perjantai 29. marraskuuta 2013

Alkon jouluiset osa 2: AleSmith YuleSmith Winter


Taustaa: Vuonna 1995 perustettu AleSmith on ennättänyt olemassaoloaikanaan saavuttaa jokseenkin legendaarisen maineen oluenystävien parissa. AleSmith oli yksi niistä aktiivisista panimoista, jotka 1990-luvun puolivälissä auttoivat luomaan San Diegosta käsityöläisoluen mekan. YuleSmith on panimon suosituin kausiolut, josta on kaksi versiota: kesäinen YuleSmith Summer ja jouluinen YuleSmith Winter. Tällä kertaa arvioitava YuleSmith Winter kuuluu Alkon tämänvuotiseen jouluolutvalikoimaan. 

Panimo: AleSmith
Olut: YuleSmith Winter
Tyyli: Imperial Red Ale
Prosentit: 8,5 %
Kantavierre: 21 °P
Katkeruus: 53,9 IBU
Väri: 71,2 EBC

Tuoksu: Ruohoinen ja metsäinen humalan tuoksu humahtaa nenään heti olutta haistaessa. Oluen lämmetessä lasissa tuoksu muuttuu yrttisemmäksi ja mausteisemmaksi ja imelyys nostaa päätään.

Ulkonäkö: Kakkumainen, vaaleankellertävä, erittäin runsas vaahto ja väriltään tummanpunertava olut.

Maku: Maukas ja rapsakasti humaloitu olut, jonka maussa on jotain kotoisaa. Havuinen katkeruus yhdistyy kinuskiseen ja suklaiseen makeuteen, pehmeään appelsiinisuuteen ja pippuriseen rapeuteen varsin onnistuneella tavalla.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on poreileva ja hiukan pistelevä. Suutuntumassa on myös yllättävää täyteläisyyttä, johon harvemmin olen törmännyt Red Alejen parissa.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  41/50

Mihin tilanteeseen sopii? YuleSmith Winter sopii itseoikeutetusti jouluun tai joulun odotukseen. YuleSmithia nauttiessa pääsee helposti kuusijuhlan tunnelmaan, sillä oluessa havumetsäinen makuprofiili pukeutuu Red Alen rouheaan kuoreen.

Lisätietoja:
YuleSmith Winter Alkon sivuilla:

YuleSmith Winter Ratebeerissä:

YuleSmith Winter BeerAdvocatessa:

YuleSmith Winter Olutoppaassa:

Alkon uutuuksia: Malmgård Dinkel

Taustaa: Malmgårdin panimo on vuodesta 2009 Malmgårdin tilalla toiminut pienpanimo. Panimon lisäksi Malmgårdin alueella sijaitsevat historiallinen, 1600-luvulta peräisin oleva kartano, kartanokahvila, olutpuoti sekä kartanon puoti. Panimon oluista monet ovat hyvin tuttuja suomalaisille olutharrastajille, mutta tänään arvioimani olut on vielä monelle tuntematon. Arvioin siis Malmgårdin vahvemman version spelttiolut Dinkelistä, joka on vastikään saapunut Alkojen hyllyille.

Panimo: Malmgård
Olut: Malmgård Dinkel
Tyyli: Specialty Grain Beer
Prosentit: 5,3 %
Kantavierre: 11 °P
Katkeruus: 34,1 IBU
Väri: 24,9 EBC

Tuoksu: Olut tuoksuu ohraleivälle tai ohrapuurolle sekä pähkinälle. Tuoksussa on myös hitunen pippurisuutta ja mausteisuutta.

Ulkonäkö: Dinkelin pinnalle muodostuu kermanvaalea, kuplainen, paksu vaahto. Itse olut on väriltään vaalean kuparinruskea.

Maku: Oluen maku on täynnä viljaisia aromeja, kauran ja ohran makuiseksi tätä voisi yleiskuvaltaan luonnehtia. Spelttiä en ole aiemmin maistanut missään muodossa, joten en ole paras henkilö arvioimaan Dinkelin spelttisyyden astetta. Dinkel on melko yksiselitteinen ja yksinkertainen olut, jonka maku on mieto, maltaisella tavalla makea, viljaisen leipäinen ja miellyttävä.

Suutuntuma: Suutuntuma on hyvin kevyt ja hiilihappojen vaikutus on tuskin havaittavissa. Humalointi tuo olueen hiukan ruohoista katkeruutta.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  35/50

Mihin tilanteeseen sopii? Kevyt, mutta sopivasti aromikas spelttiolut sopisi yleisolueksi viljaisten oluiden ystävälle. Tällä voisi houkutella myös raikkaiden vehnäoluiden ystävää laajentamaan repertuaariaan, sillä Dinkel on luonteeltaan todella raikas, helposti juotava ja kepeä.

Lisätietoja:
Malmgård Dinkel Alkon sivuilla:

Malmgård Dinkel Ratebeerissä:

Malmgård Dinkel Olutoppaassa:

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kaakaoinen lemmenjuoma: Dieu du ciel! Aphrodisiaque

Taustaa: Kanadalaisella Dieu du ciel!-panimolla on taustallaan omaperäinen tarina. Panimon perustajan elämä muovautui vähitellen yhä enemmän oluen ja oluenpanemisen ympärille, kunnes kehitys johti oman panimon perustamiseen. Biologiaa opiskellut oluenystävä alkoi vähitellen suunnata opintojaan bioteknologian alueelle. Aluksi hänestä tuntui, että opinnot antoivat pohjaa aktiiviselle kotipanimotoiminnalle. Opintojensa loppupuolella nuori mies joutui kuitenkin tekemään valinnan: tulisiko hänestä tutkija vai omistautuisiko hän kokopäiväisesti oman panimon luomiselle ja kehittämiselle? Mies valitsi panimon ja Dieu du ciel! aloitti kehityskulkunsa. Nyt arvioin tämän erinomaisen panimon stoutin nimeltä Aphrodisiaque.

Panimo: Dieu du ciel!
Olut: Aphrodisiaque
Tyyli: Stout
Prosentit: 6,5 %

Tuoksu: Tuoksussa on maitokahvia, kaakaota, pähkinää, toffeeta ja suklaakastiketta. Herkullisen täyteläinen tuoksu.

Ulkonäkö: Tumman mattaruskea, lähes läpinäkymätön olut melko paksulla vaalean toffeenruskealla vaahdolla.

Maku: Oluessa on kahvinen, paahtunut ja kuivahko päämaku. Aphrodisiaque jättää jälkeensä konvehtisella tavalla makean suklaisen ja pehmeän maun, jossa myös olueen lisätty vanilja nousee esiin. Maku on tuoksua jonkin verran yksiulotteisempi, eikä vaniljan hienovaraista vaikutusta lukuunottamatta juuri yllätä. Toisaalta – tarvitseeko oluen ylipäätään aina yllättää?

Suutuntuma: Erittäin öljyinen, samettinen ja liukas suutuntuma, jossa mieto hiilihapokkuus täydentää hyvin pehmeän suunmukaista yleisvaikutelmaa. Kokonaisuudessaan helposti juotava olut.

Omat pisteeni Olutoppaassa: 41/50

Mihin tilanteeseen sopii? Hyvä, joskin varsin perinteisen makuinen stout kaakaon, kahvin ja suklaan ystäville. Tätä voisi tarjota kahvipöydässä kahvin (tai jopa leivonnaisten) korvaajana. Aphrodisiaque on niin tuhti lemmenjuoma, että sitä voisi melkein pureskella ja niin pehmeä, että tuntuu kuin sen muodostaman samettisen peiton sisään voisi käpertyä. Jos joku kirjoittaisi oppikirjan stoutien syvimmästä olemuksesta, tämä olut olisi mitä mallikelpoisin esimerkki kuvaamaan oluttyyliä. Syvä, tumma, upottavan pehmeä, suklaisen kahvinen, kaakaoinen ja sopivasti hapokas. Tässä on todellakin Olutoppaan nimimerkin jannek osuvaa kommenttia lainaten ”ratkaisu ongelmaan ottaisko kaakaon vai oluen”.

Lisätietoja:
Aphrodisiaque Ratebeerissä:

Aphrodisiaque BeerAdvocatessa:

Aphrodisiaque Olutoppaassa:

maanantai 25. marraskuuta 2013

Copenhagen Beer Celebration Preview Part 4

Tässä juttusarjassa esittelen vuoden 2014 Copenhagen Beer Celebrationiin osallistuvia panimoita sekä listaan kultakin panimolta kaksi olutta, joiden toivoisin tulevan tapahtumaan. Tällä kertaa vuorossa ovat Surly ja Westbrook.

Surlyn tarina:
Surlyn panimo on kotoisin Minneapolisista. Olutkärpänen puraisi tulevaa panimon omistajaa jo vuonna 1994, jolloin hän aloitti kotioluen panemisen. Oman panimon perustamisessa kesti pidempään – Surly Brewing perustettiin vuonna 2006. Minulle entuudestaan tuntematon Surly paketoi oluensa poikkeavaan tapaan suosien tölkkejä pullojen sijaan. Surly sijoittuu Ratebeerin Best Brewers In The World 2013-listalla sijalle 14.

Haluaisin kokeilla Surlylta:
Olut nro 1. Darkness
Darkness on tyyliltään Russian Imperial Stout. Alkoholiprosentteja oluessa on runsaahkot 9,6 ja IBUja rapsakat 85. Tästä Imperial Stoutista luulisi löytyvän ihan mukavasti sekä katkeruutta että täyteläisyyttä. Maun osalta uskoisin oluesta erottuvan ainakin perinteistä kahvisuutta ja suklaisuutta, panimo itse lupailee oluestaan löytyvän myös kirsikoiden, rusinoiden ja toffeen aromia.

Olut nro 2. Furious
Panimon parhaiten myyvä olut on 6,2-prosenttinen IPA. IBUja Furiousista löytyy 100 kipaletta, eli olut lie nimensä veroisesti ärhäkkä. Tekisi mieli testata ja selvittää IPA:n suosion taustatekijät.

Westbrookin tarina:
Westbrook Brewing sijaitsee Mount Pleasantissa Yhdysvalloissa. Panimon missio on panna mahdollisimman kiinnostavaa, juotavaa ja mahtavaa olutta. Westbrookissa into oluen panemiseen syntyy erilaisista kokeiluista ainesosien ja oluenpanoprosessin parissa.

Haluaisin kokeilla Westbrookilta:
Olut nro 1. One Claw Rye Pale Ale
Hauska sakseaan tarjoava saksiniekka oluen etiketissä iskee silmään välittömästi. Rapuolut One Claw on tyyliltään rukiilla terästetty APA. Rukiista American Pale Alea ei ole vielä tullut maistettua, joten siksikin tämä olut on kiinnostavimpien listalla.

Olut nro 2. Mexican Cake Imperial Stout
Meksikolainen synttärikakku on pantu panimon ensimmäisen syntymäpäivän kunniaksi. Mukana on monien mielenkiintoisten ainesosien lisäksi myös habanero-chiliä. Chili-stout-kokemukseni rajoittuvat toistaiseksi OlutExpoon, jossa maistoin varsin miellyttävää Viking Chili Stoutia. Tämä Mexican Cake on saanut Ratebeerissä huimat pisteet, joten uskoisin sen olevan kokeilemisen arvoinen.

Mikäli kiinnostuksesi osallistua CBC:hen heräsi, lippuja voi ostaa täältä. Perjantai-aamun sessioon mahtuu vielä väkeä.

Copenhagen Beer Celebration-sarjan edellisiin osiin pääset tästä:

Loppuun vielä Beer Celebrationiin osallistuvien panimoiden listan uusin versio:
1. Mikkeller
2. To Öl
3. The Kernel
4. Alpha state
5. Freigeist
6. Surly
7. Westbrook
8. Närke
9. Loverbeer
10. Three Floyds
11. Brewdog
12. Wakefield
13. Funky Buddha
14. Hoppin Frog
15. Sante Adairius
16. 7venth Sun
17. Baird
18. Peg's/Cycle
19. Alvinne
20. Kuhnhenn
21. Cigar City
22. Prairie
23. Firestone Walker
24. Evil Twin
25. Brodies
26. Buxton
27. Siren
28. Omnipollo
29. Stillwater
30. Crooked Stave
31. Xbeeriment
32. Lervig
33. De Molen
34. Amager
35. Way Beer
36. Green Flash
37. Jester King
38. Brekeriet

Lisätietoja:
Copenhagen Beer Celebration:

Surly Ratebeerissä:

Westbrook Ratebeerissä:

Surly Darkness Ratebeerissä:

Surly Furious Ratebeerissä:

Westbrook One Claw Ratebeerissä:

Westbrook Mexican Cake Ratebeerissä:

lauantai 23. marraskuuta 2013

Olut ja suklaa osa 2: Gouden Carolus Christmas, St. Bernardus Prior 8 ja joulusuklaa

Olut ja suklaa-maistelusarjani alkoi Siperian, Emelissen ja tumman suklaan yhteismaistelulla. Oluiden ja suklaiden äärellä ollaan nyt siis toista kertaa. Tällä kertaa maistelen kahta belgialaista olutta suklaan kera.

Maistelun tarjonta (punatulkut eivät sentään ole syötäviä)
Ensimmäinen maistelun oluista on Brouwerij Het Ankerin olut. Brouwerij Het Anker on harvinaisen iäkäs panimo, jonka juuret juontavat yli 600 vuoden taa. Perheomisteinen panimo on ollut vähintään osittain Van Breedamin perheen hallinnassa vuodesta 1873. Vuonna 2002 Het Anker herätti jouluolutperinteensä henkiin Gouden Carolus Christmasin muodossa 30 vuoden tauon jälkeen. Olut vaatii useiden kuukausien kypsymisajan ennen kuin se saavuttaa optimaalisen tasapainon ja on valmis lähtemään kaupallisille markkinoille. Kuudella eri mausteella maustettu Christmas näyttelee tänään olut ja suklaa-maistelun toista pääroolia.

Toinen päivän oluista on St. Bernardus Prior 8. St. Bernardus käyttää edelleen 1960-luvulta peräisin olevia kuparikattiloita oluidensa panemisessa. Monien mukaan kuparikattiloissa valmistettu olut on teräskattiloissa tehtyä monimutkaisempaa – tiedä tuota, itse en ole aiemmin tullut pohtineeksi kattiloiden vaikutusta olueeseen. Prior 8 on perinteinen, luostarityylinen Dubbel. Olut on Ratebeerin Best Beers of Belgium 2010-kisan kultamitalisti ja olutharrastajien keskuudessa muiden St. Bernarduksen oluiden tavoin varsin arvostettu.

Suklaapuolesta vastaa tänään Fazerin joulusuklaa seuranaan rasiallinen piparkakkuja. Fazerin joulusuklaa on perinteinen joulupöydän herkku, joka pitää sisällään hedelmäpaloja, piparia, mantelia ja jouluisia mausteita. Valitsin suklaan ja piparit oluiden seuraksi edellisestä St. Bernardusten maistelustani innostuneena. Ainakin St. Bernardus Christmas Ale näytti viihtyvän erinomaisesti joulusuklaan kera, joten etukäteen voisi olettaa myös toisen St. Bernarduksen ja mausteisen Gouden Carolus Christmasin sopivan ainakin kohtalaisesti yhteen samaisen suklaan kanssa.

St. Bernardus Prior 8
St. Bernardus Prior 8 on väriltään tumman mahonkinen, oluen vaahto on vaalea ja kevyt. Oluen ensivaikutelma maun puolella on kirpeä ja hapan, pihlajanmarjamainen. Suutuntuma on sopivasti hiilihappoinen ja pirskahteleva. Lasin reunalta tuoksutellessa olut tuoksuu mansikalle, keskemmällä tuoksu on tummempi, kirpeämpi ja syvempi. Hiukkasen epäilyttää ensimaistamisen jälkeen, sopiiko tämä nyt ollenkaan valitun suklaan tai piparien kera. Hapan olut jääkin hieman suklaan varjoon, jos suklaata erehtyy ottamaan liian ison palan kerralla. Kirsikkainen ja mausteinen yhteismaku muodostuu suklaan ja Prior 8:n yhteispelin lopputuloksena, mikäli suklaata nauttii vain hippusen olutkulauksen kera. Suklaa hioo oluesta pois kirpakimman terän ja jättää jäljelle pehmeyttä ja maltaisuutta. Piparin ja oluen yhteismaku on, etten sanoisi, hiukka homeinen ja kuivakka. Eli suklaa on Prior 8:n kumppanina huomattavasti piparia parempi.

Gouden Carolus Christmas
Gouden Caroluksessa on runsas ja kuohkea, pitkäkestoinen vaahto, oluen väri on tummanruskea. Anista ja suolasalmiakkia tulvahtaa nenään heti haistaessa olutta. Myöhemmin tuoksutellessa mukaan tarttuu myös hiivaisia tuoksun sävyjä. Paahtunut vanhan ajan salmiakki hallitsee makua – lisäksi mukana on myös anista ja sitruunaa. Suutuntuma on täyteläinen ja liukas. Joulusuklaan ja Gouden Caroluksen yhdistelmä on rusinainen, romminen ja lämmin. Tykkään. Pipari ja Gouden Carolus luovat yhdessä maustecocktailin, jonka keskiössä ovat anis ja kardemumma.

Lopputulemana voidaan todeta, että mielenkiintoisia yhdistelmiä löytyi tässä olut ja suklaa-maistelussa monta, mutta yksikään ei yltänyt aivan huipputasolle. Mausteista joulusuklaata näyttäisi olevan haastavaa parittaa oluiden kanssa, mutta vielä vaikeampaa on oluiden ja piparien yhdistely.

Maistelun tulokset pähkinänkuoressa:
St. Bernardus Prior 8 + Fazerin joulusuklaa = Parhaimmillaan, kun suklaata ottaa hitusen ja olutta kulauksen, silloin kirsikkainen, pehmeä yleisvaikutelma.
St. Bernardus Prior 8 + pipari = Homeinen yhdistelmä, ei toimi.
Gouden Carolus + Fazerin joulusuklaa = Rusinainen, romminen ja lämmin yhdistelmä, toimii.
Gouden Carolus + pipari = Maustecocktail, josta voi olla montaa mieltä.

Oluiden tiedot:
St. Bernardus Prior 8
Olut: St. Bernardus Prior 8
Tyyli: Dubbel
Prosentit: 8 %
Katkeruus: 21 IBU
Väri: 16 EBC

Gouden Carolus Christmas
Olut: Gouden Carolus Christmas
Tyyli: Belgian Strong Ale
Prosentit: 10,5 %
Kantavierre: 21,9 °P
Katkeruus: 15,1 IBU
Väri: 75,5 EBC

Lisätietoja:
St. Bernardus Prior 8 Ratebeerissä:
Gouden Carolus Christmas Ratebeerissä:
Gouden Carolus Christmas Alkon sivuilla:
Fazerin joulusuklaa:

torstai 21. marraskuuta 2013

Tuplareittaus: St. Bernardus Abt 12 ja St. Bernardus Christmas Ale

Taustaa: 1946 perustettu St. Bernardus Brouwerij sijaitsee Watoun kaupungissa Belgiassa. St. Bernardus on erikoistunut vaaleisiin ja tummiin luostari-aleihin. Panimon historia kytkeytyy kahteen munkkiluostariin, joista toinen, Refuge de Notre Dame de St. Bernard, antoi St. Bernardukselle nimen ja toinen, Westvleteren, mahdollisuuden tuottaa laadukasta olutta. Tänään maistelussa ovat Abt 12 ja Christmas Ale. Näistä Christmas Ale on panimon jouluolut, jota on saatavilla vain talvikaudella. Abt 12 on saatavilla ympäri vuoden. Valitettavasti kumpikaan olut ei kuulu Alkon nykyiseen valikoimaan.

Olut 1. Christmas Ale

Panimo: St. Bernardus Brouwerij
Olut: Christmas Ale
Tyyli: Belgian Strong Ale
Prosentit: 10 %

Tuoksu: Tuoksussa on kirsikkaa, taatelia, luumukiisseliä, suklaata, makeita hedelmiä ja kuivakakkumaisuutta. Jouluisen kahvipöydän tuoksu.

Ulkonäkö: Niukka, mutta melko kestävä valkea ja pilveilevä vaahto. Oluen väri on tumman suklaanruskea.

Maku: Yleiskuvaltaan maku on toisaalta kuiva ja toisaalta makea. Oluen alkumaku on aprikoosinen, luumuinen, piparinen, rusinainen ja mausteinen. Aavistus pehmeää maltaisuutta on havaittavissa maun keskivaiheilla. Loppumaussa lakritsiset, kuivahkot makuvivahteet nousevat pintaan. Mikään maku ei ole varsinaisesti hallitseva, vaan maku on kerroksellinen ja vähitellen kehittyvä. Ehkä juuri siksi olut on melko helposti juotava, tasapainoisen oloinen tapaus.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on miedosti poreileva, öljyinen ja liukas.

Omat pisteeni Olutoppaassa: 40/50

Mihin tilanteeseen sopii? Jouluolut on makunsa puolesta niin jouluinen, että en välttämättä nauttisi sitä ainakaan talvikauden ulkopuolella. Kuivakakun, kuivattujen hedelmien tai rusinoiden ja pähkinöiden kanssa tarjoiltuna tai sellaisenaan joulun aikaan nautiskeltuna tämä quadrupel lienee omimmalla alueellaan. Itse testasin olutta Fazerin joulusuklaan kera ja ainakin tämä yhdistelmä toimi mainiosti.

Olut 2. Abt 12

Panimo: St. Bernardus Brouwerij
Olut: Abt 12
Tyyli: Abt/Quadrupel
Prosentit: 10 %

Tuoksu: Tamminen, hiukan katajainen, ruokosokerinen ja runsas tuoksu. Tuoksussa on myös hippunen suklaata. Oluen lämmetessä tuoksuun tulee leipäisiä vivahteita.

Ulkonäkö: Vaalea, ohut vaahto on melko samanlainen kuin Christmas Alessa. Oluen väri on hieman Christmas Alea punertavampi, tumman kolanruskea.

Maku: Abt 12:n maku on tymäkkä ja Christmas Aleen verrattuna jopa päällekäyvä. Maussa pippurisuus, limppuisuus, siirappisuus ja maltaisuus rakentavat oman kokonaiskuvansa, jota hiivainen makeus tukee. Oluen jälkimaku on aniksinen. Tämä olut on makunsa osalta jykevämpi ja täyteläisempi kuin Christmas Ale, eikä avaudu juojalleen yhtä helposti. Oluen juotavuutta heikentää monimutkaisuus – oluesta ei tunnu saavan kiinni ja erilaisia makuja jää helposti märehtimään liikaa.

Suutuntuma: Tasainen, vain hieman hapokas suutuntuma.

Omat pisteeni Olutoppaassa: 39/50

Mihin tilanteeseen sopii? Tätä on vaikea luokitella tiettyyn tilanteeseen sopivaksi olueksi. Juustojen ohessa voisi ainakin toimia paremmin kuin Christmas Ale.

Lisätietoja:
Christmas Ale Ratebeerissä:

Christmas Ale BeerAdvocatessa:

Abt 12 Ratebeerissä:

Abt 12 BeerAdvocatessa:

maanantai 18. marraskuuta 2013

Mansikkanektaria Kanadanmaalta: Dieu du ciel! Rosée d’hibiscus

Taustaa: Kanadalainen Dieu du ciel! on Suomessa valitettavalla tavalla paitsioon jäänyt huippupanimo. Ratebeerin Best Brewers In The World 2013-listalla panimo ei aivan mahdu kymmenen parhaan joukkoon, sijoituksena on kuitenkin kunnioitettava kolmastoista sija heti Great Dividen takana. Panimo on kunnostautunut myös etikettitaiteen saralla – Dieu du ciel!-oluiden pulloja koristavat kiehtovan satumaiset kuvat. Tänään arvioin Rosée d’hibiscuksen, eli roosan Hibiskuksen, jonka etikettiä koristaa kukkaistyttö.

Panimo: Dieu du ciel!
Olut: Rosée d’hibiscus
Tyyli: Spice/Herb/Vegetable (Wheat Beer)
Prosentit: 5,9 %

Tuoksu: Belgityyppinen, vadelmainen, hiivainen ja makeahko tuoksu, joka taittuu pullapitkomaisen pehmeään viljaisuuteen.

Ulkonäkö: Runsas, suurikuplainen ja luonnonvalkoinen vaahto, joka hiipuu nopeasti ohuemmaksi. Oluen väri on mansikkamehua muistuttava, eli hyvin selvästi punertava.

Maku: Ensimmäinen mausta mieleen tuleva assosiaatio on mansikkakeitto tai vanhan ajan mansikkamehu. Todella marjainen ja kukkainen maku, jonka pohjalla on tasapainottavaa vehnäoluen banaanisuutta ja hiivaa. Hedelmistä maussa on mukana ainakin nektariinia ja granaattiomenaa. Belgihenkisyys nostaa päätään oluen keskivertoa suuremman happamuuden osalta. Erikoisesta mausta ei ihan heti ensikokeilulla saa täysin kiinni, mutta sen voi sanoa, että ei tämä ainakaan mikään perusvehnis ole.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on hyvin kevyt ja ilmava. Hiilihapot tuntuvat tiiviinä ja tasaisina, kun olutta tunnustelee suussa.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  35/50

Mihin tilanteeseen sopii? Kuuluu erittäin kesäisten ja suhteellisen miedon makuisten oluiden sarjaan. Maultaan saattaisi sopia sekä belgiharrastajille että kuivemman siiderin ystävälle. Mansikanmakuista olutta olisi kiva kokeilla mansikkakakun, kinuskikakun, lime-juustokakun tai hedelmäisen salaatin kanssa.

Lisätietoja:
Rosée d’hibiscus Ratebeerissä:

Rosée d’hibiscus BeerAdvocatessa:

Rosée d’hibiscus Olutoppaassa:

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Alkon jouluiset osa 1. Great Divide Hibernation Ale

Hibernation Ale
Runsas, kermainen vaahto
Taustaa: Alkon jouluiset-sarjassa esittelen kaappiini päätyneitä jouluoluita, jotka kuuluvat Alkon vuoden 2013 joulukauden valikoimaan. Ensimmäinen jouluinen valintani on kotoisin Great Dividen panimosta. Great Divide on denveriläinen panimo, jonka perusti Brian Dunn vuonna 1994. Great Divide on kulkenut pitkän tien yhden työntekijän työllistävästä mikropanimosta 45 työntekijää työllistäväksi maailmalla mainetta niittäneeksi ja moninkertaisesti palkituksi laatupanimoksi. Tänään käsittelyssä on Great Dividen Hibernation Ale. Hibernation Alen pulloa koristaa sinisävyinen hiihtäjän kuva, joka on omiaan virittämään olutnautiskelijan jouluisiin tunnelmiin. Great Divide lupailee Hibernation Alen olevan maltaisen rikas ja humalaprofiililtaan kompleksinen. Näillä alkuodotuksilla siis lähdetään liikenteeseen. 

Panimo: Great Divide
Olut: Hibernation Ale
Tyyli: (English Style) Old Ale
Prosentit: 8,7 %
Kantavierre: 20,4 °P
Katkeruus: 46 IBU
Väri: 96,9 EBC

Tuoksu: Kuivan paahteinen ja suolainen sekä kahvinen ja maamainen. Lämmetessään tuoksu saa salmiakkisia sävyjä.

Ulkonäkö: Turpean kuohkea, paksu vaalea vaahto. Olut itse pukeutuu syvään, tumman suklaan tai tumman puun mieleen tuovaan tummanruskeaan sävyyn.

Maku: Suolasalmiakkia, tummaa suklaata, ripaus luumua ja tuhkaa sekä reilusti pähkinää. Myös maamaisuus tuntuu maussa. Syvä ja herkullinen maku, jossa on havaittavissa selvää joulun tuntua. Olut jättää katkeran aromin suuhun, vaikka päämaku ei olekaan kovin katkera. Maku on Black IPA:n ja Old Alen risteytys, jossa syvän salmiakkinen Old Ale on kuitenkin selvästi niskan päällä.

Suutuntuma: Silkkinen, öljyinen, kevyt ja helposti alas solahtava suutuntuma. Vähäiset hiilihapot tekevät suutuntumasta pehmyen.

Omat pisteeni Olutoppaassa: 40/50

Mihin tilanteeseen sopii? Jouluinen Hibernation Ale sopisi esimerkiksi pähkinöiden ja rusinoiden tai muiden pienten jouluisten naposteltavien oheen. Tästä oluesta saattaisi olla myös suklaakakun kumppaniksi.

Lisätietoja:
Hibernation Ale Alkon sivuilla:

Hibernation Ale Ratebeerissä:

Hibernation Ale BeerAdvocatessa:

Hibernation Ale Olutoppaassa:

perjantai 15. marraskuuta 2013

Tymäkkä Tuplakoira: Flying Dog Double Dog

Taustaa: Minua on aina kiinnostanut, mistä Flying Dogin panimo on saanut nimensä. En ole kuitenkaan tullut sitä selvittäneeksi ennen kuin nyt. Flying Dogin nimen taustalla on tavanomaisesta poikkeava tarina. Toinen panimon perustajista, George, sananmukaisesti törmäsi lentävään koiraan matkallaan Pakistaniin. Matkan alkuperäisenä tarkoituksena oli kiivetä maailman toiseksi korkeimman vuoren, K2:n, huipulle. Palatessaan vuorelta hotellilleen George asettui seurueensa kanssa nauttimaan juomiaan ja silloin hän näki sen. Lentävä koira hänen edessään riippuneessa suuressa öljyvärimaalauksessa sai hänen ajatuksensa hyrräämään sanaparin ”flying dog” ympärillä. Kokemuksesta sai alkunsa Flying Dog. Flying Dog on amerikkalainen, Marylandin Frederickissä sijaitseva panimo. Tällä kertaa reittaan panimon Double Dogin, eli Tuplakoiran. Tuplakoiran etiketissä on Flying Dogille ominaiseen tapaan varsin vastenmielinen, koira-aiheinen kuva. Pulloa koristaa harvakarvainen ja suurikitainen, paholaisen hännällä varustettu otus, joka koettaa epätoivoisesti tavoitella kahta ilmassa leijuvaa tuoppia. Jostain tutkimattomasta syystä otus on puettu valkoisiin kalsareihin.

Panimo: Flying Dog
Olut: Double Dog
Tyyli: American Strong Ale
Prosentit: 11,5 %
Katkeruus: 85 IBU

Tuoksu: Tuplakoiran ruohoinen ja havuinen tuoksu vie metsän syvyyksiin. Tuoksussa kevyt katkeruus ja silaus appelsiininkuorta ympäröivät mäntyistä yleiskuvaa. Tietyssä kulmassa tuoksutellessa aromi saa syvempiä, konjakkisia vivahteita. Lämmetessään Tuplakoiran tuoksusta alkaa erottua myös mausteita, näistä etunenässä pippuria.

Ulkonäkö: Vaahto on melko pitkään kestävä, valkea ja parin sentin paksuinen. Vaahdon rakenne on kuohkea ja suurikuplainen. Väriltään olut on konjakinruskea.

Maku: Pippurisen tymäkkä, makeahko alkumaku, jota seuraa toffeinen, vihreäomenainen, greippinen, pähkinäinen ja kastanjainen päämaku. Oluesta jää suun takaosaan pitkäksi aikaa ärhäkän katkera, havuinen jälkimaku. Alkoholin vaikutus tuntuu maussa hitusen konjakkimaisena aromina, mutta tämä ei haittaa maistelukokemusta.

Suutuntuma: Kipristelevä suutuntuma, jossa tuntuu hiukan myös alkoholin poltetta. Oluesta jää suuhun ja nieluun joksikin aikaa miellyttävä lämmittävä tuntuma.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  36/50

Mihin tilanteeseen sopii? Tuplakoira on parhaimmillaan hitaasti ja rauhallisesti nautiskeltuna. En osaa ainakaan itse kuvitella tämän oluen seuraksi mitään ruokalajia, eli uskoisin oluen toimivan parhaiten sellaisenaan. Lämmittävä elementti ja hienoinen konjakkimaisuus tekevät Tuplakoirasta oivallisen talvi-oluen.

Lisätietoja:
Flying Dogin tarina:

Flying Dog Double Dog Ratebeerissä:

Flying Dog Double Dog BeerAdvocatessa:

Flying Dog Double Dog Olutoppaassa:

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Copenhagen Beer Celebration Preview Part 3

Niille lukijoilleni, jotka eivät vielä ole Copenhagen Beer Celebration Preview-juttusarjaani tutustuneet: tarkoitukseni on kertoa kunkin vuoden 2014 Beer Celebrationiin osallistuvan panimon tarina lyhyesti sekä listata kultakin panimolta kaksi olutta, joiden eniten toivoisin tulevan tapahtumaan. Sarjan ensimmäisessä ja toisessa osassa kävin läpi Mikkellerin, To Ølin ja The Kernelin panimot. 
Nyt vuorossa ovat Alpha State ja Freigeist.

Alpha Staten tarina:
Alpha State on Lontoossa sijaitseva pienpanimo, joka perustettiin vuosien 2012 ja 2013 vaihteessa. Panimon perusti Jonathan Queally, joka työskenteli aikaisemmin Brodie'sin panimossa. Alpha Staten tunnettuja oluita ovat esimerkiksi APA Citronvand ja Dunkelweizen Neopolitan.

Haluaisin kokeilla Alpha Statelta:
Olut nro 1. Vengeance
Punaviinitynnyrissä kypsytetty karpaloinen ja mustaherukkainen 8-prosenttinen stout kuulostaa mielenkiintoiselta kokeiltavalta. Marjaisen makuisia stouteja ei ole tullut juurikaan maisteltua, joten tässä olisi mahdollisuus oppia uutta. Tämä voisi toimiessaan olla erittäin hyvä ja tasapainoinen, marjapiirakkaisen aromikas olutelämys.

Olut nro 2. Citronvand
Citronvandista on tullut yksi panimon suosituimmista oluista ja siksi uskon sen kertovan, millaista panimon olut parhaimmillaan voisi olla. Oluessa kiinnostavat myös sen vähäinen alkoholiprosentti - haluaisin tietää, miltä alle 4-prosenttinen Citra-humaloitu APA maistuu. Uskoisin tässä oluessa sitruunaisuuden korostuvan vielä enemmän kuin alkoholipitoisemmissa Citralla humaloiduissa oluissa.

Freigeistin tarina:
Freigeist Bierkultur on saksalainen mustalaispanimo. Panimoa pyörittävät Peter Esser ja Sebastian Sauer. Panimon tavoitteena on tehdä perinteisten oluttyylien pohjalta omanlaisiaan mielenkiintoisia ja uniikkeja versioita. Freigeistin tunnus on lasista hyökkäävä haamu.

Haluaisin kokeilla Freigeistilta:
Olut nro 1. Hoppeditz
Hoppeditz sisältää viittä eri mallasta ja viittä eri humalalajiketta. Tyylinä on Altbier. Saksalaisten oluiden tuntemukseni rajoittuu lähinnä vehnäolueen, mutta tätä alun perin düsseldorfilaista oluttyyliä olisi myös kiintoisaa kokeilla. Oluessa käytetyistä maltaista yksi on savumallas. Yleensä en ole savuisista oluista juurikaan tykännyt, mutta tälle voisin kuitenkin antaa mahdollisuuden.

Olut nro 2. Geisterzug Gose
Goselle osittain samat perustelut kuin Hoppeditzille, eli ennenkokematon oluttyyli kiinnostaa. Gose on erikoinen oluttyyli, johon kuuluviin oluisiin lisätään suolaa, korianteria ja maitohappoa keiton eri vaiheissa. Tämän sitruksiseksi Ratebeerissä kuvaillun oluen valmistuksessa on käytetty neulasia, mikä kiehtoo minua. On aika vaikea kuvitella, miltä tällainen olut voisi maistua ja juuri siksi se pitäisi itse kokea.

Lisätietoja:
Copenhagen Beer Celebration:

Alpha State Facebookissa:

Freigeist Ratebeerissä:

Alpha State Vengeance Ratebeerissä:

Alpha State Citronvand Ratebeerissä:

Freigeist Hoppeditz Ratebeerissä:

Freigeist / Bayerischer Bahnhof Geisterzug Gose Ratebeerissä:

Tietoa Altbier-oluttyylistä BeerAdvocatessa:

Tietoa Gose-oluttyylistä BeerAdvocatessa:

maanantai 11. marraskuuta 2013

Italia-viikoilla The Gallows Birdissä

Giro d’Italia, eli tuttavallisemmin Italia-viikot käynnistyivät perjantaina 8.11. ja viime sunnuntaina alkuillasta käväisin itse kartoittamassa viikkojen tarjontaa Espoon The Gallows Birdissä. Alkuperäisenä tavoitteenani oli päästä maistamaan basilikalla maustettua olutta, mutta lähdin matkaan avoimin silmin ja mielenkiintoisia olutkokemuksia odottaen. Niille lukijoilleni, joille Giro d’Italia on vielä vieras, tiedoksi, että kyseessä ovat valtakunnalliset, italialaista oluttarjontaa esittelevät teemaviikot.

