Sain alkukeväästä testattavakseni Maku Brewingiltä erän panimon oluita ja olen kevään mittaan niitä maistellut, mutta kiireisen kevään ja Italian reissun sekä näitä seuranneen flunssan takia oluista kirjoittaminen jäi näinkin pitkäksi aikaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan-ajatuksella laitan nyt kuitenkin vähän raporttia oluiden parissa tekemistäni havainnoista.
Kuten moni tietänee, Maku Brewing on tämän vuoden alkupuoliskon aikana tehnyt siirtymää pulloista tölkkeihin. Siksi myös panimon minulle lähettämä testisetti sisälsi sekä tölkki- että pulloversiot oluista rinnakkainmaistelua varten.
Olen suhtautunut aiemmin varauksella oluttölkkeihin, sillä tölkki on yhdistynyt mielessäni joko auki unohtuneen ja auringonpaisteessa kulahtaneen bulkkilagerin ummehtuneeseen ominaistuoksuun tai lapsena leirikoulussa juotuun, miedosti metallin ja esanssin makuiseen tölkkilimuun. Sanalla sanoen tölkki on tarkoittanut minulle jotakin halpaa, persoonatonta ja lähes mautonta. Jostain syystä minulla on ollut myös piintynyt käsitys siitä, että tölkki saa sisuksensa automaattisesti maistumaan ainakin vähän alumiinilta. Amerikkalaisten ja brittiläisten panimojen tölkkituotteiden nauttiminen on kylläkin viime aikoina onnistunut tehokkaasti hälventämään näitä mielikuvia. Nyt uskon, että laadukkaaseen tölkkiin pakattu laadukas olut on pullo-oluen veroinen tuote, eikä tölkkiolut välttämättä maistu tölkiltä (varsinkaan, jos sen kaataa lasiin ennen nauttimista).
Maku Brewingin tölkki vs. pullo-vertailun kiinnostavimmiksi tuotteiksi osoittautuivat Amber Ale ja Pale Ale, joten raportissani päätin keskittyä esittelemään lähinnä niihin liittyviä havaintoja. Molemmissa rinnakkaisvertailussa mukana oli kaksi samanlämpöistä (hieman jääkaappikylmää lämpimämmällä) saman oluen yksilöä, joiden ainoa ero oli se, että toinen oli pakattu tölkkiin ja toinen pulloon. Oluiden eroista tehdyt havainnot perustuvat puhtaasti subjektiiviseen kokemukseen ja yhden ihmisen rajallisiin aistihavaintoihin.
Kuten moni tietänee, Maku Brewing on tämän vuoden alkupuoliskon aikana tehnyt siirtymää pulloista tölkkeihin. Siksi myös panimon minulle lähettämä testisetti sisälsi sekä tölkki- että pulloversiot oluista rinnakkainmaistelua varten.
Olen suhtautunut aiemmin varauksella oluttölkkeihin, sillä tölkki on yhdistynyt mielessäni joko auki unohtuneen ja auringonpaisteessa kulahtaneen bulkkilagerin ummehtuneeseen ominaistuoksuun tai lapsena leirikoulussa juotuun, miedosti metallin ja esanssin makuiseen tölkkilimuun. Sanalla sanoen tölkki on tarkoittanut minulle jotakin halpaa, persoonatonta ja lähes mautonta. Jostain syystä minulla on ollut myös piintynyt käsitys siitä, että tölkki saa sisuksensa automaattisesti maistumaan ainakin vähän alumiinilta. Amerikkalaisten ja brittiläisten panimojen tölkkituotteiden nauttiminen on kylläkin viime aikoina onnistunut tehokkaasti hälventämään näitä mielikuvia. Nyt uskon, että laadukkaaseen tölkkiin pakattu laadukas olut on pullo-oluen veroinen tuote, eikä tölkkiolut välttämättä maistu tölkiltä (varsinkaan, jos sen kaataa lasiin ennen nauttimista).
Maku Brewingin tölkki vs. pullo-vertailun kiinnostavimmiksi tuotteiksi osoittautuivat Amber Ale ja Pale Ale, joten raportissani päätin keskittyä esittelemään lähinnä niihin liittyviä havaintoja. Molemmissa rinnakkaisvertailussa mukana oli kaksi samanlämpöistä (hieman jääkaappikylmää lämpimämmällä) saman oluen yksilöä, joiden ainoa ero oli se, että toinen oli pakattu tölkkiin ja toinen pulloon. Oluiden eroista tehdyt havainnot perustuvat puhtaasti subjektiiviseen kokemukseen ja yhden ihmisen rajallisiin aistihavaintoihin.
Ensimmäisenä maistelin Amber Alen, joka oli jäänyt minulle aiemmin vähän vieraaksi. Amber Alen osalta tölkki- ja pulloversioiden merkittävimmät erot tulivat esiin tuoksussa, mutta hienoisia eroja oli myös ulkonäössä, suutuntumassa ja maussa.
Tölkkiversion tuoksu oli mielestäni selvästi havaittavasti makeampi ja voimakkaampi: puumaisia ja kastanjaisia sekä hieman karamellisiakin aromeja löytyi helposti. Pulloversion tuoksu jäi huomattavasti miedommaksi, kevyen hedelmäiseksi ja yksipuolisemmaksi. Lisäksi pullo-oluen vaahto oli runsaampi (voi johtua myös kaatamistapojen välisistä tahattomista eroista) ja maku tuntui hieman katkerammalle kuin tölkkiversion. Kummankin oluen miedohkossa makukokonaisuudessa greippisyys ja hedelmäisyys olivat esillä, mutta tölkkiversion maku tuntui hieman pähkinäisemmälle ja pehmeämmälle. Tölkin suutuntuma oli jotenkin tasaisempi ja tuntui kuin hiilihappoa olisi ollut hiukan vähemmän. Näistä tykkäsin hiukan enemmän tölkkiversiosta, joskin erot näiden kahden välillä eivät olleet mitenkään erityisen silmiinpistäviä.
Tölkkiversion tuoksu oli mielestäni selvästi havaittavasti makeampi ja voimakkaampi: puumaisia ja kastanjaisia sekä hieman karamellisiakin aromeja löytyi helposti. Pulloversion tuoksu jäi huomattavasti miedommaksi, kevyen hedelmäiseksi ja yksipuolisemmaksi. Lisäksi pullo-oluen vaahto oli runsaampi (voi johtua myös kaatamistapojen välisistä tahattomista eroista) ja maku tuntui hieman katkerammalle kuin tölkkiversion. Kummankin oluen miedohkossa makukokonaisuudessa greippisyys ja hedelmäisyys olivat esillä, mutta tölkkiversion maku tuntui hieman pähkinäisemmälle ja pehmeämmälle. Tölkin suutuntuma oli jotenkin tasaisempi ja tuntui kuin hiilihappoa olisi ollut hiukan vähemmän. Näistä tykkäsin hiukan enemmän tölkkiversiosta, joskin erot näiden kahden välillä eivät olleet mitenkään erityisen silmiinpistäviä.
Pale Alessa erot mielestäni näkyivät jonkin verran Amber Alea selvemmin ja oma suosikki löytyi ihmeemmin miettimättä. Ulkonäön osalta kaksi versiota olivat aika samanlaiset. Tuoksupuolella tölkkiversio oli tunkkaisiin tölkkeihin tottuneelle yllättävän raikas, greippinen, vaniljainen ja persikkainen, kun taas pulloversio tuntui hieman tunkkaiselle tölkkiin verrattuna. Pulloversion tuoksusta ei löytynyt pitkäänkään tuoksuttamalla jänniä vaniljaisia elementtejä, jotka paikansin tölkin tuoksusta lähes välittömästi. Makupuolella pulloversio vaikutti hiukan tölkkiversiota makeammalta, kun taas tölkissä katkeruus ja aromihumalointi korostuivat kivasti. Tässäkin oluessa tuli vastaan sama juttu kuin Amber Alessa, eli tölkkioluen suutuntuma tuntui pehmeämmälle ja vähemmän hiilihapokkaalle kuin pullo-oluen suutuntuma. Tölkki oli mielestäni näistä selvästi parempi, sillä tölkkiversion maku tuntui puhtaammalle ja vivahteikkaammalle.
Kokonaisuutena maistelut tuottivat joitain aika jänniä tuloksia, sillä en ennakkoon osannut aavistaa tölkin ja pullon erottuvan juurikaan toisistaan. Rinnakkainvertailussa kuitenkin eroja tuli ja varsinkin Pale Alea maistellessa tuli hetkittäin jopa mietittyä, onko molemmissa laseissa edes samaa tuotetta. Oman kokemukseni pohjalta voisin sanoa, että Pale Aleen sai ihan uudenlaisen näkökulman tölkkiversiota maistamalla. Todettakoon silti lopuksi, että kaikkien oluiden osalta erot eivät olleet kovinkaan suuria ja suurimmassa osassa oluita hienoiset erot keskittyivät lähinnä tuoksuun ja suutuntumaan, eivät niinkään makuun. Selviä makueroja enemmän tölkkipakkauksen järkevyys perustuneekin yleensä itse pakkauksen ominaisuuksiin, kuten keveyteen, helppoon kantamiseen ja varastointiin sekä valolta suojaavuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti