykkää kovin makeista imperial stouteista, mutta tämä on poikkeus täydellisen toimivan ja suorastaan järisyttävän suussasulavan kokonaisuutensa ansiosta. Olen aiemminkin maistanut Yellow Bellyä CBC:ssä, mutta vasta OlutExpo antoi kunnon käsityksen tästä oluesta. Oli tästä oluesta mitä mieltä tahansa, ainakin tässä on taatusti tuote, jota ei helpolla unohda.

Ice Cream Pale Ale
Buxtonilta ja Omnipollolta oli festareilla toinenkin yhteistyöolut, joka onnistui hämmentämään minut aika huolella. Ice Cream Pale Ale oli huvittava tuote sikäli, että se ei oikeastaan ollut olutta, vaan jäätelöä. Jos olisi olemassa katkerilla aromeilla kevyesti sipaistua hedelmäistä ale-jäätelöä, niin todennäköisesti se maistuisi juuri tältä. Trooppinen tuoksu ja mangon, papaijan ja kinuskin täyteinen maku höystettynä ripauksella vaniljajäätelön pehmeää maitomaista makeutta. Buxtonin ja Omnipollon yhteistyöoluissa on sellaista taikaa, että hetkittäin tuntuu, että voisin elää yksinomaan näitä juoden.

Disco Soleil
Dieu du Ciel! Disco Soleil oli IPA-osaston kermaa. Tasapainoinen, erittäin juotava olut, jonka maku oli mehevän mango-vaniljainen. Katkeruus oli hiipivää ja rapsakkuus lempeän hedelmäistä. Oikein onnistunut trooppisen linjan IPA. Ainakin tämä Dieu du Ciel!-fani oli iloinen päästessään maistelemaan lempparinsa laatu-IPAa vihdoinkin kotimaisessa oluttapahtumassa. Dieu du Ciel!iä toivoisi jatkossa lisää tarjolle niin baareihin kuin tapahtumiinkin.

Metro Man
Evil Twin Metro Man nousi yhdeksi OlutExpon yllättäjistä. Paahdetun maltaan syvänrapea aromi ja ruskean sokerin aromien tuoma erikoinen makea sivujuonne tekivät tästä imperial stoutista omanlaisensa. Pääosassa oli kuitenkin tuhti ja pitkä suklaakahvin ja lakritsan maku. Makua ja tuoksua täynnä oleva, taidokkaasti tehty tuote.

Soft DK
Myös Evil Twinin Soft Dookie oli imperial stout-puolen kärkeä. Sunnuntai-iltana olutta riitti maisteltavaksi enää reilu puoli desiä, mutta sekin riitti muistuttamaan mieleen tämän oluen luonteen. Kaakaon, vaniljan, espresson, lakritsan, kirsikan ja tuhkan muodostama Soft Dookien makupaletti on originelli ja yhdistää kiinnostavalla tavalla sekä makeiden että kuivien imperial stoutien ominaispiirteitä. Täyteläinen olut, jossa on monia viini- ja rommimaisia vivahteita.

Virmalised Grapefruit
Virmalised Grapefruit, eli Põhjalan erinomaisen Virmalised IPAn greippitwistattu versio oli hyvin miellyttävä tuttavuus. Rapsakka sitruksisuus puki normaalisti trooppisen makeahkoa IPAa osuvasti. Greippisyys ei tässä oluessa ollut lainkaan kitkerää, vaan raikasta ja sopivasti kirpeää. Yksi sitruksisen oluen parhaista puolista oli sen juotavuus. OlutExpon Greippi-IPA-sarjassa maistamistani oluista herkullisin tuote.

Holy Cowbell
Beavertownin Holy Cowbell oli hauskasti maitomainen Black IPA. Kermaisuus ja lakritsisuus yhdistyivät harvinaisen miellyttäväksi paketiksi, jota säesti pehmeänpyöreä suutuntuma. Ei mikään katkerin Black IPA, mutta hyvin persoonallinen ja tasapainoinen olut indeed.

Yeti
Great Dividen Yeti on malliesimerkki hyvin toteutetusta kahvisesta imperial stoutista. Rouhean paksu suutuntuma ja kahvipapuinen, tummasuklainen, vahvasti paahteinen ja sopivasti katkera maku tekevät tästä imperial stoutista klassikon. Ei mitään maailmaa mullistavaa jännyyttä, vaan selkeitä linjoja ja syviä, voimakkaita makuja. Toimiva tuote.

