Uuden vuoden toivotus

Tyttö ja tuoppi toivottaa olutelämysten täyteistä ja antoisaa uutta vuotta 2017!

Olutbloggaajien yhteispostaus: Orval joulupöydässä

Keltaista omenaa ei tähän hätään löytynyt, joten lisäsin punaisen.

Taustaa: Osallistun tänäkin vuonna olutbloggaajien uuden vuoden yhteispostaukseen. Äänestyksessä aiheeksi valikoitui Orval, joka on monikerroksisten, loppuunkaluttujen ja tyhjentäviä analyyseja pakenevien oluiden kiistaton kuningas. Ei siis varsinaisesti mikään helpoin nakki. 

Belgialaisen trappist-panimon perinteikäs olut on trappistiksi melkoisen voimakkaasti humaloitu ja siksi sen maku on tuoreena lievästi ipahtava. Aikaisemmin olen maistellut Orvalia useimmiten kypsytettynä, mutta tätä arviota varten nappasin Alkosta mukaan joulunviettoon tuoreen yksilön. Tapaninpäivänä porukka ympärilläni oli hieman uneliasta ja kolmatta päivää pöydässä oleva sangen klassinen menu alkoi kaivata lisukkeekseen jotakin uutta. Mietiskelin, mikä olut saisi joulunajan mystisen jännyyden uudelleen virkoamaan ja laatikot sirkuttamaan serenadeja.

Silloin jääkaapin hyllyn takaosasta osui silmääni kaikkien himoreittaajien ja kaljan kuvaajien sankari. Pitkine kauloineen ja pyöreine kupuineen se näytti hieman linnulta, vaan kas kummaa, etiketissä koreili hämärästi tutun oloinen kala. Nostin pullon kuusen alle ja aloin valmistella sitä kuvattavaksi. Väki pöydässä alkoi käydä kärsimättömäksi, kun ruoan sijaan olin jälleen kerran majoittunut mahalleni olohuoneen lattialle kuvaamaan kaljapulloa. Hetken kuluttua kipitin kuitenkin pöytään ja laskin Orvalin paraatipaikalle. Juhla sai alkaa.

Kalja on kuvattu ja sitten pöytään.

Panimo: Orval

Olut: Orval

Tyyli: Sanoisin tähänkin, että Orval. Tämä kuin ei ihan ole lintu, kala, eikä trappisti.

Prosentit: 6,2 %

Katkeruus: 32 IBU

Tuoksu: Tuoksussa on läsnä koko hedelmätarha kaikkine puineen sun muineen. Aistin ainakin hapanta omenahilloketta, englantilaista siideriä, aprikoosia sekä kypsää päärynää. Kivaa kinuskisuus, kandisokerisuus ja pieni pippurisuus pyrähtävät nenään ihan tuoksun loppuvaiheilla ja kuusen neulasten höyhenenkevyt kisailu täydentää tunnelman.

Ulkonäkö: Tumman kuparisen oluen vaahto on luonnonvalkea ja kuohkean kermainen. Varsin nätti olut.

Maku: Maussa toistuvat ensimmäisenä tuoksusta tutut päärynä ja keltainen omena. Toinen kerros makua tuo mukanaan katkeraa humalakäpyä, hitusen limeä ja valkoherukkaa. On tässä vähän toffeetakin. Kastanjainen ja kuivahedelmäinen taustamaku vaikuttaa hiljaa taustalla, eikä nouse yhtä merkittävään rooliin kuin aiemmin maistamissani kypsyneissä yksilöissä.

Suutuntuma: Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko hiilihapokas.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  Orval on varsin vaikea arvioitava, koska se maistuu joka kerta vähän erilaiselta ja pisteyttäminen tuntuu typistävän oluen liiaksi johonkin määritelmään. Siksi harkitsen vielä, reittaanko Orvalia ollenkaan Olutoppaaseen. Bloggaajana minua on syytetty yltiöpositiivisuudesta, mutta silti sanon ihan vaan kiusallanikin, että tämä on äärettömän mielenkiintoinen olut, jota ei voi hehkuttaa liikaa. Magnifique, merveilleuse, superbe ja niin edelleen.

Mihin tilanteeseen sopii? Orval on omiaan tilanteissa, joissa muut oluet eivät yleensä pärjää. Konservatiivisemmat käyttötavat ovat nauttia Orval ihan sellaisenaan meditaation tai muun mietiskelyn yhteydessä taikka juustopöydän juomana. 

Orvalin taustalla kilpailijat nro 4 ja 6. Laatikot ja rosolli eivät kiireiltään ehtineet kuvaan.

Itse testasin tällä kertaa Orvalia joulupöydän valikoitujen ruokalajien kanssa ja testin tulokset tulevat tässä parhaasta heikoimpaan.

Orval ja jouluruoat the Big Five and One not so good Jokeri

1. Lanttulaatikko plus Orval. Itseoikeutettu ykköskaksikko, jonka aikaansaamaa makuelämystä yksihenkinen raatimme luonnehtii kypsän persikkaiseksi, tuhdiksi ja mehevän hedelmäiseksi. Vahva ysi.

2. Porkkanalaatikko plus Orval. Makujen musta hevonen. Yksinkertaisesti tehokas yhdistelmä, kotoisa ruusunmarjamehun maku. Kasi plus.

3. Rosolli plus Orval. In Finland we have this thing called Sekametelisoppa. Ja tää maistuu siltä. Luumua, rusinaa, aprikoosia ynnä muuta sellaista. Kasi miinus.

4. Joululimppu ja Orval. Klassinen veto, vaan ei huono tämäkään, totesi raatimme lakonisesti. Kastanjaa, pähkinää, itse tehtyä toffeeta. Yllätyselementin puute tiputtaa arvosanan seiska puoleen.

5. Äidin tekemä imelletty perunalaatikko ja Orval. Kermakakku hedelmäpäällisellä. Liiallinen imelyys vie pontta muuten orastavan tasapainoiselta suhteelta. Seiska plus.

6. Jokerina pohjalla herneet ja Orval. Oluen vieno maku ei ole ihan parhaimmillaan herneiden seurassa. Raati nauttii nämä kaksi jatkossakin mieluummin erikseen. Kouluarvosana nelonen.

Yhteenvetona sanottakoon, että Orval suoriutui testistä hyvin ja siksipä se saattaa jatkossakin päästä joulupöytään. Kaikkivoipa olut yllätti ja onnistui solmimaan harmonisen liiton jopa lanttulaatikon, tuon suomalaisten olut- ja ruokaparittajia sitkeästi kerran vuodessa piinaavan pahan unen, kanssa.

Lue myös muiden bloggaajien Orval-pläjäykset:

http://arijuntunen.blogspot.com/ Arde Arvioi

http://beerspectives.blogspot.fi/ Beerspectives

http://bisseparoni.tumblr.com/ Bisseparoni

http://www.brewniverse.fi/ Brewniverse

http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo Bönthöö Bönthöö

http://everybeeritake.fi/ Every Beer I Take

http://www.hankalaasiakas.fi/ Hankala asiakas

http://humalablogi.info/ Humalablogi

http://www.huurteinen.fi/ Huurteinen

http://jaskankaljat.blogspot.com/ Jaskan Kaljat

http://www.kaunishumala.fi/ Kaunis Humala

http://keikyklubi.blogspot.com/ Keikyblogi

http://ladamatkaaja.wordpress.com/ Ladamatkaaja

http://loppasuut.blogspot.com/ Loppasuut

http://musamiehenoluet.blogspot.com/ Musamiehen Oluet

http://mushimalt.blogspot.com/ Mushimalt

http://olutkoira.wordpress.com/ Olutkoira

http://www.oluttoverit.com/ Oluttoverit

http://parisanaaoluesta.fi/ Pari sanaa oluesta

http://www.pullollinen.fi/ Pullollinen

http://punavuorigourmet.blogspot.com/ Punavuori Gourmet

http://www.reittausblogi.info/ Reittausblogi

http://tuopillinen.blogspot.fi/ Tuopillinen

http://tuopinaaressa.blogspot.com/ Tuopin Ääressä

http://viinihullu.blogspot.com/ Viinihullun päiväkirja

http://olmonger.blogspot.com/ Ölmönger

Lisätietoja:

Orval Olutoppaassa:

http://olutopas.info/olut/82/orval

Orval Ratebeerissä:

https://www.ratebeer.com/beer/orval/835/

Kirpakkaa karviaista ja herukanlehtien tuoksua: Põhjala Friedrichshain

Taustaa: Karviaisella maustetut hapanoluet ovat olleet viimeisen vuoden-parin ajan sour-maailman nouseva trendi. Ja ymmärtäähän sen, sillä karviaisen kirpakka, mutta mehevä maku on kuin tehty vaalean sour alen maustamiseen. Põhjalan Friedrichshainissa samaan pakettiin yhdistyy kaksi erittäinkin kivaa juttua: yhden tämän hetken kuumimman panimon oluenpanotaito ja uuden aallon berliner weisse.

Panimo: Põhjala

Olut: Friedrichshain

Tyyli: Berliner Weisse

Prosentit: 3.8 %

Katkeruus: 3 IBU

Tuoksu: Alkutuoksussa on happamia marjoja, sitrusta ja herukkapensaan lehtiä. Keskituoksu on melko klassinen maitohappoisen happaman oluen tuoksu, jossa aprikoosiset ja jogurttiset sävyt ovat hallitsevia. Lopputuoksussa on yllättävää omenapiirakkaisuutta ja toffeevanukasmaisuutta.

Ulkonäkö: Meripihkan värisen oluen vaahto on ohuehko, valkoinen ja pienikuplainen.

Maku: Alkumaussa on sitruuna- ja viinimarjamehua. Hyvin hapanta keskimakua dominoi kirpeä vihreä karviainen. Loppumaku kääntyy miellyttävään kreikkalaiseen jogurttiin. Oluen melko runsasta suolaisuutta tukee mieto etikkaisuus. Näiden kahden yhdistelmä on erehdyttävästi tynnyrikurkkua muistuttava, mutta hyvällä tavalla.

Suutuntuma: Tasainen, keskitäyteläinen ja mukavan mehumainen suutuntuma.

Omat pisteeni Olutoppaassa: 38/50 (8+4+8+4+14)

Mihin tilanteeseen sopii? Kun tekee mieli jotain oikein, oikein hapanta, mutta silti tasapainoista, suosittelen Friedrichshain-pullon korkkaamista. Jos ei vieläkään happamuuskiintiö täyty, nappaa oluen kylkeen purkki vanhan ajan tynnyrissä säilöttyjä suolakurkkuja. Vakavammin puhuen ruokasuositukseksi käy myös vaikkapa hapanimelä kasviswokki. Prosentteihinsa nähden tämä Berliner Weisse on pippurinen ja luonteikas tapaus, jonka happamuus on selvästi tyylilajin tyypillistä edustajaa rätväkämpää.

Lisätietoja:

Põhjala Friedrichshain Olutoppaassa:
http://olutopas.info/olut/8078/pohjala-friedrichshain

Põhjala Friedrichshain Ratebeerissä:
https://www.ratebeer.com/beer/pohjala-friedrichshain/394828/ 

Joulukortti 2016

Tyttö ja tuoppi toivottaa lukijoilleen iloista joulua ja olutrikasta uutta vuotta 2017!

Lakritsinmusta, lumenpehmeä: Humalove Winter Moo

Taustaa: Milk stout on mielestäni aliarvostettu tyylilaji, joten Humalove on tehnyt tärkeää työtä tuodessaan lehmillä koristellut laktoosistouttinsa markkinoille. Tänä talvena ammuperhe on saanut uuden, mustanpuhuvan jäsenen, joka on mukana myös Alkon talviolutvalikoimassa. Humaloven milk stout -perhe on nimetty lempeän sympaattisesti. Pipopäisen talviammun lisäksi perhekunta Moon navetassa asustaa hieman iäkkäämpi Black Moo. Koska Black Moo oli mieleeni, pitihän sitä Winter Mootakin maistaa.

Panimo: Humalove

Olut: Winter Moo

Tyyli: Sweet Stout

Prosentit: 7,0 %

Kantavierre: 19.4 °P

Katkeruus: 14.4 EBU

Väri: 303.0 EBC

Tuoksu: Alkutuoksussa on rutkasti luumuhilloa ja rusinaa, keskituoksu puolestaan on muhevan mallaslimppuinen ja lakritsinen. Lopputuoksusta löytyy kermaa, ruskeaa sokeria ja kaakaopapua.

Ulkonäkö: Lähes pikimustan oluen vaahto on sormenpaksuinen ja hunajanvaalea.

Maku: Alkumaussa on kuivattuja hedelmiä, lakritsia ja aronianmarjaa, keskimaku on kandisokerinen ja paahtuneen leivän arominen ja loppumaku on kivasti maitokahvinen. Mitään kovin suurta paahteisuutta tästä oluesta ei löydy. Maku kallistuu melko vahvasti, vaan ei liikaa makeaan päin.

Suutuntuma: Suutuntuma on samettinen ja melko paksu.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  38/50 (8+4+8+4+14)

Mihin tilanteeseen sopii? Winter Moo on selvästi talvikelin olut, sellainen paksu ja pehmeä viltin alla nautittava makupala. Katkerista oluista pitävä saattaa pitää tätä tapausta liian makeana. Sweet stoutin tyylilajiin kuitenkin kuuluu tietty makeus ja tässä oluessa makeus on mielestäni pysynyt hyvin lapasessa. Oluen makupariksi voi suositella joulutorttua, makeaa lakritsia tai luumuja.

Lisätietoja:

Winter Moo Alkon sivuilla:

https://www.alko.fi/en/products/726006/

Winter Moo Olutoppaassa:

http://olutopas.info/olut/9221/humalove-winter-moo

Sulokas jalokala: Dark Horse Thirsty Trout

Taustaa: Michiganilainen Dark Horse on nimensä veroinen. Mustan hevosen oluet erottuvat muiden panimojen tuotteista erityisesti omintakeisen suutuntumansa ja monikerroksisen olemuksensa ansiosta. Dark Horsen tuotteet ovat suussa kuin silkkiä ja herättävät monenmoisia tunteita ja ajatuksia. Ei siis ihme, että myös panimon Thirsty Trout oli mieleeni.

Panimo: Dark Horse

Olut: Thirsty Trout

Tyyli: Porter

Prosentit: 7 %

Katkeruus: 24 IBU

Tuoksu: Alkutuoksua hallitsevat kahvipapuiset ja suolalakritsiset aromit. Onpa mukana myös jonkin verran kaakaopapuista kuivaa suklaisuutta. Lopputuoksussa on savusaunamaista ja kesämökkimäistä kodikkuutta: paahteiseen, tuhkaiseen ja tupakkaiseenkin tuoksuun sekoittuu hiven mustaherukkaa.

Ulkonäkö: Kerrassaan kaunis yksilö. Runsas, kuohkea ja kimalteleva vaahto pukee mainiosti mustanpuhuvaa olutta.

Maku: Monivivahteinen ja arvaamaton maku antaa ajattelemisen aihetta. Ensin olut upottaa maistelijansa ykkösellä syvään päähän. Päällimmäinen makukerros on runsaan mutakakkuinen, mustaherukkainen ja taatelinen. Tuhdista ja murretusta alkumausta hypätään kuitenkin pian pehmeän kermaiseen keskimakuun, joka tuo mieleen ensin maitokahvin, sitten kermaliköörin ja lopulta tasapainoisen viskin. Jälkimaussa mennään mullan alle. Turpeen ja maan sekaan on unohtunut pieni pala jälkiuunileipää ja pihkainen männynkäpy.

Suutuntuma: Suutuntuma on todella silkkinen ja suunmyötäinen. Kuten kuusikymppinen äitinikin tätä olutta maistellessaan totesi: ”kiva, ettei tää oo yhtään sellaista raskasta.” Ei raskasta, eikä vetistä, vaan miellyttävällä tavalla täyteläistä.

Omat pisteeni Olutoppaan asteikolla: 43 (Tuoksu 8 + ulkonäkö 5 + maku 9 + suutuntuma 5 + yleisvaikutelma 16)

Mihin tilanteeseen sopii? Suosittelen Thirsty Troutia lämpimästi kaikille, jotka ovat kyllästyneet ylenpalttisiin överioluisiin. Tuttuja ja jänniä elementtejä sopivassa suhteessa sisältävä kalansaalis rauhoittaa olennaisen äärelle ja muistuttaa mukavan fiiliksen merkityksestä olutharrastuksessa. Lisäksi Janoisen Taimenen nimessä on jotakin perin kotoisaa meille pääkaupungin seudulla asuville, sillä nimi tuo väistämättä mieleen erään töölöläisen kalakapakan. Kapakalan jäykkyyttä tästä kaverista ei löydy hakemallakaan, sillä suomut säilyvät lasillisen alusta loppuun saakka soljuvan suunmyötäisinä.

Ruokasuositus: mutakakku tai tummasuklaa-lakritsikakku.

Lisätietoja:

Dark Horse Thirsty Trout Ratebeerissä:

https://www.ratebeer.com/beer/dark-horse-thirsty-trout-porter/10328/