perjantai 17. elokuuta 2018

Mehevän maltaista meininkiä: Laitilan Kekri 2018

Taustaa: Vaikka kekriä ei ihan vielä vietetäkään ja syksykin on vasta alkamassa, muisti Laitila meitä olutbloggaajia jo näin etukäteen Kekriksi kutsutulla oluella. Samaisesta oluesta on vuosien varrella ollut saatavilla useampia erivahvuisia versioita ja tämänvuotinen tuote kuulemma pohjautuu näissä käytettyyn reseptiikkaan. Mitään totaalisen uutta ei siis ole luvassa, mikäli olet aiemmat oluen vuosikerrat jo testannut. Minulle tämä oli kuitenkin ensimmäinen maisteltu ja reitattu Kekri ja siksi suhtaudun siihen asiaankuuluvalla hartaudella.

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Olut: Kekri Sadonkorjuuolut (2018 versio)
Tyyli: Märzen / Oktoberfestbier
Prosentit: 5,5 %
Katkeruus: 28 EBU

Tuoksu: Mallasvoittoinen, makean leipäinen ja viljainen tuoksu, jossa on jotakin Laitilan muista tuotteistakin tuttua, mutta toisaalta keskiverto-laitilalaisesta uupumaan jäävää syvyyttä.

Ulkonäkö: Kuparisen oluen vaahto on runsas, vitivalkoinen ja nopeasti haihtuva.

Maku: Tuoksun kanssa samoilla linjoilla liikutaan myös makupuolella. Maltaisuus hallitsee, kuten tässä tyylissä kuuluukin. Makeus on hunajaan vivahtavaa ja miellyttävää, eikä valahda liiallisen imelyyden puolelle. Loppumaussa on havaittavissa pientä pihkaista katkeruutta, joka täydentää kokonaisuutta mukavasti.

Suutuntuma: Pehmeähkö suutuntuma on kevyen ja keskitäyteläisen väliltä.

Omat pisteeni Olutoppaan asteikolla:  34/50 (tuoksu 7 + ulkonäkö 3 + maku 7 + suutuntuma 3 + yleisvaikutelma 14)

Mihin tilanteeseen sopii? Tämä on taas sellainen olut, jota maistellessa alkaa tehdä mieli safkaa, eikä mitä tahansa safkaa, vaan jotakin sopivasti rasvaista, suolaista ja rempseää kotiruokaa. Justiinsa sitä sadonkorjuuaikaan sopivaa sorttia makusteltavaa, jota passaa syödä villasukat jalassa sohvan nurkassa. Arvioitavana ollut Kekri-yksilö sai seurakseen mustaleimalla ja tynnyrikurkkuviipaleilla päällystetyn ruisleivän, eikä yhdistelmä ollut lainkaan hassumpi.

Kiitokset Laitilalle kivan syksyisestä ja mehevän maltaisesta oluesta!

Lisätietoja:

Kekri ja toinen uutuusolut NEIPA Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan sivuilla:
https://laitilan.com/2018/08/laitilan-neipa-ja-kekri-ovat-loppukesan-ja-alkusyksyn-ajankohtaisimmat-olutuutuudet/

maanantai 13. elokuuta 2018

Leppoisa olutilta lehvästön alla: Craft Beer Garden Festival

Jos joku oli tullut kysymään minulta vaikkapa vuosi sitten, millaista uutta olutfestaria toivoisin Helsinkiin, olisin vastauksessani luultavasti kuvaillut jotakin hyvin paljon Craft Beer Garden Festivalin kaltaista happeningia. Beer Gardenit ovat niitä paikkoja, joihin mieluiten luonnon ja oluen ystävänä suuntaan ulkomailla käydessäni ja jostain kumman syystä Suomessa ei sellaisiin ole pahemmin törmännyt. Ehkä suomalainen sää ei parhaalla mahdollisella tavalla tue olutpuutarhan ideaa, mutta toisaalta onhan meillä niitä kivierämaahenkisiä terasseja ja ulkona enemmän tai vähemmän muovipussin sisällä järkättyjä oluttapahtumia vaikka kuinka, eli ei se oluen maistelu ulkosalla nyt mikään mahdoton ajatus ole.

Kun mainos CoolHeadin organisoimasta Craft Beer Garden Festivalista ilmaantui Facebook-fiidiini pyytämättä ja yllättäen, tuntui jo ensisilmäyksellä, että tämä voisi nyt olla sitä, mistä olin haaveillut ja vielä enemmänkin. Pieni intiimi ja melu- ja ruuhkatasoltaan maltillinen tapahtuma omenapuiden katveessa, jonka panimolistalta löytyisi just, eikä melkein niitä omia suosikkipanimoita kotimaasta ja vähän ulkomailtakin. Vähän kuin sympaattinen Kymijoki Beer Festival, mutta astetta kiinnostavammalla kattauksella ja lähempänä kotipaikkaani Espoota.

Ennen olutfestaria tuli syötyä lounasta uudessa kasvisruokatapahtuma VegeStreetissä, ihanat Mamacitasin tacot

Ja tietty jälkkäriksi gelatoa
Ennakko-odotukset ylittyivät, kun reilu viikko sitten lauantaina kävelin ensin VegeStreetissä (toinen uusi ja varsin kaivattu tapahtuma Helsingin kesään btw) visiteerattuani ja mahan mehevillä vegetortilloilla ja jätskillä täytettyäni elämäni ekaa kertaa Korjaamon pihalle ja kesäisten puutarhajuhlien tunnelma tulvahti suoraan syliin. Kerrostaloasujana suhtaudun romanttisen höpsösti pihoihin ja puutarhoihin ja suorastaan rakastan kypsyvien omenien mehukasta tuoksua. Pienen hetken vietin vain ihaillen kaikenlaisia puita, joiden oksien lomaan oluttapahtuma oli rakennettu. Sitten oli aika palata maan pinnalle ja suunnata maistelemaan oluita.


Kesä ja sourit...
...vaan ei ne stoutitkaan huonoja oo :)
Päivän parhaat oluet olivat Maistilan Tradato (greipillä ja ananaksella höystetty sour) ja CoolHeadin Forbidden Desert (suklainen vahva stout). Kevyesti suolaisen sitruunamehujään ja hedelmälihaisen tuoreen ananaksen makuinen Tradato sopi ihan täydellisesti hellesäähän, mutta uskoisin, että samainen juoma uppoaisi kelillä kuin kelillä. Forbidden Desert oli paahteinen, suklainen ja hassulla tavalla piparinen olunen, ei ehkä ihan perinteisin 30 asteen juoma, mutta mainion maukas tuote siitä huolimatta.

Brew by Numbersin 13/7 Pepper and Rye Saison oli periaatteessa kivan pirtsakka, mutta epäpuhdas jälkimaku häiritsi
Olutbloggaaja harjoittelemassa maastoutumista. Vai pitäisikö sanoa puustoutumista?
Craft Beer Gardenin maistelulasi oli oikein toimivan mallinen pienillekin annoksille, joita taas tapani mukaan tapahtumassa suosin. Vahvemmista oluista olisin toivonut vielä kahta desiä pienempää kokovaihtoehtoa, mutta en oikein ollut varma, oliko sellaisia ylipäätään mahdollista saada, kun yhdellä juomalipulla sai nimenomaan yhden kahden desin annoksen. Miehen kanssa jaettuna kaksidesiset vahvemmat oluetkin olivat ok, mutta seuralaisettomia ja humalatilaan päätymistä karttavia kokeilunhaluisia kävijöitä ajatellen myös yhden desin annoksille toivoisi ensi kesäksi omaa juomalippuaan. Pientä palautetta pitää antaa myös lasien loppumisesta lauantaina jo seitsemän aikaan. Jatkossa toivoisi, että laseja varattaisiin tarpeeksi reilu määrä tai vaihtoehtoisesti siirryttäisiin esim. SOPP:eissa käytössä olevaan lasin pesu- ja panttisysteemiin. Tällä kertaa loppuillasta oli jaettu muovimukeja, jotka eivät mielestäni kuulu olutfestareille.

Pienistä alkuhaasteista huolimatta mainio tapahtuma, johon osallistun erittäin mieluusti jatkossakin!
Loppuun vielä Craft Beer Garden Festivalin plussat ja miinukset lyhyesti:
+ ihanan tunnelmallinen ja persoonallinen paikka, puutarha lumosi ainakin minut
+ kävijämäärää rajoitettu, mikä taas vähentää ruuhkaa huomattavasti
+ ei kovaäänisiä känniläisiä
+ mukana vain tosi hyviä panimoita

- tapahtumalasit loppuivat kesken
- istumapaikkoja oli ulkona rajoitettu määrä, tosin sisällekin pääsi ja siellä oli hyvin lisätilaa
+/- ruoka: en osaa kovin pätevästi arvioida ruokatarjontaa, koska lounastin VegeStreetissä ennen tapahtumaa ja näin ollen nälkä ei päässyt yllättämään. Grillisafkapainotuksella kuitenkin ilmeisesti mentiin ja paistettu halloumi taisi olla ainut vegevaihtis. Halloumin ystävänä diggaan (tosin annoksen täyttävyys/monipuolisuus jää kokonaiskuvan puuttuessa mysteeriksi, halloumi kun ei sellaisenaan kaikesta valloittavuudestaan huolimatta ihan riitä ruoaksi). Vegaaneille ei tainnut olla listalla mitään, eli tässä olisi selvästi kehittämisen paikka. 

