Näytetään tekstit, joissa on tunniste Opas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Opas. Näytä kaikki tekstit

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Paritusvinkkejä: happamat oluet ja jälkiruoka

Oluen ja jälkiruokien parittaminen on teema, joka on alkanut viime aikoina kiinnostaa minua yhä enemmän. Olut ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen, kun kotona tai ravintolassa pohditaan jälkkärin kanssa parhaiten sopivaa juomaa. Silti oluista löytyy kokeilemisen arvoisia vaihtoehtoja hyvinkin monenlaisten jälkkärien seuraan ja uskon, että kaikille oluille löytyy myös se oikea jälkiruokaparinsa.

Perustin olut+jälkkäri-paritusvinkkisarjan jakaakseni omia ajatuksiani siitä, millaiset oluiden ja jälkiruokien makuyhdistelmät sopivat yhteen. Kuten aina, nämäkin näkemykset ovat omiani ja erimielisyys on erittäin sallittua. Olen jakanut vinkit oluttyyleittäin helpottaakseni niiden kahlaamista läpi. Tässä ensimmäisessä osassa keskitytään happamille oluille sopivien jälkiruokaparien jäljittämiseen.

Vaaleat happamat oluet ja jälkiruoat

Vaaleiden happamien oluiden kategoriaan olen tässä ronskisti niputtanut vaaleat sourit, berliner weisset, goset sekä lambicit ja gueuzet. Vaikka kategorian oluiden välillä on selviä eroja, voi niistä kaikista löytää happaman sitruksisia ja hedelmäisiä sävyjä.

Ehdotuksia makupareiksi:
- vaalea, sitruunainen ja mieto sour ale (esim. Buxton/Evil Twin Come Again) + sitruunasorbetti
Maitohappoisen sitruksisen sourin ja sorbetin liitto perustuu makujen harmoniaan. Yksinkertainen, mutta tehokas yhdistelmä on mitä helpoin ja toimivin jälkkäri kesäpäiviin. Sitruunasorbetin voi halutessaan vaihtaa sitruunajäätelöön tai limesorbettiin.

- karviaisella maustettu berliner weisse tai gose (esim. Buxton Gooseberry Cove tai Magic Rock Salty Kiss), persikkainen rahkapiirakka + mustaherukka-appelsiinijäätelö
Tässä makukokonaisuudessa on mukana sekä happamia ja kirpeitä että makean hedelmäisiä elementtejä. Rahkapiirakan ja maitohappoisen happaman oluen makuprofiilit muistuttavat toisiaan. Karviaisen ja mustaherukan herukkaisen kirpeät maut tulevat lähelle toisiaan. Persikka ja appelsiini tuovat mukaan happamuutta tasapainottavaa makeutta. Appelsiini tukee kiinnostavasti erityisesti gosen veriappelsiinista suolaisensitruksista ominaismakua.

- Faro (esim. Lindemans Faro) + sitruunainen valkosuklaajuustokakku
Tähän makuyhdistelmään tutustuin viime viikolla Radio Helsingin Kippis-ohjelmassa ja innostuin niin, että päätin napata kombon yhdeksi makuparivinkeistäni. Faro on makeutettu lambic, jonka makuun sokeri tuo karamellisia sävyjä. Faron hienostuneesti hapan sekä hiukan siirappinen ja hunajainen ominaismaku täydentää täyteläisen, mutta pehmeän makuisen valkosuklaajuustokakun makua erinomaisesti. Tuhtia yhdistelmää raikastaa sitruuna.

Tummat happamat oluet ja jälkiruoat




Viittaan tässä tummilla happamilla oluilla oud bruineihin, flanders redeihin ja muihin punaisiin tai tummiin maustamattomiin soureihin, joiden makuprofiili on yleensä hapan ja luontaisesti marjainen, puumainen tai pähkinäinen. Näiden oluiden kanssa käyvät mielestäni parhaiten yhteen syvät ja happamat maut.

Ehdotuksia makupareiksi:

- Flanders red (esim. Rodenbach Grand Cru) + punamarjainen jäätelö / sorbetti tai puolukkapiirakka
Flanders redin punamarjaisen syvää ja hapanta makua täydentää hyvin esimerkiksi puna- tai mustaherukkainen jäätelö tai sorbetti. Jäätelön voi halutessaan kuorruttaa marjaisella vinaigretella. Puolukkapiirakan ja flanders redin yhdistelmä on täyteläisempi ja tuhdimpi, mutta yhtä lailla harmoninen.

- Oud bruin (esim. Petrus Oud Bruin) + rahkatäytteinen jouluhalko tai suklaa-kastanjamousse
Oud bruinin maku on flanders rediin verrattuna pähkinäisempi, suklaisempi ja rusinaisempi. Moniulotteisen, syksyisen ja happaman maun kanssa voi kokeilla suklaisia ja pähkinäisiä, mutta samaan aikaan happamaan tai rahkaiseen taittavia jälkiruokia, kuten jouluhalkoa rahkatäytteellä tai suklaa-kastanjamoussea.

Kiinnostava jokeri kokeiltavaksi sekä oud bruinien että flanders redien kanssa on myös lakritsi.

Maustetut lambicit ja jälkiruoat

Maustettujen lambicien, kuten kriekien, maussa on happamuuden lisäksi selvästi erottuvaa marjaisuutta tai hedelmäisyyttä. Maustetun hapanoluen maku on usein muita hapanoluita makeampi.

Näiden oluiden kanssa yhteen sopivan jälkiruoan on oltava niin aromikas, että sen maku ei peity oluen runsaan marjaisen tai hedelmäisen maun alle. Toisaalta jälkiruoan maun on tärkeä resonoida oluen makeanhappaman maun kanssa harmonisesti.

