Havumetsän ja sademetsän mehukkaimmat maut: Laitilan NEIPA

Taustaa: New England IPA on trendikäs tyyli, johon minulle on osoittautunut haastavaksi löytää tarttumapintaa. Vähän liian monta epämääräisen humalapellettistä, tunkkaisen kuivakkaa ja toivottoman yksiulotteista tämän olutlajin edustajaa tuli jossain vaiheessa vastaan ja tein jopa hetkeksi päätöksen olla koskematta lainkaan NEIPA:an, kun ei sitä huhupuheissa kuvatunlaista herkullisen mehukasta hedelmäpommia millään meinannut löytyä. Sitten sain Laitilalta paketin, josta kuoriutui, no, mikäpä muukaan kuin NEIPA. Päätin unohtaa ennakkoluuloni ja syventyä oluseen mahdollisimman puhtaalta pöydältä.

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Olut: Laitilan NEIPA

Tyyli: NEIPA

Prosentit: 7,5 %

Katkeruus: 40 EBU

Tuoksu: Miellyttävässä, melko makeassa tuoksussa on papaijaa, toffeeta ja vaniljaa, mutta toisaalta myös säväys kirpakkaa greippiä ja hienoista havuisuutta.

Ulkonäkö: Meripihka ja lähes läpinäkymättömyyteen asti samea olut näyttää päivänvalossa hätkähdyttävän auringonkeltaiselta. Vaahto on ohuehko, valkea ja pitsimäinen.

Maku: Kermatoffee nousee esiin päällimmäisenä, mutta on tässä toki mukavasti mangoa ja persikkaakin. Katkeruus on lempeän greippistä, hieman sellaista kuin vanhan ajan greippilimuissa: läsnä, muttei framilla. Tässäpä NEIPA minun makuuni.

Suutuntuma: Keskitäyteläinen ja erittäin pehmeä suutuntuma sopii mainiosti yhteen oluen makuprofiilin kanssa. Riittävän paksu runko tällaiselle oluelle, eli mistään humalamehusta ei ole kyse.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  39/50 (tuoksu: 8, ulkonäkö 4, maku 8, suutuntuma 4, yleisv. 15)

Mihin tilanteeseen sopii? Kun haluat maistaa kunnon NEIPA:a tai käännyttää jonkun tyyliin skeptisemmin suhtautuvan olustelijan sameiden mallasjuomien makuun, Laitilan NEIPA:n kanssa homma tuskin menee ainakaan ihan kokonaan pieleen. Ruokapuolelle tämä tullee toimeen aika hyvin perinteisen burgerin kera, itseäni kiinnostaisi myös testata, miten perus-IPA:a selvästi pehmeämpi NEIPA toimisi juustomaistelujuomana.

Kiitokset Laitilalle uskoni palauttamisesta tähän tyylilajiin!

Lisätietoja:

Laitilan NEIPA Olutoppaassa:

https://olutopas.info/olut/12952/

Ota Olut!: oluita, vegaanisafkaa ja ripaus nostalgiaa

Viikko sitten Otaniemessä järjestetty Ota Olut! oli minulle ensikokemus tätä espoolaista pienimuotoisesta keskikokoiseksi kasvanutta olutfestaria. Viime vuonna tuli kieltämättä pikkuisen kuikittua jo alueelle, mutta viime hetkellä jänistin orastavan kylmyyden ja hämärän takia. Elo-syyskuun vaihde on joskus vähän liian kylmä ulkofestarille, mikäli sattuu olemaan kaltaiseni heikosti koleissa ja kosteissa keleissä ulkona tönöttämistä sietävä sielu. 

Diplomi-insinöörin puolisona olen kyllä Otaniemessä käynyt kerran jos toisenkin, mutta silloin se ei ollut ihan samanlainen kuin näinä metron, Fat Lizardin ja Ota Oluen kyllästäminä ylenpalttisen tarjonnan aikoina. Teekkarialueesta on kovaa vauhtia kehittymässä jonkinmoinen hipsterien mekka. Opiskelijabilehenkisenä pihahappeningina aloittanut Ota Olut! sopii alueen uuteen imagoon ja suosion myötä se oli tänä vuonna kasvanut entistä isommaksi. Kun kuulin, että festareilta saisi kasvisruokaakin, kasvoi kiusaus liian suureksi ja lähdettiin paikalle perjantaina mieheni kanssa odottavin ja hiukkasen nostalgisinkin fiiliksin.

Vaan bussilta tullessa ei meinattu löytää edes koko festaria. Opasteet oli aseteltu taiten metrosta saapuvia helsinkiläisiä arvovieraita ajatellen ja alamäkeä noustessa puiden siimekseen piiloutunutta tapahtumaa oli lähes mahdoton havaita. Sivukautta ei päässyt kuin ulos festarin portista ja ylhäällä näytti olevan vain Fat Lizardin rafla. No, lopulta päästiin kuin päästiinkin oikeaan paikkaan.

Festarin tunnelma oli leppoisa ja tilaa riitti koko illan ajan enemmän kuin tarpeeksi, eikä jonoista tarvinnut kantaa huolta. Vastaan käveli useimmiten joko suhteellisen selväpäistä, teekkarimaisen loogisia olutkeskusteluja tarkkaan harkitun painokkaalla artikulaatiolla käyvää porukkaa taikka iloisia ja innostuneesti juttelevia vaihtarien ja kansainvälisten opiskelijoiden joukkioita. Kaunista iltaa somisti pittoreski auringonlasku.

Olutkarkeloiden mallasjuomista minulle parhaiten maistuivat CoolHeadin sitruunasoodamainen Lemon Sherbet ja samaisen panimon voimakkaan vadelmainen ja hieman juustokakkuisen makuinen Deep Double Raspberry Gose. Jälkimmäistä olin yrittänyt metsästää koko kesän ja oli hienoa saada sitä vielä lasiin ennen jäähyväisiä tälle pitkälle ja melkoisen kuumalle kesälle. 

Pecanisher

Erittäin maukas tuttavuus oli myös Hiiden Mitä humalan jälkeen?, jonka kuusimetsäinen ja veikeästi variksenmarjan erämaiseen kirpakkuuteen taittava maku oli persoonallisuudessaan kerrassaan mainio. Stoutti-porter-osastolla Laugarin kahvisuklainen Basatia ja Cervisiamin pehmeän pähkinäbrownieinen Pecanisher. Panimoyhtiö Tujun Manaatti NEIPA pääsi yllättämään positiivisesti vielä ennen kuin aloimme tehdä lähtöä juuri Otaniemen uudessa A Bloc -kauppakeskuksessa auenneen, lupaavan pizzapaikan kautta kotia kohti.

Laurean kojun vegaaninen maisteluplatteri

Ai niin ja tulihan se Laurean vegaaniruokaa tarjonnut koju myös testattua! Valitsimme maisteluannoksen, koska oli ihan pakko jättää tilaa myös pizzalle. Annos koostui kolmesta sopivan kokoisesta ja jaettavaksikin riittäneestä suupalasta: oliiveista, kreikkalaistyylisestä kasvispiirakasta ja tulisella kastikkeella höystetyistä kukkakaaleista. Tosi maukas ja oluiden kanssa hyvin sopiva maisteluplatteri. Ja oli todella kiva nähdä samassa kojussa myös täyttävämpiä kasvisvaihtiksia, koska usein festarien kasvisruoka tuppaa olemaan jotakin kevyttä ja vain hetkeksi nälän pois vievää.

Margarita-pizzaa festarien jälkeen Who the xxxx is Alicessa, jonka pizzoissa on Tampereen ihanan Sitko-pizzerian hapanjuuripohja.

Pizzakaljana Makun Solitalle panema RLX Saison, kelpo klassisen viljainen saison

Loppuun pitää vielä valitettavasti heittää myös jokunen kritiikin sana. Maksukorttien toimivuus oli hieman kyseenalaista ja mieheltäni veloitettiin Laugarin tiskillä jostain kumman syystä samasta oluesta tuplahinta verrattuna kaveriinsa. Tiedän kyllä, että kaikenlaisia kämmejä voi sattua, kun festareilla ollaan, mutta tuplahinnan maksaminen ei ehkä ole ihan ok, eikä hintaprobleemojen selvittelyä vahvalla aksentilla englantia puhuvan ulkomaisen panimohenkilökunnan kanssa välttämättä jaksa harrastaa festareilla, joilla on parempaakin tekemistä. Anyway ja summa summarun, oikein mukava ja viihtyisä festari, josta pienin parannuksin saisi vielä paremman.

Retuperän WBK, mukana aina kun Otaniemessä tapahtuu. Myös Ota Oluessa.