Olutmatkailua Amerikassa: Key West ja Coconut Grove

Olutmatkailua Amerikassa-sarjassa olen kirjoittanut kokemuksistani Miamin olutmaailmasta. Ensimmäisessä osassa keskityin Miami Beachin olutkokemuksiini. Tässä osassa käsittelyssä ovat Key West ja Coconut Grove.

Miami Beachin jälkeen reissun seuraava etappi oli Key West. Jo määränpäätä kohti matkatessa Key Largon kohdalla tuli vastaan ensimmäinen viittaus erikoisoluisiin ison tapahtumakyltin muodossa. Ihan tien vieressä oli parhaillaan käynnissä Brew on the Bay-niminen olutfestivaali. Festarin ohittaessa oloni tuntui kovin melankoliselta ja mietin, olisiko sittenkin pitänyt vaan pysähtyä rajallisista aikaresursseista, pitkänlaisesta ajomatkasta ja muista kootuista esteistä huolimatta. Takaisin ei kuitenkaan tullut käännyttyä. Olisi ehkä ollut syytä, sillä valkohiekkaisen rannan äärelle oli tapahtumaa varten koottu yli sata Amerikan parhaiden panimojen tuotetta.

Pian Brew on the Bayn jälkeen silmiin osui toinen olutaiheinen asia tien poskessa, nimittäin paikallisen Islamorada Brewingin värikäs ja kutsuva talo tasting roomeineen. Homma rupesi vaikuttamaan jo kohtalon ivalta, varsinkin kun pysähtymiseen ei ollut taaskaan mahdollisuutta, jos Key Westiin halusi ehtiä ennen pimeän tuloa. No, opinpahan ainakin sen, että seuraavalla kerralla Amerikassa road trippaillessa täytyy varata aikaa myös yllättäville viivästyksille ja pysähdyksille jännän äärelle. Ja tarkistaa jo etukäteen, millaisia happeningeja matkan varrella on meneillään.

Kukko kiipesi puuhun kiekumaan

Key West oli rento, viihtyisä ja originelli paikka, jossa kukot kulkivat pitkin kapeita pitsihuvilojen reunustamia katuja. Puiden varjostamissa kujissa ja historian havinassa oli jotain perin kotoisaa.

World of Beerin hanoja

Valikoima näkyy seinältä :D

Ensimmäinen ilta Key Westissä tuli vietettyä World of Beer-olutravintolassa, josta jäi hiukan kaksijakoiset tunnelmat. Baarin olutvalikoima oli iso, kattava ja laadukas. World of Beerin valikoimassa on jatkuvasti noin 500 pullo-olutta ja noin 50 hanaa, näistä suurin osa amerikkalaisia. Tunnelmansa puolesta kyseessä on kuitenkin enemmän erittäin meluisa sporttibaari kuin olutravintola. Baarin joka kulmassa on ruutu, josta tulee urheilua volyymilla, jota Suomessa harvoin tapaa. Itseäni melu häiritsi huomattavasti, mutta urheilua silmä kovana seuranneet amerikkalaiset baarikävijät eivät olleet siitä moksiskaan. 

Cigar City Vanilla Maduro Nitro (pohjan valoheijastuma hämää, olut oli tummanruskea)

Pyrin kuitenkin sulkemaan melun mielestäni ja maistelemaan oluita. Vastaan tulikin illan aikana varsin varteenotettavia olusia. Illan paras olut oli paahdetun maapähkinän, vohvelin ja vaniljan tuoksuinen ja maapähkinävoin, keksin, kerman, tumman suklaan ja siirapin makuinen Cigar City Vanilla Maduro Nitro. Nitro-oluille ominainen pehmeän kermainen suutuntuma oli Maduro Nitrossa täydellisessä sopusoinnussa muhkean jälkiruokamaisen maun kanssa. Olut ei jälkiruokamaisuudestaan huolimatta ollut imelä tai överi kokemus, vaan tuoreen ja aidon oloinen paketti.

Värisuora vasemmalta oikealle: Lagunitaksen Brown Shugga Barley Wine, Anderson Valleyn veriappelsiini-Gose ja Cigar Cityn lähes alkoton Session Berliner Weisse

Lisää hanoja

Anderson Valley Highway 128 Blood Orange Gose oli omalaatuinen erittäin voimakkaasti veriappelsiininen ja melko tuhti, mutta silti raikas olut. Gosen suolaisuus ja maitohappomainen happamuus täydensi mielestäni appelsiinisuutta hyvin ja toi mieleen rahkajälkiruoan. Voisi sanoa, että kokonaisuus muistutti enemmän hedelmälihaisaa mehua tai sitrusrahkaa kuin olutta, joten kaikille tämä ei välttämättä maistuisi. Silti maukas, hapan ja sitruksinen olut oli kovastikin mieleeni ja varsinkin Floridan lämpimään iltaan se sopi kuin nappi silmään.

Reissun paras IPA

Kurkku-minttu-raparperijuoma

Kahvilan sisustusta

Tälle naureskelin itsekseni vessassa :D

Key Westin maaperällä kävin pari kertaa myös mainiossa kasviskahvilassa, jonka valikoimaan kuuluivat monipuolisen, täyttävän ja herkullisen kasvisruoan ohella myös erikoisoluet. Hiukan hippihenkinen paikka kantaa ytimekästä nimeä The Cafe, eli kahvila. The Cafessa pääsin tutustumaan lähemmin Dogfish Headin 60 Minute IPA:an, jonka maistamista olin jo ehtinyt odotella pidemmän aikaa. Maistamani 60-minuuttinen oli vieläpä hyvin tuore, 10.12.2014 pullotettu, eli juomispäivänään jotakuinkin kuukauden ikäinen. Oluen miellyttävä tuoksu oli makeahkon hedelmäinen, mangoinen, kinuskinen, piirakkainen ja hunajainen. Maun trooppiset limen, ananaksen, papaijan ja mangon vivahteet laskeutuivat harmonisesti kauraiseen ja kermaiseen loppumakuun. Suutuntuma oli tasapainoinen ja kokonaisuus kaikin puolin ehyt. IPA at its best.

Invasion APA ja hurmaava vaahto

Mukavan Key Westin osion jälkeen oli aika suunnata kohti Coconut Grovea reissun viimeiseksi illaksi ja yöksi. Coconut Groven osio jäi lyhyytensä vuoksi pikkuisen torsoksi, mutta kerkisin silti käydä yhdessä reissun eniten odottamistani paikoista, eli LoKal-nimisessä burger- ja olutravintolassa. Herkullista kasvisburgeria höysti Cigar Cityn Invasion APA, sekin tuoreena ja aromikkaana. Toffeisessa, hienoisesti mäntyisessä sekä voimakkaan sitruunaisessa oluessa oli myös kaurakeksimäisiä piirteitä. Oluen suutuntuma oli hyvin pehmeä, mikä lisäsi entisestään erittäin helposti juotavan oluen juotavuutta. Burgerin ruokajuomaksi varsin passeli.

Reissuni kohteista erityisesti Miami Beach ja Key West olivat olutsaralla antoisia. Näitä kohteita voi suositella etelän lämpöön halajavalle olutharrastajalle. Kaikkein helpointa hyvien oluiden löytäminen oli Key Westissä, jossa peruskahviloidenkin valikoimassa oli monta pienpanimo-olutta. Key Westissä erikoisoluita mainostettiin kahviloiden ja ravintoloiden ikkunoissa ja ravintoloissa istuessa näytti, että niille oli myös laajempaa, eri väestönryhmät ja sukupuolet kattavaa kysyntää. Olutravintoloita olisi myös löytynyt alueelta useampi, eli tarjonta oli silläkin saralla suht hyvin kohdallaan.

Matkallani huomasin, kuinka paljon jo lyhytkin aika toisella puolella maailmaa avartaa omaa ymmärrystä oluesta ja olutkulttuurista. Maailma on täynnä opittavaa ja maistettavaa. Parhaiten uutta oppii ottamalla silloin tällöin askelia oman arkisen elämänpiirinsä ulkopuolelle. Samalla voi huomata, kuinka erilainen merkitys oluella on monessa maailmankolkassa ja kuinka keskeinen osa elämää ja yhteiskuntaa siitä voi tulla. Amerikassa olut on todellinen muoti-ilmiö, jolla on merkittäviä vaikutuksia yhteiskuntaan. Ilman erikoisoluita Amerikka olisi aika erilainen.

Olutmatkailua Amerikassa: Miami Beach

Yhdysvallat on yksi merkittävimmistä erikoisolutharrastuksen syntypaikoista. Miami ei kuitenkaan yleensä tule ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan amerikkalaisesta olutkulttuurista. En siis osannut ennakkoon odottaa oluiden saralla kovinkaan paljon suunnitellessani elämäni ensimmäistä Amerikan reissua ja odotellessani pääsyä Suomen paukkupakkasista subtropiikin lämpöön lomailemaan.

Miami oli kuitenkin mieluinen yllätys, sillä seudulla näytti olevan laajasti saatavilla Floridan omien sangen kovatasoisten panimoiden (esim. Cigar City ja Funky Buddha) tuotteiden ohella myös monenmoisia muita amerikkalaisia ja eurooppalaisia laatuoluita. Jo tässä vaiheessa tosin mainittakoon, että omat kokemukseni kuvaavat lähinnä yöpymispaikkojeni Miami Beachin, Key Westin ja Coconut Groven tarjontaa ja sitäkin subjektiivisesta ja reissulla käytettävissä olleen ajan asettamien rajoitteiden kaventamasta näkökulmasta. Nämä rajoitteet mielessä pitäen uskallan silti sanoa, että Miamin olutvalikoima oli suomalaisen silmin melko tasokas ja laaja-alainen.

Reissuni aikana kartoitin oluiden saatavuutta kaupoissa, ravintoloissa ja baareissa. Kuten reissuillani olen tottunut tekemään, otin tälläkin kertaa muistiin jo koti-Suomessa mielenkiintoisilta ja omaan ruokavaliooni istuvilta vaikuttavat sekä hyviä arvosteluja muun muassa TripAdvisorissa saaneet ruokapaikat ja baarit. Näihin kuului sekä perinteisempään olutravintolan kategoriaan solahtavia että ruokaravintoloiksi luonnehdittavia paikkoja.

Pitkän alkupaasauksen jälkeen lienee syytä siirtyä itse asiaan. Eli tämä teksti on ensimmäinen osa Miamin reissuani käsittelevästä juttusarjasta. Ensimmäisessä osassa avaan ajatuksiani Miami Beachin (lähinnä South Beach) erikoisolutskenestä ja toisessa keskityn Key Westin ja Coconut Groven oluttarjontaan. Siinä sivussa osansa käsittelystä saavat paikka paikoin myös reissun parhaat ateriat.

South Beachia South Pointe Parkista päin katsottuna

Pari kipaletta art deco-alueen rakennuksia ja muutama palmu

Miami Beach on saanut maineensa etupäässä rannoistaan, aurinkoisesta säästään ja art deco-alueensa pastellinväreillä koreilevista historiallisista rakennuksistaan. Kun kaupungista puhutaan, kukaan harvemmin mainitsee sanaa olut. Syytä tähän kuitenkin olisi, sillä kaupungissa on laajalti ja helposti saatavilla tasokkaita amerikkalaisia oluita. Melkein kaikki pikaisella mietinnällä mieleen tulevat tyylilajit ovat edustettuina, mutta toki painopiste on jenkkityylisesti humaloiduissa pale ale-, american pale ale- ja india pale ale-oluissa. Tässä tapauksessa jenkkityylinen humalointi tarkoittaa vähän eri asiaa kuin Suomeen päätyvien katkeran tyylilajin oluiden humalointi (tai se, mitä siitä yleensä on jäljellä). Itse sain Miamin reissuni aikana lasiini useita noin kuukausi aiemmin pullotettuja jenkki-ipoja, joista esimerkkeinä mainittakoon Dogfish Headin 60 minute IPA (josta lisää seuraavassa tekstissäni). Tuoreeltaan nämä suureksi osaksi Ratebeerin parhaimmistoon lukeutuvat oluet maistuivat mielettömän hyvälle: raikkaalle, tasapainoiselle, mehevälle, hedelmälihaisan hedelmäiselle ja täysin puhtaalle. Myös eurooppalaista olutta saa, mutta se maksaa Miamissa noin tuplasti sen, mitä kotimainen. Suosittelen siis pitäytymään mieluiten paikallisissa, edullisissa, tuoreissa ja maailman huippua edustavissa oluissa, mikäli ne vain suinkin itselle maittavat.

Markettioluet rivissä

Markettivalikoiman helmi: Stonen kullanvärinen sessio-olut Go To IPA

Kauppakierrokseni jäi Miami Beachilla hiukan lyhyenlännäksi, mutta pääsin silti toteamaan omin silmin Whole Foods South Beachin ja parin paikallisen pikkukaupan tai kiskan olutvalikoimaa. Kiskojen hyllyiltä erottui joitain mielenkiintoisia tuotteita, mutta varsinkin Whole Foodsin valikoima oli mieleeni. Valikoima ei ollut kooltaan päätähuimaava, mutta mukaan valitut tuotteet olivat laadukkaita. Hyllystä tarttuivat mukaani muun muassa OskarBluesin Ten FIDY Imperial Stout (vielä maistamatta, odottaa sopivaa hetkeä), Funky Buddha Floridian (hyvä vehnäolut hienoisella raikkaalla jenkkitwistillä) ja Stonen Go To IPA (huippumaukas sessio-olut). Samalla uhrasin hetken suomalaisten markettien olutvalikoiman ja edessäni olleen Miami Beachin marketin oluthyllyn vertailemiseen. Jostain syystä täällä kaukaisen pohjolan kaupoissa harvoin osuu silmään Ratebeerin sadan pisteen oluita. Kenties ne on vain harvinaisen hyvin piilotettu. No, meidän kaikkien suureksi onneksi ja iloksi keskioluen hinta sentään taas on halventunut taannoisen kauppojen hinnanalennuksen myötä. Onhan tässä koko elämä aikaa opetella bulkkilagerin ystäväksi.

Tyttö ja IPA baarin hämyssä

South Beachin ruokaravintolat eivät juuri markkinoineet itseään olutvalikoimallaan, mutta nuorekkaampien ja ei-niin-turistirysämäisten paikkojen, kuten esimerkiksi maukkaaseen ja konstailemattomaan ruokaan panostavan News Cafe-nimisen raflan listoilla oli siitä huolimatta jokunen laatuolut. Näissä paikoissa laaja-alaisempi ja vertaileva maistelusessio ei kuitenkaan oikein olisi ottanut luonnistuakseen suppean, yhteen tai kahteen erikoisolueen rajautuvan valikoiman vuoksi. Siksi siis tuli vierailtua miamilaisen Abbey Brewingin panimoravintolassa. Visiitistä muodostui yksi reissun kohokohdista, osittain hyväntuulisen ja mukavan palvelun ja osittain hienojen olutkokemusten ansiosta.

Abbey Brewingin hanoja

Huono kuva, mutta olut oli hyvää...eli kyseessä Hop Gun IPA

Panimon omia tuotteita: tripel ja imperial stout

Abbey Brewingin baarin valikoima oli jotain keskikokoisen ja laajan väliltä ja sisälsi tuotteita laidasta laitaan. Hanasta löytyi panimon omien oluiden lisäksi muutama muu jenkkiolut ja pullosta esimerkiksi 3 viikkoa aiemmin pullotettu Funky Buddhan Hop Gun IPA. Illan paras olut oli oletetusti Hop Gun, jossa tuoreiden trooppisten hedelmien kokoelma yhdistyi pehmeään toffeisuuteen ja hienovireiseen mäntymäiseen katkeruuteen. Ensimmäinen kerta todella tuoreen jenkki-IPAn parissa yllätti. Olen kuvitellut aiemmin tietäväni, miltä tuoksuu jenkkityylinen humalointi. Enpä tiennyt, enkä osannut aavistaa. Baaritiskin toiseen päähän saakka aromejaan suitsuttaneen oluen seurassa oli huomattavan vaikea enää erottaa tuoretta tuoksua ja vahvaa makua toisistaan. Ja Hop Gun ei edes ollut reissuni paras IPA. Harmi, että ehdin käydä Abbey Brewingin baarissa vain kerran, sillä paikkaan olisi palannut mieluusti uudestaankin. Piilopirttimäinen olutkuppila oli kuin hämyinen keidas kaupungin hälyn keskellä. Kaiken lisäksi musiikkikin oli omaan makuuni sopivaa klassikko-rockia ja soi melko hiljaisella volyymilla pitkälle iltaan asti.

Kokonaisuutena Miami Beach jätti hieman rauhattoman, mutta olutkaupunkina yllättävän laadukkaan vaikutelman. Oluttarjonta ollut mitenkään ylitsevuotavan runsasta, eikä oluita juuri mainostettu kuppiloiden tai ravintoloiden ikkunoissa. Silti ne oluet, joita maistoin, olivat järjestään erinomaisia ja valikoimasta löytyi jotain melkein joka tyylilajista. Plussana mainittakoon myös, että Euroopassa lähes tarunhohtoisuuteen asti harvinaisia Funky Buddhan ja Cigar Cityn tuotteita löytääkseen ei tarvinnut ravata koko kaupunkia läpi. Erinomaisia oluita osui lasiin pienellä haeskelulla. Ehkä keskeisin vinkkini Miamin matkaa harkitseville olutharrastajille tulee tässä: katsokaa valmiiksi paikkoja, joissa haluatte käydä. Lukekaa olutlistoja netistä ja tutustukaa paikkojen saamiin arvosteluihin. Esimerkiksi Abbey Brewingiä voin suositella kokemukseni pohjalta lämpimästi. Helmiä kyllä löytyy Miami Beachilta, kunhan niitä vain osaa etsiä. Paikallisesta panimotoiminnasta kiinnostuneille suosittelen vierailua Wynwoodin alueelle. Wynwoodin kulturellilla alueella voi tutustua Wynwoodin panimon lisäksi koko joukkoon taidegallerioita, museoita ja kauppoja. Itse en Wynwoodiin tällä kertaa ehtinyt, mutta visiitti on ehdottomasti seuraavan Miamin reissuni to do-listalla!

Matkataukoni blogin kirjoittamisesta on lopuillaan...

Ja tiedossa lähipäivinä raporttia Miamin olutmaailmasta, kunhan toivun aikaerosta ja muista reissurasituksista. Olen siis joululomalla ollut pitkällä reissulla Curacaolla ja Miamissa. Mainittakoon jo tässä vaiheessa, että reissun Miamiin sijoittunut osio oli olutmielessä oikein antoisa. Jotain paikallisesta tarjonnasta kertonee se, että Cigar City oli Miamissa melkein joka kuppilasta löytyvää peruskauraa ja markettien hyllyistä saattoi bongata muun muassa sellaisia kiinnostavia nimiä kuin Oskar Blues ja Funky Buddha. Ei huano.

Matkamuistoja ja reissujuomia paikallisesta marketista