Sataman täydeltä olutta: Olutsatama 2018 -raportti

Iso piknikalue järvi- ja auringonlaskunäköalalla. Mitä muuta voisi esteettisiä elämyksiä arvostava oluenmaistelija pyytää?

Ja tietysti ne pastellinväriset pompomit ja pallurat. Pitäähän sellaisia olla.

Psykedeelinen väriyhdistelmä täydentää olutkuvan kuin olutkuvan. Ja kipeyttää silmät.

Edellisestä Olutsatamasta innostuneena varasin liput myös tämän kesän Olutsatamaan. Kesäkuu oli viime kerralla näyttänyt kauneimmat kasvonsa, joten pessimistis-realistisella asenteella saattoi olettaa tämänkesäisen sään osoittautuvan vähintään kertaluokkaa kehnommaksi.

Jyväskylää kohti ajellessa sade iski juuri ennen kaupunkiin saapumista vasten kasvoja. Siksi oli positiivinen yllätys, kun ilma muuttui iltaa kohti aurinkoiseksi ja festarin porteista astuessa tuntui jopa aika mukavan lämpöiseltä. Huom! Bloggarin tylsästä mielestä silpaistu sääintro loppuu tähän, voitte aloittaa lukemisen tästä, jos mielitte siirtyä suoraan itse asiaan, eli olueen ja festarin tarjontaan.

Appelsiiner och citrusfrukter och andra sura saker.

Maistila Raspero ja Kyyttö-jätski (aika kivat yhdessä)

Olutlista (ja pikaisesti matkaan napattu Kyyttö- milk stoutilla maustettu jäätelö) kainalossa astelin kohti ekaa tiskiä, joka oli itselleni varsin ennalta odotettu valinta. Maistila, tuo pohjoisen Suomen herkullisimpia ja toisinaan myös erikoisimpia olusia valmistava panimo, joka vain harvoin uskaltaa ulottaa lonkeronsa keskistä Suomea alemmas, oli koonnut tiskinsä tupaten täyteen kaikenmoista uteliaisuutta herättävää juotavaa. Maistilan kummallisimman oluen kyseenalaisen tittelin lunasti Appelsiiner, täysin karkkimainen, Fazerinan ja Jaffan mieleen tuonut hapanolut. Hyvää toki tämäkin omalla tavallaan, vaan ehkä ei ihan sitä, mitä oluelta odottaisi. Omaan makuuni paremmin osui vadelmainen gose Raspero, jossa klassisen gosemainen suolaisuus yhdistyi pihasta poimittujen vattujen happamaan aromikkuuteen. Jotain ihan maukasta IPA:akin taisi tulla maistettua, vaan nimi ei jäänyt mieleen.

Tankeri oli myös samaista kategoriaa: varmat panimot, jotka tarjoavat joka kemuihin jotakin erinomaista. Siellä vastaan tulivat, hauskan ja yllättävän lämpimän uimapatjan lisäksi mustanpuhuvat uudet tuttavuudet nimeltä Kaksteid Kuud Black IPA ja Vaida Hell Not Funky Porter. Kaksteid Kuud Black IPA oli mitä leppoisimmin lakuinen ja mieleenpainuvan tasapainoinen BIPA sopusuhtaisella katkeruustasolla. Vaida Hell Not (osuva nimi btw), oli syvän tummasuklaakakkuinen ja maamaisen maukas olut, johon happamuus toi hyvin kevyen, lähes aavistuksenomaisen kermamaisen vivahteen.

The Sonni. Mulkero.

Seuraavalla tiskillä soreilla sorkillaan sipsutteli vastaan Sonnisaaren Mulkero, joka oli ihanan kesäkauteen sopimaton ja jotenkin kuitenkin illan koleuteen kieroutuneella tavalla täydellinen talviolut. Passeli määrä lämmittävää mausteisuutta lepäsi miellyttävän paahteisella mallasrungolla. Sellainen tavallaan kevyt ja tavallaan painokas kokonaisuus, if you know what I mean.

Kätevä kuvaussetti valmiina Hangaround & Nobodyn tiskillä

Tuoreemmista panimoista Tuju oli jäänyt jostain tutkimattomasta syystä aikaisemmilla festareilla aina väliin, mutta nyt senkin tiskin tarjonta tuli testattua kahden oluen voimin. Näistä Olutsieppo oli aika basic hedelmäinen, brittiläisen oloinen ja pehmeästi katkera IPA, jonka maussa oli ehkä tyyliin nähden vähän liikaa maltaisuutta. Export Stout n:o 3 Breakfast Edition oli minulle mieluisempi olut, pehmeässä kahvisuudessaan ja pirtelömäisessä suklaisuudessaan varsin nautittava tapaus. Mukavasti uusia jyväskyläläisiä panimoita edusti Hangaround & Nobodyn Håller din Tunkken Igen Brown IPA, joka oli pirtsakasti pähkinäinen ja rapsakasti männynpihkainen olunen. 

Brewski & 7th Sun Dunedin Stringduster, ehkä maailman siiderisin olut.

Festarin jokeri oli perjantain vika olueni, Pienin tiskiltä bongattu Dunedin Stringduster, 7th Sunin ja Brewskin kollaboraatio. Aivan täysin täydellisen omenasiiderinen olut. Eka ajatukseni oli, että tämä ei ole olutta, ei vaan voi olla. Mutta oli se. Heikonlaisesti ikivanhaa ja joidenkin panimojen nyt uudelleen henkiin herättelemää grisette-tyyliä (ks. Olutkoiran erinomainen pohdinta) tuntevana en voine kovinkaan paikkansapitävästi luonnehtia tämän tyypillisyyttä tyyliinsä nähden, joten tyydyn sanomaan, että mainion raikas valkoviinitynnyrikypsytetyn (kas kummaa, kun Chardonnay-tynnyrissä kypsytetty tuote sattuu olemaan) oloinen omenasiideri (joka ei siis ollut siideri). Olen maistanut aiemmin montaa olutta, jotka ovat maistuneet viiniltä, mutta näin siiderikästä olusta ei ole kyllä vielä tullut vastaan.

Se tunne, kun istut uimapatjalla olutfestareilla ja on kesä ja ehkä se 5 astetta lämmintä. Suomalaista ironiaa.

Kätsy maksuranneke, valmiiksi portilla / sovelluksella ladattua ranneketta vain näytettiin maksupäätteelle. Nimim. jumitin ranneketta varmaan 10 min aina päätteen edessä odottaen piippausta, joka kertoisi maksun olevan valmis...

Näinkin voi olutkarsinaa koristella :) Tytöt tykkää ja miksei pojatkin.

Vähän liian viskinen, muuten hyvä CoolHeadin Maple Bourbon Barleywine

Olutsatama oli jälleen mainio kokemus ja fiilis roppakaupalla pääkaupunkiseudun oluttapahtumia rennompi. Erityisesti perjantai-illan rauhallisuus oli parasta, kun päälle rynnivän ruuhkan puuttuessa pääsi oikeasti juttelemaan ihmisten kanssa rauhassa ja kuulemaan muutavia meheviä olutjuoruja, jotka tullevat julki aikanaan. :) Jyväskyläläisessä mutkattomassa meiningissä on oma viehätyksensä ja sataman tunnelma upeine auringonlaskuineen tekee kaltaiseeni Espoon vähävetisen alueen asukkiin ison vaikutuksen joka kerta. Ja vesipiste, josta voi ihan vaan laskea raikasta vettä suoraan pulloonsa, on kyllä aika kätevä asia.

Kiitos festareista, nähdään taas ensi vuonna!