perjantai 19. kesäkuuta 2015

Oletuksia oluesta ja miksi ne eivät ihan toimi

Juhannuksen kunniaksi keräsin joukon olutaiheisia argumentteja, joita viime aikoina olen saanut lukea mediasta tai kuunnella ihmisten puheessa vähintäänkin riittämiin asti. Yhteistä argumenteille on se, että ne rakentavat oluesta jokseenkin negatiivisen ja yksipuolisen kuvan tai vahvistavat jo luotua negatiivista ja yksiulotteista kuvaa. 

Tämän tekstin tarkoituksena on tutkia argumentteja pintaa syvemmältä ja esittää niille loogisesti perusteltuja vastanäkemyksiä. Toivoisin, että alkoholikeskustelussa puheenvuoroni herättää uusia ajatuksia niissäkin, joiden mielipiteet ovat ehtineet vakiintua omiin uriinsa. Olisi kiva, jos tekstini myös onnistuisi hieman hälventämään keinotekoisia rajanvetoja olutharrastajien ja olutta harrastamattomien välillä. 

Mikään maailmassa ei ole mustavalkoista, ei edes olut.

Herkästi humalluttava 6 senttilitran annos olutta

Argumenttityyppi: On eri asia juoda ruokapöydässä viiniä kuin lipittää humaltumistarkoituksessa olutta.

Ongelma: yleistäminen ja yksinkertaistaminen, eli viinin ja oluen juojien niputtaminen yhtenäisiksi, toisilleen vastakkaisiksi ihmisryhmiksi

En väitä vastaan. Viinilasillisen juominen ruokapöydässä on aivan varmasti eri juttu kuin oluella itsensä känniin saattaminen. Viini ja olut ovat kuitenkin molemmat kategorisesti alkoholijuomia ja tyypillisen viinin alkoholipitoisuus on vieläpä korkeampi kuin oluen. Mielestäni sekä humalatilaan että alkoholistiksi voi päätyä ihan yhtä lailla viiniä kuin olutta juomalla. Silti olut on tässä argumenttityypissä automaattisesti kännisten ja ongelmajuojien juoma, kun taas viinin juominen tekee ihmisestä aivan yhtä automaattisesti sivistyneen ja kulturellin kohtuukäyttäjän, hyvän vanhemman ja ties mitä.

Argumentin tarttumapinta muodostuu yhteiskunnan kollektiiviseen tajuntaan permanenttitussilla piirtyneistä positiivisista viini- ja negatiivisista olutmielikuvista. Ilmeisen tason takana on kuitenkin muutakin. Olut on ollut perinteisesti työväenluokkainen juoma ja viini keskiluokan suosima tuote. Kulloisenakin aikana sivistyksen ja hyvän maun käsitteiden alle on sijoitettu nimenomaan keskiluokan harrastamia elämäntapoja ja keskiluokan arvoja. Epämieluiset ja yhteiskunnan sujuvaa toimintaa häiritsevät ilmiöt, kuten holtittoman kaljaholistin närkästystä herättävä elämäntapa on puolestaan nähty köyhempien ja huono-osaisempien ihmisryhmien ominaisuudeksi. 

Viiniharrastusta aromikeskeisyydessään ja hillityn maistelun suosimisessaan muistuttavan olutharrastuksen nousu katukuvaan riitelee kovasti tämän mustavalkoisuudessaan kätevän maailmankuvan kanssa. Ratkaisuksi maailmankuvallisiin säröihin on alitajuntainen taso keksinyt niputtaa oluen maistelijat sun muut hipsterit samaan kastiin housut kintuissa ojassa rypevien kaljaholistien kanssa. 

Näennäisesti ajattelua helpottava niputtaminen on kuitenkin ongelmallista kahdesta syystä. Ensinnäkin se vääristää karkealla yleistämisellään sekä oluen- että viininjuojista saatua kuvaa ja toisekseen se vie omalta osaltaan mielikuvat oluen ja viinin juomisesta yhä kauemmas toisistaan.

Argumenttityyppi: Suomessa suurin osa alkoholista kulutetaan oluena ja olut on myös alkoholistien juoma. Olutkulttuurin pohjavirta muodostuu ongelmajuojista. Tämän takia alkoholilainsäädännön täytyisi puuttua nimenomaan oluen juontiin.

Ongelma: Alkoholilainsäädäntöön perustuvan sääntelyn suuntaaminen kategorisesti kaikkiin olutta juoviin henkilöihin, myös kohtuukäyttäjiin, ei ole oikeuden- eikä tarkoituksenmukaista.

Tässä on paljon tosia ja perusteltuja väitteitä. Suurin osa alkoholista kulutetaan Suomessa todellakin oluena ja olutta juovat myös alkoholistit ja ongelmakäyttäjät. Lisäksi halvan kaljan kännikittaajia on aika paljon enemmän kuin erikoisolutharrastajia. Onpahan vielä erikoisolutharrastajissakin mukana myös pieni joukko näennäisharrastajia, eli alkoholiongelmansa olutharrastus-termin taakse piilottavia kännikaloja ja alkoholisteja. Oluen kulutukseen puuttumalla voidaan siis loogisesti puuttua moniin alkoholin aiheuttamiin ongelmiin. 

Argumentin heikkous on kuitenkin siinä, että se unohtaa ottaa esille asian kääntöpuolen. Oluen kulutuksen vääränlainen ja voimakas sääntely kalahtaa tuntuvasti myös oluen kohtuukäyttäjien nilkkaan. Se, että pohjavirta muodostuu ongelmajuojista ei oikeuta rankaisemaan silloin tällöin pieniä määriä ja pikkuannoksia pienpanimo-oluita hiljakseen nautiskelevaa olutharrastajaa. Alkoholiin liittyvän sääntelyn tulisi oman järkeni mukaan kohdistua voimakkaimmin alkoholiongelmaisiin. Nyt asia ei valitettavasti ole näin, vaan sääntely rajaa saatavilla olevaa tuotevalikoimaa ja ehkäisee bulkkilager-painotteisen alkoholin suurkulutuksen sijaan kotimaisten pienpanimoiden tuotteiden ja ulkomaisten erikoisoluiden saatavuutta sekä heikentää koko pienpanimoalan toimintaedellytyksiä Suomessa. En usko, että tämä on ollut tarkoitus.

Sen sijaan uskon, että asenneilmastoa muuttamalla, bulkkilagerien ja väkevien hintoja reippaasti nostamalla ja pienpanimotuotteiden myyntiä ja jakelua helpottamalla voisi olla mahdollista ohjata jonkin verran alkoholinkulutusta kohtuukäytön suuntaan ja parhaimmillaan jopa lisätä sivistyneiden olutharrastajien määrää suhteessa ongelmajuojiin. Valitettavasti tällaisia toimenpiteitä on aika vaikea tehdä maassa, jossa alkoholikulutuksen sääntelyn suuntia vaikuttaa ohjaavan voimakkaasti Altian ja Alkon massatuotteiden menekin turvaamisen periaate.




Argumenttityyppi: Olut ei sovi ruokapöytään.

Ongelma: Vääristyneet käsitykset oluesta

Sataprosenttisesti eri mieltä. Olut on mahtava ruokajuoma. Oluiden maailmassa on loputtomasti variaatioita. Kokeilemalla oppii parhaiten ja joskus löytää huikeita yhdistelmiä ja makukombinaatioita, joita ei olisi voinut kuvitella edes olevan olemassa. Yleisestä käsityksestä poiketen kauniiseen pulloon pakattu ja maukas olut on ihan yhtä hyvä, kiinnostava, tyylikäs ja juhlava ruokajuoma kuin viinikin ja molemmille on oikeat paikkansa ja tilanteensa.

Olutta ruoan kanssa nauttiessa erityisen hienoa on viiniin verrattuna löytämisen ilo, sillä oluen ja ruoan yhdistelmiä ei vielä ole kartoitettu samalla eksaktiudella kuin viinin ja ruoan ikiaikaisia komboja. Oluen valttina on lähes rajaton monipuolisuus. Oman kokemukseni perusteella jokaiselle ruokalajille löytyy olut, joka joko tukee ja toistaa ruoan piirteitä tai luo herkullisen kontrastin suhteessa ruoan aromeihin.

Miesten juomahan se siinä.

Argumenttityyppi: Olut on miesten juoma.

Ongelma: Yksipuoliset yleistykset miehistä, naisista ja oluen kulutuksesta

Mielikuva oluesta raavaiden työmiesten juomana on vahva. Nainen tuoppi tai maistelulasi kädessä saattaa siksi herättää ihmetystä. "Juotsä olutta?" on kysymys, johon olen usein törmännyt. Yllättäen mies harvemmin kohtaa tällaisia, hyväntuulisen hämmennyksen sävyttämiä uteluja. Kysymykseen vastaus on kyllä, juon olutta. Naisetkin voivat juoda olutta nykyään, eikä sitä tarvitse hävetä. 

Vaikka miehet edelleen todennäköisesti juovat olutta Suomessa enemmän kuin naiset, oluen leimaaminen yksinomaan tietyn kansanryhmän juomaksi on kovin karkeaa yleistämistä. Yleistäminen ei päde edes miessukupuolen rajojen sisällä, sillä kaikki olutta juovat miehet eivät koe kuuluvansa kategoriaan raavaat urokset, eivätkä kaikki miehet toisaalta pidä oluesta. Kaiken lisäksi oluesta pitäminen voi tarkoittaa eri ihmisille niin kovin monia eri asioita makukeskeisestä nautiskelusta juopotteluun. Jos siis vihdoin unohdetaan tämä oletus oluesta miesten juomana kokonaan.

Näiden puintien jälkeen on aika toivottaa monivivahteista ja makoisaa juhannusta kaikille!

Terveisin
Maria

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Raportti Bier-Bierin Saison-viikkojen Saison Tastingista

Päivän hieno setti kokonaisuudessaan
Bier-Bierissä järjestettiin eilen, eli 13.6. maistelu harvinaisen mielenkiintoisella ja kesäisellä aiheella. Kyseessä oli Saison Tasting, jonka vetovastuussa oli itseoikeutetusti olutasiantuntija ja happamien oluiden ystävä Anikó Lehtinen. Tasting oli osa Bier-Bierin Saison-viikkoja, jotka jatkuvat kesäkuun loppuun asti. Maistelu eteni viinimaisteluiden kaltaiseen tapaan infon ja tuotteiden tutkiskelun vuorottelulla.

Tuotteita maistelussa riitti. Yhteensä 16 tuotteesta 11 oli saison-viikkojen valikoiman pullo-oluita ja 5 samaisen valikoiman hanaoluita. Oluet maisteltiin kolmessa eri setissä, joten pöydässä oli vertailtavana viitisen tuotetta kerrallaan. Maistelukoko oli noin 1 dl, joka mielestäni riitti passelisti yleiskuvan muodostamiseen kulloinkin käsitellystä tuotteesta.
Hanaoluet rivissä
Ensimmäisenä maisteltiin hanaoluita. Hanakattaus koostui Prairien Birra Farmhouse Alesta, Maku Saisonista, Sesman ja Mateo & Bernaben La Cabana de Valeriosta, Amagerin Wait Until Spring, Bandinista sekä Ruosniemen Lomittaja Saisonista. Hanaolutkattaus toi esiin saisonien väliset erot, joita ei normaalisti tule ajatelleeksi.

Maku Saison oli joukon miedoimman makuinen ja helpoimmin juotava tuote. Myös minulle entuudestaan tuttu Prairien Birra oli sessioitavan helppo saison. Näiden välillä suurin ero oli happamuudessa: Birrasta erottui selvää jogurttisen maitohappoista happamuutta ja hapanta hedelmäisyyttä, kun taas Maku Saisonin happamuustaso oli hyvin matala ja oluen päämaku viljainen. 

Anikón mukaan Maku Saison onkin luonteeltaan saisoneihin tutustumiseen suunniteltu matalan kynnyksen olut. Näiden oluiden käsittelyn ohessa tuli esille myös jännä saisonien nimiin liittyvä knoppitieto: Saison-nimi ja Farmhouse Ale-nimityksillä kutsutaan samaa olutta; nimet erottaa vain se, että Saison-nimeä käytetään pääosin Euroopassa ja Farmhouse Ale-nimeä Amerikassa. Samantyyppinen juttu siis kuin Cascadian Dark Alen (jenkkitermi) ja Black IPAn (eurooppalainen termi) ero.

La Cabana oli hanajoukon happamin tuote, joka jakoi mielipiteitä. Itse tykkäsin kovasti tästä sitruunaisesta, keltamarjaisesta, mausteisesta ja piimäisen happamasta oluesta. Vahvan happamuutensa vuoksi olut ei kuitenkaan kuulunut maistelun helpoimpiin.

Wait Until Spring, Bandini oli uuden tyylin saison, jossa oli piirteitä sekä IPAsta, että hapanoluista. Tuoksultaan olut oli kukkainen, papaijainen ja makea. Maku poikkesi tuoksusta huomattavasti ja oli selvästi katkera, mäntyinen, greippinen, pihkainen ja hedelmäinen. Hyvin kiinnostava kokonaisuus, joka upposi ainakin omaan makuuni hyvin.

Lomittajaan olinkin jo aiemmin tutustunut, mutta nyt lasissa oli Tampereella viikko sitten juomastani kauramuroisen hedelmäisestä yksilöstä paljolti poikkeava olut. Oluessa oli kyllä muromaisuutta ja saisoneille ominaista aprikoosihilloisuutta, mutta myös mielenkiintoista vihreyttä, josta tuli mieleen lähinnä vihreä paprika. Tuoksussa tallimaisuus korostui.

Pullo-oluiden setti nro 1
Pullo-oluet jakautuivat kahteen settiin, joista ensimmäisessä olivat mukana Maku Barrel Sample Saison, St. Feuillienin Saison, Modernistin Savant Saison, Nomadan Tundra Saison ja Nomadan Estepa Saison. Makun Barrel Sample muistutti maultaan mausteista pullaa tai kuivakakkua höystettynä mustapippurin ja vaniljan aromeilla. Miedohkon makuinen ja mukava olut. St. Feuillienin saison sai kunnian edustaa vanhan tyylin saisoneita kattauksessa, jossa pääosaa esittivät uuden tyylin saisonit. Loimen ja tallin tuoksuinen ja perinteisen hiivainen ja viljainen saison oli melko tuhti tuote.

Modernistin Savant Saison oli vihreän ja ruohoisen makuinen ja suutuntumaltaan tasapaksu saison, joka olisi mielestäni kaivannut pientä virkistävää sitruksisuutta tai hiukan herättelevää hiilihappoa. Tällaisenaan olut oli vähän tylsä ja liian real ale-mainen. Nomadan Tundra oli mielestäni tummaa sisarustaan Estepaa parempi ja tasapainoisempi olut. Tundra oli saison-golden ale-hybridi, jossa saisonmaiset jogurttisen happamat ja mausteiset piirteet yhdistyivät golden alen toffeisiin ja jopa suklaapatukkamaisiin piirteisiin. Oluen lopussa häivähti tuoreen lakritsan maku. Hyvin kiinnostava, erikoinenkin olut, joka onnistui yllättämään ihan kunnolla.

Estepa oli maistelun ainoa tumma saison. Olut pakeni saisonin määritelmää ja muistutti maltaisuudessaan jopa enemmän tummaa lageria kuin saisonia. Hiilihappohyökkäyksen voima pyrki täräyttämään piiloon sen tosiasian, että oluen maku ei ollut mitenkään ihmeellinen. Periaatteessa suklaamaltaiset ja karamelliset elementit olisivat voineet hyvinkin toimia, jos kokonaisuus olisi ollut toisenlainen. Tässä paketissa maku ja suutuntuma olivat ristiriidassa.

Toisesta pullo-olutsetistä ei valitettavasti ole yhteiskuvaa, mutta muistiinpanot onneksi on. Toisessa pullo-olutsetissä maisteltiin BrewDogin Electric India, Hiiden Broken Bones, Nøgnen Saison Reserve, Hibun Tony Solo, La Baladinin Wayan Saison ja Bad Attituden Mad Saison. Mad Saison erottui muista selvästi alkoholiprosenttinsa ja makunsa puolesta, eikä sitä oikeastaan enää edes voinut kutsua saisoniksi.

BrewDogin Electric India ei ollut mikään tyypillisin BrewDogin humalapommiolut, vaan hauska yhdistelmä simamaista suutuntumaa, hunajantuoksua ja viljaisia, jyväisen rapeita ja mustapippurisia makuelementtejä.

Hiiden Broken Bones kallistui maistelluista oluista kaikkein eniten punaisten marjojen, eritoten vadelman ja punaviinimarjan suuntaan. Miellyttävä päämaku muistutti viinimarjamehua höystettynä kardemummalla ja maalaismaisella hiivaisuudella. Oluen loppumaku muistutti hämmentävästi ja häiritsevästi kiinalaista soijakastiketta, tiedä tuota, oliko tämä tarkoituksellista. Soijakastike ei joka tapauksessa tähän kokonaisuuteen istunut.

Saison Reserve oli kenties illan paras tuote. Kirpeä, vastapoimittuja tummia marjoja huokuva tuoksu täydentyi maun marjapiirakkaisilla, rahkaisilla ja karpaloisilla vivahteilla. Kotoisaa tunnelmaa täynnä oleva, tasapainoinen ja sopivasti hapan olut. Tätä voi suositella todella lämpimästi.

Tony Solo oli maistelun makeimmasta päästä; vaniljainen, kermainen ja makean boysenmarjainen olut muistutti eniten juustokakkua. Jälkiruokaoluena varmasti oikein oiva valinta.

Wayanin etikettitaidetta
Le Baladinin Wayan jakoi mielipiteet selvästi kahteen leiriin kuin homejuusto: toiset rakastivat, toiset inhosivat. Olutta suositeltiin juustotarjottimen seuraksi ymmärrettävistä syistä. Viherpippurinen, valkoviinimäinen, paprikainen, happaman kirpeä ja kevyesti humalakäpyinen olut olisi varsin hyvin kuviteltavissa pippurijuuston, paprikan, viinirypäleiden ja kovien juustojen seuraan. Harmi vaan, että Le Baladinin tuotteet ovat yleensä sieltä hintajanan kalleimmasta päästä, eikä niitä siksi ole mahdollisuutta maistella jatkuvasti. Eipä niitä tosin myöskään ole ihan helppo saada käsiinsä.

Hieno etiketti, ei niin kummoinen olut
Mad Saison erottui muista selvästi alkoholiprosenttinsa (12 %) ja makunsa puolesta, eikä sitä oikeastaan enää edes voinut kutsua saisoniksi muuten kuin nimensä puolesta. Tässä sarjassa sitä oli vaikea arvioida. Makean imelä maku toi liikaa esiin alkoholisia elementtejä. Mad Saison ei ollut minun juttuni.

Omasta mielestäni tasting oli todella kiinnostava ja inspiroiva kokemus. Maisteluporukan henki oli innostunut ja ennakkoluuloton ja aurinkoinen Anikó sopi maistelun vetäjäksi täydellisesti. Viinitastingeissa joskus kohtaamaani pingotusta ja besserwisserismiä ei ollut havaittavissa, eikä kukaan ollut kertomassa, mitä makuja tai tuoksuja mistäkin oluesta asiantuntevan olutharrastajan on osattava erottaa välttääkseen harhaoppisuuden tai sulan junttiuden karikot. Kukin maisteli omalla tavallaan ja makukokemuksia jaettiin vapaasti ketään lyttäämättä. Oli jännä huomata, kuinka erilaisia tuotteita saisonien pinnalta päin katsottuna suhteellisen yhtenäisen näköiseen kategoriaan lopulta mahtuu. Saisonien saatavuus Suomesta on tähän mennessä ollut luvattoman heikkoa, mutta kaltaiselleni hapanolutharrastajalle on tänä  vuonna ollut ilo huomata, että asiaan on tulossa muutos. Hienoa on myös nähdä, kuinka avoimesti monelle aloittelevalle olutharrastajalle vielä tuntematon tyyli on otettu vastaan.

Maistelu oli hyvin järjestetty, mutta pieniä parannusehdotuksiakin jäi mieleen kytemään baarista kotiuduttuani. 16 tuotteen maistamiseen varattu tunti ja viisitoista minuuttia oli niin lyhyt aika, että oluisiin keskittyminen oli hyvinkin haastavaa. Myös monet pöytäseurueestani sanoivat, että nopeasti edetessä oli vaikea enää muistaa, mikä olut oli mikäkin.

Käytännön ratkaisuna ehdottaisin maisteluun varatun ajan pidentämistä esimerkiksi kahteen-kolmeen tuntiin, jolloin tuotteisiin ehdittäisiin keskittymään paremmin ja kokemuksia vertailemaan enemmän myös maistelun vetäjän kanssa. Oluiden erottamista toisistaan voisivat helpottaa post it-laput tai tarralaput, joihin oluen nimi kirjoitettaisiin ja jotka kiinnitettäisiin kunkin maisteltavan tuotteen kohdalle pöytään.

Toinen maistelua hieman häirinnyt asia oli lasien vähyys. Mahdollisuus lasien pesuun tai vaihtamiseen olisi mielestäni hyvä lisä varsinkin tällaiseen maisteluun, jossa pääpointtina on tuotteiden piirteisiin tutustuminen ja samantyylisten, mutta erilaisten oluiden vertailu.

Kaikista kokemistani maisteluista tämä oli kokonaisuutena ehdottomasti yksi parhaista, sillä tarjolla olleet oluet olivat kiinnostavia ja teema minulle mieluinen. Bier-Bier sopii tämän kokemuksen perusteella hyvin maisteluiden pitopaikaksi, erityisesti alkuillasta, jolloin baarin miljöö oli vielä rauhallinen. Toivottavasti luvassa on lisää maisteluita mahdollisimman pian. Pikkulintu (siis lintu, ei baari) ainakin jo lauloi, että piakkoin olisi luvassa siiderimaistelu samassa osoitteessa. Tästä lie saatavilla lisäinfoa myöhemmin. 

Kiitos kesäisestä ja mukavasta Saison Tastingista!

Lisätietoa:

Bier-Bierin Saison-viikot Facebookissa:
https://www.facebook.com/events/469221453247256/

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Double IPAn prototyyppi: Great Divide Hercules Double IPA

Taustaa: Great Divide on coloradolainen vuonna 1994 kaupallisen tuotannon aloittanut ja nykyään vakiintunutta mainetta nauttiva panimo, jonka tuotteita on näkynyt säännöllisen epäsäännöllisesti myös Alkon valikoimissa. Tällä hetkellä Alkon hyllyiltä löytyy Hercules Double IPA, jonka nappasin mukaani arvioon.

Panimo: Great Divide
Olut: Hercules Double IPA
Tyyli: Double India Pale Ale
Prosentit: 10 %
Kantavierre: 20,4 °P
Katkeruus: 98 IBU
Väri: 42,4 EBC

Tuoksu: Ensimmäisenä nenään jysähtää voimakas greippinen, kuiva katkeruus, jossa on myös jotain jauhoista sivuaromia. Keskituoksussa on makeaa papaija, hiukan vaniljaa ja mangoa. Tuoksussa on myös vahvaa mäntyisyyttä ja havuja vaikka muille jakaa.

Ulkonäkö: Kuparinvärisen oluen vaahto on muhkean runsas, kauniin pitsinen ja luonnonvalkoinen.

Maku: Pehmeähkö katkeruus ja korkean alkoholiprosentin tuoma hienoinen salmiakkisuus taittuvat hedelmäiseen ja miellyttävään humalointiin. Kokonaisvaikutelmaa makeuttavat toffeisuus, keksisyys ja limettisyys. Loppumaussa on myös karpaloa, pihkaa ja havuja, jotka jättävät raikkaan jälkimaun. Katkeruus on pitkää ja viipyilevää sekä tasapainoista.

Suutuntuma: Suutuntuma voi luonnehtia keskitäyteläiseksi-täyteläiseksi ja suhteellisen lempeästi rapsakaksi. Runko riittää hyvin kantamaan voimakasta makua ja katkeruutta. Kaiken kaikkiaan oikein mukava suutuntuma. 

Omat pisteeni Olutoppaassa:  41/50

Mihin tilanteeseen sopii? Herculesta voi suositella tilanteisiin, jossa tekee mieli katkeraa, mutta tasapainoista herkutteluolutta. Olut on luonteeltaan rennon pröystäilemätön ja yksinkertaisen tehokas. Hieno esimerkki laadukkaasta Double IPA:sta.

Lisätietoja:
Great Divide Hercules Double IPA Alkon sivuilla:

Great Divide Hercules Double IPA Olutoppaassa:

Great Divide Hercules Double IPA Ratebeerissä: