Tapahtumaraportti: Espoo panee ja juhlii 15.6.2018 @Ravintola Fat Lizard

Tapahtuman paras olut, nam mikä kesärose!

Juhannusviikonloppua edeltävänä perjantaina oli aika korkata taas yksi uusi oluttapahtuma, nimittäin kotikaupunkini tiettävästi eka terassille ulkoistettu ja espoolaisia panimoita esittelevä kaljoitteluhappening Espoo panee ja juhlii. Espoolaisena ja jo aiemmin Fat Lizardin komeaan ja kunnioitettavan tilavaan raflaan tutustuneena olin jo odotellut, milloin tämä otaniemeläinen olutkeidas saisi ensimmäisen kerran toimia tapahtumamiljöönä. Onhan viihtyisän sisätilan ja kivan luonnonläheisen terassin yhdistelmä mitä passelein paikka järkätä tilaisuus jos toinenkin.

Saavuimme mieheni kera terassille kuuden aikaan, jolloin paikalla oli melko maltillinen määrä lähinnä keski-ikäistä, lähes keski-ikäistä ja eläkeläisen oloista olutväkeä. Päivän suosituin tyylivalinta näytti olevan tapiolalaistyylinen vaalea kauluspaita ja siistit housut -kombo. Liskoravintola on selkeästi osannut iskeä vähän uudentyyppisiin kohderyhmiin.

Maisteluliput käteen saatuamme päätimme tsekata ekana terassin tarjonnan. Oluiden määrä ei ollut varsinaisesti päätä huimaava, mutta ihan riittävä yhden illan maisteluun. Yhden desin annoskoko tosin sai mietiskelemään, olisiko olutvalikoima voinut olla laajempikin, kun kerrankin oli saatavilla näin pikkuisia annoksia. Toisaalta, toki isompiakin kokoja oli tarjolla niitä haikailleille ja tällaisella systeemillä pystyi ensin testaamaan haluamaansa olutta ja sitten ottamaan halutessaan santsisetin. Pientä ja vähän isompaakin safkaa oli ulkona myös saatavilla, kuulemma myös burgereita grillattiin terassin välittömässä läheisyydessä.

Ulkona maistelluista oluista mieleen jäi lähinnä järjestäjäpanimon vadelmasaison Saison Rose, joka oli raikkaan vadelmainen, kevyesti hapan ja sopusuhtainen tyylinsä edustaja. Lisäksi tuli maistettua Area 21 IPA:a, joka oli hyvä perus-IPA reippaalla mäntyisellä katkeruudella.

Sisälle siirryimme, kun terassin valikoima tuntui olevan katsottu läpi riittävällä tarkkuudella. Uuden espoolaisen Lumi Brewingin oluista yhtä olimme jo maistaneet ulkona, mutta siitä ei jäänyt hirveästi jälkipolville kerrottavaa. Sen sijaan sisältä bongattu Lumipallo Blueberry Milk IPA oli mielestäni hauska tuttavuus kirpakassa mustikkaisuudessaan ja silti vahvasti IPAhtavassa pihkaisuudessaan. Ei ehkä ihan sitä, mitä odottaisi, mutta toisaalta se ei tässä tapauksessa haitannut. Varsin odotettavan oloinen kokemus oli sen sijaan Espoon Oman Panimon Suvisaaristo Saison. Kivan hedelmäinen, persikkaa ja mietoa mallasta sekä viljaleipäistä aromikkuutta. Onnistunut saison, sanoisin, eikä oluen tarvitse aina olla monimutkaista ollakseen maukasta.

Oluita maistellessa tuli tietysti nälkä, joten tilasimme tiskiltä massiivisilta kalskahtavat burgerit. Hetken kuluttua saimme eteemme sellaiset jötkäleet, ettei ole tosikaan. Kastiketta ja majoneesia valuvien kasvis- ja lihaburgereiden pihvit olivat isot ja mehevät ja makua oli reilusti melkoisen reipasta tulisuutta unohtamatta. Aiemmin on tullut kokeiltua Lihavien liskojen pizzaa, jonka tulisuudessa ja mehevässä juustoisuudessa oli tunnistettavissa jotain samaa kuin tässä, kenties kyseessä on jonkinlainen talon maku tai sitten raflassa vaan on löydetty ne omat kastikesuosikit, joilla höystetään hövelillä kädellä ruoka kuin ruoka. Mutta jos vakikastikkeet ovat näin hyviä, en pistä ollenkaan pahitteeksi niiden hyödyntämistä useammassa annoksessa.

Burgeria sulatellessa olin tyytyväinen, että alla oli mukava tuoli ja olo miellyttävän lämmin, eikä tulevia tai meneviä sateita, tuulia, raekuuroja taikka muita suomalaiseen kesään kuuluvia säätilojen heilahteluja tarvinnut sisällä ruveta sen kummemmin ennakoimaan. Sotkuista ruokaa on vaan jotenkin niin paljon helpompi nauttia sisällä kaikessa rauhassa kuin puupenkillä ulkosalla. Olen jo Kymijoki Beer Festivalista kirjoitellessani maininnut, että parhaalla olutfestarilla on käytössään tiloja sekä sisällä että ulkona ja kävijöillä mahdollisuus vaihdella tilaa fiiliksen ja sään mukaan. Tätä ei voi mukavuudenhaluinen olutbloggaaja korostaa liikaa.

Liskomobiili, of course!

Tapahtumassa oli myös panimoiden haastatteluja sopivan epästrukturoidussa hengessä

Kaiken kaikkiaan kiva uuden tapahtuman aloitus ja sopivasti rouhea toteutus, jossa oli kotibilemäistä henkeä. Kotikutoisuus voi olla Espoo panee ja juhliin valttikortti festarien täyteisessä kesässä, sillä isompien happeningien keskellä on kiva pysähtyä ja ihan vaan olla keskellä kauneinta Espoota. Jos kiinnostus heräsi, tiedoksi, että samainen tapahtuma järkätään kesän aikana vielä kaksi kertaa: 13.7. ja 17.8. Sinne siis kaikki liskot ja liskonmieliset, ja muistakaa saapua nälkäisinä.

Lisätietoa:

http://ravintolafatlizard.fi/espoo-panee-ja-juhlii/

Tyttö ja tuoppi toivottaa leppoisaa juhannusta!

                          Leppoisaa ja olutrikasta juhannusta itse kullekin! 
        PS. Kuvissa kokoelma mainioita juhannus- ja yleisemmin kesäoluita, suosittelen.

Sataman täydeltä olutta: Olutsatama 2018 -raportti

Iso piknikalue järvi- ja auringonlaskunäköalalla. Mitä muuta voisi esteettisiä elämyksiä arvostava oluenmaistelija pyytää?

Ja tietysti ne pastellinväriset pompomit ja pallurat. Pitäähän sellaisia olla.

Psykedeelinen väriyhdistelmä täydentää olutkuvan kuin olutkuvan. Ja kipeyttää silmät.

Edellisestä Olutsatamasta innostuneena varasin liput myös tämän kesän Olutsatamaan. Kesäkuu oli viime kerralla näyttänyt kauneimmat kasvonsa, joten pessimistis-realistisella asenteella saattoi olettaa tämänkesäisen sään osoittautuvan vähintään kertaluokkaa kehnommaksi.

Jyväskylää kohti ajellessa sade iski juuri ennen kaupunkiin saapumista vasten kasvoja. Siksi oli positiivinen yllätys, kun ilma muuttui iltaa kohti aurinkoiseksi ja festarin porteista astuessa tuntui jopa aika mukavan lämpöiseltä. Huom! Bloggarin tylsästä mielestä silpaistu sääintro loppuu tähän, voitte aloittaa lukemisen tästä, jos mielitte siirtyä suoraan itse asiaan, eli olueen ja festarin tarjontaan.

Appelsiiner och citrusfrukter och andra sura saker.

Maistila Raspero ja Kyyttö-jätski (aika kivat yhdessä)

Olutlista (ja pikaisesti matkaan napattu Kyyttö- milk stoutilla maustettu jäätelö) kainalossa astelin kohti ekaa tiskiä, joka oli itselleni varsin ennalta odotettu valinta. Maistila, tuo pohjoisen Suomen herkullisimpia ja toisinaan myös erikoisimpia olusia valmistava panimo, joka vain harvoin uskaltaa ulottaa lonkeronsa keskistä Suomea alemmas, oli koonnut tiskinsä tupaten täyteen kaikenmoista uteliaisuutta herättävää juotavaa. Maistilan kummallisimman oluen kyseenalaisen tittelin lunasti Appelsiiner, täysin karkkimainen, Fazerinan ja Jaffan mieleen tuonut hapanolut. Hyvää toki tämäkin omalla tavallaan, vaan ehkä ei ihan sitä, mitä oluelta odottaisi. Omaan makuuni paremmin osui vadelmainen gose Raspero, jossa klassisen gosemainen suolaisuus yhdistyi pihasta poimittujen vattujen happamaan aromikkuuteen. Jotain ihan maukasta IPA:akin taisi tulla maistettua, vaan nimi ei jäänyt mieleen.

Tankeri oli myös samaista kategoriaa: varmat panimot, jotka tarjoavat joka kemuihin jotakin erinomaista. Siellä vastaan tulivat, hauskan ja yllättävän lämpimän uimapatjan lisäksi mustanpuhuvat uudet tuttavuudet nimeltä Kaksteid Kuud Black IPA ja Vaida Hell Not Funky Porter. Kaksteid Kuud Black IPA oli mitä leppoisimmin lakuinen ja mieleenpainuvan tasapainoinen BIPA sopusuhtaisella katkeruustasolla. Vaida Hell Not (osuva nimi btw), oli syvän tummasuklaakakkuinen ja maamaisen maukas olut, johon happamuus toi hyvin kevyen, lähes aavistuksenomaisen kermamaisen vivahteen.

The Sonni. Mulkero.

Seuraavalla tiskillä soreilla sorkillaan sipsutteli vastaan Sonnisaaren Mulkero, joka oli ihanan kesäkauteen sopimaton ja jotenkin kuitenkin illan koleuteen kieroutuneella tavalla täydellinen talviolut. Passeli määrä lämmittävää mausteisuutta lepäsi miellyttävän paahteisella mallasrungolla. Sellainen tavallaan kevyt ja tavallaan painokas kokonaisuus, if you know what I mean.

Kätevä kuvaussetti valmiina Hangaround & Nobodyn tiskillä

Tuoreemmista panimoista Tuju oli jäänyt jostain tutkimattomasta syystä aikaisemmilla festareilla aina väliin, mutta nyt senkin tiskin tarjonta tuli testattua kahden oluen voimin. Näistä Olutsieppo oli aika basic hedelmäinen, brittiläisen oloinen ja pehmeästi katkera IPA, jonka maussa oli ehkä tyyliin nähden vähän liikaa maltaisuutta. Export Stout n:o 3 Breakfast Edition oli minulle mieluisempi olut, pehmeässä kahvisuudessaan ja pirtelömäisessä suklaisuudessaan varsin nautittava tapaus. Mukavasti uusia jyväskyläläisiä panimoita edusti Hangaround & Nobodyn Håller din Tunkken Igen Brown IPA, joka oli pirtsakasti pähkinäinen ja rapsakasti männynpihkainen olunen. 

Brewski & 7th Sun Dunedin Stringduster, ehkä maailman siiderisin olut.

Festarin jokeri oli perjantain vika olueni, Pienin tiskiltä bongattu Dunedin Stringduster, 7th Sunin ja Brewskin kollaboraatio. Aivan täysin täydellisen omenasiiderinen olut. Eka ajatukseni oli, että tämä ei ole olutta, ei vaan voi olla. Mutta oli se. Heikonlaisesti ikivanhaa ja joidenkin panimojen nyt uudelleen henkiin herättelemää grisette-tyyliä (ks. Olutkoiran erinomainen pohdinta) tuntevana en voine kovinkaan paikkansapitävästi luonnehtia tämän tyypillisyyttä tyyliinsä nähden, joten tyydyn sanomaan, että mainion raikas valkoviinitynnyrikypsytetyn (kas kummaa, kun Chardonnay-tynnyrissä kypsytetty tuote sattuu olemaan) oloinen omenasiideri (joka ei siis ollut siideri). Olen maistanut aiemmin montaa olutta, jotka ovat maistuneet viiniltä, mutta näin siiderikästä olusta ei ole kyllä vielä tullut vastaan.

Se tunne, kun istut uimapatjalla olutfestareilla ja on kesä ja ehkä se 5 astetta lämmintä. Suomalaista ironiaa.

Kätsy maksuranneke, valmiiksi portilla / sovelluksella ladattua ranneketta vain näytettiin maksupäätteelle. Nimim. jumitin ranneketta varmaan 10 min aina päätteen edessä odottaen piippausta, joka kertoisi maksun olevan valmis...

Näinkin voi olutkarsinaa koristella :) Tytöt tykkää ja miksei pojatkin.

Vähän liian viskinen, muuten hyvä CoolHeadin Maple Bourbon Barleywine

Olutsatama oli jälleen mainio kokemus ja fiilis roppakaupalla pääkaupunkiseudun oluttapahtumia rennompi. Erityisesti perjantai-illan rauhallisuus oli parasta, kun päälle rynnivän ruuhkan puuttuessa pääsi oikeasti juttelemaan ihmisten kanssa rauhassa ja kuulemaan muutavia meheviä olutjuoruja, jotka tullevat julki aikanaan. :) Jyväskyläläisessä mutkattomassa meiningissä on oma viehätyksensä ja sataman tunnelma upeine auringonlaskuineen tekee kaltaiseeni Espoon vähävetisen alueen asukkiin ison vaikutuksen joka kerta. Ja vesipiste, josta voi ihan vaan laskea raikasta vettä suoraan pulloonsa, on kyllä aika kätevä asia.

Kiitos festareista, nähdään taas ensi vuonna!