Raportti Bier-Bierin Saison-viikkojen Saison Tastingista

Päivän hieno setti kokonaisuudessaan

Bier-Bierissä järjestettiin eilen, eli 13.6. maistelu harvinaisen mielenkiintoisella ja kesäisellä aiheella. Kyseessä oli Saison Tasting, jonka vetovastuussa oli itseoikeutetusti olutasiantuntija ja happamien oluiden ystävä Anikó Lehtinen. Tasting oli osa Bier-Bierin Saison-viikkoja, jotka jatkuvat kesäkuun loppuun asti. Maistelu eteni viinimaisteluiden kaltaiseen tapaan infon ja tuotteiden tutkiskelun vuorottelulla.

Tuotteita maistelussa riitti. Yhteensä 16 tuotteesta 11 oli saison-viikkojen valikoiman pullo-oluita ja 5 samaisen valikoiman hanaoluita. Oluet maisteltiin kolmessa eri setissä, joten pöydässä oli vertailtavana viitisen tuotetta kerrallaan. Maistelukoko oli noin 1 dl, joka mielestäni riitti passelisti yleiskuvan muodostamiseen kulloinkin käsitellystä tuotteesta.

Hanaoluet rivissä

Ensimmäisenä maisteltiin hanaoluita. Hanakattaus koostui Prairien Birra Farmhouse Alesta, Maku Saisonista, Sesman ja Mateo & Bernaben La Cabana de Valeriosta, Amagerin Wait Until Spring, Bandinista sekä Ruosniemen Lomittaja Saisonista. Hanaolutkattaus toi esiin saisonien väliset erot, joita ei normaalisti tule ajatelleeksi.

Maku Saison oli joukon miedoimman makuinen ja helpoimmin juotava tuote. Myös minulle entuudestaan tuttu Prairien Birra oli sessioitavan helppo saison. Näiden välillä suurin ero oli happamuudessa: Birrasta erottui selvää jogurttisen maitohappoista happamuutta ja hapanta hedelmäisyyttä, kun taas Maku Saisonin happamuustaso oli hyvin matala ja oluen päämaku viljainen. 

Anikón mukaan Maku Saison onkin luonteeltaan saisoneihin tutustumiseen suunniteltu matalan kynnyksen olut. Näiden oluiden käsittelyn ohessa tuli esille myös jännä saisonien nimiin liittyvä knoppitieto: Saison-nimi ja Farmhouse Ale-nimityksillä kutsutaan samaa olutta; nimet erottaa vain se, että Saison-nimeä käytetään pääosin Euroopassa ja Farmhouse Ale-nimeä Amerikassa. Samantyyppinen juttu siis kuin Cascadian Dark Alen (jenkkitermi) ja Black IPAn (eurooppalainen termi) ero.

La Cabana oli hanajoukon happamin tuote, joka jakoi mielipiteitä. Itse tykkäsin kovasti tästä sitruunaisesta, keltamarjaisesta, mausteisesta ja piimäisen happamasta oluesta. Vahvan happamuutensa vuoksi olut ei kuitenkaan kuulunut maistelun helpoimpiin.

Wait Until Spring, Bandini oli uuden tyylin saison, jossa oli piirteitä sekä IPAsta, että hapanoluista. Tuoksultaan olut oli kukkainen, papaijainen ja makea. Maku poikkesi tuoksusta huomattavasti ja oli selvästi katkera, mäntyinen, greippinen, pihkainen ja hedelmäinen. Hyvin kiinnostava kokonaisuus, joka upposi ainakin omaan makuuni hyvin.

Lomittajaan olinkin jo aiemmin tutustunut, mutta nyt lasissa oli Tampereella viikko sitten juomastani kauramuroisen hedelmäisestä yksilöstä paljolti poikkeava olut. Oluessa oli kyllä muromaisuutta ja saisoneille ominaista aprikoosihilloisuutta, mutta myös mielenkiintoista vihreyttä, josta tuli mieleen lähinnä vihreä paprika. Tuoksussa tallimaisuus korostui.

Pullo-oluiden setti nro 1

Pullo-oluet jakautuivat kahteen settiin, joista ensimmäisessä olivat mukana Maku Barrel Sample Saison, St. Feuillienin Saison, Modernistin Savant Saison, Nomadan Tundra Saison ja Nomadan Estepa Saison. Makun Barrel Sample muistutti maultaan mausteista pullaa tai kuivakakkua höystettynä mustapippurin ja vaniljan aromeilla. Miedohkon makuinen ja mukava olut. St. Feuillienin saison sai kunnian edustaa vanhan tyylin saisoneita kattauksessa, jossa pääosaa esittivät uuden tyylin saisonit. Loimen ja tallin tuoksuinen ja perinteisen hiivainen ja viljainen saison oli melko tuhti tuote.

Modernistin Savant Saison oli vihreän ja ruohoisen makuinen ja suutuntumaltaan tasapaksu saison, joka olisi mielestäni kaivannut pientä virkistävää sitruksisuutta tai hiukan herättelevää hiilihappoa. Tällaisenaan olut oli vähän tylsä ja liian real ale-mainen. Nomadan Tundra oli mielestäni tummaa sisarustaan Estepaa parempi ja tasapainoisempi olut. Tundra oli saison-golden ale-hybridi, jossa saisonmaiset jogurttisen happamat ja mausteiset piirteet yhdistyivät golden alen toffeisiin ja jopa suklaapatukkamaisiin piirteisiin. Oluen lopussa häivähti tuoreen lakritsan maku. Hyvin kiinnostava, erikoinenkin olut, joka onnistui yllättämään ihan kunnolla.

Estepa oli maistelun ainoa tumma saison. Olut pakeni saisonin määritelmää ja muistutti maltaisuudessaan jopa enemmän tummaa lageria kuin saisonia. Hiilihappohyökkäyksen voima pyrki täräyttämään piiloon sen tosiasian, että oluen maku ei ollut mitenkään ihmeellinen. Periaatteessa suklaamaltaiset ja karamelliset elementit olisivat voineet hyvinkin toimia, jos kokonaisuus olisi ollut toisenlainen. Tässä paketissa maku ja suutuntuma olivat ristiriidassa.

Toisesta pullo-olutsetistä ei valitettavasti ole yhteiskuvaa, mutta muistiinpanot onneksi on. Toisessa pullo-olutsetissä maisteltiin BrewDogin Electric India, Hiiden Broken Bones, Nøgnen Saison Reserve, Hibun Tony Solo, La Baladinin Wayan Saison ja Bad Attituden Mad Saison. Mad Saison erottui muista selvästi alkoholiprosenttinsa ja makunsa puolesta, eikä sitä oikeastaan enää edes voinut kutsua saisoniksi.

BrewDogin Electric India ei ollut mikään tyypillisin BrewDogin humalapommiolut, vaan hauska yhdistelmä simamaista suutuntumaa, hunajantuoksua ja viljaisia, jyväisen rapeita ja mustapippurisia makuelementtejä.

Hiiden Broken Bones kallistui maistelluista oluista kaikkein eniten punaisten marjojen, eritoten vadelman ja punaviinimarjan suuntaan. Miellyttävä päämaku muistutti viinimarjamehua höystettynä kardemummalla ja maalaismaisella hiivaisuudella. Oluen loppumaku muistutti hämmentävästi ja häiritsevästi kiinalaista soijakastiketta, tiedä tuota, oliko tämä tarkoituksellista. Soijakastike ei joka tapauksessa tähän kokonaisuuteen istunut.

Saison Reserve oli kenties illan paras tuote. Kirpeä, vastapoimittuja tummia marjoja huokuva tuoksu täydentyi maun marjapiirakkaisilla, rahkaisilla ja karpaloisilla vivahteilla. Kotoisaa tunnelmaa täynnä oleva, tasapainoinen ja sopivasti hapan olut. Tätä voi suositella todella lämpimästi.

Tony Solo oli maistelun makeimmasta päästä; vaniljainen, kermainen ja makean boysenmarjainen olut muistutti eniten juustokakkua. Jälkiruokaoluena varmasti oikein oiva valinta.

Wayanin etikettitaidetta

Le Baladinin Wayan jakoi mielipiteet selvästi kahteen leiriin kuin homejuusto: toiset rakastivat, toiset inhosivat. Olutta suositeltiin juustotarjottimen seuraksi ymmärrettävistä syistä. Viherpippurinen, valkoviinimäinen, paprikainen, happaman kirpeä ja kevyesti humalakäpyinen olut olisi varsin hyvin kuviteltavissa pippurijuuston, paprikan, viinirypäleiden ja kovien juustojen seuraan. Harmi vaan, että Le Baladinin tuotteet ovat yleensä sieltä hintajanan kalleimmasta päästä, eikä niitä siksi ole mahdollisuutta maistella jatkuvasti. Eipä niitä tosin myöskään ole ihan helppo saada käsiinsä.

Hieno etiketti, ei niin kummoinen olut

Mad Saison erottui muista selvästi alkoholiprosenttinsa (12 %) ja makunsa puolesta, eikä sitä oikeastaan enää edes voinut kutsua saisoniksi muuten kuin nimensä puolesta. Tässä sarjassa sitä oli vaikea arvioida. Makean imelä maku toi liikaa esiin alkoholisia elementtejä. Mad Saison ei ollut minun juttuni.

Omasta mielestäni tasting oli todella kiinnostava ja inspiroiva kokemus. Maisteluporukan henki oli innostunut ja ennakkoluuloton ja aurinkoinen Anikó sopi maistelun vetäjäksi täydellisesti. Viinitastingeissa joskus kohtaamaani pingotusta ja besserwisserismiä ei ollut havaittavissa, eikä kukaan ollut kertomassa, mitä makuja tai tuoksuja mistäkin oluesta asiantuntevan olutharrastajan on osattava erottaa välttääkseen harhaoppisuuden tai sulan junttiuden karikot. Kukin maisteli omalla tavallaan ja makukokemuksia jaettiin vapaasti ketään lyttäämättä. Oli jännä huomata, kuinka erilaisia tuotteita saisonien pinnalta päin katsottuna suhteellisen yhtenäisen näköiseen kategoriaan lopulta mahtuu. Saisonien saatavuus Suomesta on tähän mennessä ollut luvattoman heikkoa, mutta kaltaiselleni hapanolutharrastajalle on tänä  vuonna ollut ilo huomata, että asiaan on tulossa muutos. Hienoa on myös nähdä, kuinka avoimesti monelle aloittelevalle olutharrastajalle vielä tuntematon tyyli on otettu vastaan.

Maistelu oli hyvin järjestetty, mutta pieniä parannusehdotuksiakin jäi mieleen kytemään baarista kotiuduttuani. 16 tuotteen maistamiseen varattu tunti ja viisitoista minuuttia oli niin lyhyt aika, että oluisiin keskittyminen oli hyvinkin haastavaa. Myös monet pöytäseurueestani sanoivat, että nopeasti edetessä oli vaikea enää muistaa, mikä olut oli mikäkin.

Käytännön ratkaisuna ehdottaisin maisteluun varatun ajan pidentämistä esimerkiksi kahteen-kolmeen tuntiin, jolloin tuotteisiin ehdittäisiin keskittymään paremmin ja kokemuksia vertailemaan enemmän myös maistelun vetäjän kanssa. Oluiden erottamista toisistaan voisivat helpottaa post it-laput tai tarralaput, joihin oluen nimi kirjoitettaisiin ja jotka kiinnitettäisiin kunkin maisteltavan tuotteen kohdalle pöytään.

Toinen maistelua hieman häirinnyt asia oli lasien vähyys. Mahdollisuus lasien pesuun tai vaihtamiseen olisi mielestäni hyvä lisä varsinkin tällaiseen maisteluun, jossa pääpointtina on tuotteiden piirteisiin tutustuminen ja samantyylisten, mutta erilaisten oluiden vertailu.

Kaikista kokemistani maisteluista tämä oli kokonaisuutena ehdottomasti yksi parhaista, sillä tarjolla olleet oluet olivat kiinnostavia ja teema minulle mieluinen. Bier-Bier sopii tämän kokemuksen perusteella hyvin maisteluiden pitopaikaksi, erityisesti alkuillasta, jolloin baarin miljöö oli vielä rauhallinen. Toivottavasti luvassa on lisää maisteluita mahdollisimman pian. Pikkulintu (siis lintu, ei baari) ainakin jo lauloi, että piakkoin olisi luvassa siiderimaistelu samassa osoitteessa. Tästä lie saatavilla lisäinfoa myöhemmin. 

Kiitos kesäisestä ja mukavasta Saison Tastingista!

Lisätietoa:

Bier-Bierin Saison-viikot Facebookissa:

https://www.facebook.com/events/469221453247256/