Tampereen SOPP 2016

Suuret Oluet, Pienet Panimot, eli tuttavallisemmin SOPP on kesäinen oluttapahtumaklassikko. Vuosien saatossa tapahtumakaupunkien listalla on ollut pientä vaihtelua, mutta SOPPin peittoalue Suomen eteläisellä puoliskolla on silti pysynyt vähintäänkin kohtalaisena. Tänä vuonna SOPPien tapahtumapaikkana on perinteisten Tampereen, Lahden ja Helsingin lisäksi Jyväskylä.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolisista SOPPeista olen mieltynyt erityisesti Tampereen tapahtumaan, joka tuntuu sopivan kokoiselta ja Helsingin SOPPia selvästi rauhallisemmalta. Osasyynä mieltymykseeni on myös Tampereen tuttuus ja turvallisuus: Tampereesta on tullut vakituinen lomailukaupunkini. Kävin Tampereen SOPPissa ekaa kertaa pari vuotta sitten ja nyt oli aika mennä uudestaan kartoittamaan tarjontaa. Tänä vuonna Tampereella oli tarjolla monimuotoinen ja kiinnostava olutkattaus. Mukana oli huomattava määrä minulle uusia oluita, mutta toisaalta kaikkein mielenkiintoisimpien oluiden määrä ei ollut liian ylitsevuotava. Kävin tapahtumassa lauantaina ja olin paikalla iltapäivästä alkuiltaan.

Olin tehnyt SOPPia varten maistelulistan ja listan oluista muutama oli varsin mieleenpainuvia. SOPPin porteista astuttuani suuntasin sen enempiä miettimättä Maku Brewingin tiskille, sillä siellä odotteli maistajaansa Cran Pale Aleksi nimetty karpalolla höystetty pale ale. Olut oli alunperin ollut saatavilla vain Helsinki-Vantaan lentokentältä 60° Bar & Brewerystä ja siksi sitä ei ollut tullut maistettua ennen Tampereen SOPPia. Cran Pale Ale oli jokseenkin epätyypillinen tyylilajinsa edustaja, sillä oluessa karpalon kirpeys ja happamuus olivat selvästi mietoa katkeruutta ja humala-aromia dominoivampia. Monet ovat tuominneet oluen sen epä-pale alemäisten piirteiden perusteella, mutta itse tykkäsin. Melko täyteläinen runko ja maltaisuus tukivat kivasti happamia aromeja.

Kaavoihini kangistuneena harrastajana hipsin seuraavaksi Beer Hunter'sin tiskille, joka tulee katsastettua jotakuinkin jokaisessa oluttapahtumassa aika tarkkaan. Alkuperäinen suunnitelma maistaa vadelmaista souria meni kuitenkin uusiksi, kun huomasin hanassa Kiwi-IPAn. Kiwi on yksi suosikkihedelmistäni ja siksi kiwinen humalointi kuulosti erittäinkin kivalta. Olut maistui juuri siltä, miltä toivoin: mausta erottui kevyttä kiwisorbettia, sitruksista kirpakkuutta ja sitruunaruohon raikkautta. Ei mikään maailman monimutkaisin tuote, mutta oikein toimiva ja joukosta erottuvalla tavalla herkullinen juuri tuoreen sitruksisten ja happamien aromiensa ansiosta. Hapan IPA on taitolaji, mutta onnistuessaan se saa sukat pyörimään jaloissa.

Hiiden ja Donut Islandin tiskillä tuli myös festareilla vietettyä melkoinen tovi. Tiskin parasta antia oli yllättäen Nikulator, joka oli Nikulaisen Hannun 20000. reittauksen kunniaksi pantu dobbelbock. Tuplapukit eivät aina ihan iske minuun parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tämä olut oli todella toimiva kokonaisuus. Oluen makua hallitsivat tuhti suklaisuus ja makean mallasleipäinen, muttei imelä maltaisuus. Mukana oli myös kandisokerisia aromeja.

Oululainen Maistila on viimeaikaisista uusista panimoista onnistunut herättämään kiinnostukseni kenties parhaiten maukkailla ja laadukkailla oluillaan. Nyt panimo herätti huomiota myös komeilla, Van Goghilaisilla sävyillä ja tyylilajilla leikittelevillä etiketeillään, joihin oli taiteiltu muun muassa mustavariskopla ja kesäyössä ammuva lehmäkaksikko. Panimon milk stout ja witbier olivat tasokkaita ja klassisen tyylipuhtaita tuotoksia, joissa molemmissa oli aito ja vahva maku.

Tampereen SOPPissa oli myös mukana yksi panimo, jonka olutta maistoin ensimmäistä kertaa. Kyseinen panimo oli lapualainen Mallaskuu ja maistamani olut oli tyylilajiltaan oatmeal stout. Olut oli mukavan paahteinen ja kahvinen sekä helposti juotava ja maku tuntui ainakin omaan suuhuni puhtaalta. Kokonaisuus kärsi valitettavasti ohuudesta, sillä olut jäi jokseenkin vetiseksi. Tässä oluessa olisi kuitenkin aineksia tosi hyväksi tuotteeksi, jos suutuntumapuolen saisi paremmin kuntoon.

Kokonaisuutena Tampereen SOPP oli ilahduttavan monipuolinen oluthappening ja valikoiman laatutaso oli aiempiin SOPPeihin verrattuna parantunut useammalla pykälällä. Nyt vastaan ei tullut yhtään poiskaadettavaa tai epämiellyttävää tuotetta ja suurin osa testaamistani oluista oli joko hyviä tai tosi hyviä. Suomalaisen pienpanimoskenen runsastuessa laatu ja omaperäisyys ovat nousemassa yhä tärkeämmiksi kilpailuvalteiksi ja nouseville panimoille sen oman jutun löytäminen ja markkinointi ihmisille näyttäisi olevan jo alusta asti välttämätöntä. Toistaiseksi lisääntynyt kilpailu on tuonut kuluttajille lisää valinnanvaraa, mutta pienpanimojen puolella kilpailu lisää toki myös stressiä ja painetta menestyä: aloittelevalle pienpanimolle oman paikan löytäminen on entistä vähemmän itsestäänselvyys. Myös SOPPissa kilpailun varjopuolet näkyivät selvästi toisten tiskien vetäessä jatkuvasti pitkiä jonoja ja toisten jäädessä pitkiksi ajoiksi kokonaan ilman asiakkaita laadukkaasta tuotevalikoimasta huolimatta. Kuitenkin: hieno tapahtuma, hienoja panimoita ja hienoja oluita!

Lopuksi vielä tämän vuoden SOPP Tampereen plussat ja miinukset:

Plussat

+ sopivan laaja, monipuolinen ja laadukas valikoima: mukana myös kiva kokoelma erikoisempia olutkokeiluja, joita SOPPeissa ei yleensä ole nähty kovinkaan paljoa. Muutama tosi mieleenpainuva olut.

+ vesikanisteripiste lasinpesupisteen kupeessa. Puhtaan veden puute on ollut pitkään SOPPien ongelma, mutta nyt vettä oli helposti ja ilmaiseksi saatavilla. Myös oman vesipullon täyttäminen sujui kätevästi.

+ rauhallinen tunnelma ja mahdollisuus jutella (ja jopa kuulla, mitä vastapuoli sanoo) ennen bändien aloittamista.

+ pääosin jonot olivat siedettäviä ainakin alkuiltaan asti, eikä oluita juurikaan myyty loppuun. Melkein kaikkia luvattuja tuotteita siis sai ja suht helposti.

+ 1 desin ja 2 desin annoskoot (vielä kun pikkuannoksille saataisiin oma pikkulasi ja 1 desin annokselle mielellään pikkuisen edullisempi hinta).

Miinukset

- ruoka: sitä tyypillistä festariruokaa makkaroineen ja grillipihveineen, eikä ateriaksi riittäviä kasvisruokavaihtoehtoja.

- musiikki alkoi liian aikaisin ja heti täysillä. Samalla keskustelu muuttui lähes mahdottomaksi.