Miten löytää se oikea suklaa oluelle: Omnipollo Selassie ja Bell's Expedition Stout

Tämä postaussarja on tarkoitettu kaikille, joiden mielestä hyvä olut muuttuu erinomaiseksi huolellisesti valitun suklaaparin myötä ja erinomaisesta oluesta voi tulla parhaimmillaan täydellisyyden rajoja hipova juuri sen oikean kaakaoisessa syleilyssä. Sarja sai inspiraationsa, kun huomasin, että kaikkein kitkerin ja yönmustin 90-prossainen suklaa ei välttämättä ole ollenkaan paras valinta katkeralle ja kuivalle imperial stoutille, vaan kohtaaminen voikin olla täynnä kylmiä tunteita periaatteessa samankaltaisten, mutta silti toisiaan hylkivien makujen piikitellessä toinen toistaan.

Suklaan ja oluen maailmassa myös vastakohdat voivat täydentää toisiaan ja siksi esimerkiksi makean oluen ja kuivan kaakaoisen suklaan kohtaaminen voi osoittautua hyvinkin hedelmälliseksi ja miellyttäväksi. 

Ensimmäiseen osaan olen valinnut kaksi aromikkaan voimakasta, mutta hyvin erilaista imperial stoutia.

Omnipollo Selassie

Makean suklaapirtelöinen ja mokkakahvinen Selassie edustaa Omnipollon karkkimaista tyyliä, joka jakaa mitä tehokkaimmin olutkansan mielipiteet. Voisi kuvitella, että tämän oluen kera sopisi napsia suun täydeltä kaikensorttista makeaa ja imelää, vaniljaa ja vaahtokarkkeja. Vaan ei suinkaan (toki joku äärimmäisen makeannälkäinen voi niin tehdäkin, mutta itse skippaan suosiolla sokeriöverien fiilistä karttaakseni). 

Suositukseni on simppeli ja intensiivisen kaakaoinen Marabou Premium 86 %. Tumman ja maultaan kevyesti tuhkaisen suklaan kanssa Selassie sulautuu yhteen ja kokonaisuus on suorastaan mehevä, pientä suklaajäätelönomaista vaniljaista taustasävyä unohtamatta. Tasapaino syntyy, kun oluen makeus kohtaa suklaan syvän kaakaopapuisen maun.

Bell's Expedition Stout

Bell's Expedition Stout asettuu vähemmän makeaan päähän imperial stoutien laajaa spektriä. Voltikkaana ja tymäkkänä Expedition ei ole ihan omimmillaan vaikkapa Fazerin sinisen kanssa, vaan vaatii selvästi kaakaoisempaa kumppania pienellä twistillä. Katkeran kahvinpuruisen, hieman pähkinäsuklaisen, paahdetun maltaisen ja lakritsisen 78 IBU:n oluen suklaaparitus ei ole mikään helpoin nakki. 

Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että Expeditionia täydentää parhaiten samaan aikaan särmiä silottava ja tuhdin, jopa tuhkaisen täyteläinen tumma pähkinäsuklaa, tai pähkinäinen tummasuklaakonvehti (esim. Neuhausin ihanassa Dark-konvehtilajitelmassa (kuva yllä) on passeleita vaihtoehtoja tähän tarkoitukseen). Pähkinälle ominainen rasvaisuus saa tukea oluen öljyisyydestä, jolloin kokonaisuudesta muodostuu harmonisella tavalla tuhti ja humalan katkeruus pehmenee.

Toivottavasti olut- ja suklaavinkit maittoivat. Ainakin allekirjoittaneen suklaavarastoon ilmaantui tätä kirjoitellessa konvehdin jos toisenkin mentävä aukko. Seuraavalla kerralla jatketaan tummien oluiden maailmassa, kun areenalle astuu kaksi kahvista ja kaakaoista olusta etsimään sitä oikeaa suklaataan. Stay tuned!

 

PS. Tämä ei (harmi kyllä) ole maksettu postaus ja tuotesuositukset ovat siis ihan omiani. Valitettavasti yksikään suklaanvalmistaja ei ainakaan tietääkseni tapaa muistaa kaakaoisia makuelämyksiä kaihoavia kaljakirjoittelijoita yllätyspaketeilla. Tosin varsin mielelläni vastaanottaisin mainitsemistani suklaista näytteitä ihan niin monta kipaletta kuin kerrostalokämppään vaan pinoamalla mahtuu, vink vink Neuhaus ja Marabou :D