Helsinki Beer Festival 2016-raportti

Suomen vanhin olutfestari Helsinki Beer Festival järjestettiin tänä vuonna jo kahdeksannentoista kerran. Itse olin nyt mukana sekä perjantaina iltapäivällä että lauantaina iltapäivällä ja illalla. Yleensä festarikokemusta HBF:ssä on hieman häirinnyt jo aika aikaisin alkava tungos, joten olin innoissani saatuani mahdollisuuden osallistua perjantain hieman rauhallisemmille ammattilaistunneille.

Ammattilaistuntien alkaessa oli hiljaista

Saavuin paikalle perjantaina jo avajais-lehdistötilaisuuden aikaan, eli yhden maissa. Jokseenkin vapaamuotoisen tilaisuuden jälkeen oli aika hipsiä kellarista maan kamaralle ja alkaa miettiä, mitä sitä ottaisi. Yleensä varaudun festareihin etukäteen tekemällä maistettavien juomien listan ja noudattamalla sitä ainakin aluksi hyvinkin tarkkaan. Nyt kuitenkin lista jäi kiireen takia tekemättä, joten hetki meni hahmottaessa HBF:n juomatarjontaa ja olutfestariin orientoituessa. Paikalle oli kärrätty melkoinen määrä sekä kotimaisia että ulkomaisia oluita ja kiinnostavaa maistettavaa oli tänä vuonna lopulta niin paljon, että esimerkiksi teemamaa Saksan oluita ei ehtinyt testata ainuttakaan.

Mallasmaistiaisia Keudan tiskillä

Oman HBF-viikonloppuni pääteemaksi tuli sattuman kautta Saksan sijaan Suomi höystettynä muutamilla amerikkalaisilla, brittiläisillä ja pohjoismaisilla kokeiluilla. Jostain kumman syystä Diamond Beveragesin tiski veti taas minua vastuttamattomasti puoleensa: liekö syynä kenties tiskin laaja, tiheään tahtiin vaihtuva ja tasokas tarjonta (ja ne Stonet, Buxtonit ja Omnipollot).

Omnipollo Mango Smoothie IPA

Aloitan tapahtuman parhaiden oluiden listaamisen Diamondin tiskiltä, sillä sieltä löytyi tuttuun tapaan aikamoisia olutelämyksiä. Jostain syystä olen aika monet festarit aloittanut Omnipollon tuotteilla tai Omnipollo-Buxton-yhteistyöoluilla, eikä myöskään perjantai tehnyt poikkeusta tähän kirjaamattomaan sääntöön. Omnipollon hanapaikasta tarttui mukaan varsinainen IPA-jäätelö: Mango Smoothie IPA. Humalakävyn maut, hedelmäisyys ja vaniljajäätelö oli saatu pakattua kivasti yhteen pakettiin tässä toimivassa aloitusjuomassa.

Buxton/Omnipollo Ice Cream Brown Ale

Olen ehtinyt viime vuosina tykästyä makeudestaan huolimatta (tai siitä johtuen) jollain oudolla tavalla vastustamattomiin jäätelöoluisiin, joten mainittakoon tässä myös toinen, tällä kertaa Omnipollon ja Buxtonin käsialaa oleva jäätelöpläjäys lauantailta. Ice Cream Brown Ale oli maukas sekoitus suklaajäätelöä, vaniljapirtelöä ja pähkinöitä. Näitä jätskioluita kun saisi ostettua kotiin kesäpäivien iloksi, vaan harmi kyllä tapahtumista ulos myyminen on edelleen ehdottomasti kielletty.

Omnipollo Noa

Omnipollon kolmas herkullinen olut oli Noa Pecan Mudcake Stout, josta oli festareilla Double Barrel-versio. Kuten oluen nimestäkin voi päätellä, tämä tuote on ähkyyn asti vievän täyteläinen, tosin mitä muutakaan voi kuvitella oluesta, jossa pähkinöiden ja mutakakun maku yhdistyvät tynnyrikypsytyksen antamaan rommiseen aromiin.

Stone Pataskala Red IPA

Stone Bitter Chocolate Oatmeal Stout

Stonen parrakas perustajahahmo Greg Koch piipahti myös paikalla

Stonelta maistoin kaksi olutta, jotka olivat jo Tallinnan raporttini yhteydessä mainittu pihkaisen karamellinen Pataskala Red IPA ja nyt ekaa kertaa maistamani kitkerän raakasuklainen ja kuivan kaakaoinen Bitter Chocolate Oatmeal Stout. Panimon IPA-osasto jäi tällä kertaa jo aiemmin maistettuna minulta vaille ansaitsemaansa huomiota, mutta sielläkin puolella olisi ollut varmasti uudelleen maistamisen arvoisia tuotteita.

Humalove Perkele Chili-IS

Quince Vanilla Black Velvet

Kotimaisilta panimoilta testattua tuli aika monta kipaletta erilaisia oluita, joista nostan nyt tähän raporttiin vain muutamia erityisen hyvin maistuneita tuotteita. Humaloven omista oluista mieleeni jäi Perkele Chili-Imperial Stout, jossa maistui aito paprika tummasuklaapohjalla. Oluen tulisuus oli mietoa, mutta kesti suussa pitkään. Kiitos hyvästä maisteluvinkistä Anikó ja Mariaana! Toinen Humaloven tiskiltä maisteluun poimittu erinomainen olut oli tuontituote espanjalaisen Quincen Vanilla Black Velvet. Vanilla Black Velvet oli vaniljatankomaisen vaniljainen, pehmeän makuinen, tuhti ja taitavasti lempeän suklaakakkuiselle pohjalle sommiteltu herkku. Suosittelen maistamaan tätä, jos tulee vastaan. Ainakin ensi kesän uudessa oluttapahtumassa Craft Beer Helsingissä kyseistä olutta lienee saatavilla.

Bryggeri Wee Heavy

Bryggerin paras olut oli hieman yllättäen Wee Heavy, viljainen ja maltainen, tuhti ja mauntäyteinen Scotch Ale. En ole ollut aiemmin kovin innostunut Scotch Aleista, mutta tämä olut sai minut kääntämään kelkkani.

Viinitien tiskin maalaismaisen viehättävää sisustusta

Bichos in my Beer

Donut Islandin, Hiiden ja Mateo & Bernabén espanjalais-suomalaisen yhteistyön tulos Bichos in my Beer Black Saison oli melkoinen yllättäjä, josta ei ihan osannut sanoa, onko kyseessä lintu vai kala. Jotenkin enemmän Black IPAhtava kuin Black Saisonihtava olut oli tuoksultaan punamarjainen: tuoksusta erotti ainakin puolukkaa, karpaloa ja punaisia viinimarjoja jännästi kevyen tummalla kuivahedelmäisellä, ei kovinkaan paahteisella taustatuoksulla. Oluen maku oli mukavan sitruunalakritsinen. Oluen maustamiseen käytetyt puolukat siis tulivat esiin enemmän tuoksupuolella, kun taas maku oli enemmänkin sitrusten dominoima hienoisella punamarjaisuudella höystettynä. Mika Oksasen mukaan yhteistyöoluiden sarjaa on tarkoitus jatkaa ja seuraavana tiedossa on espanjalaisin aineksin höystetty olut.

Pyynikki Maj Stout

Pyynikiltä maistoin Nikulaisen Hannun osuvasta vinkistä Maj Stoutin, josta löysin suomalaisissa oluissa hiukan harvinaisempaa, mutta omasta mielestäni varsin makoisaa rapeaa pähkinänkuorisuutta. Pähkinänkuorisuutta tukemassa oli paahdettua mallasta ja pehmeää suklaata. Erittäin hyvä olutkokonaisuus.

Hiisi Pecko

Donut Island Ich Bin Ein Berner

Hiiden Pecko Brett IPA oli hienovireinen, kuivanhapan, hieman valkoviininomainen ja greippinen olut, jonka mausta erottui myös kevyttä tallisuutta ja maalaismaisuutta. Brettaisuus oli oluessa saatu pidettyä aisoissa. Epäpuhtaan hikistä ja likaista aromia, jota nimitän myös negatiiviseksi satulamaisuudeksi, ei ollut tässä oluessa havaittavissa, vaan hiivan mukanaan tuomat aromit olivat yksinomaan plusmerkkisiä. Myös Hiiden tiskiltä löytynyt Donut Islandin Ich Bin Ein Berner oli oikein maukas ja puhdaslinjainen tyylilajinsa edustaja, joskin suolaisena ja veriappelsiinisena ei mitenkään erityisen erikoinen tai poikkeava gose. Toisaalta, ei kaiken aina tarvitsekaan olla niin erikoista, joissain tilanteissa taidokkaasti tehty tavallinen olut voi olla se paras olut.

Maku Me So Hoppy

IPA-osasto jäi aika vähälle koluamiselle festarien aikana, mutta yksi IPA ehti kuitenkin jäädä mieleen. Maku Brewingin Double IPA Me So Hoppy oli kaltaiselleni raivokkaan katkeria oluita hiukan karsastavalle maistelijalle mieluinen maistelukokemus. Petollisen tasapainoinen, kivasti hedelmäinen ja hyvin pehmeällä tavalla katkera DIPA oli yksinkertaisen tehokas, kuten Makun tuotteet muutenkin tuppaavat usein olemaan. Veikkaanpa, että tässä oluessa saattaa olla yleisöhitin aineksia.

Beer Hunters Mufloni Granaattiomena Pale Ale

Beer Hunters Mufloni Brown Ale

Festareilla oli tarjolla yllättävän paljon Brown Aleja, joten päätin ympätä maisteluihin myös kevyen Brown Ale-vertailun. Otin siis testiin Omnipollon Ice Cream Brown Alen, Bryggerin ADA:n ja Beer Huntersin Brown Alen. Osallistujamäärältään lopulta vähän aiottua suppeammaksi päätyneen kisan voitti Beer Huntersin Brown Ale, joka oli pähkinäinen, melko täyteläinen ja sopivasti katkera. Beer Huntersin valikoimasta tykkäsin festareilla muutenkin paljon: Brown Alen ohella myös hapan ja hedelmäinen Granaattiomena Pale Ale ja suklaapuuroinen Suklaa-kaurastout olivat laadukkaita ja erittäin toimivia tuotteita.

Tapahtuma oli kiva kokemus ja kiinnostavia oluita olisi ollut vaikka muille jakaa. Kiitos siis järjestäjille taas kivasta tapahtumasta ja kohtaamilleni olutihmisille hyvästä seurasta!

Vaikka olen tapahtumassa ollut jo useammankin kerran, mainitaan tähän loppuun nyt vielä joitakin plussia ja miinuksia. Plussapuolena ehdottomasti raikas ja ilmainen vesi, jota sai infopisteen pöydänkulmalla nököttäneestä kanisterista. Plussana mainittakoon myös monipuolinen ja melkein liiankin laaja oluttarjonta. HBF on erinomainen paikka kartoittaa sekä kotimaisten panimojen uutuuksia että ulkomaisten panimojen ennen kokemattomia tuotteita ja kokeiltavaa löytyy aina myös konkareille. Ammattilaistunnit olivat erityisen kivat ja melko rauhalliset. Tuttuja oli melko paljon liikenteessä ja hyviä olutvinkkejä sateli joka suunnasta (positiivinen ongelma).

HBF:n, kuten aika monen muunkin oluttapahtuman akilleen kantapää on edelleen ruoka. Ruokaa on kyllä saatavilla, mutta suurin osa annoksista edustaa ranskalaiset, makkara ja lihapiirakka-tyyppistä rasvaista ja yksinkertaista pubiruokaa. Kaipaisin mukaan lisää raikkaampia annosvaihtoehtoja (esim. salaatteja, tapaksia, kasvispastaa tms) ja lisää kasvisruokia. Bryggerin ruoat tai täytetyt taskut olisivat yksi, kannatettava lisä tarjontaan. Nyt testattua tuli kasvistortelliniannos, jossa oli jo kaivattua yritystä raikkaampaan suuntaan, joskin lopputulos jäi melko valmisruokamaisen valjuksi. 

Toinen miinuspuoli on musiikki, joskin se näyttää ilmeisesti kuuluvan vääjäämättömästi tapahtumaan. Kolmas miinuspuoli on enemmmän kehitystoive ja se koskee paneeleja ja keskusteluja, joita toivoisin festareille lisää. Niille olisi nyt varmasti tilausta, koska tuntui, että monet kyselivät niiden perään.

Lisätietoja:

Helsinki Beer Festivalin sivut 

http://www.helsinkibeerfestival.fi/