Ehdotuksia makupareiksi:
Kriek (esim. Lindemans Kriek) + Schwarzwaldin kakku
Kriekin kanssa tyylikkäästi yhdistyy esimerkiksi schwarzwaldin kakku, jonka maku on tuhdin suklainen, rasvaisen kermainen ja murretun kirsikkainen. Perinteisen tyylisen kriekin kirsikkaisuus on melko makeaa ja murrettua, joten sitä täydentää varmimmin kumppani, jossa toistuu samankaltainen kirsikkaisuus höystettynä sopivalla täyteläisyydellä. Yhdistelmästä muodostuu tosin melkoisen makea, joten sitä ei voi suositella makeaa kammoaville. Myös happamanmakeita juustokakkuja voi kokeilla kriekien kanssa, joskin miedomman juustokakun maku saattaa helposti hävitä kriekin vahvan kirsikanmaun alle.

Vadelma-lambic (esim. Cantillon Rose de Gambrinus) + valkosuklaa-vadelmasemifreddo
Vadelma-lambicit ovat maultaan mehukkaita, mutta samalla happamia. Vadelmaista happamuutta pehmentää ja marjaista mehukkuutta täydentää valkosuklainen semifreddo.

Persikka-lambic (esim. Lindemans Pêche) + persikka- tai omenapiirakka
Persikkaisissa lambiceissa on usein persikkapiirakkaa muistuttavaa mehukkuutta, hedelmäisyyttä ja makeutta. Luonnollinen kumppani persikkalambicille onkin persikkapiiras. Myös omena- tai päärynäpiirasta voi kokeilla persikkaisen lambicin seuraksi.

Tässä omat vinkkini tältä erää. Otan kuitenkin enemmän kuin mielelläni myös teiltä vastaan hyviksi havaittuja vinkkejä happamien oluiden ja jälkkärien paritukseen, ideat voi jakaa kommenttiosioon. :)

torstai 3. joulukuuta 2015

Oluen ystävän parhaat kirjalahjat

Kirjalahja on yksi suosituimmista joululahjoista, kenties siksi, että melkein jokaiselle löytyy jokin suosikkiaihe tai teema, johon liittyviä kirjoja hän mielellään lehteilee. Myös olutharrastajat ovat usein lukevaa kansaa, mutta vinkkejä heille sopivista kirjalahjoista ei ole vielä tähän mennessä kovinkaan usein tullut vastaan. Päätin tehdä vinkkipostauksen nyt, sillä joulun alla vinkkien antaminen on enemmän kuin paikallaan. Tähän alkuun varoitan vielä, että tämä kirjoitus on tehty paikoitellen kieli poskessa, eli sitä ei kannata ottaa ehdottomana totuutena. Enemmänkin tekstistä voi ammentaa osuvia assosiaatioita, jotka saattavat auttaa lahjaa pohdiskelevan lähemmäs lahjansaajan persoonallisuuden piileviä piirteitä. Kaikki listaamani kirjat löytyvät Adlibris-nettikirjakaupasta.

Vinkki viini- tai viskiharrastuksen kautta olutmaailmaan siirtyneelle:
Santtu Korpisen, Arto Koskelon ja Jarkko Nikkasen Olut, viini, viski yhdessä tuo kolme kiinnostavaa juomaa samojen kansien väliin. Kirjassa pohditaan juomien eroja ja yhtäläisyyksiä. Viini- tai viskiharrastuksella alun perin aloittanut ja oluisiin pikkuhiljaa tutustuva juomaharrastaja löytänee enemmän tarttumapintaa myös olueen, kun se esitetään tutussa seurassa. Kirjaa lukemalla myös parkkiintuneempi olutharrastaja voi oivaltaa paljon uutta lempijuomastaan.

Vinkki perinteitä ja historiaa rakastavalle sahti-ihmiselle:
Mika Laitisen, Johannes Silvennoisen ja Hannu Nikulaisen Sahti on kirja sahdista: sen valmistuksesta, historiasta ja sahtikulttuurista. Sahdin ja ruoan yhdistelijää ilahduttavat kirjan sahtimenut, joissa sahdin ympärille on luotu ruokakokonaisuuksia. Historiasta ja perinteistä kiinnostunut olutharrastaja pääsee kirjan myötä tutustumaan suomalaisen kansallisoluen taustoihin.

Vinkki tummien oluiden ystävälle, jonka lempiväri on musta:
Mika Honkalinnan Korppiretki on vuoden luontokirjaksi valittu, mustanpuhuva ja mustavalkoinen teos. Kirjassa korpista piirtyy erityinen kuva upeiden luontokuvien ja niihin sulautuvien tekstien kautta. Ainakin omien kokemusteni perusteella tummien oluiden ystävä pitää tavallista useammin myös muustakin tummasta ja synkästä, kuten mustista vaatteista, kissoista, hevistä ja korpeista. Älykkään, tumman ja mystisen linnun ja ajatuksiinsa uppoutuneen, mustaan pukeutuneen imperial stoutin juojan ulkoisessa ja sisäisessä olemuksessa tuntuukin olevan jotain samaa.

Vinkki IPA-hipsterille, jolta kenties löytyy jo parta tai vähintään intoa sellaisen kasvatukseen:
Axel Naverin ja Eric Thorssonin Partakirja on kirja parroista. Kirjassa partaa käsitellään muun muassa historian ja myyttien kautta. Lukijalle annetaan myös parranhoitovinkkejä. Partahipsterin ja metsuriseksuaalin välttämättömyystarvike.

Vinkki innokkaalle maistelijalle:
Jeff Alworthin Beer Tasting Tool Kit ei oikeastaan kuuluisi tähän listaan, sillä se ei ole kirja, vaan tasting-pakkaus. Paketti sisältää tasting-aiheisen kirjasen, 4 maistelulehtiötä, paperisia pusseja oluiden sokkotestausta varten sekä tastingin pöytäkortin, jossa maisteluun opastetaan kuvin ja olennaiset oluttermit avataan lyhyesti. Olut-tastingeja usein ystävilleen järjestävälle tämä paketti on mitä todennäköisimmin hyödyllinen.

Vinkki rentoja reseptejä ja oluen kanssa helposti yhdisteltävää ruokaa kaipaavalle:
Saku Tuomisen ja Luka Platanian Pizze on pizzanystävän raamattu, joka sisältää yli sata pizzareseptiä. Kirja on varma valinta rennolla otteella kokkailevalle olutharrastajalle, sillä pizza ja olut on aina herkullinen yhdistelmä. IPA- ja pale ale-ihmisille kirja on erityisen osuva lahja, koska katkerien oluttyyppien hedelmäisyys ja sitruksisuus resonoivat aika kivasti monien pizzojen kanssa.

Vinkki olutkulinaristille, jolta vielä puuttuu hyvä oluen ja ruoan paritusopas:
Schuyler Schultzin Beer, Food, and Flavor on omasta hyllystäni löytyvä oluen ja ruoan parituskirja. Monipuolisen kirjan alussa tarjotaan ohjeita oluen eri elementtien arviointiin aloittelevalle reittaajalle. Kirjan keskivaiheilla oluen ystävä saa seikkaperäiset ohjeet oluiden ja ruokien yhdistämisestä. Oluiden ja ruokien eri makuelementtien harmoniseen yhdistämiseen paneudutaan kirjassa erittäin huolellisesti, joten aloitteleva olut-ruokaparittajakin saa helposti juonesta kiinni. Kokonainen luku kirjasta on omistettu oluiden ja juustojen maisteluun liittyville ohjeille ja vinkeille. Kirjan lopussa keskitytään pohjois-amerikkalaisten panimojen ja niiden oluiden esittelyyn.

Vinkit olutharrastajalle, joka haluaisi kokeilla oluen panemista kotona:
Pane olutta on helppolukuinen peruskirja kotioluen panemista suunnittelevalle. Kirjan takana ovat ruotsalaisen laatupanimon Omnipollon perustajat Henok Fentie ja Karl Grandin. Oluen kotipanemiseen liittyviä kirjoja on vaikka kuinka paljon, mutta tästä simppelistä teoksesta voi lähteä liikkeelle.

Toinen vinkkini on Dan Woodsken Hop Variety Handbook, joka sisältää yleistietoa humalasta ja humaloinnista sekä yli 110 humalalajikkeen yksityiskohtaiset kuvaukset. Kustakin lajikkeesta kerrotaan myös, millaisissa oluissa sitä useimmin käytetään. Aloittelevan kotipanijan lisäksi tämä kirja antanee uutta tietoa myös kokeneemmalle panomiehelle. Kirjasta löytyy tarkempaa tietoa esim. täältä.

Toivottavasti kirjavinkeistäni on apua ja iloa joululahjaostoksilla! Jos kaipaat vielä lisää kirjavinkkejä, täältä löytyy muutamia aikaisemmin suosittelemiani kirjoja, jotka voisivat sopia joululahjoiksi.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Pastan ja oluen pieni paritusopas

Pastan ja oluen yhdistäminen on viime aikoihin saakka ollut suhteellisen koskematon kenttä. Hyviä neuvoja pastaruokien ja oluiden yhdistelyyn ei ole ollut kovin helppo bongata. Kenties juuri tästä syystä olen saanut viime aikoina lisääntyvässä määrin kyselyjä makaronin ja maltaan maailmojen yhteensovittamisesta. Tässä oppaassa kerron oluen ja pastan yhdistelystä omasta subjektiivisesta ja kasvisruokapainotteisesta näkökulmastani.

Pastan ja oluen parittamiseen pätevät samat perussäännöt kuin muiden ruokien ja oluen paritukseen. Oluen ja ruoan ominaisuuksista voidaan etsiä niin yhtäläisyyksiä, jolloin puhutaan harmoniayhdistelmistä, kuin eroja ja kiinnostavia kontrastejakin. Pastan ja oluen parituksessa lähdetään liikkeelle pastakastikkeesta. Vahvemman makuinen pastakastike vaatii myös juomalta intensiivisyyttä.

Alta löytyy kolme pastaruokatyyppiä, jotka olen melko onnistuneesti saanut paritettua oluiden kanssa. Ruoka-olutparit ovat enimmäkseen omia luomuksiani, joskin niiden inspiraationa ovat osin toimineet myös netti ja viinien ja ruokien yhdistämisen oppaat.


Yhdistelmä 1. Tomaattipohjainen pasta ja olut
Aika iso osa pastoista uppoaa tähän tomaattivoittoisten kategoriaan. Varsinkin tuoretomaattisten pastojen hallitseva maku on yleensä kirpeänmakea tomaatti, jonka yhteensovittaminen oluiden makumaailmaan ei ole ihan yksinkertainen tehtävä. Kovin maltaiset, tuhdit oluet peittävät tuoreen tomaatin happamuuden alleen ja laimeat lagerit puolestaan hukkuvat tyystin tomaattien happamanmakean maun uumeniin. Tuoreen tomaatin kanssa sopivan oluen etsinnässä voi käyttää viinimaailmasta lainattuja ajatuksia ja yhdistää riittävän happaman oluen happamaan tomaattiin. Näin syntyy toimiva harmoniayhdistelmä, joka on parhaimmillaan tuoretomaattisen ja juustoisen pastan, kuten tomaatti-mozzarellapastan tai tomaatti-fetapastan kanssa. Makuyhdistelmässä sekä tomaatin että juuston mauille löytyy vastinparit hapanoluiden maitohappoisesta ja hedelmäis-marjaisesta aromiprofiilista.

Tuliseen kastikepohjaan perustuvien tomaattipastojen kohdalla hapanolut ei ole paras vaihtoehto. Tulisen ruoan olutkumppanilta on löydyttävä riittävästi luonnetta, aromikkuutta ja runkoa. Katkerahko IPA tai APA solahtaa sujuvasti tulisen kasvis- tai kanapastan seuraan peittämättä herkkiä kasvisten ja kanan aromeja liikaa. Ylenpalttisen ibukasta ja raakaa kumppania kannattaa varoa, sillä se dominoi helposti pastan kevyempiä makuelementtejä. Paras valinta on sopusuhtaisesti katkera ja enemmän hedelmäinen ja sitruksinen kuin mäntymäinen olut.

Pippurinen, täyteläinen ja parmesaanilla höystetty tölkkitomaattipohjainen pasta, kuten pasta bolognese edellyttää ruokajuomalta paksumpaa runkoa ja astetta tuhdimpaa mallasprofiilia. Täyteläisen tomaattikastikkeen seuraksi sopii osuvasti karamellinen, maltainen ja kevyesti sitruksinen amber ale.



Yhdistelmä 2. Vihreä pasta ja olut
Vihreällä pastalla tarkoitan pastaa, jonka kastike on väriltään vihreä ja valmistettu pääosin vihreistä kasviksista. Vihreät kasvikset, kuten pinaatti, basilika, kevätsipuli, kaali ja herneet ovat sopusoinnussa sellaisten oluiden kanssa, joiden humaloinnissa on mukana yrttisyyttä, limettisyyttä tai ruohoisuutta. Vihreiden kasvisten ja pale alen yhdistelmä on yleensä toimiva, muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi sitruunaruohoon taittavat vehnäoluet ja ruohoon päin taittuvat sekä sitruksiset sessio-IPAt.

Syvien makujen muodostamaa kontrastia voidaan hakea käyttämällä vihreän pastan seurana kastanjaisia oud bruineja tai punamarjaisen makuisia punertavia hapanoluita. Nämä oluet luovat pastan seurana syksyisen, tumman ja pehmeän makukombinaation. Vihreän ja punaisen kontrasti luo yllättäviä metsäisiä makuja ja vie ajatukset luontoon.


Yhdistelmä 3. Nuudeliwokki ja olut
Itämaisen nuudeliwokin seurana tarjottavaa olutta kannattaa miettiä wokin perusominaisuuksien pohjalta. Onko wokkisi makumaailma vahvasti mausteinen vai mieto ja pehmeä?

Voimakkaasti maustetun nuudeliwokin kanssa sopivia vaihtoehtoja ovat rapsakasti humaloidut sitruksiset pilsit. Pilsin rapsakkuus raikastaa mausteista ruokaa ja maltaisuus tuo mukaan pehmeitä, makeahkoja sävyjä. Tulisen nuudeliwokin kanssa myös katkera ja hedelmäinen IPA toimii yleensä hyvin.

Miedon wokin kanssa voi valita vaalean hapanoluen tai vehnäoluen riippuen siitä, millaisia täytteitä wokkisi sisältää. Vehnäolut antaa varsinkin kukkakaalin, porkkanan, tofun ja muiden mietojen kasvisten makujen nousta esiin. Hapanolut taas istuu oman kokemukseni perusteella hyvin yhteen punasipulin, valkosipulin, halloumin, kaalin ja hapanimelän kastikkeen kanssa.

Tässä olivat omat tähänastiset lempparini. Uusia yhdistelmiä muhii mielessäni jatkuvasti ja vinkkejä hyvistä olut+pastakomboista otetaan myös aina ilolla vastaan.

Ps. Jutun tarkoitus ei ole mitenkään erityisesti Buxtonin panimon promoaminen, mutta jostain syystä olen vaan nauttinut kyseisen panimon oluita usein ja menestyksekkäästi pastan kanssa. Kuvissa olevat oluet voi varsin hyvin korvata haluamillaan samantyyppisillä tuotteilla.

perjantai 27. helmikuuta 2015

Reseptivihkosta poimittua: Pizzaa, olutta ja mainioita makupareja

Pizzan ja oluen yhdistelmä on klassikko lähes itsestäänselvyyteen asti. Monille yhdistelmä on kuitenkin osapuilleen yhtä kuin mahdollisimman kylmä olut ja mahdollisimman rasvainen pizza.

Olutharrastuksen leviämisen myötä tuttu kaksikko on saanut uusia merkityksiä. Sekä oluita että pizzoja on laidasta laitaan, eivätkä kaikki näiden kahden herkun yhdistelmät sovi kovinkaan kummoisesti yhteen. Koska parien muodostuksessa voi helposti mennä metsään, jaan joitakin vinkkejä joilla hommaa voi helpottaa.

Ennen pizzojen ja oluiden paritusta tarjoilen tekstuaaliseksi alkupalaksi vakkariohjeeni pizzataikinaan ja tomaattikastikkeeseen sekä kolme pizzatäytevaihtoehtoa.

Osa 1. Pizzan perusta: reseptit pohjaan ja tomaattikastikkeeseen 

Pizzataikina (ohjeesta tulee kaksi pientä pellillistä ohutpohjaista pizzaa)
1,5 dl vettä
Puolikas tuorehiivasta
3/4 tl suolaa
3 rkl öljyä
3,75 dl vehnäjauhoja (itse käytän durum-vehnäjauhoja)
Murenna hiiva kulhoon ja sekoita se veteen. Lisää öljy ja vaivaa sekaan suola ja vehnäjauhot. Kuumenna mikroaaltouuni laittamalla sinne mukillinen vettä pariksi minuutiksi lämpenemään miedolla teholla. Laita liinalla peitetty taikinakulho lämpimään mikroaaltouuniin kohoamaan hetkeksi. Hetken päästä voit nostaa taikinan kohoamaan huoneenlämpöön. Anna taikinan kohota vähintään noin tunti. Paremman taikinan saat laittamalla taikinan kohoamaan jääkaappiin vähintään vuorokaudeksi.

Ota taikina kulhosta, muotoile siitä pallo ja kauli taikina tasaisella alustalla mahdollisimman ohueksi ja tasaiseksi levyksi. Huomaa, että pohjasta tulee tällä ohjeella erittäin ohut; varo siis pohjan rikkoutumista. Siirrä taikinalevy pellille ja leikkaa tarvittaessa pellin reunoille nouseva ylimääräinen osuus pois, sillä se palaa herkästi uunissa. Pistele haarukalla reilusti reikiä taikinaan ja öljyä se sudilla. Lisää tomaattikastike ja täytteet. Paista pizzaa uunissa 250 asteessa noin 10-15 minuuttia uunin tehosta riippuen.

Tomaattikastike

Kastikepohjaksi:
2-3 isoa valkosipulinkynttä
(Kokonaisia aurinkokuivattuja tomaatteja maun mukaan (ilman lientä, esim. Monarch))
1 tlk Mutti-tomaattimurskaa

Haudutukseen:
Valkoviinietikkaa maun mukaan (kuiva valkoviinikin käy, jos et tykkää etikasta)
Pippuria maun mukaan
Rakeista meri- tai vuorisuolaa maun mukaan
Sokeria maun mukaan

Tomaattikastikkeen valmistuksessa on kaksi päävaihetta: kastikkeen sekoitus tasaiseksi ja kastikkeen haudutus pannulla. Pilko ensin valkosipulit ja sekoita ne ja tomaattimurska keskenään pannulla. Mikäli käytät aurinkokuivattuja tomaatteja, sekoita kaikki kastikkeen ainekset tehosekoittimella.

Hauduta kastiketta pannulla ensin noin puolesta tunnista tuntiin. Maista sitten kastiketta ja lisää siihen mausteita tarpeen mukaan. Kastikkeen makutasapaino saavutetaan lisäämällä sopivasti happamuutta valkoviinietikasta, makeutta sokerista ja suolaisuutta meri- tai vuorisuolasta. Muita mausteita kastike ei tarvitse, mutta voit lisätä muita mausteita, jos haluat kastikkeen mausta erityisen mausteisen. Vuorottele maistamista, maustamista ja haudutusta vähintään noin kahden tunnin ajan, kunnes kastike on saavuttanut tasapainon. Mitä pidempään jaksat hauduttaa kastiketta, sitä intensiivisemmän ja syvemmän makuinen tomaattikastikkeestasi tulee. Haudutus on tärkeää myös siksi, että sen aikana kastikkeesta haihtuu pois ylimääräinen neste.

Osa 2. Pizzan sydän: kolme täytevaihtoehtoa

Pizzan sydän on sen täyte. Täytteen kautta pizza saa erityispiirteensä. Täyttämisessä olen sikäli konservatiivinen, että valitsen useimmiten jonkin allaolevista, omaan makuuni sopivista täyteyhdistelmistä pizzailtaa varten. Kaksi vakkarikomboista on kasvispainotteisia ja yksi hiukan lihaisampi.

Pizza alla caprese
Pizza alla caprese (täytteistä riittää kahteen pieneen pellilliseen)
400-500 g buffalo-mozzarellaa
6-7 keskikokoista tomaattia
Basilikaa
Mustapippuria

Vuohenjuusto-oliivipizza (täytteistä riittää kahteen pieneen pellilliseen)
300 g buffalo-mozzarellaa
200 g vuohenjuustoa
Nippu vihreää parsaa tai parsakauden ulkopuolella sama määrä purkkiparsaa
1,5 dl mustia oliiveja
(Rosmariinia)
(Oreganoa)

Salami-paprikapizza matkalla uuniin ;)
Salami-paprikapizza (täytteistä riittää kahteen pieneen pellilliseen)
300-400 g buffalo-mozzarellaa
100-150 g paprikalla ja chilillä maustettua salamia tai pepperonia
100-150 g tuoretta paprikaa
Puolikas keskikokoinen punasipuli
Mustapippuria
(Oreganoa)
(Rosmariinia)

Italialaiseen pizzaan tulee yleensä pohjalle mozzarellaa ja usein pizzoissa käytetään myös tuoretomaattia. Molemmat ovat suhteellisen kosteita täytteitä, joten ne on hyvä kuivattaa ennen pizzan täyttämistä pizzapohjan vettymisen ehkäisemiseksi. Tomaatti ja mozzarella kuivataan kevyesti suolattuina viipaleina paperin välissä. Muista laittaa jokaisen kerroksen väliin uusi paperi. Kuivaus kestää noin 15-20 minuuttia.

Osa 3. Paritus: pizzan ja oluen herkullinen liitto

Hyvän pizzan luonteva seuralainen on hyvä olut. Tässä kolme huolella ja harkiten muodostettua pariskuntaa tarjoiltuna keittiöpsykologin tapaan analyysillä höystettynä.

Pizza alla caprese + Vaalea belgi-ale, jossa mukana katkeruutta
Pizza alla caprese on pehmeiden, mietojen, mutta kuitenkin happamien makujen täyttämä yksinkertainen pizza, jonka parittaminen oluen kanssa ei ole ollenkaan yksinkertaista. Itse olen todennut, että voimakas belgihiivaisuus, raju katkeruus tai makea maltaisuus ovat liian dominoivia elementtejä tälle pizzalle. Paras vaihtoehto on olut, jonka suutuntuma on pehmeä, mutta jossa on myös kevyttä puraisua. Oluen maun soisi olevan miedosti raikas, mutta ei liian sitruksinen. De Ranke XX Bitter täyttää hyvin nämä kriteerit ja on siksi osuva seuralainen capreselle.

Vuohenjuusto-oliivipizza + Saison
Vuohenjuusto-oliivipizzan maut ovat selvästi pizza alla capresen makuja intensiivisempiä. Mukana on mozzarellan ohella vuohenjuustoa. Kasvispuolella parsa ja oliivit eivät ole helpoimpia paritettavia. Tämän pizzan ruokajuomalta kaivataan kipeästi luonnetta, suolaisuutta taittavaa hedelmäistä makeutta ja katkeruutta. Belgihiivaisuuskaan ei ole haitaksi, sillä se passaa mainiosti yhteen vuohenjuuston kanssa. Näillä kriteereillä katkeraan päin kallistuva saison, kuten esimerkiksi Saimaa Brewer's Special Saison on erityisen toimiva valinta.

Salami-paprikapizza odottelee IPAa seurakseen
Salami-paprikapizza + IPA
Salami-paprikapizza on tulinen luonne. Pizzan vahvat maut edellyttävät oluelta voimakkuutta ja rasvainen juusto rasvaisuutta leikkaavaa katkeruutta. IPA on luonnollinen pari tälle pizzalle. Rohkeampi voi kokeilla Double IPAa, jonka makeus pelaa hyvin yhteen chilin, punasipulin ja salamin kanssa.

Tässäpä siis oli kolme lempipizzaani, joiden soveltuvuutta erilaisten oluiden pariksi olen testaillut jo pidemmän aikaa. Suosikkini eivät kuitenkaan (tietenkään) ole ainoat pizzat, joiden kanssa sopii juoda olutta. Uskoisin, että mille tahansa pizzalle voidaan löytää se oikea olut ja toisinpäin. 

Perusohjenuorana parituksessa voi pitää miedot maut mietojen kanssa ja vahvat maut vahvojen kanssa-sääntöä. Toinen yleensä toimiva paritustapa on yhdistää vaaleat oluet kasvispizzaan ja tummemmat lihaisiin pizzoihin (poikkeuksena grillatut kasvikset, joiden kanssa tumma lager tai jopa porter voi luoda yllättävän hyvän kokonaismaun). 

Toki vapaa kokeilu on sallittua ja mikäli haluat juoda omaa suosikkioluttasi lempipizzasi kanssa, se on varmasti hyvä vaihtoehto sekin. Pizza-olutparien liitot eivät ole tähtiin kirjoitettuja ja jokaisella on niistä oma uniikki mielipiteensä. Tärkeintä on, että makuyhdistelmä miellyttää itse syöjää.

Lisätietoja pizzan ja oluen parittamisesta:

DRAFT Magazinen vinkkejä pizzan ja oluen paritukseen:

Tuoreiden ja grillattujen kasvisten paritusohjeita:
http://drinks.seriouseats.com/2011/07/beer-pairings-what-to-drink-with-grilled-veggies.html

maanantai 15. joulukuuta 2014

Aloittelevan olutharrastajan opas


Oluet yhdessä luonnollisista elinympäristöistään, eli oluttapahtumassa
Minulta kysellään usein vinkkejä sopivista oluista. Kyselijöillä on valtaisa into lähteä kartoittamaan oluiden maailmaa. Lähes rajaton tarjonta ja koko ajan kasvava valinnanvara saavat kuitenkin monen pään pyörälle. Sen oikean ohrapirtelön etsiminen on aloittelijalle kuin neulan etsimistä heinäsuovasta.

Etsinnän helpottamiseksi rustasin aloittelevan olutharrastajan oppaan. Opas kuljettaa lukijaansa vaihe kerrallaan polulla olutharrastuksen syvimpiin syövereihin. Vaikka esitän vaiheet kronologisessa järjestyksessä, niitä ei tarvitse välttämättä ajatella tiukasti toisiaan seuraavana ketjuna. Vaiheet ovat useimmiten päällekkäisiä ja limittäisiä. Joka tapauksessa uskoisin, että vaiheiden hahmottamisesta on hyötyä oluisiin perehtymisestä kiinnostuneelle.

Ja nyt, hengitä syvään, sillä luvassa on kirjoitusteni keskimääräiseen pituuteen nähden melkoinen maratonteksti. Uskoisin silti, että sen lukeminen loppuun kannattaa. Tämä opas on syntynyt suoraan omista kokemuksistani, eli oppaassa esitelty polku on minun omin jaloin tallaamani.

Vaihe 1. Tutustu oluisiin ja hae tietoa

Aivan ensimmäisenä on syytä päivittää omat ennakkokäsitykset oluesta. Sen voi tehdä helposti ja miellyttävästi esimerkiksi suomalaisia olutblogeja lukemalla. Lue erityisesti olutarvioita ja tutustu niiden avulla eri oluttyyleihin. Katso, millaisia luonnehdintoja eri tyylilajien oluet ovat saaneet ja mitä yhteistä niillä näyttäisi olevan. Pian sinulle muodostuu käsitys oluiden moninaisuudesta. Huomaat, ettei olut ole yhtä kuin lager, vaan paljon, paljon enemmän.

Jos olut on sinulle kategorisesti vieras ja ankea asia, suosittelen lukemaan olutbloggarien juttuja omasta polustaan olutharrastajaksi. Huomaat, että harrastajaksi voi päätyä montaa reittiä, eivätkä kaikki harrastajat edes ole alunperin tykänneet oluista. Innostus on tullut vähitellen uuden maailman avautuessa. Intohimo olueen ei ole luonteeltaan syntymässä saadun lahjan tai taivaasta tipahtaneen erikoiskyvyn kaltainen, vaan enemmänkin sitä voisi luonnehtia harrastuksen myötä kasvavaksi kiinnostukseksi. Mitään mystistä olutihmisten klaania ei ole olemassa.

Yks kappale aloittelijalle suositeltavia olutkirjoja
Mikäli tykkäät lukea kirjoja, suosittelen tutustumista esimerkiksi Anikó Lehtisen helppolukuiseen Yks olut! - kirjaan. Kirjasta löytyy monipuolisen oluttietouden ohella käytännönläheisiä vinkkejä omantyylisen oluen valintaan. Myös muita selkeitä ja kansantajuisesti kirjoitettuja olutkirjoja kannattaa ehdottomasti lukea, mutta kaikkein paksuimmat ja laaja-alaisimmat opukset kannattaa vielä tässä vaiheessa skipata suosiolla. Ehdit varmasti lukea niitä sitten myöhemminkin.

Vaihe 2. Tee tutkimusretki omaan makuusi

Jotta oluiden maailma avautuisi sinulle, on lähdettävä ihan perusasioista. Olut on juoma. Siihen pätevät ihan samat lainalaisuudet kuin muuhunkin syötävään ja juotavaan. Jokaisella on tiettyjä makumieltymyksiä, jotka vaikuttavat siihen, millaisia ruokia hän valitsee lautaselleen ja millaiset juomat häntä miellyttävät. Omaan makuun on hyödyllistä tutustua jo olutharrastuksen varhaisessa vaiheessa, jotta itselle sopivat oluet löytyvät helpommin. Laaja-alainen erilaisiin makuihin tutustuminen auttaa juuri sinulle mieluisten oluiden löytämisen ohella myös aterioidesi kanssa yhteensopivien oluiden löytämisessä. Maku on siis olutharrastuksen avainasia.

Olutta aterialla

Kysy itseltäsi seuraavat kysymykset:

Mikä perusmaku on eniten mieleeni, suolaisuus, happamuus, makeus, karvaus vai umami?
Mikä on lempiruokani?
Mistä ruoka-aineista pidän?

Omaa makua kartoittaessa monet huomaavat itsessään mieltymyksen tiettyihin perusmakuihin tai ruokiin. Jotkut ovat erityisen ihastuneita vahvoihin, intensiivisiin ja tummiin makuihin, kuten tumman suklaan, kahvin ja salmiakin makuihin. Toiset taas pitävät happamista mauista, kuten sitrushedelmien, puolukan ja erittäin kuivien valkoviinien mausta. Kolmansien mieleen ovat makeat, siirappiset ja maltaiset maut, kuten joululimpun, olutleivän tai mämmin maut. Neljännet pitävät parhaina mietoja ja pehmeitä makuja, kuten ranskanleivän ja banaanin makua.

Useimmille makumieltymyksille löytyy vastinpari oluiden puolelta. Sitä voi kuitenkin olla vaikea lähteä etsimään kylmiltään. Siksi tässä kohtaa höystän tekstiäni taulukolla, josta voi katsastaa suoraan joitakin lempimakuja osuvimmin vastaavat oluttyylit. Näistä tyyleistä voi lähteä liikkeelle ja laajentaa reviiriään myöhemmin myös muihin oluttyyleihin. Taulukon lähteenä ovat taas perinteiseen tapaan olleet olutkirjat, netti ja oma pää.

Lempiruokia ja -juomia
Lempi-ruoka-aineita
Sopivia olutyylejä
Mutakakku, espresso,
80 % tumma suklaa, täyteläinen punaviini, naudanliha
Tumma suklaa, tumma kahvi, salmiakki
Chocolate stout, stout, porter
Makeuttamaton puolukkamehu, katajanmarjakastike, gin tonic, katkerot, erittäin kuiva valkoviini
Pihlajanmarja, puolukka, sitruuna, greippi, pinjansiemenet, persikka, inkivääri
India Pale Ale, American Pale Ale
Kinuskikakku, puolukkapiirakka, gin tonic, katkerot, kuusenkerkkälikööri
Toffee, puolukka, greippi, persikka, kuusenkerkkä
Double India Pale Ale
Sitruunasorbetti, etikkakurkut, erittäin kuiva valkoviini ja siideri, kasvisruoat, salaatit, piimä
Sitruuna, puolukka, karpalo, vadelma, herukat, etikka
Hapanoluet, eli sourit, berliner weisse
Joululimppu, mämmi, olutleipä, kotikalja, murot
Siirappi, viljat, mallas
Tumma lager, bock, suomalainen perus-jouluolut
Ranskanleipä, hedelmäsalaatti, perunamuusi, kana, kala, perusoluet ja -siiderit
Vehnä, kerma, banaani, maito, hedelmät
Vehnäolut, sitruunalla maustettu lager tai maissiolut
Kuivakakku, kuivat valkoviinit, shampanja, kalkkuna, vuohenjuusto
Kuivatut hedelmät, joulumausteet, pähkinät, aprikoosi
Tripel, blonde yms. vaaleat belgityyliset oluet
Taatelikakku, luumukiisseli, glögi, piparit, voimakkaat juustot
Kastanja, kuivatut hedelmät, lakritsa, luumu
Tummat belgialet, barleywine
Kinkku, savukala, mallasleipä, tervajäätelö, viski
Savu, terva, sianliha, mallas
Lager, savuoluet

Vaihe 3. Etsi mentori tai useampi

Yhdessä maistelu on mielekkäämpää

Olutharrastus on mielekkäämpää, kun sinulla on samanhenkistä seuraa. Mentori on henkilö, joka on harrastanut oluita jo pidemmän aikaa. Hän tuntee oluttyylit ja oluiden perusmaut. Hän voi neuvoa sinua ja kulkea vierelläsi uudessa, joskus pelottavassakin maailmassa. Hän on kokenut ne samat hämmennyksen ja epävarmuuden tunteet, joita sinä nyt kenties koet olutravintolan tiskillä sopivaa olutta kuumeisesti etsiessäsi. Hän tietää, kuinka vaikeaa on luovia IPA:n, DIPA:n, IIPA:n ja muiden kummallisten lyhenteiden seassa tietämättä mistään mitään.

Jotta mentorisi osaisi antaa juuri sinulle sopivia neuvoja, sinun on tunnettava oma makusi ja osattava kertoa siitä hänelle. Oman maun kartoittaminen on tärkeää, jotta saisit mahdollisimman antoisia olutkokemuksia.

Vastoin yleistä uskomusta ei ole olemassa olutta, joka olisi kaikkien maailman ihmisten mielestä hyvää. Ei ole myöskään olemassa yleispätevää ja helppoa aloittelijan olutta, josta sinä aivan satavarmasti tykkäisit. Pomminvarmoista naisten, miesten, blondien, punatukkaisten tai keski-ikäisten oluista puhumattakaan. Sen sijaan on olemassa miljoona erilaista makua ja niiden kanssa yhteensopivat noin miljoona erilaista olutta. Aluksi tämä voi tuntua hankalalta, mutta myöhemmin alat mitä todennäköisimmin nähdä monipuolisuuden rikkautena.

Hyvä mentori osaa kysyä sinulta, millainen makusi on ja tarjoaa sinulle vaihtoehtoja sen perusteella. Tätä kautta sinulle alkaa parhaimmillaan rakentua itsesi näköinen olutharrastus. Simppeliä, mutta tehokasta.

Vaihe 4. Maistele, maistele ja maistele

Vankan tietopohjan kartuttaminen oluista on yksi asia. Maistelu on kuitenkin ihan oma juttunsa. Vasta oluita ennakkoluulottomasti maistelemalla pääset konkreettisesti sisään harrastukseen. 

Olutmaistelu OlutExpossa
Maistelua voi toteuttaa hyvinkin monella tavalla vapaamuotoisesta baari-illan maistelusta järjestelmälliseen tasting-iltamaan oluille suunniteltuine erikoislaseineen ja reittauslomakkeineen. Oma tapasi voi olla mitä tahansa näiden väliltä tai jopa ulkopuolelta. Tärkeintä on tutustua eri tyyleihin ja maistaa kaikkia saatavilla olevia oluttyylejä ainakin kerran. Kiirehtimiseen ei ole tarvetta, eli kaikkia mahdollisia ja mahdottomia oluita ei tarvitse, eikä kannata maistaa yhden illan aikana. Määrällinen ahneus ei myöskään sovi maisteluun. Suosi mieluiten pieniä annoksia ja aloita maistelukierros miedoimman makuisista ja miedoimmalla alkoholiprosentilla varustetuista tuotteista. Tuoksuttele oluita ennen maistamista. Muista juoda vettä eri oluiden välissä. Makujen neutralointiin voi käyttää halutessaan esimerkiksi kurkkua tai mietoa vaaleaa leipää.

Olutmaistelu on kivaa ajanvietettä sekä yksin että yhdessä, eikä siihen tarvitse suhtautua ylettömän vakavasti. Tuoksuja, makuja ja suutuntumaa voi tutkailla omista lähtökohdista käsin, eikä omia tulkintoja tarvitse harrastajien joukossa hävetä. Jokaiselle maistelukokemus on erilainen, eikä kenelläkään ole oikeutta tuomita sinun tulkintaasi vääränlaiseksi. Oluen maistelussa parasta on juuri rentous: pönöttäminen ja hienostelu eivät sovi maistelupöytään. Silti analyysissä voidaan joskus uppoutua hyvinkin syvällisiin ulottuvuuksiin.

Tulet todennäköisesti harrastuksesi aikana kohtaamaan monenmoisia oluita laidasta laitaan. Jotkut saattavat räjäyttää tajuntasi ja jotkut...kröhöm, eivät niinkään. Älä lannistu, vaikka kohtaisit aivan järkyttävän pahanmakuisen oluen. Jokainen kohtaa varmasti olutharrastuksensa varrella myös oluita, jotka eivät vaan kerta kaikkiaan sovi omaan makuun. Se on normaalia. Se ei ole mikään ylimaallinen merkki siitä, että seuraava oluesi tulee olemaan yhtä kammottava kokemus. Totea hiljaa mielessäsi, että tulipahan tämäkin testattua ja siirry eteenpäin.

Kun olet harjoittanut makuhermojasi riittävästi kotimaan kamaralla, voit suorittaa oluenmaistelun käytännön harjoittelujakson ulkomailla. Olutmatkailu avartaa jo siksikin, että jokaisen maan oluttarjonta ja olutkulttuuri ovat ihan omanlaisiaan. Yksi syy matkustaa on myös Suomen rajojen sisältä saatavan olutvalikoiman valitettava rajallisuus. Läheskään kaikkia oluttyylejä ei saa Suomesta. Se on valitettavaa, mutta totta. Ainakin toistaiseksi.

Vaihe 5. Anna oma panoksesi kotimaisen olutkulttuurin rakentamiseen

Jonkin aikaa oluita maisteltuasi huomaat ehkä, että sinulla on uusi harrastus. Onnittelut, sinusta on tullut olutharrastaja! Nyt on koittanut aikasi olla itse mukana suomalaisen olutkulttuurin rakentamisessa ja muokkaamisessa. Oma tapasi osallistua voi olla vaikkapa oluista kirjoittaminen, oluttapahtumissa verkostoituminen, muiden mentorina toimiminen tai aktiivinen keskusteluun osallistuminen kaveripiirissä. Olutkulttuurin kehittämisessä jokaisella harrastajalla on oma olennainen paikkansa.

Lisätietoja:

Me Naiset-lehden vinkkejä olutharrastusta aloitteleville naisille (osaan vinkeistä tosin suhtaudun pienellä varauksella ja artikkelin otsikkoon erittäin suurella varauksella):
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ruoka/nain_opit_tykkaamaan_oluen_mausta_5_vinkkia