Oletuksia oluesta ja miksi ne eivät ihan toimi

Juhannuksen kunniaksi keräsin joukon olutaiheisia argumentteja, joita viime aikoina olen saanut lukea mediasta tai kuunnella ihmisten puheessa vähintäänkin riittämiin asti. Yhteistä argumenteille on se, että ne rakentavat oluesta jokseenkin negatiivisen ja yksipuolisen kuvan tai vahvistavat jo luotua negatiivista ja yksiulotteista kuvaa. 

Tämän tekstin tarkoituksena on tutkia argumentteja pintaa syvemmältä ja esittää niille loogisesti perusteltuja vastanäkemyksiä. Toivoisin, että alkoholikeskustelussa puheenvuoroni herättää uusia ajatuksia niissäkin, joiden mielipiteet ovat ehtineet vakiintua omiin uriinsa. Olisi kiva, jos tekstini myös onnistuisi hieman hälventämään keinotekoisia rajanvetoja olutharrastajien ja olutta harrastamattomien välillä. 

Mikään maailmassa ei ole mustavalkoista, ei edes olut.

Herkästi humalluttava 6 senttilitran annos olutta

Argumenttityyppi: On eri asia juoda ruokapöydässä viiniä kuin lipittää humaltumistarkoituksessa olutta.

Ongelma: yleistäminen ja yksinkertaistaminen, eli viinin ja oluen juojien niputtaminen yhtenäisiksi, toisilleen vastakkaisiksi ihmisryhmiksi

En väitä vastaan. Viinilasillisen juominen ruokapöydässä on aivan varmasti eri juttu kuin oluella itsensä känniin saattaminen. Viini ja olut ovat kuitenkin molemmat kategorisesti alkoholijuomia ja tyypillisen viinin alkoholipitoisuus on vieläpä korkeampi kuin oluen. Mielestäni sekä humalatilaan että alkoholistiksi voi päätyä ihan yhtä lailla viiniä kuin olutta juomalla. Silti olut on tässä argumenttityypissä automaattisesti kännisten ja ongelmajuojien juoma, kun taas viinin juominen tekee ihmisestä aivan yhtä automaattisesti sivistyneen ja kulturellin kohtuukäyttäjän, hyvän vanhemman ja ties mitä.

Argumentin tarttumapinta muodostuu yhteiskunnan kollektiiviseen tajuntaan permanenttitussilla piirtyneistä positiivisista viini- ja negatiivisista olutmielikuvista. Ilmeisen tason takana on kuitenkin muutakin. Olut on ollut perinteisesti työväenluokkainen juoma ja viini keskiluokan suosima tuote. Kulloisenakin aikana sivistyksen ja hyvän maun käsitteiden alle on sijoitettu nimenomaan keskiluokan harrastamia elämäntapoja ja keskiluokan arvoja. Epämieluiset ja yhteiskunnan sujuvaa toimintaa häiritsevät ilmiöt, kuten holtittoman kaljaholistin närkästystä herättävä elämäntapa on puolestaan nähty köyhempien ja huono-osaisempien ihmisryhmien ominaisuudeksi. 

Viiniharrastusta aromikeskeisyydessään ja hillityn maistelun suosimisessaan muistuttavan olutharrastuksen nousu katukuvaan riitelee kovasti tämän mustavalkoisuudessaan kätevän maailmankuvan kanssa. Ratkaisuksi maailmankuvallisiin säröihin on alitajuntainen taso keksinyt niputtaa oluen maistelijat sun muut hipsterit samaan kastiin housut kintuissa ojassa rypevien kaljaholistien kanssa. 

Näennäisesti ajattelua helpottava niputtaminen on kuitenkin ongelmallista kahdesta syystä. Ensinnäkin se vääristää karkealla yleistämisellään sekä oluen- että viininjuojista saatua kuvaa ja toisekseen se vie omalta osaltaan mielikuvat oluen ja viinin juomisesta yhä kauemmas toisistaan.

Argumenttityyppi: Suomessa suurin osa alkoholista kulutetaan oluena ja olut on myös alkoholistien juoma. Olutkulttuurin pohjavirta muodostuu ongelmajuojista. Tämän takia alkoholilainsäädännön täytyisi puuttua nimenomaan oluen juontiin.

Ongelma: Alkoholilainsäädäntöön perustuvan sääntelyn suuntaaminen kategorisesti kaikkiin olutta juoviin henkilöihin, myös kohtuukäyttäjiin, ei ole oikeuden- eikä tarkoituksenmukaista.

Tässä on paljon tosia ja perusteltuja väitteitä. Suurin osa alkoholista kulutetaan Suomessa todellakin oluena ja olutta juovat myös alkoholistit ja ongelmakäyttäjät. Lisäksi halvan kaljan kännikittaajia on aika paljon enemmän kuin erikoisolutharrastajia. Onpahan vielä erikoisolutharrastajissakin mukana myös pieni joukko näennäisharrastajia, eli alkoholiongelmansa olutharrastus-termin taakse piilottavia kännikaloja ja alkoholisteja. Oluen kulutukseen puuttumalla voidaan siis loogisesti puuttua moniin alkoholin aiheuttamiin ongelmiin. 

Argumentin heikkous on kuitenkin siinä, että se unohtaa ottaa esille asian kääntöpuolen. Oluen kulutuksen vääränlainen ja voimakas sääntely kalahtaa tuntuvasti myös oluen kohtuukäyttäjien nilkkaan. Se, että pohjavirta muodostuu ongelmajuojista ei oikeuta rankaisemaan silloin tällöin pieniä määriä ja pikkuannoksia pienpanimo-oluita hiljakseen nautiskelevaa olutharrastajaa. Alkoholiin liittyvän sääntelyn tulisi oman järkeni mukaan kohdistua voimakkaimmin alkoholiongelmaisiin. Nyt asia ei valitettavasti ole näin, vaan sääntely rajaa saatavilla olevaa tuotevalikoimaa ja ehkäisee bulkkilager-painotteisen alkoholin suurkulutuksen sijaan kotimaisten pienpanimoiden tuotteiden ja ulkomaisten erikoisoluiden saatavuutta sekä heikentää koko pienpanimoalan toimintaedellytyksiä Suomessa. En usko, että tämä on ollut tarkoitus.

Sen sijaan uskon, että asenneilmastoa muuttamalla, bulkkilagerien ja väkevien hintoja reippaasti nostamalla ja pienpanimotuotteiden myyntiä ja jakelua helpottamalla voisi olla mahdollista ohjata jonkin verran alkoholinkulutusta kohtuukäytön suuntaan ja parhaimmillaan jopa lisätä sivistyneiden olutharrastajien määrää suhteessa ongelmajuojiin. Valitettavasti tällaisia toimenpiteitä on aika vaikea tehdä maassa, jossa alkoholikulutuksen sääntelyn suuntia vaikuttaa ohjaavan voimakkaasti Altian ja Alkon massatuotteiden menekin turvaamisen periaate.

Argumenttityyppi: Olut ei sovi ruokapöytään.

Ongelma: Vääristyneet käsitykset oluesta

Sataprosenttisesti eri mieltä. Olut on mahtava ruokajuoma. Oluiden maailmassa on loputtomasti variaatioita. Kokeilemalla oppii parhaiten ja joskus löytää huikeita yhdistelmiä ja makukombinaatioita, joita ei olisi voinut kuvitella edes olevan olemassa. Yleisestä käsityksestä poiketen kauniiseen pulloon pakattu ja maukas olut on ihan yhtä hyvä, kiinnostava, tyylikäs ja juhlava ruokajuoma kuin viinikin ja molemmille on oikeat paikkansa ja tilanteensa.

Olutta ruoan kanssa nauttiessa erityisen hienoa on viiniin verrattuna löytämisen ilo, sillä oluen ja ruoan yhdistelmiä ei vielä ole kartoitettu samalla eksaktiudella kuin viinin ja ruoan ikiaikaisia komboja. Oluen valttina on lähes rajaton monipuolisuus. Oman kokemukseni perusteella jokaiselle ruokalajille löytyy olut, joka joko tukee ja toistaa ruoan piirteitä tai luo herkullisen kontrastin suhteessa ruoan aromeihin.

Miesten juomahan se siinä.

Argumenttityyppi: Olut on miesten juoma.

Ongelma: Yksipuoliset yleistykset miehistä, naisista ja oluen kulutuksesta

Mielikuva oluesta raavaiden työmiesten juomana on vahva. Nainen tuoppi tai maistelulasi kädessä saattaa siksi herättää ihmetystä. "Juotsä olutta?" on kysymys, johon olen usein törmännyt. Yllättäen mies harvemmin kohtaa tällaisia, hyväntuulisen hämmennyksen sävyttämiä uteluja. Kysymykseen vastaus on kyllä, juon olutta. Naisetkin voivat juoda olutta nykyään, eikä sitä tarvitse hävetä. 

Vaikka miehet edelleen todennäköisesti juovat olutta Suomessa enemmän kuin naiset, oluen leimaaminen yksinomaan tietyn kansanryhmän juomaksi on kovin karkeaa yleistämistä. Yleistäminen ei päde edes miessukupuolen rajojen sisällä, sillä kaikki olutta juovat miehet eivät koe kuuluvansa kategoriaan raavaat urokset, eivätkä kaikki miehet toisaalta pidä oluesta. Kaiken lisäksi oluesta pitäminen voi tarkoittaa eri ihmisille niin kovin monia eri asioita makukeskeisestä nautiskelusta juopotteluun. Jos siis vihdoin unohdetaan tämä oletus oluesta miesten juomana kokonaan.

Näiden puintien jälkeen on aika toivottaa monivivahteista ja makoisaa juhannusta kaikille!

Terveisin

Maria