Nyt on kotiuduttu Tanskasta ja selviydytty Copenhagen
Beer Celebrationin kaikista neljästä sessiosta. Melkoinen urakka, vaikkakin
parissa sessiossa ei tullut lopulta oltua paikalla ihan loppuun asti makuaistin tylsymisen
vuoksi. Pinkkiranneke ranteessa festarihallin ja puiston välillä vaellellessa tuli
todistettua, että aamusessiot ovat parhaita niin tunnelmaltaan kuin oman
vireystilankin puolesta. Aamusessioissa oluet eivät myöskään nähdäkseni myyneet
loppuun yhtä pikaisesti kuin illan sessioissa, joista jälkimmäisessä jo
puolentoista tunnin kuluttua osa parhaista tuotteista oli päässyt loppumaan osan ihmisistä napsiessa oluita melkoisella tahdilla.
Muutamat käytännön asiat olivat muuttuneet viime vuodesta. CBC:n
sisääntulojonotus oli viime vuotta jouhevampaa ja jonossa sai seisoskella
kohtalaisen lyhyen aikaa perjantaina, kun taas lauantaina sisään pääsi
pinkkilipulla käytännössä kokonaan ilman jonotusta. Ruokatarjoilussa tuttua
olivat juustot ja nakkisämpylät, kun taas uusia tuttavuuksia olivat ainakin nachot,
pekaanipähkinäpiirakka, ja WarPigsin makkarat ja grillilihat. Tapahtuman
oluella maustetut juustot olivat jälleen maukkaita, joskin homepainotteisempia
kuin viime vuonna. Nachoja ja pekaanipähkinäpiirakkaa olisin mielelläni
maistanut, mutten ehtinyt ennen niiden loppumista kesken ilmeisesti jo
perjantai-iltana. Kasvispuolen tarjoilu oli lauantaina juustoja lukuunottamatta
olematonta, mistä antaisin kasvispainotteisena syöjänä pientä kritiikkiä. Moni muukin on tätä kommentoinut, joten asia
toivottavasti korjaantuu ensi vuoteen.
|
Oluita kevätauringossa |
Tapahtumalasi oli isompi ja kestävämmän oloinen kuin
edellisenä vuonna. Laadukas ja aromit hyvin esiin tuova lasi oli Spiegelaulta
erikseen tapahtumaa varten tilattu, mistä pointsit tapahtuman järjestäjille. Naisille
löytyi tapahtumasta tällä kertaa erikseen siistimmät ja yksityisemmät bajamajatyyliset
vessatilat miesten vessojen takaa; voi olla tosin, että nämä tilat olivat saatavilla
jo viime vuonna, mutten huomannut niitä. Näitä pikkumuutoksia lukuunottamatta
tapahtuma oli aika samankaltainen kuin viime vuonna. Selvästi juovuksissa
olevaa porukkaa näkyi paikalla lähinnä iltasessioissa, minkä ansiosta tunnelma
oli viime vuoden tapaan suomalaisia oluttapahtumia rauhallisempi ja mahdollisti
paremmin keskittymisen olutfiilistelyyn varsinkin aamusessioissa.
Tällä kertaa en osallistunut tapahtuman
oheisohjelmaan kaupungilla, koska seurueemme saapui Kööpenhaminaan vasta torstaina
ja otettiin eka ilta rauhallisesti erinomaisessa Perla-nimisessä italialaisravintolassa
illallisen merkeissä. Perjantaiaamu alkoikin sitten olutfestarille
jonottamisella. Perjantaiaamu oli meille tummien oluiden sessio, koska jostain
syystä olutvalintamme painottuivat imperial stout-sektorille. Perjantai-iltana
maistelumme keskittyi kirpeisiin oluisiin ja sourit tulivat tutuiksi laidasta
laitaan. Jos kiinnostaa, miltä tuntuu kymmenien eri sourien maistelun jälkeen,
suosittelen kokeilemaan CBC:tä. Pienenä vinkkinä, että se saattaa kirpaista
aika kiitettävästi niin ruokatorvea kuin hampaitakin. Ja kaikki ihan puhtaasti
oluiden erittäin voimakkaan happamuuden takia. Lauantaiaamu oli jossain määrin
barley wine-painotteinen, tosin oluita tuli kyllä maisteltua laidasta laitaan
ja olipa pöydässämme yhdessä vaiheessa yhtä aikaa sianlihalta, piimältä, rosmariinilta,
jäätelöltä ja flunssalääke Finrexiniltä maistuvat oluet. Tämä setti oli
varmasti festarin kummallisin ja porukalla tuumailtiin tällaisen kokoelman
oluita yhtä aikaa pöydällä olevan harvinainen, mutta jotenkin niin CBC-mäinen
tilanne. Sekä hyvässä että pahassa. Lauantai-illan sessio jäi vähän tyngäksi,
koska jossain kohtaa makuaisti alkoi kaikkien aromintäyteisten oluiden jäljiltä
hävitä jo niin perusteellisesti, ettei enää koettu järkeväksi jatkaa maistelua
session loppuun saakka. Festarin jäljiltä olo oli erittäin vähäisesti
humaltunut, mutta erittäin väsynyt kaikista mauista, tuoksuista, pitkistä
päivistä ja kokonaisvaltaisesta kokemuksesta. Reittaaminen kävi työstä, kun
kokonaisuudessaan eri oluita tuli maisteltua neljän hengen porukalla jotain
sadan ja sadanviidenkymmenen väliltä. Loppuvaiheessa ihan kaikkea juomaansa ei
enää jaksanut ihmeemmin reittailla tai edes ruksia maistetuksi, vaan keskittyi
nauttimaan itse tapahtumasta ja sen tunnelmasta. Tikattujen oluiden määrän
sijaan alkoi ajatella ainoastaan oluiden laatua viimeistään siinä kohtaa, kun
perusoluet eivät enää maistuneet miltään makuaistin tylsymisen ja vahvoihin
makuihin tottumisen takia.
|
Vihreän session tarjontaa: vasemmalta lukien 18th Streetin Black Exodus ja White People's Problems sekä Surlyn Doomtree |
Perinteistä tapahtuman parhaiden oluiden listaa on nyt
lievästi sanottuna hankalaa saada rustattua kasaan, koska poikkeuksellisen
hienoja oluita tuli maisteltua niin monta kappaletta niin monessa eri
tyylilajissa. Pahoittelen jo etukäteen kuvien hieman sekavaa järjestystä ja osin myös heikkoa tarkkuutta. Toivottavasti saatte kuitenkin selvän. Panimoista parhaan kokonaiskokemuksen tarjosivat minulle ennen
kokematon amerikkalainen Bell's ja tasokkaaksi aiemminkin todettu ruotsalainen Omnipollo.
Bell's loisti suvereenisti kaikissa tyylilajeissa ja Omnipollo oli viime vuoden
tapaan omimmillaan stouteissa. Sourien saralla paras panimo oli mielestäni amerikkalainen
Crooked Stave. Myös AleSmithin, Three Floydsin ja Cigar Cityn tuotteet olivat oletetusti
tasokkaita, tosin ihan kaikki näiden panimojen tuotteet eivät vastanneet
korkeita odotuksiani.
|
Bell'sin keltaisen session Black Note vasemmalla ja Quince Third Coast Old Ale oikealla |
Bell'sin paras tuote oli keltaisessa sessiossa mukana ollut
huikean monitasoinen, maukas ja aromikas Black Note Bourbon Barrel Aged
Imperial Stout. Oluessa viskin ja rommin makeus sai seurakseen hienoista siirapin
makua, loppumaussa oli mehevää lakritsia, kermaa, kaurakeksiä, vaniljaa ja browniemaista
täyteläistä suklaatoffeeta. Suutuntuma oli makuun sopivan täyteläinen,
sametinpehmeän suussasulava ja äärimmäisen miellyttävä. Olut oli kuin kaikki
lempijälkiruokani yhdessä tasapainoisen upeassa paketissa.
|
Best of-listalaisista Bellsin Raspberry Wild One kuvassa reunimmaisena vasemmalla ja Surlyn Pentagram kolmas oikealta |
Myös toinen Bell's pääsee kirjoitukseni Best of-sarjaan. Tuoreilla
vadelmilla höystetty sinisessä sessiossa mukana ollut sour ale Raspberry Wild
One oli yksinkertainen, mutta täydellisyyttä hipovasti toteutettu American Sour
Brown. Vahvasti vadelmapensaalta tuoksuva, pehmeän tuntuinen ja tuoreiden
vadelmien, sitruksen sekä vaaleiden rypäleiden makuinen olut sai syvyyttä
hienovireisestä hiiva-aromistaan ja tasapainoisesta mallaspohjasta. Makeuden ja
happamuuden suhde oli juuri sopiva. Olut oli hyvä esimerkki siitä, että
erinomaisen oluen ei välttämättä tarvitse olla monimutkainen.
|
Keltaisen session Omnipollot: Bianca Mango Lassi Gose vasemmalla ja Yellow Belly Sundae oikealla |
|
Omnipollon Noa Pecan Mud Cake Stout |
Omnipollon parhaat tuotteet olivat keltaisen session Yellow
Belly Sundae ja punaisen session Noa Pecan Mud Cake Stout. Kummastakin
stoutista teki erinomaisen tuoreen pähkinän maku, joka yhdistyi voimakkaaseen
tumman suklaan aromiin ja tukevaan, pehmeään runkoon. Yellow Belly Sundae oli
oluista aavistuksen kuivempi, yleismaultaan maapähkinävoinen, kermainen,
keksinen ja tummasuklainen olut, jonka loppumaussa oli juuri se oikean pituinen
aavistus kuivanrapeaa tuhkaisuutta ja pähkinänkuorta. Noa Pecan Mud Cake Stout oli
hiukan makeampi, mutta yhtä lailla pähkinäinen olut. Noan maussa
toffeekonvehti, lakritsi, keksi, riisisuklaa ja kinuski yhdistyivät pähkinäisen
brownien makuun varsin herkullisella tavalla. Omnipollon upeita stouteja oli
mukava myös ihan vaan tuoksutella aromeista huumaantuakseen ja niillä
aromatisoitua hajuvettä ostaisin heti, jos sitä vain jostain saisi.
|
AleSmith Old Numbskull |
AleSmithin paras olut tapahtumassa oli yllättäen Speedway
Stoutin eri versioiden sijaan vihreän session barleywine Old Numbskull. Old
Numbskullia tuli maisteltua rinnakkain toisen panimon barleywinen kanssa, jolloin
erot tulivat selvästi esiin. Kastanjainen, greippisen ja pihkaisen katkera sekä
täyteläisen toffeinen olut oli jenkkityylisen vahvasti humaloidun barleywinen
perikuva ja sellaisena oikein nautittava tuote.
Firestone Walkerin sinisessä sessiossa ollut Parabola oli
konvehtinen, makean kaakaoinen, espressoinen ja tummasuklainen makupommi, jossa
oli myös tynnyrikypsytyksen tuottamia tammisia ja viskimäisiä vivahteita. Pehmeän
täyteläinen suutuntuma sopi Parabolan kokonaisuuteen.
|
Crooked Stave Pommegranite Petite Sour |
|
Firestone Walkerin SLOLambic kuvassa toinen oikealta ja saman panimon Parabola reunimmaisena oikealla |
|
Tired Hands Guillemot Nebula ja juustotarjottimet |
Sourien ja saisonien puolella erityisesti mieleen jäi Raspberry
Wild Onen ohella Crooked Staven keltaisessa sessiossa ollut Pommegranite Petite
Sour, joka oli pirteän punamarjainen, hyvin hapan, jogurttinen ja tuoreen limettinen
herkku. Toinen erittäin hyvä hapanolut oli sinisen session Firestone Walkerin SLOLambic; väriltään
punainen ja maultaan erittäin hapan, suorastaan kipristävä, punaviinimarjainen,
karhunvatukkainen, jogurttinen ja sitruunainen olut, ei mikään perinteinen
lambic. Erityisen hyvä ja syvän makuinen olut oli Tired Handsin keltaisessa sessiossa
ollut tamminen, tumman maltainen, kastanjainen, punaviinimäinen, luumuinen,
mustaherukkainen ja aprikoosinen Guillemot Nebula. Surlyn sopivasti hapan, puutynnyrinen,
kastanjainen, tummarypäleinen, kirsikkainen, vadelmainen ja maltainen Pentagram
kuului parhaimpiin kokemuksiin tummien sourien puolella. Suuhun sopivia soureja
oli festareilla melkein liikaa siinä mielessä, ettei kaikkia edes ehtinyt (ja
tietyn kirpeysmäärän kumuloiduttua hampaisiin ja ikeniin enää edes oikein pystynyt)
maistamaan.
|
Keltaisen session Green Flashit: Silva Stout vasemmalla ja West Coast IPA Mango and Fresno Chili oikealla |
IPA-sarjassa tapahtuma ei tarjonnut tällä kertaa kovinkaan suurta
tykitystä ihan siellä kaikkein terävimmässä kärjessä. Paras IPA oli mielestäni Green Flashin West
Coast IPAn Mango and Fresno Chili-versio. West Coast IPAn perusversiosta
tuttua hedelmäistä trooppisuutta ja pihkaista mäntyisyyttä säesti onnistuneesti
tuoreen vihreän paprikan aromi ja pikkuinen loppupolte. Olen aina pitänyt
onnistuneen chilioluen kriteerinä aitoa chilin makua pelkän tulisen poltteen
sijaan, mutta chilipaprikan makuisia oluita on ollut haastava löytää. En ole
koskaan aiemmin maistanut yhtä aidosti chilistä olutta kuin West Coast IPAn
Mango and Fresno Chili, enkä edes tiennyt, että olut voi sekä maistua että
tuoksua aidolle tuoreelle paprikalle melkein enemmän kuin paprikat itsessään
tuoksuvat ja maistuvat. Hauska kokemus, jonka myötä perusversiona oikein hyvä
West Coast IPA jollain tapaa löysi puuttuvan makupalasensa ja nousi
kertaheitolla huippujen sarjaan.
|
B. Nektar Apricot Cardemom |
|
B. Nektar The Dude's Rug |
Simapuolella B. Nektar oli omassa liigassaan. Simapanimon
tuotteista erityisen mieleenpainuvan kokemuksen tuottivat punaisen session Apricot
Cardemom-sima ja The Dude's Rug-siideri. Näistä Apricot Cardamom oli
apilapellon tuoksuinen, hunajan, kardemummapullien ja meden makuinen kesän
nestemäinen olomuoto. The Dude's Rug puolestaan oli mausteisen jouluisen
kuivakakun makuinen siideri, jossa oli myös jotain itsetehtyä glögiä
muistuttavaa. Kun pöydässä oli yhtä aikaa sekä kesä että joulu, ei muuta
osannut kaivata.
Kööpenhaminan aurinkoiseen kevääseen sijoittuva CBC on tullut
minulle jo perinteeksi ja tapahtumaan pääsemistä alkaa odottaa viimeistään
lentokoneessa Tanskan reissulta takaisin Suomeen lähtiessään. Myös tässä kirjoitellessa
kaipuu takaisin festaritunnelmiin iskee väistämättä. Voin kahden CBC:n
kokemuksella kyllä lämpimästi suositella tätä täysin omanlaistaan
olutjuhlaa kaikille kokeilun ja uusien kokemusten haluisille. Varsinkin
aamusessiot ovat parasta olutfestarimeininkiä, jota olen missään kohdannut. CBC
tuntuu yhdistävän kunnollisen oluttapahtuman, aidot maut ja tuoksut ja rennon festarihengen
sujuvasti vuosi toisensa jälkeen ilman Pave Maijasta, punaisia värivaloja,
savukoneita ynnä muita hengennostatuksen keinotekoisia yritelmiä. Tätä
tapahtumaa arvostan ja paljon.
Lisätietoja:
Copenhagen Beer Celebration:
https://www.facebook.com/copenhagenbeercelebration