Ruokaisampia annoksia ei myöskään koskaan voi olla liikaa, eli seuraavaa kertaa varten heitän ilmoille menuidean (saa käyttää muillakin festareilla, patenttia ei ole haettu :D): kolmen-neljän annoksen pääruokamenu sisältäen sekä lihaa, kalaa tai kanaa että vegeä ja/tai vegaanista safkaa ja lisäksi erillinen kolmen-neljän annoksen suupalamenu. On ihan mieletöntä nähdä, että olutfestareilla panostetaan nykyään ihan oikeasti jo ruokaan ja ainakin Helsingissä tai sen välttämättömässä läheisyydessä monipuolinen ja laadukas, hipsterihenkinenkin safkatarjonta alkaa nykyään olla jo must (eli sillä kuuluisalla grillatulla sialla + erilaisilla makkaroilla ei välttämättä pötkitä kovinkaan pitkälle).

maanantai 6. elokuuta 2018

Lumihangilta lähtöisin: CoolHead & Cervisiam Snow Invites DIPA


Taustaa: Snow Invitesia maistellessa alkaa väkisinkin korvissa soida se todennäköisesti kuuluisin lumesta, lainvalvojista ja lankeamaan houkuttelevista synkistä vesistä kertova kansallishittimme. Ei välttämättä mikään mieluisin mielleyhtymä. Tölkkiä tarkemmin tsekkaillessa ei ensin oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. No, toisaalta suomalaisuudesta kaikessa karuudessaan saa väännettyä myös omalla mustanpuhuvalla tavallaan hykerryttävää huumoria ja kaiketi tämän olusen etikettisuunnittelu on tapahtunut pilke silmäkulmassa hellekesän ja symbolisten umpihankien välimaastossa tarpoen.

Panimo: CoolHead & Cervisiam
Olut: Snow Invites
Tyyli: Double Dry Hopped Double IPA (eli vapaalla kädellä kääntäen tupla-IPA, joka on ihan kiitettävän reippaasti kuivahumaloitu)
Prosentit: 8,5 %
Katkeruus: IBU:ja ei ole erikseen tohdittu tuoda esiin, mutta niitäkin oluessa lienee jokunen

Tuoksu: Persikkamehun ja humalakävyn liitosta syntyy jotakin perin makeaa, etten sanoisi hunajaista. Vasta sateen kastelemaa ruohoakin on mukana, muttei liikaa.

Ulkonäkö: Vaalean kultakuparisen oluen vaahto on ohuehko ja valkea. Lumenvalkeaksikin sitä voisi sanoa.

Maku: Tymäkkä kokonaisuus. Toffeekarkkien keskellä hulinoi herkullisen mäntyinen ja pihkainen humalointi. Kokonaisuutta säestää vieno hedelmäisyys, vaan olisi tähän passannut vähän tuhdimpikin tuttifrutti.

Suutuntuma: Nyt on paksua. Suutuntuma on täyteläinen, erittäinkin täyteläinen, hiukan jopa samettinen.

Omat pisteeni Olutoppaan asteikolla:  39/50 (tuoksu 8, ulkonäkö 4, maku 8, suutuntuma 5, yleisvaikutelma 14)

Mihin tilanteeseen sopii? Talvisesta lookistaan huolimatta tässä oluessa on aineksia myös lempeällä tavalla lämpöisen kesäpäivän juomaksi. Lamaannuttavimpaan kuumuuteen Snow Invitesin ironian viileyskään ei pure, joten suosittelen yli 30 asteen helteillä tyytymään johonkin kevyempään, vaikkapa ihan tavalliseen IPA:an tai APA:an. Ja kun valkeus viimein täyttää maan, voitte kenties kaivaa kaapista sen yhden sinne Tuusulan shoppailureissulta unohtuneen tuplasti kuivahumaloidun tupla-IPA:nne ja katsoa, olisiko se vielä juomakelpoista. Voi tosin olla, että paras terä humaloinnista on jo siihen mennessä kadonnut. Vaan toivo oluen säilymisestä kauneimmillaan aina talveen saakka elää, onhan se ensilumi ja pakkanen sentään joskus tupsahtanut jo syyskuun puolella eloamme sulostuttamaan.

PS. Olut on hankittu CoolHeadin kaupasta viime perjantaina, jolloin se oli vastikään julkaistu.

Lisätietoja:

Snow Invites Untappdissa:
https://untappd.com/b/coolhead-brew-snow-invites/2776248