Raportti Bier-Bierin siideriviikkojen siiderimaistelusta

Bier-Bierin saison-maistelu oli sen verran avartava kokemus, että saatuani kutsun samaisen olutravintolan siideriviikkoihin liittyvään siiderimaisteluun en epäröinyt hetkeäkään, osallistuisinko vai enkö. Viime viikon torstaina siis marssin siiderien pariin heti töiden jälkeen.  Odotin maistelua innolla siiderientuntemukseni surkeudesta huolimatta, tai oikeastaan jopa siitä johtuen. Siiderien kategoria jakaantui vielä ennen maistelua mielessäni lähinnä omena- ja päärynäsiidereihin sekä kuiviin (yleensä laadukkaampiin) ja makeisiin (yleensä heikkolaatuisempiin ja esanssisempiin) tuotteisiin. Olin myös juonut englantilaisia ja ranskalaisia siidereitä ja todennut varsinaisella asiantuntijan otteella, että niissä on eroja. Vielä kun osaisi sanoa, että millaisia.

Voin siis rehellisesti myöntää, että ovesta sisään astuessani minulla ei ollut käytännössä hajuakaan, millaisia makuelämyksiä olisi edessä. Ennakko-oletusten puute teki mielestäni maistelusta entistä kiinnostavamman, sillä nyt oli mahdollista kokea jotain uutta ja laajentaa reviiriään.

Maistelulistalla oli peräti 20 (+1 jokeri) erilaista siideriä Italiasta, Ranskasta, Englannista ja Espanjasta. Maistelu aloitettiin ranskalaisilla siidereillä, joita oli listalla eniten. Maistelun vetäjä Anikó osasi kertoa ranskalaisten siiderien maistuvan usein navetalle tai tallille, kun taas brittisiiderien mausta erottuu usein enimmäkseen ylikypsää omenaa. Espanjalaiset siidereille on ominaista etikkaisuus. Näitä tietoja ajatuksia jäsentävänä kompassina käyttäen lähdimme maistelemaan siidereitä. Itse rustasin lyhyet muistiinpanot jokaisesta, mutta siideripaljouden edessä kirjoitukset jäivät aika lyhyiksi. Tässä kuitenkin omat miniarvioni, joiden yhteenlaskettu pituus on vähän vähemmän mini.

Kernén siideri ja pullo

Omenasiideri Kerné B Cidre Fruite oli makean omenamehuinen, omenapiirakkainen, keskihapokas ja limonadimainen. Ruokasuosituksia tälle siiderille heitellessä esiin nousivat eritoten omenapiirakka ja karamellisoitu punasipuli (ymmärrettävistä syistä erikseen tarjoiltuina).

Cidre Huet Pommeau ja pullo

Omenasiideri Cidre Huet Pommeau oli voimakkaasti, jopa soodamaisesti hiilihapokas, maalaistyylisen makuinen ja tanniininen. Tanniinisuus jätti suuhun kalvomaisen pinnan.

Päärynäsiideri Cidre Huet Poire Doux oli kinuskikakkumainen, makeahko, päärynäliköörimäinen, vihreän päärynän makuinen ja hieman kirpeä. Persoonallinen ja melko voimakas päärynäsiideri.

Eric Bordelet Brut Tendre ja pullo

Eric Bordelet Brut Tendre oli hiukan navettamaisen ja melko mausteisen makuinen, kuiva ja suuta kuivattava omenasiideri.

Eric Bordelet Tendre ja pullo

Eric Bordelet’n Tendre oli selvästi Brut Tendrea makeampi, mutta muuten samantyyppinen, maalaistyylinen siideri. Omenainen makeus korostui tässä enemmän, kun Brut Tendressa navettaiset aromit erottuivat päällimmäisinä.

La Ferme d’Hotte Cidre de Prestige Saveur de Pommier Biologique oli maistelun pisimmällä nimellä varustettu siideri, jonka nimi ja maku henkivät juhlavuutta. Samppanjaa muistuttava, hapokas ja kuiva siideri maistui ylikypsille omenoille, vaniljalle, maalaismaisemalle ja vihreän omenan kuorelle.

Eric Bordelet Brut ja pullo

Eric Bordelet Brut oli Bordelet’n totaalikuiva tuote, joka vei kuivan siiderin käsitteen äärirajoilleen. Siideri oli niin kuiva, ettei sen maussa ollut enää oikeastaan muuta jäljellä kuin kuivaa happamuutta. Edes omena ei erottunut juuri lainkaan. Varsinkin siiderin loppumaku oli suorastaan ärhäkän kuiva.

Bordelet Sydre Argelette ja pullo

Eric Bordelet Sydre Argelette ihastutti minua jo tuoksullaan, jossa omenapiirakkaisuus sekoittui vaniljaan, vaaleisiin rypäleisiin ja kermatoffeeseen. Miellyttävän siiderin tuoksussa oli myös pientä päärynämäisyyttä, vaikkei kyseessä ollutkaan päärynäsiideri. Siiderin tuoksuun verrattuna happamahkossa maussa oli vihreää omenaa, omenankuorta ja hitunen jogurttia. Argelette jakoi maistelussa mielipiteitä, mutta minä tykkäsin.

Bordelet Poire Authentique ja pullo

Eric Bordelet’lta oli maistelussa kaksi päärynäsiideriä, joista Poire Authentique oli vuorossa ensimmäisenä. Poire Authentique oli nimensä mukaisesti vahvasti päärynäinen siideri. Päärynämarmeladi tai päärynälikööri tuli ensimmäisenä mieleen tästä intensiivisestä ja suorastaan kulmikkaasta, ylikypsään päärynään hienostuneella, mutta suoraviivaisella tavalla vivahtavasta siideristä. 

Cidre Dupont ja pullo

Cidre Dupont pisti silmään tässä joukossa navetta- ja tallimaisena sekä nahkaisena siiderinä. Dupont’n maussa oli jotain vanhahtavaa ja maamaista. Perinteinen ranskalainen maalaissiideri tuntui Bordelet’n kärkevän päärynäsiiderin jälkeen jotenkin kotoisan nukkavierulta ja pehmeältä.

Bordelet Granit ja pullo

Bordelet’n Granit oli Bordelet’n päärynäsiidereistä toinen. Granitia makustellessa huomasi, kuinka selvästi samankin siiderintuottajan siiderit voivat erota toisistaan. Vaniljasorbettia ja kirpakkaa vihreää omenaa huokuvaa alkuaromia seurasi pian tamminen ja kastanjainen, syvä jälkimaku. Siiderin hiilihapot olivat vahvat lähes terävyyteen asti. Kiinnostavasti kerroksellinen siideri, joka oli mukana olleista päärynäsiidereistä mielestäni maultaan monipuolisin ja vähiten päärynäinen.

Ratafia ja pullo

La Ferme d’Hotte Ratafia oli mukana olleista siidereistä vahvin ja muistutti lähinnä laimennettua calvadosta. Siideri sai maisteluporukan parissa suopeita arvioita, mutta ei ehkä kuitenkaan ollut ihan omaan makuuni. Toisaalta minulla on melkoisen ambivalentti suhde konjakkiin, joten sikäli ymmärrettävää, että tämä hyvinkin paljon konjakkia muistuttava siideri ei ollut ihan minun juttuni.

Cuvee Ruz ja pullo

Cidre Melenigin siiderisekoitus Cuvee Ruz oli roséviiniin vivahtava, keskihiilihapokas, punamarjainen, omenankuorinen ja sitruksinen sekä hitusen hiivainen siideri, josta tykkäsin todella paljon. Kaunis ja hyvänmakuinen siideri sai minulta plussaa myös yhdestä maistelun tyylikkäimmästä pullosta.

Cidre Breton ja pullo

Guillet Frères’n Cidre Breton maistui ja tuoksui paljolti paloöljyltä ja hiukan savulta. Yleisvaikutelma oli tunkkainen, suppea ja tyhjä. Mietin, oliko tämä siideri ihan kunnossa ja oliko sen todella tarkoitus maistua tältä. Cidre Bretonin sanottiin olevan kaupallinen siideri, minkä kyllä huomasi vertailussa muihin maistelun siidereihin.

Zapiain ja pullo

Laajan ranskalaisten siiderien kattauksen jälkeen siirryttiin Espanjan puolelle. Espanjalaisista siidereistä mukana oli lopulta vain Zaplain Cidra Natural. Maan vaihdoksen huomasi heti, sillä espanjalainen siideri erosi etikkaisuudessaan ja maitohappoisuudessaan ranskalaisista kuin yö ja päivä toisistaan. Jännää makua höysti pieni pippurinen aromi. Jollain kieroutuneella tavalla pidin tästä siideristä. Etikkainen happamuus oli lähes ylitseampuvaa, mutta kuitenkin miellyttävää ja raikastakin. Tällainen siideri voisi toimia hyvin hellepäivänä salaatin kanssa, juustotarjottimen seurana tai sopivasti juustoisen ruoan kanssa. Erikoinen, mutta ehdottomasti hauska kokemus.

Mela Rossa ja pullo

Italialainen Mela Rossa oli maistelussa ainoa maansa edustaja. Yrttinen ja miedohkon omenainen siideri oli kevyesti hiilihapokas. Helposti juotava, kiva tuote, joka ei herättänyt hirveästi tunteita suuntaan eikä toiseen.

Thirsty Cross Traditional ja pullo

Skotlantilaiselta Thirsty Crossilta maisteluun tuli kaksi kaupallisemman tyylin tuotetta: Traditional ja Fresh Ginger. Näistä Traditional oli parempi, hiukan pullamainen, hunajainen ja kardemummainen mukava ja makeahko siideri. Fresh Gingerin inkiväärin maku tuntui päälle liimatulta ja siideri kokonaisuudessaan yksiulotteiselta.

Henney's Englands Pride ja pullo

Henney's Vintage Still ja pullo

Viimeiset maistelun siidereistä olivat Henney’sin Englands Pride ja Vintage Still. Englands Pride oli brittisiiderin prototyyppi, kuivan ja pyöreän omenainen, hillitysti hiilihapokas tuote.  Tasaisen varma siideri sopisi todennäköisesti melkein kenen tahansa makuun. Vintage Still oli kiinnostavampi, mehukkaan ja kypsän omenainen, suutuntumaltaan täydellisen pehmeä ja soljuva siideri. Herkulliseen siideriin oli jätetty sopivasti makeutta ja täyteläisyyttä, joiden ansiosta runsas omenaisuus pääsi oikeuksiinsa. Miellyttävä kokonaisuus.

Txalaparta ja pullo

Sokerina tai jokerina pohjalla oli eriskummallinen Txalaparta, joka maistui imelälle savupekonille. Periaatteessa laadukkaan oloinen tuote sopinee sianlihan ystävälle, mutta minulle tämä oli lähinnä järkytys.

Maistelun tuotteet yhteiskuvassa

Siiderimaistelun parhaimmistoa olivat omasta mielestäni Eric Bordelet Sydre Argelette, Cidre Melenig Cuvee Ruz ja Henney’s Pride Vintage Still. Herkullisiin kokemuksiin lukeutuivat myös Zaplain Cidra Natural, Bordelet Granit ja La Ferme d’Hotte Cidre de Prestige Saveur de Pommier Biologique. Siiderimaistelussa keskusteltiin päärynä- ja omenasiidereiden eroista ja pohdittiin, ovatko päärynäsiiderit luonnostaan omenasiidereitä yksiulotteisempia. Itse en kuitenkaan pidä päärynäsiidereitä yksiulotteisina, sillä maistelun parhaiten omaan makuuni sopivista siidereistä osa oli myös päärynäsiidereitä. Pikemminkin kyse on makeuden ja happamuuden välisistä suhteista. Päärynäsiiderit tuntuvat oman kokemukseni perusteella olevan keskimäärin omenasiidereitä makeampia ja terävämpiä.

Jälleen tahdon kiittää Bier-Bieriä ja Anikóa erinomaisesta maistelusta! Hieman erikoisempiin aiheisiin pureutuvat maistelut ovat mielestäni niitä parhaita. Toivottavasti myös tällaisia underground-tyylien maisteluja saadaan siis lisää, silläkin uhalla, että kaikkein hipstereimmät hipsterit eivät aina vaivaudu paikalle ilman IPA-tarjoilua.

Lisätietoja:

Bier-Bierin siiderimaistelu Facebookissa:

https://www.facebook.com/events/1017918041575714/