Vaikeasti lausuttava, helposti juotava: Suomenlinnan Kealakekua IPA

Kealakekuasta tulee väkisinkin mieleen, no...

...kea. Tämän yksilön istahti automme katolle Uudessa-Seelannissa. Kealakekua ei kuitenkaan ole saanut nimeään keasta.

Taustaa: Havaijilla sijaitsevan saaren mukaan nimetty Kealakekua IPA on hyvä esimerkki Suomessa ainakin vielä vähän harvemmin nähdystä New England IPA -tyylilajista. Kealakekua on mehukas ja katkera, mutta silti hillitty ja hallittu, jotenkin pehmeäpiirteinen olut, sanoisin. Olut kuuluu Alkon talven 2018 käsityöläisolutvalikoimaan.

Panimo: Suomenlinnan panimo

Olut: Kealakekua IPA

Tyyli: NEIPA (New England IPA)

Prosentit: 6,5 %

Katkeruus: 83,0 EBU

Tuoksu: Tuoksussa on makeaa papaijaa, keksiä, mangoa, toffeeta ja jopa kandisokeria. Imelähkönpuoleinen tuoksu, mutta hyvällä, vähän joulukakkumaisella tavalla.

Ulkonäkö: Meripihkan värisen oluen vaahto on kauniisti pitsiytyvä. NEIPA:lle tyypilliseen tapaan olut on samea.

Maku: Miellyttävän hedelmäisessä maussa on mietoa mangoa ja passionia, ananasta, vaniljaa ja sitruunarahkaa. Pihkainen humala tekee omaa työtään taustalla vähäeleisesti, mutta varmasti. Tyylikäs kokonaisuus, joskaan ei ehkä intensiivisin.

Suutuntuma: Kevyeksi ja heppoiseksi jäävä suutuntuma on tämän oluen heikko kohta. Runko olisi saanut olla selvästi vankempi.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  34/50 (tuoksu 7 + ulkonäkö 4 + maku 7 + suutuntuma 2 + yleisvaikutelma 14)

Mihin tilanteeseen sopii? Monella tapaa hyvin IPAhtava, mutta silti hillitty olut sopinee moneen makuun. Makean ystävälle tämä menee sellaisenaankin jälkkäristä, sillä hedelmäinen maku ja tuoksu luovat herkullisen kokonaisuuden.

Lisätietoja:

Kealakekua IPA Olutoppaassa:

https://olutopas.info/olut/11488/suomenlinnan-kealakekua

Kealakekua IPA Alkon sivuilla:

https://www.alko.fi/tuotteet/794404/Suomenlinnan-Kealakekua-IPA

Hehkeä hedelmäpläjäys: Maku New Zealand Lager

New Zealand Lager...

...ja mun New Zealand -lomakuva

Taustaa: Aikaisemmin 5,6-volttinen Maku NZ Lager on kevään kunniaksi saanut  kokea sekä pienen vahvuuden pudotuksen että tyylipäivityksen, jossa tölkissä aiemmin käytetty punainen tehosteväri on vaihtunut turkoosiksi. En muista maistaneeni 5,6-volttista versiota, joten lähdin kirjoittelemaan tätä arviota sikäli puhtaalta pöydältä. Uuden-Seelannin humalat ovat kuitenkin miellyttäneet minua olutharrastukseni alusta asti ja toki ihanan raikas humalointi saa myös mieleni matkaamaan kuin varkain Queenstownin ja Milford Soundin ihaniin maisemiin, joissa reissasin vuodenvaihteessa. Täysin objektiivista arviota ei siis ehkä ole luvassa, jos joku sellaista etsii :D

Panimo: Maku Brewing

Olut: New Zealand Lager

Tyyli: Lager

Prosentit: 5,4 %

Katkeruus: 62 EBU

Tuoksu: Viidakkomeiningillä mennään, eli mangoa, persikkaa ja passionia löytyy suht reippaasti. Höysteenä on mietoa maltaisuutta, kiiviä ja ripaus vaniljaa.

Ulkonäkö: Meripihkan värisen oluen vaahto on valkea ja runsas, parin-kolmen sormen paksuinen.

Maku: Alun humalakäpyisyys vaihtuu melko pikaisesti greippiseen ja persikkaiseen keskimakuun. Loppumaku on rapsakan mäntyinen ja jännästi viljaleipäinen. Tuoksussa havaittu persoonallinen happamanmakea kiivisyys ei valitettavasti yllä maun puolelle.

Suutuntuma: Keskitäyteläinen suutuntuma, aika perus.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  35/50 (tuoksu 8, ulkonäkö 3, maku 7, suutuntuma 3, yleisvaikutelma 14)

Mihin tilanteeseen sopii? Uusi-Seelantilaisen humaloinnin hedelmäisyyden ystävänä tykkäsin NZ Lagerista, vaikka mitään maailmaa mullistavaa ei tölkistä paljastunutkaan. Suosittelen testaamaan tätä vaikkapa raikkaanmakean nektariineilla höystetyn vuohenjuustosalaatin kanssa.

Kiitos vielä Maku Brewingille mieluisasta näytepaketista!

Lisätietoja:

New Zealand Lager Olutoppaan sivuilla:

https://olutopas.info/olut/9795/maku-new-zealand-lager

Kastanjaa, luumuja ja siirappia syönyt sarvipää: Beer Hunter's Mufloni Hermansson Barley Wine

Taustaa: Beer Hunter's toi Alkon käsityöläisolutvalikoimaan barley winen, jota oli mukava päästä testaamaan sikälikin, että tyylilaji on edelleen aika harvinainen näky suomalaisten panimojen tarjonnassa. Mufloni Hermansson Barley Wine on saanut nimensä, kuinka ollakaan, muflonimies Jarl Hermansson Sarenilta, joka toi ensimmäiset muflonit Säpin saareen vuonna 1949. Oluella on juhlavan nimen ohella juhlava ja kaikessa kauneudessaan varsin epäkäytännöllinen pullo: viinipullomaisen putelin korkki oli ainakin meille päätyneessä yksilössä niin tiukassa, että sitä jouduttiin repimään irti kissojen, koirien ja kaikenkarvaisten korkkiruuvien kanssa.

Panimo: Beer Hunter's

Olut: Mufloni Hermansson Barley Wine

Tyyli: Barley Wine

Prosentit: 11 %

Katkeruus: 54 EBU

Tuoksu: Tuoksu on kastanjainen, siirappinen, paahdetun maltainen ja mallaslimppuinen, aika tyypillisen barleywinemainen siis.

Ulkonäkö: Tumman kastanjanruskean oluen vaahto on parin sormen paksuinen ja nopeasti haihtuva.

Maku: Runsaan maltaista päämakua säestävät vieno puumaisuus ja kevyt kuivahedelmäisyys. Luumua, rusinaa ja lakritsaa löytyy melko reilusti. Omaan makuuni alkoholin terävyys paistaa kuitenkin pikkuisen liikaa läpi muuten ihan mainiosta mausta. Luulen, että olut olisi ollut parempi prosentin pari miedompana, jolloin makukokonaisuudesta olisi todennäköisesti tullut pehmeämpi ja tasapainoisempi. Suhtaudun kyllä muutenkin skeptisesti yli 10 voltin oluisiin niissä harmillisen usein esiintyvän holimaisuuden vuoksi.

Suutuntuma: Suutuntuma on hyvin paksu ja miellyttävän pehmeä.

Omat pisteeni Olutoppaassa: 37/50 (tuoksu 7 + ulkonäkö 4 + maku 7 + suutuntuma 4 + yleisvaikutelma 15)

Mihin tilanteeseen sopii? Aika usein suosittelen barley winen pariksi jonkinlaista kinuskista tai toffeista leivosta. Sellainen saattaisi pehmittää myös herra Hermanssonin särmiä. Näin pääsiäistä kohti mentäessä on lisäksi villinä korttina ihan pakko suositella mämmin ja kerman testaamista tämän oluen kanssa. Oluen makeus, luumuisuus ja maltaisuus voisi olla aika osuva pari pääsiäisen kansallisruoallemme ja kerma saattaisi tuoda oluesta kivoja toffeisia ja kandisokerisia vivahteita esiin. 

Pääruoista tuhdit pataruoat toimivat usein melko vahvan ja maltaisen makean oluen kanssa, kenties tämänkin. Pääruoan kanssa nautittavaksi juomaksi Hermansson voi tuntua tosin vähän turhan tujulta.

Lisätietoja:

Mufloni Hermansson Barley Wine Olutoppaassa:

https://olutopas.info/olut/11481/beer-hunters-mufloni-hermansson-barley-wine

Mufloni Hermansson Barley Wine Alkon sivuilla:

https://www.alko.fi/tuotteet/743067/Mufloni-Hermansson-Barley-Wine

Kuin talkkunan pölähdys mustikkapöperölle: Hiisi Pöllöhillo

Taustaa: Joistain oluista sen vain tuntee. Viljainen, kuivakka, kaurainen ja jopa vihneinen maku leviää kielelle ja tiedät; se on talkkunaa. Se joka ei ole elämänsä aikana tullut sinuiksi tuon eriskummallisen pöllyävän vaaleanruskean viljajauheen kanssa, tuskin pystyy aavistamaan, miten hyvää on olut, joka maistuu talkkunalta. Kaikki oluet eivät ole tarkoitettu maistumaan siltä, mutta siitä huolimatta niiden maussa on selvää talkkunaa. Suomen tiettävästi ensimmäinen tietoisesti talkkunamaiseksi tuotettu olut tulee totta kai uskaliaalta ja yllätyksiä toisensa perään tarjoilevalta Hiideltä. Arvannette, että olen ollut innoissani, kun kuulin, että tällainen tapaus tulee Alkon käsityöläisolutvalikoimaan. Varsinkin kun oluen pulloa koristaa tyylikäs ja hämärässä pelottavan näköinen pöllö.

Maistoin Pöllöhillon oikeaoppisen älyvapaalla tyylillä, eli kaatamalla ensin oluen lasiin, kulauttamalla olutta ensin hiukan sellaisenaan ja sen jälkeen survomalla pullon pohjalla itselleni annoksen mustikkapöperöä kotoani aina löytyvästä talkkunasta ja viime kesänä kerätyistä mustikoista. Lopuksi annoin oluen ja mustikkapöperön muodostaa oman liittonsa ja arvioin senkin.

Panimo: Hiisi

Olut: Pöllöhillo

Tyyli: Mustikka-talkkunastout (juu, on sekin tyylilaji), talkkunajauhoa lisätty mäskäyksen aikana ja maustettu mustikkamehulla

Prosentit: 6,3 %

Katkeruus: 39 EBU

Tuoksu: Makeahkossa kevyesti kauratalkkunaisessa tuoksussa pääosassa ovat paahteinen mallas, limppu ja viljaisuus.

Ulkonäkö: Lähes mustan oluen vaahto on ohuehko ja talkkunanbeige (tietänette värin).

Maku: Ensimmäisenä kehään nousee marjasuklaa, joka saa köniin mallasleivältä ja kurkkuun kipuavilta vihneiltä. Mustaherukkahillon leppoisuus rauhoittaa peliä keskivaiheilla.  Kokonaisuuden taustalla leijuu jännä happamanmakea mustikkamehumaisuus. Talkkunaisen kuivakassa ja kahvinporomaisessa lopussa tiivistyy suomalainen ruokaperinne. Onhan tää kieltämättä aika omituinen olut. Oluen lämmettyä lisää mausta tulee suklaisempi ja kokonaisuus tasoittuu aika makoisaksi paketiksi.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  36/50 (tuoksu 7, ulkonäkö 4, maku 7, suutuntuma 4, yleisvaikutelma 14)

Mihin tilanteeseen sopii? Pöllöhillo jätti jälkeensä melko pölähtäneen fiiliksen. Tilanne vaati mustikkapöperön väliintuloa. Pöperö puhui, minä kuuntelin. Yhteismaku oli odotetun mainio: makean marjainen ja paahteisen kaakaoinen, mutta ah, niin tasapainoinen. 

Eli, jos juotte Pöllöhilloa, muistakaa mustikkapöperö. Or the owl will eat you...

Lisätietoja:

Hiisi Pöllöhillo Alkon sivuilla:

https://www.alko.fi/tuotteet/751314/Hiisi-P-ll-hillo-Stout

Hiisi Pöllöhillo Olutoppaassa:

https://olutopas.info/olut/11479/hiisi-pollohillo

Lupsakan rapsakka American Lager: Laitila Fr35sh

Taustaa: Laitilalta saapui lähetys tammikuussa ja kuun lopussa pääsin oluen korkkaamaan, nyt flunssien jälkeen on sitten viimein itse blogikirjoituksen teon vuoro. Arvion olut ei siis ole seisoskellut kaapissa odottamassa vuoden alusta asti, vaan se on maisteltu piakkoin sen saavuttua. Kuvittelin oluen olleen sen maisteluhetkellä melko lailla tuoretta tavaraa, sillä Laitilan mukaan siihen käytetyt humalat oli poimittu, lähetetty Amerikasta Suomeen ja käytetty oluenkeittoon 35 päivän aikana (kuvittelin, vaan en ollut lainkaan varma sikäli, että ainakin Arde on tämän tuoreusoletuksen kyseenalaistanut jokseenkin pätevin perustein).

Minulla ei oikeastaan ollut tälle oluelle kovin erikoisia ennakko-odotuksia, Laitilan oluet kun ovat yleensä ottaen olleet lähinnä ihan jees peruskauraa ja oletin myös tämän olevan samaa sorttia. Hieman kyllä ihmettelin, miksi tästä oli päätetty tehdä maitokauppalageria, eikä vaikkapa IPA:a. Kenties siksi, että lager kalskahtaa yhä kansan suussa kutsuvammalta kuin IPA, mene ja tiedä.

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Olut: Fr35h

Tyyli: American Lager

Prosentit: 4,7 %

Katkeruus: 25 EBU

Tuoksu: Raikkaan hedelmäisessä tuoksussa on persikkaa, sitrusta, vastaleikattua ruohoa ja humalakäpyä. Nice.

Ulkonäkö: Meripihkan värisen oluen vaahto on paksu, pitsimäinen ja valkea.

Maku: Ihan ensimmäisenä kirjasin vihkooni, että kevyehkö mallaspohja riittää juuri ja juuri kannattelemaan reipasta humalointia. Luonnehdinta kuvaa tätä olutta aika hyvin. Runsas persikkainen ja pihkainen katkeruus ja peruslagermaisuutta henkivä hentoinen, kuivahtaneen keksin kaltainen maltaisuus ovat pikkaisen epäsuhtainen pari. Humalointi on mielestäni kuitenkin varsin onnistunut ja olut on maultaan puhdas.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on kevyehkö ja hiilihapot ovat aika rapsakat.

Pisteeni OlutOppaan asteikolla: 32/50 (tuoksu 7, ulkonäkö 3, maku 7, suutuntuma 2, yleisvaikutelma 13)

Mihin tilanteeseen sopii? Fr35sh on nimensä mukaisesti raikas tapaus ja sopii parhaiten arkijuomaksi tai kesän leppoisiin iltoihin. Perusolutsarjassa varteenotettava tuote, joka maistuu varmaan hyvin sekä humaloidumman lagerin että lupsakasti semirapsakan IPA:n ystäville.

Kiitos Laitilalle mainion sessioitavasta oluesta!