Humalovet
Kotimaisista tuotteista mieleen jäivät erityisesti Humaloven Ruispuolukka Ale ja First Love IPA. Ensi kertaa oluttapahtumassa ollut panimo näytti olevan hallissa kuin kotonaan ja oluet olivat ensituotteiksi yllättävän laadukkaita. Makujen tuoreus kiinnitti erityisesti huomioni, sillä oluissa hedelmien ja marjojen maut tuntuivat raikkaille ja aidoille; kuin vasta poimituista hedelmistä repäistyille. Sekä First Love että Ruispuolukka olivat suht varman päälle-oluita, mikä oli mielestäni ihan hyvä valinta. Uudelle panimolle on ehkä tarpeeton riski lähteä kikkailemaan liikaa ensituotteillaan, sillä ensimmäisillä oluilla luodaan kuitenkin ensivaikutelma ja rakennetaan asiakassuhteiden pohja. Tuotteissa oli silti havaittavissa jo panimon omaa juttua, mikä oli kiva huomata.

Loppuun vielä tapahtuman plussat ja miinukset:

Plussat
+ erittäin laaja ja kokeneemmallekin olutharrastajalle paljon uutta tarjoava valikoima, mukana panimoita Suomen ohella muun muassa Amerikasta, Englannista, Uudesta-Seelannista, Japanista, Virosta, Italiasta, Espanjasta, Puolasta, Ruotsista, Islannista ja Tanskasta.
+ mukana tällä kertaa myös simoja
+ yleispätevän mallinen maistelulasi
+ kohtuullinen oluiden hintataso
+ innostava, ystävällismielinen, suhteellisen selväpäinen ja jopa paikoin analyyttinen ilmapiiri
+ kolme tapahtumapäivää edelleen toimiva ratkaisu, mahdollisuus valita itselle sopiva yhdistelmä päivistä ja myös pitää tarvittaessa välipäivä
+ edulliset euron vesipullot edelleen saatavilla sekä ala- että yläkerrasta
+ visuaalisesti hieno tapahtuma, jossa paljon persoonallisia tiskejä ja jänniä yksityiskohtia
+ monilla tiskeillä tarjolla myös pientä oluen oheen sopivaa naposteltavaa, tämä on iso plussa!

Miinukset
- valitettavan yksipuolista ruokaa, makkara- ja pizzaslicelinjalla mentiin. Kaipaisin enemmän terveellisiä ja raikkaita ruokia (esim. salaatteja, tuoretuottein täytettyjä toasteja ja taskuja tms) ja kasvisvaihtoehtoja ruokatarjontaan. Ruoka-annokset voisivat myös olla selvästi isompia, jotta yhdellä annoksella lähtisi nälkä.
- ei istumapaikkoja hallin alakerrassa
- ei puhtaasti oluisiin keskittyviä oheisluentoja tai maisteluita (tämä oli merkittävä miinuspuoli, koska tykkään itse tosi paljon syventävistä oheisluennoista ja maisteluista tapahtumissa)
- sunnuntaina (!) jonkin verran kännikaloja liikenteessä, tosin ei mitenkään kovin häiritsevässä määrin

Kiitos kivasta tapahtumasta kaikille, nähdään taas ensi vuonna!

Lisätietoja:

OlutExpo Facebookissa:

OlutExpon verkkosivut:

torstai 22. lokakuuta 2015

Tärpit vuoden 2015 OlutExpoon

Omasta mielestäni kotimaisen olutvuoden paras ja odotetuin tapahtuma OlutExpo alkaa huomenna ja on taas tullut aika tehdä tärppilistaa tapahtumaan. Tällä kertaa tärpit on jaettu muutamaan eri kategoriaan, jotta tarjonnasta olisi helpompi saada otetta. Toivottavasti vinkeistä on iloa!

Sitrusihmisille ja greipin ystäville
Tämänkertaisen OlutExpon pienimuotoinen kuriositeetti on niin kutsuttu greippipolku, eli neljän varsin intressantin greippisen ja katkeran oluen setti. Setti kattaa Magic Rockin High Wire Grapefruit APAn, Põhjalan Virmalised IPAn Grapefruit-version, Sori Brewingin Out Of Office Grapefruit Session IPAn ja Ballast Pointin Sculpin IPAn Grapefruit-version. Greippiolutpolusta voi suorittaa yksittäisiä etappeja tai napata kaikki neljä olutta yhteisvertailuun. Vertailussa oluista voi paljastua jänniä puolia ja samalla saa rakennettua ihan omantyyppisensä teemamaistelun.

Tummia tuotteita
Kuten totuttua, tulee OlutExpoon jälleen melko paljon tummia jännyyksiä. Suosittelen oman kokemukseni perusteella maistamaan ainakin Buxtonin ja Omnipollon tuhtia, paksua ja kermaisen pehmeää Yellow Bellyä, Great Dividen mauntäyteistä Yetiä, Evil Twinin tymäkkää Soft DKta sekä Mikkellerin espressoista Beer Geek Breakfast Oatmeal Stoutia.  Itselleni vielä tuntemattomia, mutta kiinnostavia oluita tummassa kategoriassa sen sijaan ovat ainakin japanilaisen Hitachinon Espresso Stout, islantilaisen Borgin Garún Stout ja pettämättömän brittiläisen Beavertownin Holy Cowbell India Stout. 

Kotimaisia tummia uutuuksia ei tapahtumassa harmi kyllä nähdä kovinkaan runsain mitoin. Sorilta löytyy kuitenkin pari herkullisen kuuloista, ainakin minulle uutta tuotetta Dark Humor Club Coconut ja Dark Humor Club Bourbon Vanilla. Tutuksi tulleita ja hyväksi havaittuja kotimaisia tumman linjan oluita ovat ainakin Ruosniemen hyperintensiivinen Vuorineuvos IS, Pyynikin kotoisan kaakaoinen Papan Vanillastout ja Hiiden tuorelakritsainen Pläkki.

Hapanoluita havitteleville
Happamista ja marjaisista oluista tykkäävän toimivin tärppi on Rodenbach Caractère Rouge. Kyseinen olut on mehukkaan vadelmainen, kipristelevän kirsikkainen, linjakkaasti hapan ja tuoreen aromikas. Oluen plussapuoliin luettakoon myös sen poikkeuksellisen kaunis ulkomuoto.
Samaisen panimon Grand Cru on myös erittäin suositeltava tuote, joka saa viehättävät tammiset vivahteensa ikäännyttämisestä.

Lambicceja haikailevalle Boonin lambicit ovat perusvarmoja valintoja, joskaan niiden yllättävyyskerroin ei välttämättä nouse kovin kummoiseksi. Astetta jännempi, tai ainakin harvinaisempi vaihtis on Omer Vander Ghinste Cuvée des Jacobins.

IPAilijoille
IPA-puolelta ehkä eniten odotan uusi-seelantilaisen Garage Projectin oluiden maistelua. Minulle entuudestaan tuntematon Garage tuo OlutExpoon yhden IPAn nimeltään Death from Above, yhden Imperial IPAn nimeltään Pernicious Weed ja yhden Pale Alen nimeltään Venusian Pale Ale. Odotan innolla myös ihanan kanadalaisen suosikkipanimoni Dieu du Ciel!in Disco Soleil IPAa.
Kotimaisista Humaloven First Love olisi kiva testata, sillä uuden panimon oppii usein parhaiten tuntemaan panimon ekasta IPAsta.

Varmoja IPA-valintoja hamuava tuskin pettyy Amagerin, Thornbridgen tai Evil Twinin tiskillä asioidessaan.

Perinteiseen makuun
Pilsner Urquellin suodattamaton versio on oiva valinta hieman varovaisemmilla makunystyröillä varustetulle olutharrastajalle tai vannoutuneelle lager/pils-linjalaiselle. Oluesta tulee Expoon erikoiserä, joka koostuu kahdesta tynnyristä. 

Tynnyrien korkkausajat ovat seuraavat:
Perjantaina 23.10 klo 19.30
Lauantaina 24.10. klo 16.30 ja 19.30.

Perinteisempään makuun toimiva tuote on myös Fullersin täyteläisen toffeinen ja aavistuksen kirnuvoimainen ESB.

Parit jokerit
Rekolan ja Mathildedalin Kaksi Kotia Vailla Humalaa on maustettu villiyrteillä ja pakurilla. Olen tähän mennessä kokeillut humalattomia oluita vain kertaalleen ja täytyy sanoa, että näissä on avautumassa ihan uusi maailma. Villiyrtti-pakuri-Kaksi Kotia lienee riittävän erikoinen olut sellaiselle, joka haluaa kokeilla jotain ihan uutta.

Toisena jokerina lykkään listalle puolalaisen siman. Siemailin itse puolalaista simaa eräänä kauniina kesäiltana Pikkulinnussa ja se oli hyvää; tasapainoisen aromikasta, syvänmakuista ja aidon hunajaista. Apiksen simoista todennäköisesti kumpi tahansa on hyvä vaihtoehto.

Toivotan kaikille antoisaa ja olutrikasta Expoa! Kenties nähdään paikan päällä :)

Lisätietoja:

OlutExpo Facebookissa:

OlutExpon verkkosivut:
http://olutexpo.fi/

tiistai 13. lokakuuta 2015

Kauran, maitokahvin ja kaakaon lempeä yhdistelmä: Bevog Baja

Taustaa: Itävallasta kotoisin oleva Bevogin panimo jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen Baja-nimisellä-oluellaan. Ennakko-odotuksia en ollut ehtinyt keräämään, sillä Bevog oli minulle ennen tätä maistelua tuntematon. Todettakoon heti kättelyssä, että omasta mielestäni Baja on saanut Olutoppaassa todella tylyt pisteet tasoonsa nähden, liekö syynä sitten oluen alhainen alkoholiprosentti, vähäinen katkeruus vai suomalaiseen makuun liian intensiivinen paahteisuus.

Panimo: Bevog
Olut: Baja
Tyyli: Oatmeal Stout
Prosentit: 5,8 %
Katkeruus: 29 IBU

Tuoksu: Talkkunajauhoinen, maamainen, turpeinen ja paahteinen tuoksu on voimakas ja pitkäkestoinen.

Ulkonäkö: Olut on tumman kastanjanruskea ja sen vaahto on runsas, vaaleanruskea ja pienikuplainen.

Maku: Oluen esimaku on kahvinpurumaisella tavalla rapea, kuivan paahteinen ja kauramuromainen. Keskimaku on tuhti ja tumma: lakritsan, luumun ja tumman suklaan makuja tulvahtaa kerralla koko suun täydeltä. Maun lopusta erottuu herkullinen yhdistelmä vaniljaa, kermaa ja pekaanipähkinää. Omaan makuuni lähes täydellisen osuva yhdistelmä erilaisia jälkiruokamaisia aromeja, painottuen kuitenkin jonkin verran kahvin ja paahteisuuden suuntaan.

Suutuntuma: Silkkisen pehmeä suutuntuma on täyteläisyysasteeltaan jotain keskitäyteläisen ja täyteläisen väliltä, hiilihappoja on melko vähäisesti.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  40/50

Mihin tilanteeseen sopii? Bevogin Baja on epäilemättä kahvinjuojan ja tumman suklaan ystävän olut. Itse testasin oluen suklaa-pähkinä- ja nutellamuffinssien kera ja kokemukseni perusteella oluen seuraksi voi suositella lämpimästi ainakin suklaisia ja pähkinäisiä leivonnaisia. Kiinnostava makupari oluelle voisi löytyä myös tummista, syvän makuisista ja miedosti happamista marjoista, kuten mustaherukasta ja boysenmarjasta.

Lisätietoja:

Bevog Baja Ratebeerissä:

Bevog Baja Olutoppaassa:
http://olutopas.info/olut/5921/bevog-baja-oatmeal-stout

Oivallinen ohraviini: Evil Twin Freudian Slip

Taustaa: Tanskalainen mustalaispanimo Evil Twin tehtailee oluitaan milloin missäkin maailman kolkassa useimmiten tasaisen tappavalla menestyksellä. Panimon mauntäyteiset ja vivahteikkaat oluet ovat tulleet tutuksi niin baareja kuin tapahtumia kierrellessä. Tähänastisten maistelujeni perusteella sanoisin, että kyseessä on yksi maailman parhaista panimoista.

Panimo: Evil Twin
Olut: Freudian Slip
Tyyli: Barley Wine
Prosentit: 10,3 %
Katkeruus: 60 IBU

Tuoksu: Alkutuoksu on kermakaramellinen ja vaniljainen, sitä seuraa limettinen, pihkainen ja ipahtava keskituoksu. Lopputuoksussa on makeaa aprikoosia ja rusinaa.

Ulkonäkö: Oluen väri on kauniin punakuparinen ja vaahto luonnonvalkea ja isokuplainen sekä nopeasti haihtuva.

Maku: Alkumaussa on limeä, greippiä, persikkaa ja karpaloa, keskimaussa kuivahedelmiä, puuta ja kastanjaa, loppumaussa kermatoffeiset elementit sekoittuvat mausteisuuteen. Maku on tuoksun tavoin selvästi kerroksellinen ja melkoisen moniulotteinen. Alkoholin vaikutus tuntuu maussa hienoisena salmiakkisuutena, muttei häiritse kokonaisuutta.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on viskoosinen ja paksu, pientä rapsakkuutta erottuu myös kitalaessa.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  39/50

Mihin tilanteeseen sopii? Freudian Slip on tuhdihko makusteluolut, jonka ylenmääräistä nauttimista on suotavaa välttää freudilaisten ynnä muiden lipsahdusten eliminoimiseksi. Maltillisesti maisteltuna olut on osuva valinta vaikkapa viikonlopun aloitukseen. Ei ihan yllä Evil Twinin oluiden kaikkein terävimpään parhaimmistoon, mutta erinomaisen maukas tuote anyway.

Lisätietoja:

Evil Twin Freudian Slip Ratebeerissä:

Evil Twin Freudian Slip Olutoppaassa:
http://olutopas.info/olut/6374/evil-twin-freudian-slip

perjantai 2. lokakuuta 2015

Humalainen susi olohuoneessa: Hiisi Humulus Lupus

Taustaa: Valikoitujen Alkojen tilausvalikoimasta tätä nykyä löytyvä jyväskyläläisen Hiisi-panimon Double IPA Humulus Lupus on tullut minulle tutuksi aiemmin baareissa ja tapahtumissa. Suteen ei ollut ennen tätä syksyä päässyt syntymään kummoista suhdetta, sillä maistelukontekstien rauhattomuus oli lohkaissut pois olennaisen osan niin mausta kuin kokemuksestakin. Selkokielellä Humulus Lupus oli jäänyt minulle vieraaksi useista kokeiluista huolimatta, joten otin oluen testiin kotiolohuoneessa. Totesin humalanlehdenvihreään, susikuvioiseen pulloon pukeutuneen oluen olevan varsin kiinnostava tuttavuus.

Panimo: Hiisi
Olut: Humulus Lupus
Tyyli: Double IPA
Prosentit: 9,0 %
Kantavierre: 19,5 °P
Katkeruus: 62,2 EBU
Väri: 24,7 EBC

Tuoksu: Oluen tuoksussa on mangoa, ananasta, vasta-ajettua ruohoa, greippiä ja pihkaa. Lopputuoksun kinuskikakkuisuus on herkullinen lisä muutenkin houkuttelevaan joskin melkoisen makeaan tuoksukokonaisuuteen.

Ulkonäkö: Syvän kuparisen oluen vaahto on luonnonvalkea ja pienikuplainen.

Maku: Toffeista ja kinuskista ensimakua seuraa sitruksinen rapsakkuus. Loppumaku on mäntyisen, limettisen ja ruohoisen vihreä.

Suutuntuma: Suden suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko miedosti rapsakka.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  37/50

Mihin tilanteeseen sopii? Humalasusi humahtaa helposti ja ilman sen kummempia kommervenkkejä osaksi oluenystävän tavanomaista arki-iltaa. Ruokapuolelta sopivia seuralaisia tälle oluelle ovat esimerkiksi vahvan toffeiset jälkiruoat sekä hapanimelällä tai makealla kastikkeella kuorrutetut kasvis- kana- tai sikapohjaiset pääruoat.

Lisätietoja:

Hiisi Humulus Lupus Olutoppaassa:

Hiisi Humulus Lupus Alkon sivuilla:
http://www.alko.fi/tuotteet/932614/