X-Ray Imperial Porter
Perillä The Gallows Birdissä tunnelma oli hiljainen, ainoastaan joitakin oluenystäviä oli saapunut paikalle. Kenties isänpäivällä oli oma vaikutuksensa asiaan. Rauhallinen ilmapiiri oli otollinen rauhalliselle maistelulle. Ensimmäinen testiin päässyt olut oli Brewfistin 8,5-prosenttinen X-Ray Imperial Porter. X-Ray on väriltään mustahko, lakritsinvärinen olut. Vaahto on vaaleanruskea, hienojakoinen ja pienikuplainen. X-Rayn miedossa tuoksussa on mukana yrttisyyttä, talkkunaisuutta ja kevyttä jauhoisuutta. Myös kypsien hedelmien aromi häivähtää hetken tuoksun loppupuolella. Maun osalta portteri antaa tymäkän ja kuivanlaisen ensivaikutelman, jota seuraa luumun, kahvin ja maan sävyinen päämaku. Suutuntuma on kuiva, miedosti hapokas ja suuta kuivattavan paahteinen. Lämmetessään oluen maku saa lakritsisempia sävyjä ja muuttuu hitusen suolaiseksi. Perusluonteeltaan tämä muistuttaa muita maistamiani italiaano-porttereita – aromia löytyy, mutta se on pakattu hienostuneeseen, pehmeään ja suussa sulavaan pakettiin. Kenties suutuntumaltaan kevyet ja juotavat portterit sopivat paremmin italialaiseen lauhkean lämpimään ilmanalaan. Oikein hyvä porter joka tapauksessa.

Birra Genova (pahoittelut kehnosta kuvanlaadusta)
Toisena vuorossa oli sitten se kauan odotettu basilikaolut, eli Birrificio La Superban basilikalla maustettu, 4,5-prosenttinen lager Genova. Heti kättelyssä käy ilmi, että tämä on todella basilikainen olut, voisi sanoa jopa, että Genova on enemmän basilikaa kuin olutta. Paksusta ja hallitsevasta tuoksusta löytyy basilikan ohella likööriä, tequilaa ja hajuaistia huumaavaa imelyyttä. Oluen maku vastaa paljolti tuoksua. Lageriksi tämä on aika makea ja mehumainen ja antaa jopa sokerisen vaikutelman. Genovan yrttinen maku tuo mieleen tuoreyrttien sijaan kuivatut yrtit. Oliivia, basilikaa, oreganoa…tähän olueen lie säilötty koko yrttitarhan vuotuinen sato. Myös oluen värissä basilika tulee mielenkiintoisesti esiin: Genova on väriltään hieman vihertävä, kun sitä katsoo valon läpi. Oluen vaahto on valkea, ohut ja nopeasti haihtuva. Kokonaisvaikutelma on niin erikoinen, että en tiedä, haluaisinko maistaa Genovaa enää uudestaan. Ehkä hyvän mozzarellapizzan kanssa tämä basilikalager pääsisi paremmin oikeuksiinsa, mene ja tiedä.

Bad Additude Dude
Dudella pitsissä löytyy :)
Viimeisenä mukaan tarttui Birrificio Ticinesen Bad Additude Dude. 7,51-prosenttisen DIPA:n vaahto on melko ohut, tiivis, valkea ja tasainen. Myöhemmin vaahto muodostaa lasin reunalle harvinaisen kauniita ja yksityiskohtaisia pitsisiä kuvioita. Oluen väri on syvän punainen ja amber alen väriä muistuttava. Tuoreus tuntuu oluen tuoksussa, joka on miedon suklaakastikkeinen, parfyymisen kukkainen ja herkullisen kinuskinen. Humala erottuu varsinkin pidempään tuoksutellessa. Maku on toffeinen, maltainen, tuorejuustoinen ja piirakkamainen, häivähtääpä mukana myös appelsiinia. Oluen sukulaissielu voisi olla esimerkiksi Werther’s Original-kermakaramelli. Polveileva, hienosyisen hapokas suutuntuma on miellyttävän katkera. Tämä on siitä jännä olut, että havuiset sävyt hiipivät osaksi oluen makua vasta sen lämmetessä. Kokonaisuudessaan onnistunut ja omaperäinen tutkielma jenkki-DIPA:sta. Panimo itse luonnehtii oluttaan melkein Double IPA:ksi, eli ota tästä nyt sitten selvää. Omasta mielestäni kyseessä on katkeruuden puolesta IPA ja maltaisen makeuden puolesta DIPA.

Vierailuni italialaiseen olutmaailmaan sujui kaiken kaikkiaan hyvin. Järjestelypuolella arvostin erityisesti Suomessa melko harvinaista mahdollisuutta valita hanaoluista pieni 2,5 desin maisteluannos. 1,5-2,5 desin annoksia soisi olevan tarjolla useammassakin olutravintolassa, koska pikkuannos antaa tilaisuuden maistella useita erilaisia oluita sivistyneesti ja makuihin keskittyen. Itse suosin pikkuannoksia aina, kun vain mahdollista.

Lisätietoja:
The Gallows Birdin Giro d’Italia-oluet:
X-Ray Ratebeerissä:
Genova Ratebeerissä:
Bad Additude Dude Ratebeerissä: