Helsingin Suuret Oluet, Pienet Panimot-tapahtuma alkaa
vihdoin keskiviikkona, siis aivan, jo huomenna. Tapahtuma on nyt venynyt jo
neljäpäiväiseksi ja kestää keskiviikosta lauantaihin. Tänä kesänä SOPPailu on
jäänyt vielä kokonaan kokematta, joten Helsingin SOPP-viikkoa on odottanut kuin
kuuta nousevaa. Yhtenä tehokkaana SOPP-kuumeen nostattajana on myös aiempaa
monipuolisempi ja laajempi tarjonta. Tällä kertaa mukaan tulee suomalaisten
panimojen ohella yksi virolainen ja jokunen ruotsalainen panimo. Joukossa on
myös minulle uusia panimoja, kuten Mathildedal ja Sahtipaja.
Nyt on aika jälleen pohdiskella, mitä sitä haluaisi maistaa
ja laatia se kriittisen ja valikoivan olutfriikin perustyökalu, eli maistelulista.
Listan luomisessa korvaamaton työväline on tapahtuman verkkosivuilta bongaamani
lista, johon on merkitty kaikki tarjolla olevat tuotteet. Päädyin perinteiseen
tapaan yhdistämään toisiinsa maisteltavien ruksimisen ja vinkkien jaon blogissa.
Listalleni on tavanomaiseen tyyliin otettu mukaan lähinnä oluita, joita en ole
aiemmin maistanut. Ihan kaikilta panimoilta ei ole päätynyt listalleni yhtään
tuotetta, sillä joidenkin kaikki tuotteet ovat minulle entuudestaan tuttuja ja
joidenkin listaa ei ole julkaistu ennakkoon. Joidenkin panimojen listalta taas
ei osunut silmään tältä istumalta erityisen jänniä oluita ja näiden panimojen
suhteen teen maistelupäätöksiä vasta paikan päällä. Suurimmalta osalta panimoja
nappasin kuitenkin mukaan vähintään yhden olutvinkin.
Bryggeri Helsinki tuo tapahtumaan kakkosversion 7,8-prosenttisesta
Supernovastaan. Ykkösversio jätti harmillisen epätasapainoisen vaikutelman,
vaikka oluessa tuntui olevan periaatteessa roppakaupalla potentiaalia. Supernova
Kakkosessa on haettu sitruksista yleisvaikutelmaa sekä humaloinnin että
mausteena käytetyn sitruunankuoren avulla. Periaatteessa olen sitruksisen IPAn
ja DIPAn ystävä, joten päivitetty Supernova voisi olla minun juttuni.
Jännityksellä odotan, onko sitruksesta tämän IPAn pelastajaksi.
Plevnalta haluaisin maistaa 5-prosenttista Mosaic Weizenia.
Olut on kesäkauden uutuus Plevnan Weizen-sarjassa, jossa panimo tuo markkinoille
erilaisin humalalajikkein humaloituja vehnäoluita. Aikaisemmat Weizenit ovat
olleet mielestäni poikkeuksellisen maukkaita, joten Mosaic-version toivoisi
jatkavan samaa hyvin valittua rataa. Mosaic on kivasti trooppinen ja aika
monipuolinen humala, josta tuntuu tulleen tämän olutvuoden muoti-ilmiö. Vehnäoluesta
se tehnee sopivasti särmikkään, muttei kuitenkaan kulmikkaan.
Rekolan panimon ja Hiiden Kaksi Kotia-sarjalaisia tulee
mukaan Helsingin SOPPiin peräti kaksin kappalein. Ensimmäinen näistä on ruusunmarjainen,
6,3-prosenttinen belgi-ale Ruusuhippi. Hapan ja mehevä ruusunmarja solahtanee
aika kivasti happamaan belgipohjaan. Harmoniselta, herkältä ja houkuttelevalta
vaikuttava olut on paras nauttia avoimessa ja puhtaassa mielentilassa, eli mahdollisimman
pian festareille saapumisen jälkeen. Näin se pääsee oikeuksiinsa parhaiten. Toinen
Kahden kodin olut on 5-volttinen Kaksi Kotia Granaattiomena. Muotihedelmäksi
noussut granaattiomena on herkullinen, makeahko hedelmä, joka saattaa tehdä
oluesta joko erittäin maukkaan tai vähän liiankin imelän. Nähtäväksi jää, kumpi
vaihtoehto tässä tapauksessa toteutuu.
Mathildedalin panimon oluet ovat vielä minulta kokeilematta. IPA on
yleensä se uuden panimon linjasta eniten kertova tuote, joten ajattelin
aloittaa tutustumisen Mathildedaliin 6,9-volttisesta Teijosta. Yleensä uusien
panimojen ensi-IPAt ovat noudattaneet hillittyä kaavaa ja pakanneet vain
pikkuisen katkeruutta populääriin makuun tehtyyn olutpakettiin. Tähän mennessä tietääkseni
vain Maku Brewing ja Radbrew ovat poikenneet linjasta luomalla hyvin katkerat
ensi-IPAt. Mikä on Mathildedalin linja, se selviää vasta SOPPIssa.
Saimaan Brewer’s Special-sarjan 4,7-prosenttinen Joker Hop
Ale on panimon tuorein Brewer’s Special-sarjalainen. Joker Hopista kiinnostavan
tekee oluen vaihtuva humalointi. Kyse on yllätyspaketista, joka on joka erässä
erilainen. Idea muistuttaa etäisesti oluiden sokkomaistelua ja siksi se on
mukavaa vaihtelua.
Pyynikin 6,8-prosenttinen Papan Vanillastout nousi listalle
herkulliselta kalskahtavan nimensä vuoksi. Stoutin saamat arviot ovat vielä
vähäisiä ja hyvin ristiriitaisia. Kahvin ja vaniljan yhdistelmä on
onnistuessaan huippu, joten tätä täytyy kokeilla. 6-prosenttisen Jaskankaljan
otin kokeilulistalle, sillä bloggaajakollegan rukiinen ja kaurainen pale ale kuulostaa
hyvältä. Tällainen olut toimii sessio-oluena sillä festarien hetkellä, kun ei
oikein tiedä mitä tekisi mieli. Perus-pale alen äärellä seuraavan oluen
pohdinta sujuu rattoisasti.
Teerenpeliltä uutuutena SOPPiin saapuu 6,9-prosenttinen
Kampin Olutneuvoksen Saison. Saisoneita on tämän kevät-kesäkauden aikana
ilmaantunut kuin sieniä sateella ja Teerenpelin saison on osa trendiä. Kansanpanimon
ja erikoisemman linjan välillä luisteleva Teerenpeli ei ole aina oluissaan
onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Onnistaisiko saison-saralla
paremmin?
Stadin 6-prosenttinen Gasometer Baltic Porter löysi tiensä
kokeilulistalle, sillä Stadin porterit ovat melkein aina osuneet makuhermooni
oikein kivasti. Tämä makeaksi ja suklaiseksi kuvailtu olut tuskin tekee
poikkeusta. Oluen voisi olettaa asettuvan porterien kategorian makeampaan,
marjaisempaan ja lakritsisempaan päähän.
Donut Islandilta valitsin maistelulistalle tymäkän
9-volttisen Lemonheadsin. Sitruksinen humalointi vahvalla mallaspohjalla ja
prosentteja uhmakkaat 9. Kokeilunhaluisella syteen tai saveen meiningillä siis
mennään, kuten usein Donut Islandilla muutenkin. Testilistalle Lemonheads
nousee jännyyspisteiden ja sitruksisuuslupausten avulla.
Hopping Brewsters Pale Ryeder Aotearoa hyppäsi listalle
uusi-seelantilaisen humalointinsa ja rukiisuutensa ansiosta. Ruis ja humalat
tekevät oluesta persoonallisen, karua suomalaisuutta ja trooppisia elementtejä
kombinoivan kokonaisuuden. En ole vielä kovin montaa panimon olutta maistanut,
joten listalla on monia muitakin kiinnostavia, minulle uusia tuotteita.
Radbrewltä valitsin 5,9-prosenttisen kauralla ja laktoosilla
höystetyn Alone in the Darkin. IPA-painotteisella linjalla aloittaneen panimon Milk-Oatmeal
Stout auttaa saamaan kokonaiskuvaa Radbrew’n linjasta. Mieto stout ei ole
helpoin tyylilaji, sillä voltteja pudotettaessa stoutiin on haastavampaa saada tyylilajiin
kuuluvaa täyteläisyyttä. Nuorelle panimolle tähän suuntaan lähteminen on pieni
riskinotto, toivottavasti se myös kannattaa.
Iso-Kallan 5,7-volttinen Jahti päätyi maistelulistalle, koska
rukiisuus ja havuisuus kiehtovat mieltäni. Jahti on tuiki tuntematon tuote,
josta ei osaa ennakkoon arvailla kovin paljoa. Humaloinnin osalta ollaan aika
perinteisillä jenkkilinjoilla, joten havujen lisäksi sitruksisuutta lienee
odotettavissa. SOPPIn olutlistan kuvailun perusteella oletan, että Jahti on
tyyliltään ruis-ale.
Suomenlinnalta maistelisin mielelläni 6-prosenttista IVAa,
eli Imperial Vit Alea. Suurin syy oluen päätymiseen listalle on sen
uusi-seelantilainen humalointi. Osasyynä orastavaan kiinnostukseeni on myös
oluen erikoinen tyyli. Tällaista olutta on vaikea kuvitella, se pitää siis
maistaa.
Maku Brewingin tiskiltä ensisijainen valintani on 6,1-prosenttinen
Black IPA. Black IPA on tyylinä moniulotteinen, sillä tyylissä yhdistyvät
parhaimmillaan IPAn, porterin ja stoutin hienoimmat puolet. Tyylin oluet
jakautuvat karkeasti ottaen kahteen kategoriaan: vahvasti aromihumaloituihin ja
katkeriin IPA-voittoisiin Black India Pale Aleihin ja tukevarunkoisempiin,
vähemmän katkeriin ja paahteisen intensiivisiin stout/porter-voittoisiin Black
India Pale Aleihin. Makun ollessa kyseessä veikkaan, että tämä olut edustaa
sitä IPAhtavampaa tyyppiä. Lakritsinen, sitruksinen ja rapsakka, siinä
tiivistettynä ennakko-odotukseni Maku Black IPAsta.
Taakon 5,8-prosenttinen Pihtla Viljapuna kiinnostaa melko harvoin
saatavilla olevan tyylinsä vuoksi. Kyseessä on Irish Red Ale. Viljapunaa on
kuvailtu maltaiseksi ja sitruksiseksi. Taako-panimon kaksi sahtia ovat myös
varmaankin maistelun arvoisia. Varsinkin tumma sahti kuulostaa maukkaalta.
Erinäisten diplomi-insinöörien ja teekkarien seurassa
pitkään pyörittyäni olen tullut siihen tulokseen, että oluen ja insinöörin eri
lajimuodot esiintyvät varsin taajaan yhdessä. Ruosniemellä on mitä ilmeisimmin
huomattu sama asia, sillä panimon valikoimasta löytyy Insinööri IPA-niminen
keitos. AMK-Insinööriin viittaava Insinööri IPA on nyt saanut isoveljen. Diplomi-insinööri
DIPAssa tekniikan alan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut insinöörien
alalaji yhdistyy pettämättömällä logiikalla astetta ylempään IPA-alalajiin, eli
Double IPAan. Todennäköisesti maistelen Diplomi-insinööri DIPAn tuntemieni diplomi-insinöörien
seurassa autenttisen kokemuksen varmistamiseksi. Itse kun olen vain
epämääräinen viestintä-yhteiskuntatieteilijäsekoitelma, eikä minulla runsaasta
insinööriseurassa viettämästäni ajasta huolimatta ole omakohtaista
kosketuspintaa insinöörinä olemisen syvimpään olemukseen.
Toinen mielenkiintoa herättävä Ruosniemen (ja Hiiden) tuote
on 9,5-prosenttinen Konttorirutto Barley Wine. Tämä tuote on aiemminkin ollut
mukana olutfestareilla, mutten ole vielä tutkimattomista syistä sitä päätynyt
maistamaan. Konttoriruton tyylilajina on luonteikas Barley Wine. BW on
mielestäni yksi olutmaailman monivivahteisimmista ja yllätyksellisimmistä
tyyleistä ja siksi tahtoisin tietää, millaisen tulkinnan tyylistä Ruosniemi on
saanut aikaan.
Malmgårdilta minulla on maistamatta 5,5-prosenttinen Proto #8,
joka on Proto-sarjan toistaiseksi tuorein tuote. Aiemmat Protot ovat olleet
mukavia ja suhteellisen simppeleitä juomia. Wheat Ale Proto #8 lienee myös
sopivan yksinkertainen ja siksi se tulee varmaankin jossain vaiheessa festaria
toimimaan välioluena kahden erikoisemman tapauksen väliajalla.
Ruotsalaisia panimoita on saatu mukaan SOPPiin ihan kivan
kokoinen poppoo. Aloitan Närkestä, kuten tulen lähes varmasti SOPPin
ruotsalaistiskille päästyänikin tekemään. Närken kiinnostavimmat oluet ovat
omasta mielestäni Barley Wine ja Örebro Bitter. Molemmat päätyivät listalle
tyyliensä takia, tämän lisäksi Örebro Bitterin varsin korkeat Ratebeer-pisteet
vaikuttivat osaltaan valintaan. Närkeltä tosin melkein mikä tahansa tuote
lienee maistamisen arvoinen.
Sahtipaja tuo SOPPiin aikamoisen kattauksen jännyyksiä.
Panimon simat saavat hämmennyksiin erikoisilla mausteillaan, vaan onpa mukana
myös vinkeästi maustettu vehnäolutkin. Näistä on vaikea valita vain yhtä, joten
valitsen näppituntumalla tai pitkää tikkua vetämällä sopivan kokeiltavan paikan
päällä.
Nynäshamnsin kaksi kiinnostavinta ovat 4,5-prosenttinen Bedarö
Bitter ja 9,1-prosenttinen Valsviken Imperial Porter. Bitterin otin listalle
löytääkseni uuden ESB-suosikin. Hyvää ESBtä on yllättävän vaikea löytää, siksi
sekä Närken että Nynäshamnsin ESB kannattaa ottaa maisteluun. Kenties näillä
kahdella voisi kokeilla ESB-vertailuakin. Valsviken Imperial Porter on
kypsytetty talviporter, eli mielestäni mitä parhain keskikesän juoma. Olutvuodenaikoja
orjallisesti noudattavat voivat suosiolla skipata tämän herkun, mutta itse olen
suunnitellut ottavani seitsemän maltaan Imperial Porterin mielelläni porukkamaistelun
keskiöön sopivan seesteisellä hetkellä.
Modernistilta haluaisin testata 4,7-prosenttisen Szechuan Pepper Witin. Oluessa
ei nimestään huolimatta ole käytetty pippuria tai paprikaa, vaan sitruskasvityyppisen
sichuaninpippuripuun marjoja. Säväyttävän tunteen suuhun aiheuttavia Sichuaninpippureita
on kuvailtu muun muassa sähköisiksi sitruunapuun marjoiksi tai kukkapippureiksi.
Witissä sichuaninpippureita on todennäköisesti käytetty lisäämään mukaan
mausteista ja sitruksista makua sekä pientä potkua.
Nils Oscarin kaksi kiinnostavinta olutta ovat Kalasöl ja Hop
Yard IPA. 5,2-prosenttinen Kalasöl on Oktoberfest-tyylinen perinteinen ja runsaan maltainen lager-olut.
Oluen makua on kuvailtu pähkinäiseksi, leipäiseksi ja karamelliseksi. Arvioiden
perusteella Kalasöl on keskimääräistä Oktoberfest-olutta tuhdimpi ja
moniulotteisempi tapaus ja siksi nostin sen listalleni. Hop Yard IPA on Nils
Oscarin maukkaaksi kuvailtu 7,3-prosenttinen IPA. Uskoisin tämän olevan hyvä
perus-IPA, jolle on varmasti SOPPIssa paikkansa.
Kaksi olutta SOPPiin tuova Jädraås on minulle panimona
entuudestaan tuntematon. Valitsin panimon tuotteista melko lailla sokkona Jädräöl
Sällskapsölin. Sällskapsöl on 6,8-prosenttinen Amber Ale. Amber Ale on tyylinä kiinnostava
ja hiukan harvinaisempi. Toimiva Amber Ale voi olla todellä
erinomainen. Tämän siis voisi ottaa kuriositeettina kokeiluun.
Siinäpä oma subjektiivinen ja suhteellisen spontaanisti
kyhätty listani Helsingin SOPPia varten. Mielelläni otan vastaan
maisteluvinkkejä myös teiltä.
Lisätietoja:
Suuret Oluet, Pienet Panimot-tapahtuman nettisivu:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti