Helsingin SOPPailuni alkutahdit menivät aika lailla samoissa
merkeissä kuin Craft Beer Helsingin ensihetket, eli pitkältä reissulta palaamista
seuraavana päivänä oli heti oluttapahtuman aika ja alkuun fiilis oli tunnusteleva. Erona oli se, että
SOPP-viikolla sattui painamaan päälle kaikella voimallaan se astetta
harvinaisempi suomalainen kesäsäätila, eli tukala helle. Helteestä huolimatta
SOPP osoittautui mukavaksi kokemukseksi.
Toivoin torstai-iltapäivältä rauhallisuutta ja kolmen
aikaan alueelle saavuttaessa olikin vielä melko hiljaista, joskin SOPP-henkisiä
sotahuutoja kaikui sieltä sun täältä ja jokunen känniläinenkin oli
valitettavasti havaittavissa. Viiden päivän SOPP näytti joillekin olevan
urheilusuoritus, jonka loppuun vieminen oli mielenkiintoisia olutkokemuksia tai
niiden raportoimista tärkeämpi päämäärä. Vähän tässä on kieltämättä tullut muutenkin
pohdittua, tarvitaanko oluttapahtumalle ihan näin montaa päivää ja onko lähes
viikon aamusta iltaan paahteessa oluiden kittaaminen kovin terveellistä (toisaalta
ymmärrän kyllä, että melkein viikon pituinen tiheästi kansoitettu ryyppyjuhla
lienee panimoille taloudellisesti huomattavasti kannattavampi kuin viikonlopun
kestävä tarkkaan valikoitujen snobien ja olutelitistien maistelutilaisuus). Joka
tapauksessa, itselleni yksi päivä tulikuumalla Rautatientorilla joka suunnalta
pussitettuna oli jo ihan riittävästi ja tavoitteena oli selviytyä maisteluista
kunnialla ilman ruuhkien läpi rynnimistä, nestehukkaa tahi karmeiden kaljojen
kittaamista pohjattoman tuntuisesta jättituopista.
SOPPin tarjonta tuntuu paranevan vuosi vuodelta ja tälläkin
kertaa tiskeillä oli vaikka minkämoista tuotetta spektrillä maistuvasta
suorastaan herkulliseen. Kamalien kaljojen välttelystä oli siis tehty helppoa
ja valinnanvaikeus oli jatkuvasti läsnä. Minulla oli mukana taas olutlista,
mutta se oli viime hetken kiireessä suherrettu ja mietin, tuliko listattua
vähän mitä sattuu. Intuitio ei kuitenkaan pettänyt ja kaikki maistetut oluet
olivat maistamisen arvoisia.
Hapanoluiden läpilyöntiä on povattu jo vaikka kuinka monta
kesää, mutta tänä suvena soureja alkaa pitkäaikaisen suosikkidrinkkini Aperol
Spritzin tavoin pulpahdella esiin ihan kaikkialta. On hassua huomata, että aiemmin
suolaiseksi, maustamattomaksi ja vähän vaikeaksi, mutta kovin perinteikkääksi
juomaksi kuvailtua gosea markkinoidaankin yhtäkkiä sangen hilpeästi helppona
kesädrinksuna ja goseista löytyy hedelmää ja marjaa joka makuun. Ehkä ei siis
ole iso yllätys, että SOPPin parhaat oluet olivat happamia.
Liekö syynä ollut osittain myös keli, mutta Sonnisaaren
Sutina maistui torstaina parhaiten. Sour saisonin voimakkaan happaman
sitruksinen, karviaismarjainen ja aavistuksen viljainen maku miellytti minua
kovasti ja vaikka kyseessä oli varsin hapan olut, tasapaino oli silti saatu
pysymään hanskassa hyvin. Joskus tosi happamien ongelmana on ollut ensihuikan
jälkeen lähes epämiellyttävältä tuntuva överihappamuus, joka vaikuttaa vievän
kiilteen mennessään ja aiheuttaa ihan kunnon vihlontaa. Tässä ei menty
liiallisuuksiin asti, mutta makua ja luonnetta oli silti Sonnisaarelle
tyypillisesti enemmän kuin tarpeeksi.
Maistila Aprikoi, ihan makoisa tämäkin, hillomainen ja hiukan mausteinen |
Maistilan tiskilläkin tuli tyypilliseen tapaan vierailtua ja siellä paras olut oli omasta mielestäni Bye Bye
Rye, päällisin puolin melko simppeli, mutta oikein mukavan lakritsinen Black
IPA omaperäisellä savulimppumaisella ja tuhkaisella jälkimaulla. Samaisen tiskin tuntumassa sain Anikólta suosituksen Etkon Grasshopperista ja koska Etko ei
entuudestaan ollut minulle käynyt tutuksi, päätin tutustua panimoon helppoa
reittiä, eli sen ilmeisen tykätyn ja kesäisen oloisen Kaffir Lime Pale Alen
kautta. Heinäsirkka oli aika pitkälti sellainen kuin oletinkin, helposti
lähestyttävä tyylinsä edustaja joltisenmoisella havuisuudella ja lempeällä
sitruksisuudella. Mitään varsinaisia lime-elementtejä en oluesta (harmikseni) bongannut.
Stadin Panimon 20-vuotis -Berliner Weissea odotin ehkä
eniten koko festareilla, sillä kaksi vuotta kypsytetty berliner weisse kuulosti
niin jännältä. Oluen maistaminen oli hämmentävää: kyseessä oli varmaankin yksi
oudoimmista kokemuksistani mallasjuomien saralla. Mieheni totesi, että aika
hyvä kypsytetty souri, ihan sellainen aika tavallinen, mutta itse maistoin
oluessa muun muassa kermajuuston, ladonoven ja vanhan saunan aromeja näin
muutamia esimerkkejä mainitakseni. Olihan siinä tuoksussa toki myös
etikkaisuutta. Lopulta en oikein ollut varma, oliko olut vain tosi erikoinen ja
vaikeasti ymmärrettävä, tekikö makuaistini tahi liian huonosti pesty tuoppi
tepposensa vai oliko oluessa jotain pielessä.
Yleisömagneetiksi osoittautuneella Kanavan Panimolla oli
houkutuslintunaan floater, johon asiakas sai itse valita haluamansa oluen ja
jätskin. Itse otin raparperijäätelön kaveriksi vadelmagosen, tämä yhdistelmä
myös Anikón
suosituksena. Raparperijäätelö oli ihanan kirpakkaa ja kuulin
muutamien floatereita nautiskelevien naisihmisten päivittelevän vieressä sen ihan
mahotonta kirpeyttä. Gose puolestaan oli kivasti vadelmainen, mutta omaan
makuuni ainakin tässä kombossa liian makea. Tykkään, että gosessa suolaisuus ja
happamuus saisivat tulla enemmän esiin kuin tässä, mutta varmasti makuja on
monia ja makeammanpuoleisella gosella on varmasti oma kannattajakuntansa.
Muutaman oluen mieheni kanssa jaettuani totesin, että SOPPailut
taitaa olla nyt SOPPailtu ja kuumuutta kestetty riittävästi, joten suuntasimme shoppailemaan oluita
SOPP Shopiin. En ollut vieläkään oikein kunnolla sisäistänyt, että
oluttapahtumissa on nykyään ulosmyyntiä, joten kaupan olemassaolo tuli iloisena
yllätyksenä. Siistiä, että panimot voivat nykyään myydä tuotteitaan mukaan ja
jos tapahtumassa joku kiinnostava olunen jää maistamatta tai jostain muusta
syystä kaihertamaan mieleen, voi sen nyt napata kotiin tarkempaa tutustumista
varten! Vielä kun näistä olutkaupoista saisi tuotteita vähän laajemmalla
valikoimalla, niin idea toimisi nykyistäkin paremmin.
SOPP oli taas joiltain osin hyvin SOPPmainen ja tunnelmansa
puolesta tapahtumassa on edelleen minulle vähän liikaa ördäämisen makua, mutta
toisaalta SOPPissa oli edelleen mukana myös ripaus viehättävää ja originellia
koko kansan juhlan tuntuaan, joka muilta festareilta puuttuu. Ja SOPP-muoti oli
jälleen näkemisen arvoista: värejä ja tyylejä riitti laidasta laitaan ja
kesämekkokulttuuri loisti kaikessa kauneudessaan ympärillä. Tapahtumassa vierailu saattaa siis aiheuttaa
myös shoppailuvietin äkillistä kasvua, kun visuaalisille ärsykkeille otolliseen
tilaan joutuneet olutihmiset inspiroituvat kaikesta kuosien paljoudesta.
Kokonaisuutena happening oli jälleen pienen SOPPailun arvoinen kesätapahtuma, oluineen, ihmisineen ja suhteellisen kommervenkittöminä pysyvine perusformaatteineen.
Lisätietoa SOPPista: