Tallinn Craft Beer Weekend-raportti ja parhaat oluet

Loverbeerin kauniin värikkäitä oluita: Brugna ja Violetta

Parin aiemman kevään Copenhagen Beer Celebration-reissu vaihtui tänä keväänä Tallinnan reissuun, kun päätimme porukalla lähteä katsastamaan paljon kehutun, nyt toista kertaa järjestetyn Tallinn Craft Beer Weekendin. Festari oli kaksipäiväinen, mutta seurueellamme oli liput ainoastaan lauantaipäivälle.

Lauantaina iltapäivällä tuuliselle ja pelkistetyn karulle Port Noblessnerin satama-alueelle saapuessa fiilis oli innostuneen odottava. Mielessä kyllä kävi kummallisen tyhjän alueen herättämä orastava epäilys siitä, ollaanko me edes oikeassa paikassa. CBC:n laajalle alueelle levittäytyneitä oluthörhöjen massoja ei näkynyt missään, eikä juuri muutakaan. Ensimmäiset ihmiset tulivat vastaan oikeastaan vasta rakennuksen takapuolella, jossa oli jo käynnissä varsin epämääräistä olutta varsin epämääräisestä kanisterista tarjonnut varjotapahtuma Tallinn Crap Beer Festival.

Tulimme varmuudeksi reippaasti (noin puoli tuntia) etuajassa ja pääsimme rannekkeet haettuamme melkein jonon keulille. Kello lyötyä neljä porukkaa alettiin ottaa sisään ripeään tahtiin, eikä jonossa suoraan silmiin puhaltaneen lämpöpuhaltimen kyljessä tarvinnut seisoskella kovinkaan kauaa. Sisäänotto oli siis huomattavasti jouhevampaa kuin CBC:ssä, joskin väkeäkin oli varmasti paljon vähemmän. 

Rakennuksen interiööri oli sekä sisältä että ulkoa teollisuushallimaisen betoninen ja ankean harmaa. Ja kun  puhun teollisuushallimaisuudesta, tarkoitan ihan jotakin muuta kuin suomalaiset stailatut ja näennäisesti hieman kuluneet Teurastamot. Tämä oli vanhan ajan neuvostotyylinen hämärä, rähjäinen ja korkea teollisuushalli, jonka väliaikaiskäyttöön kyhätty lattia muodostui jalkojen alla hytkyvistä levyistä. Sanalla sanoen erikoinen ensivaikutelma, vaikka olin kyllä kuullut juoruja rakennuksen omalaatuisuudesta.

No, sisään tultuamme oli aika siirtyä oluiden maistelun pariin. Pääsimme pöytään, jonka päässä oli vesikanisteri ja rustasin saman tien yhden plussan tapahtuman plussat ja miinukset-listaani: vesihuolto. Veden saatavuus oli erinomainen ja omaa pulloa sai täytettyä lukuisissa vesipisteissä, joissa kaikissa oli hanan sijaan vesikanisteri. 

Cigar City Maduro vasemmalla ja José Martí oikealla

Strategiamme oli hakea ekana ennakkoon suosituimmiksi ajattelemiemme panimojen oluet. Ekat oluet haettiin siis Cigar Cityltä. Maduro Brown Ale ja José Martí Imperial Porter olivat hyvä kickstart TCBW:lle. Maduro oli pähkinäinen ja pehmeä olut ja José Martí luumuinen, lakritsainen, boysenmarjainen ja tummasuklaisen tuhti olut. Molemmat festarin parhaimmistoa. Myös Edgen ja Cigar Cityn yhteispano Gift to Gaspar Barrel Aged Imperial Porter oli erittäin hyvä: oluen kaakaoinen, kahvipapuinen, luumuinen, romminen ja vaniljainen maku oli todella herkullinen.

Buxton Blue Wolf

Etualalla Buxtonin hyvä Patersbier, takana tunkkaisenpuoleinen Boneyard Diablo Rojo (Boneyardin oluet olivat muutenkin tapahtumassa jotenkin outoja, liekö pilaantuneita eriä?)

Myös Buxtonin oluet kuuluivat päivän onnistujiin. Blue Wolf oli koko porukkamme suosikki: viinitynnyrikypsytetty olut oli maultaan mustaherukkainen, pensasmustikkainen ja erittäin hapan. Patersbier oli maukas ja pehmeän aprikoosikeksinen, ei mitenkään superspesiaali, mutta oikein mukava suoritus omassa lajissaan.

Buxton Gooseberry Cove

Jälkimmäisistä Buxtoneista Yellow Belly Sundae oli meille jo entuudestaan tuttu ja edelleen yhtä ihanan tuplapatukkaisen ja nutellaisen tuoksuinen ja makuinen, mutta Gooseberry Cove ennenkokematon ja aivan erityisen odotettu tuote. Tuoreen tuoksuinen ja vihreän karviaisen, limetin ja valkoherukan makuinen hapanolut ylitti odotukset: maku oli täydellisen kesäinen ja herkullisen hapan.

Stonen Pataskala edessä ja Americano takana

Stonen kaikki neljä olutta olivat erinomaisia, kuten ennakkoon osasimme odottaakin. Americano Stout ja Pataskala Red IPA olivat kuitenkin oluista ne mieleenpainuvimmat. Americanossa kismetin, pähkinänkuoren ja kahvipavun aromit leikittelivät nougatmaisella ja paahteisella pohjalla. Sopivasti pähkinäinen ja täyteläinen stout-tulkinta. Pataskalan aidon mäntyinen, kinuskinen, siirappinen ja makeantuhti maku ei jäänyt Americanoa huonommaksi, vaan oli vähintään yhtä hyvä.

Vasemmalla La Pirata/Põhjala Crema Catalana, oikealla Põhjalan Friedrichshain

Virolaispanimoista päivän paras oli itseoikeutetusti Põhjala, jonka Friedrichshain oli upean kinuskinen, lakkainen, hapankermainen ja vaniljainen berliner weisse.

Lervig 3 Beans Stout

Lervig Super Sawa Yuzu vasemmalla ja Oat IPA oikealla

Pohjoismaisista panimoista vahvimmin mielestämme suoriutuivat Lervig ja To Øl, joskin hyvä sitruksisen, aprikoosisen ja hapankaalimaisen megahapan olut oli myös Acid Trip White Wine.

Lervigin Super Sawa Yuzu ja yllätysolut 3 Beans Stout ylsivät suosikkilistalleni. Yuzu-oluen maku oli hyvin uniikki: maussa menthol-pastilli, sitruunamehu ja kitkerä appelsiinilimonadi sekoittuivat raikkaaksi ja happamaksi yhdistelmäksi. 3 Beans Stout oli todellinen pullaolut, jonka mausta löytyi kanelipullan ja kardemumman ohella myös vanhan ajan lakupötköä, ripaus joulumausteita ja reilusti kahvipapua.

 

To Øl Berry White vasemmalla, saman panimon savupalvinen Smoke on the Porter oikealla

To Øl Fuck Art This Is Advertising vasemmalla ja Stone Cali-Belgique oikealla

To Ølin parhaimmistoa olivat Fuck Art This Is Advertising Hoppy Belgian Quadrupel ja Berry White American White Ale. Näistä Quadrupel oli kiinnostava jälkiruokamainen yhdistelmä hapankermaa, tummia marjoja ja kinuskia. Berry White oli makoisa ja kotoisa kombinaatio marjapiirakkaa, marjakiisseliä, jogurttia ja crème brûléeta.

 

Labietis Pokainu Mezs

Illan suurin yllättäjä oli latvialaisen Labietiksen Pokainu Mezs, eli Magic Forest (Wild Rosemary and Pine) Barley Wine. Olut oli nimensä veroinen ja sen makumuisto säilynee mielessä vielä pitkään. Maussa karpalot, karamelli, pihka, yrtit ja mäntyiset havut sekoittuivat kokonaisuudeksi, joka vei hälyisestä hallista suoraan keskelle pohjoista satumetsää.

Tapahtuma oli onnistunut ja voin suositella sitä erityisesti sellaiselle olutharrastajalle, jolla eka ulkomainen olutfestari on vielä kokematta. Paljon ulkomaisia festareita kiertäneelle konkarille TCBW ei välttämättä tarjoa tunnelman ja fiiliksen puolesta ihan yhtä paljon. Hyviä ja kiinnostavia oluita tapahtumasta tosin löytynee itse kullekin olutharrastajalle.

Tapahtuman plussat ja miinukset:

Plussat

+ läheisyys ja helppous. Tallinnaan lentää Helsinki-Vantaalta 20 minuutissa ja laivamatka vie muutaman tunnin. Tuttu ja kotoisakin tunnelma tulee siitä, että suomalaisia on festarikansasta todella iso osuus.

+ edullisuus. Yhden päivän all inclusive-lipun hinta oli tänä vuonna 60 euroa ja kahden päivän lipun 100 euroa. Vertailun vuoksi Copenhagen Beer Celebrationin yksi sessio (4 tuntia) maksoi tänä vuonna noin 67 euroa, eli suunnilleen saman verran kuin koko festaripäivä (6 tuntia) Tallinn Craft Beer Weekendia.

+ paljon kiinnostavia panimoita. Virolaisia panimoita erityisen laaja kattaus, lisäksi tänä vuonna oli mukana harvemmin tavattuja venäläisiä panimoita.

+ veden hyvä ja helppo saatavuus

+ enemmän liikkumatilaa kuin CBC:ssä ja vähemmän ryysistä.

+ melko hyvin istumapaikkoja

+ lyhyt jonotusaika sisään.

+ mahdollisuus käydä ulkona ja tulla takaisin rannekkeen ansiosta

Miinukset

- musiikki, se kaikuva ja hallin seinistä hallitsemattomasti poukkoileva rämisevä livemusiikki. Musiikki ei vaan mielestäni sovi olutfestareihin ja jos musiikkia on ihan pakko olla, niin se voisi edes olla pikkuisen hiljemmalla volyymilla soitettua. Korvat soivat festarin jälkeen ja sisällä ei kuullut bändien aikana mitään kenenkään puheesta.

- ei mitään kasvisruokaa. Kun tapahtuma kestää käytännössä koko päivän, toivoisi, että siellä voisi syödäkin jotain. Seurueemme joutui lähtemään etuajassa pois ruoan puutteen takia.

- naisten vessakoppien lukumäärä. Olikohan niitä yhteensä viisi? Joka tapauksessa illasta niitä oli aivan liian vähän, sillä festariosallistujissa oli myös aika paljon naisia.

- humalaiset. Tapahtumassa oli humalaisia ja vaikka kännisten poistopolitiikkaa ennakkoon väitettiin tiukaksi, oli niitä kännisiä liikkeellä sekä sisällä että ulkona. Aika iso osa känniläisistä taisi olla suomalaisia.

- sää ja sen vaikutus sisätiloihin. Hallissa oli kylmä ja ulkona oli kylmä. Säälle ei tietysti voi mitään, mutta hallia ehkä voisi yrittää lämmittää tehokkaammin.