sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Copenhagen Beer Celebration Preview Part 6

Tässä juttusarjassa esittelen vuoden 2014 Copenhagen Beer Celebrationiin osallistuvia panimoita sekä listaan kultakin panimolta kaksi olutta, joiden toivoisin tulevan tapahtumaan. Tällä kertaa esittelen Three Floydsin ja BrewDogin panimot.

Three Floydsin tarina:
Three Floydsin panimon perustivat veljekset Nick ja Simon Floyd sekä heidän isänsä Mike Floyd hylättyyn varastorakennukseen Indianan Hammondiin vuonna 1996. Sittemmin panimo on siirtynyt Indianan Munsteriin ja kasvanut tasaisesti nykypäivään asti. Three Floydsin Nick kuvailee panimon porukkaa tatuoiduiksi punkkareiksi ja metallimiehiksi, jotka tekevät ”hiukkasen normaalin rajojen ulkopuolelle sijoittuvaa olutta”. Onko Floydin perheen ja kumppaneiden olut epänormaalia vai epänormaalin hyvää, se selvinnee vasta Tanskassa.

Haluaisin kokeilla Three Floydsilta:
Olut nro 1. Alpha King
Alpha King on se olut, joka nosti Three Floydsin suuren yleisön suosioon. Three Floyds uskalsi panna oluen, joka oli reippaasti humaloidumpi kuin ajan muut APA:t ja IPA:t. Prosentteja tässä American Pale Alen kategoriaan kuuluvassa oluessa on 6,5. Oluen humalointia on luonnehdittu sitruksiseksi ja tumman mausteiseksi – humalalajikkeista mukaan ovat päässeet Centennial, Cascade ja Warrior. Karamellimaltaat täydentävät tasapainoiseksi kuvaillun oluen.

Olut nro 2. Gumballhead
Gumballhead on panimon ympäri vuoden saatavilla oleva amerikkalaistyylinen 5,5-prosenttinen vehnäolut. Olutta suunnitellessaan Three Floydsin Nick halusi luoda hyvän vehnäoluen maassa, joka ei ole millään muotoa tunnettu vehniksistään ja ainakin Ratebeerin pisteistä (99 yleisvaikutelmasta ja 100 tyylistä) päätellen onnistui siinä. En muista juoneeni amerikkalaisia vehnäoluita, joten siksikin tämä olut kiinnostaa.

BrewDogin tarina:
BrewDog on monille suomalaisille olutharrastajille tuttu skotlantilainen panimo, jonka tuotteita löytyy melko laajalla skaalalla niin maitokaupoista, Alkoista, olutravintoloista kuin oluttapahtumistakin. Panimon tarina ei kuitenkaan ole kaikille tuttu. 2007 syntynyt panimo on nuoreen ikäänsä nähden niittänyt mainetta maailmalla ennakkoluulottomien oluidensa ansiosta. Panimon perustajajäseniin kuului Martinin ja Jamesin lisäksi yksi innokas koira. Aluksi panimotoiminta oli pienimuotoista: perustajat pullottivat käsin pieniä eriä olutta ja myivät sitä sekä paikallisissa marketeissa että suoraan autonsa takakontista. Vuonna 2008 olutta alettiin viedä ulkomaille ja vuonna 2009 panimo tarjosi olutharrastajille mahdollisuuden ostaa osakkeitaan netistä. Osakkeenostajien avulla panimo on kyennyt kasvamaan vauhdilla yhdeksi maailman tunnetuimmista panimoista.

Haluaisin kokeilla BrewDogilta:
Olut nro 1. Tokyo
Tokyo sai heti syntyessään vuonna 2009 aikaan melkoisen kansanliikkeen. 18,2-prosenttisen Imperial Stoutin nähtiin olevan riski kansanterveydelle. Moraalisen paniikin synnyttyä keskustelu pyöri lähinnä oluen alkoholipitoisuuden ympärillä. Samalla oluen jasmiinilla, karpalolla ja erikoismaltailla terästetty persoonallisuus jäi huomiotta. BrewDogin sivuilla Tokyon sanotaan luovan uudelleen eksistentialismin ironian, olemisen parodian ja post-modernismin sisäiset ristiriidat – sanomattakin selvää, että tällä tavalla kuvailtu olut onnistuu herättämään uteliaisuutta.

Olut nro 2. Abstrakt AB:14
10,2-prosenttinen tammitynnyrikypsytetty Imperial Weizen Bock Abstrakt AB:14 kuuluu niihin suhteellisen harvoihin oluisiin, joita en ole BrewDogilta testannut. Aikaisemmista Abstrakteista yksi löytyy olutkaapistani, mutta toistaiseksi en ole vielä maistanut minkään vuoden Abstraktia. Yleissivistyksessäni on siis aukko, joka olisi paikattava pikimmiten. Vesi nousee kielelle miettiessä banaanin, kerman ja toffeen makuista piirasta muistuttavaa olutta – ja sellaiseksi tätä ainakin Ratebeerissä kuvaillaan.

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan CBC:hen, lippuja voi ostaa täältä. Perjantai-aamun sessioon mahtuu vielä väkeä.

Copenhagen Beer Celebration-sarjan edellisiin osiin pääset tästä:

Loppuun vielä Beer Celebrationiin osallistuvien panimoiden listan uusin versio:
1. Mikkeller
2. To Öl
3. The Kernel
4. Alpha state
5. Freigeist
6. Surly
7. Westbrook
8. Närke
9. LoverBeer
10. Three Floyds
11. BrewDog
12. Wakefield
13. Funky Buddha
14. Hoppin Frog
15. Sante Adairius
16. 7venth Sun
17. Baird
18. Peg's/Cycle
19. Alvinne
20. Kuhnhenn
21. Cigar City
22. Prairie
23. Firestone Walker
24. Evil Twin
25. Brodies
26. Buxton
27. Siren
28. Omnipollo
29. Stillwater
30. Crooked Stave
31. Xbeeriment
32. Lervig
33. De Molen
34. Amager
35. Way Beer
36. Green Flash
37. Jester King
38. Brekeriet

Lisätietoja:
Copenhagen Beer Celebration:

Three Floyds Ratebeerissä:

BrewDog Ratebeerissä:

Three Floyds Alpha King Ratebeerissä:

Three Floyds Gumballhead Ratebeerissä:

BrewDog Tokyo Ratebeerissä:

BrewDog Abstrakt AB:14 Ratebeerissä:

tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulutervehdys

Tässä pieni joulutervehdys blogini lukijoille. 
Lämmin kiitos, että seuraatte blogiani!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Alkon jouluiset osa 3: Ridgeway Criminally Bad Elf

Taustaa: Englantilaisen Ridgewayn panimon perusti Brakspearin panimon entinen panimomestari Peter Scholey vuonna 2003. Panimo on siis ehtinyt mukavaan kymmenen vuoden ikään. Tänään maistelussa on Ridgewayn joulu-Barley Wine Criminally Bad Elf, joka on jakanut suomalaisten erikoisolutharrastajien mielipiteet kahteen leiriin. Criminally Bad Elfiä vieroksuvat kuvailevat olutta häiritsevän alkoholiseksi viinamäen tontun juomaksi. Suopeammat arvioijat näkevät oluen eri elementtien tasapainottavan toisiaan osuvasti. Kumpaan leiriin itse liityn, se selvinnee tämän maistelun myötä.

Panimo: Ridgeway
Olut: Criminally Bad Elf
Tyyli: Barley Wine (erikoinen sellainen)
Prosentit: 10,5 %
Kantavierre: 22,2 °P
Katkeruus: 28,2 IBU
Väri: 31,3 EBC

Tuoksu: Tuoksu on vahvasti punssinen ja jossain määrin ylikypsän omenan tuoksua muistuttava. Tämä olut kuuluu ihan jollekin muulle kuin oluelle tuoksuvien oluiden sarjaan.

Ulkonäkö: Vaalean kuparinen olut, jonka vaahto on kermanvaalea, ohut ja pitsinen.

Maku: Maku on parempi kuin tuoksu, hunajainen, runsaan päärynäinen, pikkuisen persikkainen ja aavistuksen kermainen. Periaatteessa tästä voisi tykätäkin. Harmillisesti viinaisuus nousee kuitenkin sotkemaan palettia ja peittämään muut maut. Olut ei ole viinaisen ja imelähkön luonteensa vuoksi ihan omaan makuuni, mutta saattaisi löytää kannattajia joidenkin väkevien, esim. calvadoksen ja punssin, ystävien joukosta.

Suutuntuma: Suutuntuma on tämän oluen parhaita puolia: pirskahteleva ja hapokas sekä sopivasti liukas suutuntuma tekee muuten hiukka kulahtaneen oloisesta oluesta virkeämmän.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  29/50

Mihin tilanteeseen sopii? Talvisiin iltoihin erittäin tanakan oluen ystäville. Tämä olut ei sovi kaikille, mutta ainakin se on varmasti persoonallinen ja mieleenpainuva kokemus. Itse en kyllä taida ostaa ihan heti uudestaan.

Lisätietoja:
Ridgeway Criminally Bad Elf Ratebeerissä:

Ridgeway Criminally Bad Elf BeerAdvocatessa:

Ridgeway Criminally Bad Elf Olutoppaassa:
http://olutopas.info/olut/625/ridgeway-criminally-bad-elf

torstai 19. joulukuuta 2013

Jouluolutta maitokaupasta: Pyynikki Jouluolut

Taustaa: Olutkaappini ovi raottuu taas ja vuorossa on seuraava jouluinen makuelämys. Tämänkertainen olut tulee jälleen Tampereen suunnalta. Pyynikin käsityöläispanimon Jouluolut on osa panimon juhlaoluiden sarjaa. Keittovaiheessa olueen on lisätty erilaisia mausteita tuomaan jouluista tuntua. Katsotaan, kuinka mausteinen tapaus olut on ja onnistuuko se herättämään joulumielen.

Panimo: Pyynikin käsityöläispanimo
Olut: Jouluolut
Tyyli: Aromatisoitu olut
Prosentit: 4,3 %

Tuoksu: Rusinaa, suklaata ja jouluisia mausteita, kuten neilikkaa ja kardemummaa nousee tuoksusta omaan nenääni päällimmäisinä. Melko makea tuoksu. Jo tuoksun kohdalla päästään jouluiseen tunnelmaan – uunista otetut piparit ja rusinainen saksalaistyylinen kuivakakku ehättävät nopeasti ajatuksiin.

Ulkonäkö: Syvän tummanruskea ja läpi katsottaessa hiukan punavivahteinen olut, jossa on ohut, vaalea vaahto.

Maku: Maussa on selvästi vähemmän makeutta kuin tuoksussa. Maussa lämmin leipäisyys ja mustapippurin mieleen tuova rapsakkuus yhdistyvät. Myös maussa on kardemummaa, joskin vähemmän kuin tuoksussa. Olut jättää jälkeensä maltaisen ja pehmeän jälkimaun.

Suutuntuma: Liukas ja suunmukainen suutuntuma. Tuntuman puolesta olut antaa kevyen yleiskuvan.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  35/50

Mihin tilanteeseen sopii? Jotenkin tällaisen oluen kuvittelisi istuvan hyvin piparien tai Fazerin rusinaisen joulusuklaan seuraksi. Kinkun kumppanina en tätä ensimmäisenä kuitenkaan näkisi, vaan enemmänkin joulunajan nautiskeluoluena, jolle paras paikka on joulupuuron ja jouluaterian välissä. Jouluoluen etiketin kuvan sauna vihjaa, että kenties tätä voisi juoda joulusaunassakin.

Lisätietoja:
Pyynikki Jouluolut Ratebeerissä:

Pyynikki Jouluolut Olutoppaassa:

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Copenhagen Beer Celebration Preview Part 5

Tässä juttusarjassa esittelen vuoden 2014 Copenhagen Beer Celebrationiin osallistuvia panimoita sekä listaan kultakin panimolta kaksi olutta, joiden toivoisin tulevan tapahtumaan. Nyt esittelyvuorossa ovat Närke ja LoverBeer.

Närken tarina:
Närke, eli koko nimeltään Närke Kulturbryggeri on vuonna 2003 perustettu ruotsalainen panimo, jonka tunnuslauseena on ”Öl är konst!” Panimon oluttaiteilijat toteavat pyrkivänsä olemaan vaihtoehto olutteollisuuden mitäänsanomattomille peruslagereille. He haluavat levittää moninaisten oluiden ilosanomaa valmistamalla erityylisiä oluita laaja-alaisesti ja ennakkoluulottomalla asenteella. Kaikki Närken oluet ovat pastöroimattomia ja suodattamattomia käsityöläisoluita, jotka valmistetaan vanhoja perinteitä kunnioittaen, parhaita raaka-aineita käyttäen ja modernia oluen valmistustietoutta hyödyntäen.

Haluaisin kokeilla Närkeltä:
Olut nro 1. Black Golding Starkporter
Black Golding Starkporter on Baltic Porter, jossa on alkoholia 7,2 prosentin verran. Tämä portteri pääsee mukaan toivelistalleni osittain siitä yksinkertaisesta syystä, että olen viime aikoina alkanut kiinnostua ruotsalaisista porttereista. Ne ruotsalaiset portterit, joita olen toistaiseksi päässyt maistamaan, ovat olleet laadukkaita ja persoonallisia. Lisäksi oluesta lukemani arvioinnit Ratebeerin sivuilla lupaavat hyvää: oluen kerrotaan olevan selvästi kahvinen, suklainen ja karamelli-arominen, eli portteri minun makuuni.

Olut nro 2. CAmarillo
CAmarillo on single-hopped, eli sen humalointiin on käytetty pelkästään yhtä humalalajiketta, Amarilloa. Prosentteja tässä APA:ssa on hitusen maitokaupparajan ylittävät 5. Amarillo on mukavan kirpakka jenkkihumala, jonka maku miellyttää minua. Ehkä siksi tämä olut jäi mieleen kummittelemaan. Myös oluen etiketin kuvan voisi sanoa jäävän ihan kiitettävän hyvin mieleen, valitettavasti :D

LoverBeerin tarina:
Amore per la Buona Birra, eli rakkaudesta hyvään olueen. LoverBeer on italiaanopanimo, joka on rakentanut brändinsä universaalin ilmiön, rakkauden, ympärille. Panimon oluiden etikettejä koristavat keskiaikahenkiset kuvat. LoverBeerin panimon periaatteena on käyttää lähituottajien tuotteita, kuten luumuja ja rypäleitä omien oluidensa raaka-aineina. Olut, luumu ja rypäleet kuulostavat eksoottiselta yhdistelmältä omaan korvaani, mutta LoverBeerille tällaiset yhdistelmät ovat ilmeisesti arkipäivää.

Haluaisin kokeilla LoverBeerilta:
Olut nro 1. BeerBera
8-prosenttinen Sour/Wild Ale BeerBera on rypäleolut, eli olut, jonka valmistuksessa on käytetty rypälemehua. Onko kyseessä sitten enemmän terästetty rypälemehu vaiko olut, sitä en osaa sanoa. Joka tapauksessa tätä olisi kiinnostavaa maistaa.

Olut nro 2. BeerBrugna
6,2-prosenttinen BeerBrugna on oluena vähintään yhtä omalaatuinen kuin BeerBera, sillä erotuksella, että tähän Sour/Wild Aleen on käytetty rypäleiden sijaan luumuja. Luumuja italialaisena lähituotantona ja italialaista hienostuneen hapokasta ja kevyesti sitruksista olutta, tämä vaikuttaa hyvälle. Mikäli olut sattuisi olemaan vielä hiukkasen keksinen tai karamellinen, se saattaisi muistuttaa luumuisia jälkiruokia, jotka ovat yksi omista, harmillisen harvoin saatavilla olevista suosikkiherkuistani.

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan CBC:hen, lippuja voi ostaa täältä. Perjantai-aamun sessioon mahtuu vielä väkeä.

Copenhagen Beer Celebration-sarjan edellisiin osiin pääset tästä:

Loppuun vielä Beer Celebrationiin osallistuvien panimoiden listan uusin versio:
1. Mikkeller
2. To Öl
3. The Kernel
4. Alpha state
5. Freigeist
6. Surly
7. Westbrook
8. Närke
9. LoverBeer
10. Three Floyds
11. Brewdog
12. Wakefield
13. Funky Buddha
14. Hoppin Frog
15. Sante Adairius
16. 7venth Sun
17. Baird
18. Peg's/Cycle
19. Alvinne
20. Kuhnhenn
21. Cigar City
22. Prairie
23. Firestone Walker
24. Evil Twin
25. Brodies
26. Buxton
27. Siren
28. Omnipollo
29. Stillwater
30. Crooked Stave
31. Xbeeriment
32. Lervig
33. De Molen
34. Amager
35. Way Beer
36. Green Flash
37. Jester King
38. Brekeriet

Lisätietoja:
Copenhagen Beer Celebration:

Närke Ratebeerissä:

LoverBeer Ratebeerissä:

Närke Black Golding Starkporter Ratebeerissä:

Närke CAmarillo Ratebeerissä:

LoverBeer BeerBera Ratebeerissä:

LoverBeer BeerBrugna Ratebeerissä:

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Rapeankirpeä maitokauppaolut: Pyynikki Ruby Jazz

Taustaa: Pyynikin käsityöläispanimo on, kuten nimestäkin voi päätellä, kotoisin Tampereen maltaisista maisemista. Panimon ensimmäiset oluet julkaistiin kesäkuussa 2013, eli kyseessä on yksi suomalaisen pienpanimoskenen uusimmista tulokkaista. Pyynikin käsityöläispanimo on nuoruudestaan huolimatta ajatuksen tasolla pitkään ja hartaasti kypsytetty. Myös panimon oluet ovat ainakin oman kokemukseni perusteella huolella valmistettuja laatutuotteita. Ruby Jazz on panimon Amber Ale, johon tutustuin jo OlutExpossa. Nyt pääsen maistelemaan olutta hiukkasen rauhallisemmissa merkeissä kotisohvalla ja tutkiskelemaan tarkemmin sen olemusta. Viehättävän näköisellä etiketillä somistettu Ruby Jazz henkii 1920-luvun hämyisen jazz-luolan tunnelmaa. Etiketissä kohtalokkaasti punaiseen pukeutunut naislaulaja on saanut säestäjäkseen Pyynikille tunnusomaisen alkukantaisen partaveikon. Tämän parivaljakon musisoinnin melkein kuulee pulloa katsellessaan – niin vahva on taidokkaasti suunnitellun etiketin vaikutus visuaalisesti herkkään oluenmaistelijaan.

Panimo: Pyynikin käsityöläispanimo
Olut: Ruby Jazz
Tyyli: Amber Ale
Prosentit: 4,7 %
Katkeruus: 50 IBU

Tuoksu: Alkuun tuoksusta erottuu nenään paahteisuutta. Myöhemmin hieman belgihiivainen ja runsaan ruohoinen tuoksu, jossa myös pirteänkirpeää pihlajanmarjaa. Tuoksun yleisvaikutelma on kuiva ja rapea.

Ulkonäkö: Oluen nimen sana ”ruby” viitannee oluen väriin, joka on syvän tummanpunainen ja muistuttaa rubiinin väriä ollen joskin sävyltään hieman rubiinia tummempi. Ruby Jazzin hennon vaaleanruskea vaahto on paksu, muhkea ja kuohkea.

Maku: Punaisten marjojen kirpeyttä, vanhan ajan toffeen makua ja kuivaa humalaa. Jälkimaussa lakritsa, katajaisuus, kevyt puumaisuus ja yrttisyys yhdistyvät muodostaen tasapainoisen kokonaisuuden. Jos syvänpunaisen värin voisi maistaa, se saattaisi hyvinkin maistua juuri tältä.

Suutuntuma: Suutuntuma on kuiva, kevyehkö ja kirpakka. Potkua löytyy reilusti maitokauppaolueksi, eikä suutuntuma jää vetiseksi.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  35/50

Mihin tilanteeseen sopii? Pyynikki suosittelee Ruby Jazzia musiikin ja riistalla päällystetyn ruisleivän kumppaniksi. Myös salaatin tai itämaisen ruoan kanssa tämän oluen voisi kuvitella toimivan hyvin. Tällaisia aromikkaita ja luonteikkaita oluita toivoisi tulevan enemmänkin maitokauppojen valikoimiin!

Lisätietoja:
Ruby Jazz Ratebeerissä:

Ruby Jazz Olutoppaassa:

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Jouluolutta maitokaupasta: Malmgård Jouluolut

Taustaa: Malmgårdin panimo on laadukas pienpanimo, jolla on monipuolinen ja tasalaatuinen olutvalikoima. Tällä kertaa maisteluvuorossa on panimon Jouluolut vuosimallia 2013. Tämän vuoden Jouluolut on tumma spelttiolut, joka jatkaa Malmgårdin maitokauppavahvuisten jouluoluiden perinnettä.

Panimo: Malmgård
Olut: Jouluolut
Tyyli: Specialty Grain Beer
Prosentit: 4,5 %
Kantavierre: 11 °P
Katkeruus: 27 IBU
Väri: 65 EBC

Tuoksu: Kuivassa tuoksussa on paahtunutta, talkkunamaista viljaisuutta ja puumaista aromia. Tuoksu on melko pehmeä ja miedon lempeä.

Ulkonäkö: Paksu, vaalea ja kumpuileva vaahto pukee hyvin tumman kastanjan väristä olutta.

Maku: Oluen maku on maitokauppaolueksi yllättävän aromirikas, eikä vetisyyttä ole ainakaan omaan suuhuni havaittavissa. Viljainen, paahtunut ja leipäinen päämaku, jossa ei ole juurikaan maltaista makeutta, vaan enemmänkin kuivaa, paahteista viljaisuutta. Humalointi tuo olueen oman yrttisen sävynsä ja raikastaa viljaista päämakua. Jälkimaku on täyteläinen ja limppua muistuttava, vasta jälkimaun puolella myös maltainen makeus nostaa päätään.

Suutuntuma: Malmgårdin Jouluoluen suutuntuma on liukas, pehmeä ja samettinen.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  35/50

Mihin tilanteeseen sopii? Alkoholiprosentiltaan kevyt, mutta maukas spelttiolut soveltuu yleisolueksi monenlaisten ruokien oheen. Tässä oluessa on jotain samaa kuin Olvin Kotikaljassa, ehkä maun runsas viljaisuus yhdistää näitä kahta. Itselleni Kotikalja-assosiaatiot ovat positiivisia ja jouluisia, koska joulun aikaan perheen kanssa juotu Kotikalja oli ensimmäinen olutkokeiluni ja myös ensimmäinen oluiden kategoriaan kuuluva juoma, josta tykkäsin. Malmgårdin Jouluoluen maku on kuitenkin totta kai Kotikaljaa huomattavasti tuhdimpi, täyteläisempi (ja parempi).

Lisätietoja:
Malmgårdin Jouluolut Ratebeerissä:

Malmgårdin Jouluolut Olutoppaassa:

tiistai 10. joulukuuta 2013

Tuulensuu-raportti itsenäisyyspäivältä



Näkymä hotellin ikkunasta

Vietin itsenäisyyspäivän iltaa hyvässä seurassa gastropub Tuulensuussa Tampereella. Kuten moni lukijoistani tietänee, Tuulensuu on belgialaisiin oluisiin erikoistunut olutravintola, jolla on listallaan oluiden lisäksi erilaisia naposteltavia, juustoja sekä pubiruokaa. Tuulensuun olutlista on varsin laaja ja listalla ovat runsaslukuisimmin edustettuina trappistit, lambicit ja belgi-alet. En ole aiemmin suosituksista huolimatta tullut käyneeksi tässä pidetyssä ravintolassa, mutta odotukseni ennen iltaa olivat korkealla.

Tuulensuu oli pienempi kuin ajattelin. Pieneen tilaan oli kuitenkin saatu mahtumaan paljon istumapaikkoja ja myös ruokailuun soveltuvia isompia pöytiä oli tarjolla paljon. Tila ei myöskään tuntunut ahtaalta. Tunnelmallisuutta toivat tummasta puusta veistetty kalustus ja pöytien kynttilävalaistus.

Costa Rica Porter
Ensimmäinen illan aikana maistelemani olut oli HaandBryggerietin 6,2-prosenttinen Porter Costa Rica. Vasta jälkikäteen huomasin, että kyseinen portteri on saanut Ratebeerissä mukavat 96 pistettä yleisvaikutelmasta ja 98 pistettä omassa tyylissään. Vaistonvaraisesti onnistuin valikoimaan siis laatuoluen. Costa Rica kuuluu kahvilla höystettyjen portereiden sarjaan. Oluen valmistuksessa käytetty kahvi on paahdettu tätä olutta ajatellen Lippesin kahvipaahtimossa. Maistelukokemukseni perusteella Costa Ricassa kahvi sekä maistui että tuoksui runsaasti. Tuoksu oli erittäin aromikas, runsas, paahteinen ja täyteläinen ja muistutti kahvipakettia avatessa nenään tulvahtavaa voimakkaan pehmeää kahvin tuoksua. Tuoksussa oli myös vähäsen konjakkisuutta. Oluen maku oli kahvipapuinen, paahtunut ja suklainen. Kahvinen suklaakonvehti on ensimmäinen assosiaatio, joka tuli mieleen, jälkimausta löytyi myös makeaa kirsikkaa. Väriltään olut oli todella tumman ruskea ja läpinäkymätön, vaahto oli ohut, nopeasti haihtuva ja vaaleankellertävä.

Humalaiset artisokat
Costa Rican seurana nautin alkupalaksi humalamarinoituja artisokkia, jotka olivat iloinen yllätys. Artisokkien pehmeys ja humalan havuinen kirpakkuus tukivat toisiaan hyvin. Kokonaisuus oli omiaan herättämään ruokahalun ja annoksen koko oli sopivan pikkuinen, joten pääruoalle jäi hyvin tilaa. Hieman harmittaa, ettei tullut kysyttyä, mitä humalaa artisokkien marinointiin oli käytetty. Seuraavalla kerralla täytyy yrittää muistaa kysyä. Hitusen myös jäi ärsyttämään se, että ensimmäinen olutvalintani Costa Rica ei ihan toiminut artisokkien kanssa, vaan peitti niiden miedonkirpeän maun. IPA tai APA olisi kenties ollut parempaa seuraa artisokille.

Chevalier Saison
Toisena oluena join seuralaiseni kanssa puoliksi australialaisen Bridge Roadin 6-prosenttisen Chevalier Saisonin. Chevalier onnistui lyömään ällikällä – nimittäin se oli todella pisteliäs ja hapokas. Oluen suutuntuma oli jopa niin raju, että jokaisen pienen kulauksen jälkeen suu tuntui olevan enemmän tai vähemmän tulessa. Oluen juomisesta syntyvä puuduttava efekti muistuttaa lähinnä sitruunan nuolaisemisesta syntyvää tunnetta. Kyseessä ei siis ollut mikään kevyt kesäinen saison, vaan jotain ihan muuta. Silloin, kun oluen maku erottui kirpakan tuntuman alta, se tarjosi miellyttävän hedelmäisiä, kirpeitä ja kuivia aromeja akselilla omena-punaiset marjat. Väriltään kullankeltaisen oluen vaahto oli valkea, tiheä, kuohkea ja muhkea. Kokonaisvaikutelma jäi ristiriitaiseksi, koska oluen maku ja tuoksu olivat miedon hedelmäisiä ja miellyttäviä, mutta suutuntuma liiankin raju omaan makuuni nähden.

Rennon illanvieton pääruokana oli vuohenjuustosalaatti, joka oli maalaistyylinen ja ihan maukas. Perushyvää pubiruokaa, joka soveltuu hyvin oluiden oheen.

Ilta Tuulensuussa oli onnistunut ja mielenkiintoinen kokemus. Olutlistansa puolesta Tuulensuuta voi suositella ainakin belgien ystäville – listalta nimittäin löytyy sekä tutumpia että harvinaisempia belgejä ja myös ravintolan omatuontivalikoima on laaja ja persoonallinen. Muiden maiden kuin Belgian oluita on tarjolla rajatummin.

Lisätietoja:
Gastropub Tuulensuu:

HaandBryggeriet Costa Rica Ratebeerissä:

Bridge Road Chevalier Saison Ratebeerissä: