Helsingin SOPP on nyt koluttu. Olin paikalla perjantaina
pidemmän kaavan mukaan noin kello kolmesta kello kymmeneen ja lauantaina
pikaisemmalla visiitillä kahdesta puoli kuuteen. Jälkikäteen ajateltuna
SOPPissa pyöriskelyä tuli juuri sopivasti, eikä porteista ulos kävellessä
mieleen juolahtanut mainittavaa "voi hitsi, sekin jäi nyt sitten maistamatta"-fiilistä.
Molempina päivinä eteen tuli muutamia oikein hyviä oluita, vaikka ihan kaikkein
terävimpään huippuun kuuluviin oluisiin en tapahtumassa törmännytkään.
Kiinnostavia uutuuksia oli mukana paljon, osa niistä vastasi odotuksiini ja osa
ei.
Siirtykäämme sitten mielenkiintoisimpaan osuuteen, eli
siihen, mitä tapahtumasta jäi käteen (auringon polttamien käsivarsien lisäksi).
On siis aika listata Helsingin SOPPin parhaat oluet; kovin kärki plus jännin
uutuus. Oluet ovat numeroinnista huolimatta paremmuuteensa nähden täysin satunnaisessa
järjestyksessä. Totta puhuen tuskin osaisin edes laittaa näitä hyvin eri
tyyppisiä tuotteita paremmuusjärjestykseen.
 |
| Maku Black IPA ja Maalais-Tamminen |
1. Maku Black IPA. Maku Brewing hallitsee oluthommat
horjumattomalla otteella. Black IPA oli todella varmalla kädellä luotu, täysin
tasapainoinen olut, jossa sekä katkeruus että täyteläisyys ja sekä sitruksisuus
että kahvinen paahteisuus yhdistyivät toimivaksi paketiksi. Juotava, kiva,
maukas Black IPA. Suomessa ei ole nähty aiemmin kovin monia tämän tasoisia
Black India Pale Aleja ja siksi tälle oluelle on varmasti paikkansa.
 |
| Plevna Mosaic Weizen |
2. Plevna Mosaic Weizen. Mosaic Weizenin tuoksu ja maku
olivat täynnä trooppisen sademetsän hedelmiä. Persikka, mango ja sitrukset
hallitsivat raikasta kokonaisuutta. Katkeruuden vaikutus säesti osuvasti
kokonaisuutta.
 |
| Pyynikki Papan Vanillastout |
3. Pyynikki Papan Vanillastout. Papan Vanillastout oli
ihanan herkullinen yhdistelmä vaniljan, pekaanipähkinätortun, tumman suklaan ja
tummapaahtoisen kahvin sävyjä. Vanillastout ei ehkä sovi makeaa kaikkein
kovimmin karttaville melko korkean makeuskertoimensa vuoksi. Olut ei kuitenkaan
ole imelä, vaan makeus on aidon tuntuista ja maku syvä sekä suutuntuma
täyteläisen pehmeä.
 |
| Iso-Kallan Jahti |
4. Iso-Kallan Jahti Amber Ale. Jahti pääsi yllättämään puun
takaa. Rukiin, paahdetun maltaan, toffeen ja punaisten marjojen makuinen olut olisi
täydellinen syysillan juoma. Sopi se tosin keskikesän iltaankin aika kivasti.
Hauska, helposti juotava ja iisi nautiskeltava.
 |
| Modernist Svartkropp vaihteeksi miehisen käsimallin kädessä :) |
5. Modernist Svartkropp Imperial Stout oli jenkkityylisen
runsaan tummasuklaacookien, kauran, mustaherukan ja salmiakin makuinen olut,
jonka jälkimaussa oli voimakasta paahteisuutta, espressoa ja kevyttä
tuhkaisuutta. Tukevarunkoinen tuote kannattaa nauttia rauhallisen tunnelman
vallitessa. SOPPin meluisessa miljöössä Svartkropp ei ehkä ollut ihan
parhaimmillaan, joten olut täytyy ottaa uusintamaisteluun tilaisuuden tullen.
6. Plevna Barley Wine ja Malmgårdin Barley Wine. Kaksi
erilaista, mutta silti samanlaista olutta, joita molempia olen aiemminkin
maistanut. Plevnan BW oli kypsän ja tynnyrisen aromikas, marjainen, luumuinen,
lakritsinen, viinimäinen ja tumman maltainen olut. Malmgårdin BWssä huomasi
kypsytyksen puutteen tuomat edut ja puutteet; maun syvyys ei ollut Plevnan
Barley Winen tasolla, mutta humaloinnin rapsakkuus ja sitruksisuus antoi
oluelle jenkkityylistä, särmikkäämpää luonnetta. Malmgårdin BWn perusmaun
elementit olivat paljolti samankaltaiset kuin Plevnan BWssa; luumua ja
lakritsaa oli reippaasti. Aprikoosi nousi tosin enemmän esiin Malmgårdin BWssa.
Molempien oluiden runko oli asiaankuuluvan tukeva, joskin Plevnan Barley Winen
runko tuntui vielä astetta paksummalle.
 |
| Radbrew Alone in the Dark |
7. Radbrew
Alone in the Dark Milk Oatmeal Stout. Uusi panimo päätyi tuomaan SOPPiin
muutakin kuin IPAa. Ratkaisu oli hyvä, sillä Alone in the Dark oli oikein
miellyttävä, rapeanpehmeä ja makeantäyteläinen tuttavuus. Perusmaultaan paahteinen
ja kahvinen olut sai erityisluonnetta kaurasta. Laktoosi pehmensi ja makeutti
kokonaisuuden suuhunsopivaksi ja kermaiseksi. Tuloksena oli yksi SOPPin
parhaista oluista.
Jokerina haluan vielä ottaa esiin jännimmän tapahtumassa
maistamani oluen. Kyseessä oli Stadin Panimon Gasometer Porterin laktoosittomalla
maidolla pehmennetty Milk Porter-versio. Olut oli maultaan ja tuoksultaan niin
lähellä kaakaota kuin kuvitella saattaa, ehkä jopa vielä lähempänä. Hullunkurisen
juoman väri oli vaaleanruskea ja samea, taisipa seassa uiskennella myös
laktoosihiutaleita. Milk Porteria tilatessani kuvittelin saavani lasiini
jotakin Milk Stout-tyyppistä, joten yllätys oli suuri, kun lasiini kaatui
epäilyttävästi kaakaota muistuttava keitos. Sympaattinen ja helposti juotava
tuttavuus yhtä kaikki.
Lopuksi vielä tämän vuoden SOPPin plussat ja miinukset
kootusti.
Plussat:
 |
| Piknik-alue ja simaa lasissa. Kesä. |
+ Rauhallinen ja melko hiljainen piknik-alue. Tämän
kaupunkikeitaan merkitystä ei voi korostaa liikaa. Rauhattomassa ja lähes
kohtuuttoman hälyisässä tapahtumassa ainakin kaltaiseni sisäisen zeninsä
helposti hukkaava henkilö kaipaa kotoisaa omaa soppea, johon vetäytyä
nautiskelemaan oluista, juttelemaan kavereiden kanssa ja ihan vaan lepäämään ja
keräämään voimia. Piknik-alue oli edellisiin SOPP-vuosiin nähden todella tärkeä,
kiitettävä uudistus. Piknik-alueen tarun soisi jatkuvan myös ensi vuonna.
+ Edellisiä vuosiakin parempi kattaus kotimaisten
pienpanimojen tarjontaa höystettynä aikas kivalla setillä naapurimaiden olusia.
Olipa mukana jokunen sima, sahti ja siiderikin olutlistoja rikastamassa.
Yhteensä mukana oli yli 100 tuotetta. Pääosin tuotteiden taso oli väliä ookoo-hyvä.
+ Ok hintataso. Oluet olivat aika kohtuuhintaisia. Pienen
annoksen hinta oli puolet isosta, mikä oli myös hyvä juttu.
+ Mahdollisuus valita pieni annos. Ehkä jo itsestään selvä
asia, mutta silti tärkeä plussapuoli.
+ Oheistuotteiden myynti. Tykkään, että tapahtumasta
voi ostaa asiaan kuuluvia asusteita, kirjoja yms. sälää. On myös kiva, että
panimojen paitoja on myytävänä. Panimojen tapahtumassa myytävien tuotteiden valikoiman
toivoisi vielä lähitulevaisuudessa laajenevan paidoista esimerkiksi nimikkolaseihin,
huppareihin ja naisten toppeihin jokaiselle jotakin-ajatuksella.
+ Vessat. Naisten vessoissa oli jopa pöntöt ja vessat
olivat suhteellisen siistejä ja mukavia, tosin polvia ei vessoissa saanut
ahtauden takia mahtumaan oikein mihinkään.
Miinukset:
- Melu. Aivan järkyttävä sellainen. Melu nousi
teltassa korviahuumaavaksi jo alkuillasta ja jatkui yhä suurempana iltaa kohti
kuljettaessa. Volyymitaso kipusi kestämättömäksi illan esiintyjän aloittaessa,
mikä johti ennen pitkää vääjäämättömästi kotiin lähtöön. Oluiden ominaisuuksien
puiminen yhdessä on kuitenkin niin tärkeä osa tapahtumaa, että melutason
noustessa keskustelut estäväksi iso pala tunnelmaa jää puuttumaan.
- Tungos. Tungos vallitsi tapahtumassa oikeastaan
koko ajan ja liikkuminen paikasta a paikkaan b oli vaikeaa ja hidasta.
Rautatientori ei taida ihan vetää vuosi vuodelta paisuvaa ihmismassaa. Olisiko
siirtymä Kaisaniemen tai Kaivarin väljempiin tiloihin harkittavissa?
- Vesiongelma. SOPP-klassikon, eli vesidilemman
vääjäämätön läsnäolo jatkui edelleen. Vettä sai kyllä, mutta kiitettävän
suurella kahden euron kappalehinnalla ja veden ostopisteitä oli vain yksi. Jäin
jälleen kaipaamaan ilmaista, tai edes edullisempaa vettä. Sisääntulo- ja
uloslähtötarkastukset olivat myös lähes pakkomielteisen tarkkoja veden ja
muidenkin asioiden suhteen. Vettä ei saanut tuoda sisään, mutta tyhjää
vesipulloa ei myöskään saanut ilmeisesti viedä ulos (siinä olisi voinut
salakuljettaa olutta ulos tapahtumasta). Huoah.
Lisätietoja:
Suuret Oluet, Pienet Panimot-tapahtuman verkkosivu:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti