Copenhagen Beer Celebration 2015-raportti

Nyt on kotiuduttu Tanskasta ja selviydytty Copenhagen Beer Celebrationin kaikista neljästä sessiosta. Melkoinen urakka, vaikkakin parissa sessiossa ei tullut lopulta oltua paikalla ihan loppuun asti makuaistin tylsymisen vuoksi. Pinkkiranneke ranteessa festarihallin ja puiston välillä vaellellessa tuli todistettua, että aamusessiot ovat parhaita niin tunnelmaltaan kuin oman vireystilankin puolesta. Aamusessioissa oluet eivät myöskään nähdäkseni myyneet loppuun yhtä pikaisesti kuin illan sessioissa, joista jälkimmäisessä jo puolentoista tunnin kuluttua osa parhaista tuotteista oli päässyt loppumaan osan ihmisistä napsiessa oluita melkoisella tahdilla.

Muutamat käytännön asiat olivat muuttuneet viime vuodesta. CBC:n sisääntulojonotus oli viime vuotta jouhevampaa ja jonossa sai seisoskella kohtalaisen lyhyen aikaa perjantaina, kun taas lauantaina sisään pääsi pinkkilipulla käytännössä kokonaan ilman jonotusta. Ruokatarjoilussa tuttua olivat juustot ja nakkisämpylät, kun taas uusia tuttavuuksia olivat ainakin nachot, pekaanipähkinäpiirakka, ja WarPigsin makkarat ja grillilihat. Tapahtuman oluella maustetut juustot olivat jälleen maukkaita, joskin homepainotteisempia kuin viime vuonna. Nachoja ja pekaanipähkinäpiirakkaa olisin mielelläni maistanut, mutten ehtinyt ennen niiden loppumista kesken ilmeisesti jo perjantai-iltana. Kasvispuolen tarjoilu oli lauantaina juustoja lukuunottamatta olematonta, mistä antaisin kasvispainotteisena syöjänä pientä kritiikkiä. Moni muukin on tätä kommentoinut, joten asia toivottavasti korjaantuu ensi vuoteen.

Oluita kevätauringossa

Tapahtumalasi oli isompi ja kestävämmän oloinen kuin edellisenä vuonna. Laadukas ja aromit hyvin esiin tuova lasi oli Spiegelaulta erikseen tapahtumaa varten tilattu, mistä pointsit tapahtuman järjestäjille. Naisille löytyi tapahtumasta tällä kertaa erikseen siistimmät ja yksityisemmät bajamajatyyliset vessatilat miesten vessojen takaa; voi olla tosin, että nämä tilat olivat saatavilla jo viime vuonna, mutten huomannut niitä. Näitä pikkumuutoksia lukuunottamatta tapahtuma oli aika samankaltainen kuin viime vuonna. Selvästi juovuksissa olevaa porukkaa näkyi paikalla lähinnä iltasessioissa, minkä ansiosta tunnelma oli viime vuoden tapaan suomalaisia oluttapahtumia rauhallisempi ja mahdollisti paremmin keskittymisen olutfiilistelyyn varsinkin aamusessioissa.

Tällä kertaa en osallistunut tapahtuman oheisohjelmaan kaupungilla, koska seurueemme saapui Kööpenhaminaan vasta torstaina ja otettiin eka ilta rauhallisesti erinomaisessa Perla-nimisessä italialaisravintolassa illallisen merkeissä. Perjantaiaamu alkoikin sitten olutfestarille jonottamisella. Perjantaiaamu oli meille tummien oluiden sessio, koska jostain syystä olutvalintamme painottuivat imperial stout-sektorille. Perjantai-iltana maistelumme keskittyi kirpeisiin oluisiin ja sourit tulivat tutuiksi laidasta laitaan. Jos kiinnostaa, miltä tuntuu kymmenien eri sourien maistelun jälkeen, suosittelen kokeilemaan CBC:tä. Pienenä vinkkinä, että se saattaa kirpaista aika kiitettävästi niin ruokatorvea kuin hampaitakin. Ja kaikki ihan puhtaasti oluiden erittäin voimakkaan happamuuden takia. Lauantaiaamu oli jossain määrin barley wine-painotteinen, tosin oluita tuli kyllä maisteltua laidasta laitaan ja olipa pöydässämme yhdessä vaiheessa yhtä aikaa sianlihalta, piimältä, rosmariinilta, jäätelöltä ja flunssalääke Finrexiniltä maistuvat oluet. Tämä setti oli varmasti festarin kummallisin ja porukalla tuumailtiin tällaisen kokoelman oluita yhtä aikaa pöydällä olevan harvinainen, mutta jotenkin niin CBC-mäinen tilanne. Sekä hyvässä että pahassa. Lauantai-illan sessio jäi vähän tyngäksi, koska jossain kohtaa makuaisti alkoi kaikkien aromintäyteisten oluiden jäljiltä hävitä jo niin perusteellisesti, ettei enää koettu järkeväksi jatkaa maistelua session loppuun saakka. Festarin jäljiltä olo oli erittäin vähäisesti humaltunut, mutta erittäin väsynyt kaikista mauista, tuoksuista, pitkistä päivistä ja kokonaisvaltaisesta kokemuksesta. Reittaaminen kävi työstä, kun kokonaisuudessaan eri oluita tuli maisteltua neljän hengen porukalla jotain sadan ja sadanviidenkymmenen väliltä. Loppuvaiheessa ihan kaikkea juomaansa ei enää jaksanut ihmeemmin reittailla tai edes ruksia maistetuksi, vaan keskittyi nauttimaan itse tapahtumasta ja sen tunnelmasta. Tikattujen oluiden määrän sijaan alkoi ajatella ainoastaan oluiden laatua viimeistään siinä kohtaa, kun perusoluet eivät enää maistuneet miltään makuaistin tylsymisen ja vahvoihin makuihin tottumisen takia.

Vihreän session tarjontaa: vasemmalta lukien 18th Streetin Black Exodus ja White People's Problems sekä Surlyn Doomtree

Perinteistä tapahtuman parhaiden oluiden listaa on nyt lievästi sanottuna hankalaa saada rustattua kasaan, koska poikkeuksellisen hienoja oluita tuli maisteltua niin monta kappaletta niin monessa eri tyylilajissa. Pahoittelen jo etukäteen kuvien hieman sekavaa järjestystä ja osin myös heikkoa tarkkuutta. Toivottavasti saatte kuitenkin selvän. Panimoista parhaan kokonaiskokemuksen tarjosivat minulle ennen kokematon amerikkalainen Bell's ja tasokkaaksi aiemminkin todettu ruotsalainen Omnipollo. Bell's loisti suvereenisti kaikissa tyylilajeissa ja Omnipollo oli viime vuoden tapaan omimmillaan stouteissa. Sourien saralla paras panimo oli mielestäni amerikkalainen Crooked Stave. Myös AleSmithin, Three Floydsin ja Cigar Cityn tuotteet olivat oletetusti tasokkaita, tosin ihan kaikki näiden panimojen tuotteet eivät vastanneet korkeita odotuksiani.

Bell'sin keltaisen session Black Note vasemmalla ja Quince Third Coast Old Ale oikealla

Bell'sin paras tuote oli keltaisessa sessiossa mukana ollut huikean monitasoinen, maukas ja aromikas Black Note Bourbon Barrel Aged Imperial Stout. Oluessa viskin ja rommin makeus sai seurakseen hienoista siirapin makua, loppumaussa oli mehevää lakritsia, kermaa, kaurakeksiä, vaniljaa ja browniemaista täyteläistä suklaatoffeeta. Suutuntuma oli makuun sopivan täyteläinen, sametinpehmeän suussasulava ja äärimmäisen miellyttävä. Olut oli kuin kaikki lempijälkiruokani yhdessä tasapainoisen upeassa paketissa.

Best of-listalaisista Bellsin Raspberry Wild One kuvassa reunimmaisena vasemmalla ja Surlyn Pentagram kolmas oikealta

Myös toinen Bell's pääsee kirjoitukseni Best of-sarjaan. Tuoreilla vadelmilla höystetty sinisessä sessiossa mukana ollut sour ale Raspberry Wild One oli yksinkertainen, mutta täydellisyyttä hipovasti toteutettu American Sour Brown. Vahvasti vadelmapensaalta tuoksuva, pehmeän tuntuinen ja tuoreiden vadelmien, sitruksen sekä vaaleiden rypäleiden makuinen olut sai syvyyttä hienovireisestä hiiva-aromistaan ja tasapainoisesta mallaspohjasta. Makeuden ja happamuuden suhde oli juuri sopiva. Olut oli hyvä esimerkki siitä, että erinomaisen oluen ei välttämättä tarvitse olla monimutkainen.

Keltaisen session Omnipollot: Bianca Mango Lassi Gose vasemmalla ja Yellow Belly Sundae oikealla

Omnipollon Noa Pecan Mud Cake Stout

Omnipollon parhaat tuotteet olivat keltaisen session Yellow Belly Sundae ja punaisen session Noa Pecan Mud Cake Stout. Kummastakin stoutista teki erinomaisen tuoreen pähkinän maku, joka yhdistyi voimakkaaseen tumman suklaan aromiin ja tukevaan, pehmeään runkoon. Yellow Belly Sundae oli oluista aavistuksen kuivempi, yleismaultaan maapähkinävoinen, kermainen, keksinen ja tummasuklainen olut, jonka loppumaussa oli juuri se oikean pituinen aavistus kuivanrapeaa tuhkaisuutta ja pähkinänkuorta. Noa Pecan Mud Cake Stout oli hiukan makeampi, mutta yhtä lailla pähkinäinen olut. Noan maussa toffeekonvehti, lakritsi, keksi, riisisuklaa ja kinuski yhdistyivät pähkinäisen brownien makuun varsin herkullisella tavalla. Omnipollon upeita stouteja oli mukava myös ihan vaan tuoksutella aromeista huumaantuakseen ja niillä aromatisoitua hajuvettä ostaisin heti, jos sitä vain jostain saisi.

AleSmith Old Numbskull

AleSmithin paras olut tapahtumassa oli yllättäen Speedway Stoutin eri versioiden sijaan vihreän session barleywine Old Numbskull. Old Numbskullia tuli maisteltua rinnakkain toisen panimon barleywinen kanssa, jolloin erot tulivat selvästi esiin. Kastanjainen, greippisen ja pihkaisen katkera sekä täyteläisen toffeinen olut oli jenkkityylisen vahvasti humaloidun barleywinen perikuva ja sellaisena oikein nautittava tuote.

Firestone Walkerin sinisessä sessiossa ollut Parabola oli konvehtinen, makean kaakaoinen, espressoinen ja tummasuklainen makupommi, jossa oli myös tynnyrikypsytyksen tuottamia tammisia ja viskimäisiä vivahteita. Pehmeän täyteläinen suutuntuma sopi Parabolan kokonaisuuteen.

Crooked Stave Pommegranite Petite Sour

Firestone Walkerin SLOLambic kuvassa toinen oikealta ja saman panimon Parabola reunimmaisena oikealla

Tired Hands Guillemot Nebula ja juustotarjottimet

Sourien ja saisonien puolella erityisesti mieleen jäi Raspberry Wild Onen ohella Crooked Staven keltaisessa sessiossa ollut Pommegranite Petite Sour, joka oli pirteän punamarjainen, hyvin hapan, jogurttinen ja tuoreen limettinen herkku. Toinen erittäin hyvä hapanolut oli sinisen session Firestone Walkerin SLOLambic; väriltään punainen ja maultaan erittäin hapan, suorastaan kipristävä, punaviinimarjainen, karhunvatukkainen, jogurttinen ja sitruunainen olut, ei mikään perinteinen lambic. Erityisen hyvä ja syvän makuinen olut oli Tired Handsin keltaisessa sessiossa ollut tamminen, tumman maltainen, kastanjainen, punaviinimäinen, luumuinen, mustaherukkainen ja aprikoosinen Guillemot Nebula. Surlyn sopivasti hapan, puutynnyrinen, kastanjainen, tummarypäleinen, kirsikkainen, vadelmainen ja maltainen Pentagram kuului parhaimpiin kokemuksiin tummien sourien puolella. Suuhun sopivia soureja oli festareilla melkein liikaa siinä mielessä, ettei kaikkia edes ehtinyt (ja tietyn kirpeysmäärän kumuloiduttua hampaisiin ja ikeniin enää edes oikein pystynyt) maistamaan.

Keltaisen session Green Flashit: Silva Stout vasemmalla ja West Coast IPA Mango and Fresno Chili oikealla

IPA-sarjassa tapahtuma ei tarjonnut tällä kertaa kovinkaan suurta tykitystä ihan siellä kaikkein terävimmässä kärjessä. Paras IPA oli mielestäni Green Flashin West Coast IPAn Mango and Fresno Chili-versio. West Coast IPAn perusversiosta tuttua hedelmäistä trooppisuutta ja pihkaista mäntyisyyttä säesti onnistuneesti tuoreen vihreän paprikan aromi ja pikkuinen loppupolte. Olen aina pitänyt onnistuneen chilioluen kriteerinä aitoa chilin makua pelkän tulisen poltteen sijaan, mutta chilipaprikan makuisia oluita on ollut haastava löytää. En ole koskaan aiemmin maistanut yhtä aidosti chilistä olutta kuin West Coast IPAn Mango and Fresno Chili, enkä edes tiennyt, että olut voi sekä maistua että tuoksua aidolle tuoreelle paprikalle melkein enemmän kuin paprikat itsessään tuoksuvat ja maistuvat. Hauska kokemus, jonka myötä perusversiona oikein hyvä West Coast IPA jollain tapaa löysi puuttuvan makupalasensa ja nousi kertaheitolla huippujen sarjaan.

B. Nektar Apricot Cardemom

B. Nektar The Dude's Rug

Simapuolella B. Nektar oli omassa liigassaan. Simapanimon tuotteista erityisen mieleenpainuvan kokemuksen tuottivat punaisen session Apricot Cardemom-sima ja The Dude's Rug-siideri. Näistä Apricot Cardamom oli apilapellon tuoksuinen, hunajan, kardemummapullien ja meden makuinen kesän nestemäinen olomuoto. The Dude's Rug puolestaan oli mausteisen jouluisen kuivakakun makuinen siideri, jossa oli myös jotain itsetehtyä glögiä muistuttavaa. Kun pöydässä oli yhtä aikaa sekä kesä että joulu, ei muuta osannut kaivata.

Kööpenhaminan aurinkoiseen kevääseen sijoittuva CBC on tullut minulle jo perinteeksi ja tapahtumaan pääsemistä alkaa odottaa viimeistään lentokoneessa Tanskan reissulta takaisin Suomeen lähtiessään. Myös tässä kirjoitellessa kaipuu takaisin festaritunnelmiin iskee väistämättä. Voin kahden CBC:n kokemuksella kyllä lämpimästi suositella tätä täysin omanlaistaan olutjuhlaa kaikille kokeilun ja uusien kokemusten haluisille. Varsinkin aamusessiot ovat parasta olutfestarimeininkiä, jota olen missään kohdannut. CBC tuntuu yhdistävän kunnollisen oluttapahtuman, aidot maut ja tuoksut ja rennon festarihengen sujuvasti vuosi toisensa jälkeen ilman Pave Maijasta, punaisia värivaloja, savukoneita ynnä muita hengennostatuksen keinotekoisia yritelmiä. Tätä tapahtumaa arvostan ja paljon.

Lisätietoja:

Copenhagen Beer Celebration:

https://www.facebook.com/copenhagenbeercelebration