Yhdysvallat on yksi merkittävimmistä erikoisolutharrastuksen
syntypaikoista. Miami ei kuitenkaan yleensä tule ensimmäisenä mieleen, kun
puhutaan amerikkalaisesta olutkulttuurista. En siis osannut ennakkoon odottaa
oluiden saralla kovinkaan paljon suunnitellessani elämäni ensimmäistä Amerikan
reissua ja odotellessani pääsyä Suomen paukkupakkasista subtropiikin lämpöön
lomailemaan.
Miami oli kuitenkin mieluinen yllätys, sillä seudulla näytti
olevan laajasti saatavilla Floridan omien sangen kovatasoisten panimoiden
(esim. Cigar City ja Funky Buddha) tuotteiden ohella myös monenmoisia muita
amerikkalaisia ja eurooppalaisia laatuoluita. Jo tässä vaiheessa tosin
mainittakoon, että omat kokemukseni kuvaavat lähinnä yöpymispaikkojeni Miami
Beachin, Key Westin ja Coconut Groven tarjontaa ja sitäkin subjektiivisesta ja
reissulla käytettävissä olleen ajan asettamien rajoitteiden kaventamasta
näkökulmasta. Nämä rajoitteet mielessä pitäen uskallan silti sanoa, että Miamin
olutvalikoima oli suomalaisen silmin melko tasokas ja laaja-alainen.
Reissuni aikana kartoitin oluiden saatavuutta kaupoissa,
ravintoloissa ja baareissa. Kuten reissuillani olen tottunut tekemään, otin
tälläkin kertaa muistiin jo koti-Suomessa mielenkiintoisilta ja omaan
ruokavaliooni istuvilta vaikuttavat sekä hyviä arvosteluja muun muassa
TripAdvisorissa saaneet ruokapaikat ja baarit. Näihin kuului sekä
perinteisempään olutravintolan kategoriaan solahtavia että ruokaravintoloiksi
luonnehdittavia paikkoja.
Pitkän alkupaasauksen jälkeen lienee syytä siirtyä itse
asiaan. Eli tämä teksti on ensimmäinen osa Miamin reissuani käsittelevästä
juttusarjasta. Ensimmäisessä osassa avaan ajatuksiani Miami Beachin (lähinnä
South Beach) erikoisolutskenestä ja toisessa keskityn Key Westin ja Coconut
Groven oluttarjontaan. Siinä sivussa osansa käsittelystä saavat paikka paikoin myös
reissun parhaat ateriat.
South Beachia South Pointe Parkista päin katsottuna |
Pari kipaletta art deco-alueen rakennuksia ja muutama palmu |
Miami Beach on saanut maineensa etupäässä rannoistaan,
aurinkoisesta säästään ja art deco-alueensa pastellinväreillä koreilevista
historiallisista rakennuksistaan. Kun kaupungista puhutaan, kukaan harvemmin
mainitsee sanaa olut. Syytä tähän kuitenkin olisi, sillä kaupungissa on laajalti
ja helposti saatavilla tasokkaita amerikkalaisia oluita. Melkein kaikki pikaisella
mietinnällä mieleen tulevat tyylilajit ovat edustettuina, mutta toki painopiste
on jenkkityylisesti humaloiduissa pale ale-, american pale ale- ja india pale
ale-oluissa. Tässä tapauksessa jenkkityylinen humalointi tarkoittaa vähän eri
asiaa kuin Suomeen päätyvien katkeran tyylilajin oluiden humalointi (tai se,
mitä siitä yleensä on jäljellä). Itse sain Miamin reissuni aikana lasiini
useita noin kuukausi aiemmin pullotettuja jenkki-ipoja, joista esimerkkeinä
mainittakoon Dogfish Headin 60 minute IPA (josta lisää seuraavassa tekstissäni). Tuoreeltaan nämä suureksi osaksi Ratebeerin
parhaimmistoon lukeutuvat oluet maistuivat mielettömän hyvälle: raikkaalle, tasapainoiselle,
mehevälle, hedelmälihaisan hedelmäiselle ja täysin puhtaalle. Myös
eurooppalaista olutta saa, mutta se maksaa Miamissa noin tuplasti sen, mitä
kotimainen. Suosittelen siis pitäytymään mieluiten paikallisissa, edullisissa,
tuoreissa ja maailman huippua edustavissa oluissa, mikäli ne vain suinkin itselle
maittavat.
Markettioluet rivissä |
Markettivalikoiman helmi: Stonen kullanvärinen sessio-olut Go To IPA |
Kauppakierrokseni jäi Miami Beachilla hiukan lyhyenlännäksi,
mutta pääsin silti toteamaan omin silmin Whole Foods South Beachin ja parin
paikallisen pikkukaupan tai kiskan olutvalikoimaa. Kiskojen hyllyiltä erottui
joitain mielenkiintoisia tuotteita, mutta varsinkin Whole Foodsin valikoima oli
mieleeni. Valikoima ei ollut kooltaan päätähuimaava, mutta mukaan valitut
tuotteet olivat laadukkaita. Hyllystä tarttuivat mukaani muun muassa OskarBluesin Ten FIDY Imperial Stout (vielä maistamatta, odottaa sopivaa hetkeä), Funky Buddha Floridian (hyvä vehnäolut hienoisella raikkaalla jenkkitwistillä) ja Stonen Go To IPA
(huippumaukas sessio-olut). Samalla
uhrasin hetken suomalaisten markettien olutvalikoiman ja edessäni olleen
Miami Beachin marketin oluthyllyn
vertailemiseen. Jostain syystä täällä kaukaisen pohjolan kaupoissa
harvoin osuu
silmään Ratebeerin sadan pisteen oluita. Kenties ne on vain harvinaisen
hyvin
piilotettu. No, meidän kaikkien suureksi onneksi ja iloksi keskioluen
hinta
sentään taas on halventunut taannoisen kauppojen hinnanalennuksen myötä.
Onhan tässä koko elämä aikaa opetella bulkkilagerin ystäväksi.
Tyttö ja IPA baarin hämyssä |
South Beachin ruokaravintolat eivät juuri markkinoineet
itseään olutvalikoimallaan, mutta nuorekkaampien ja ei-niin-turistirysämäisten
paikkojen, kuten esimerkiksi maukkaaseen ja konstailemattomaan ruokaan
panostavan News Cafe-nimisen raflan listoilla oli siitä huolimatta jokunen
laatuolut. Näissä paikoissa laaja-alaisempi ja vertaileva maistelusessio ei
kuitenkaan oikein olisi ottanut luonnistuakseen suppean, yhteen tai kahteen
erikoisolueen rajautuvan valikoiman vuoksi. Siksi siis tuli vierailtua
miamilaisen Abbey Brewingin panimoravintolassa. Visiitistä muodostui yksi
reissun kohokohdista, osittain hyväntuulisen ja mukavan palvelun ja osittain
hienojen olutkokemusten ansiosta.
Abbey Brewingin hanoja |
Huono kuva, mutta olut oli hyvää...eli kyseessä Hop Gun IPA |
Panimon omia tuotteita: tripel ja imperial stout |
Abbey Brewingin baarin valikoima oli jotain keskikokoisen ja
laajan väliltä ja sisälsi tuotteita laidasta laitaan. Hanasta löytyi panimon
omien oluiden lisäksi muutama muu jenkkiolut ja pullosta esimerkiksi 3 viikkoa aiemmin pullotettu Funky Buddhan Hop Gun IPA.
Illan paras olut oli oletetusti
Hop Gun, jossa tuoreiden trooppisten hedelmien kokoelma yhdistyi
pehmeään
toffeisuuteen ja hienovireiseen mäntymäiseen katkeruuteen. Ensimmäinen
kerta
todella tuoreen jenkki-IPAn parissa yllätti. Olen kuvitellut aiemmin
tietäväni,
miltä tuoksuu jenkkityylinen humalointi. Enpä tiennyt, enkä osannut
aavistaa. Baaritiskin
toiseen päähän saakka aromejaan suitsuttaneen oluen seurassa oli
huomattavan
vaikea enää erottaa tuoretta tuoksua ja vahvaa makua toisistaan. Ja Hop
Gun ei
edes ollut reissuni paras IPA. Harmi, että ehdin käydä Abbey Brewingin
baarissa
vain kerran, sillä paikkaan olisi palannut mieluusti uudestaankin.
Piilopirttimäinen olutkuppila oli kuin hämyinen keidas kaupungin hälyn
keskellä. Kaiken
lisäksi musiikkikin oli omaan makuuni sopivaa klassikko-rockia ja soi
melko
hiljaisella volyymilla pitkälle iltaan asti.
Kokonaisuutena Miami Beach jätti hieman
rauhattoman, mutta
olutkaupunkina yllättävän laadukkaan vaikutelman. Oluttarjonta ollut
mitenkään ylitsevuotavan
runsasta, eikä oluita juuri mainostettu kuppiloiden tai ravintoloiden
ikkunoissa. Silti ne oluet,
joita maistoin, olivat järjestään erinomaisia ja valikoimasta löytyi
jotain
melkein joka tyylilajista. Plussana mainittakoon myös, että Euroopassa
lähes tarunhohtoisuuteen
asti harvinaisia Funky Buddhan ja Cigar Cityn tuotteita löytääkseen ei
tarvinnut ravata koko kaupunkia läpi. Erinomaisia oluita osui lasiin
pienellä
haeskelulla. Ehkä keskeisin vinkkini Miamin matkaa harkitseville
olutharrastajille tulee tässä: katsokaa valmiiksi paikkoja, joissa
haluatte
käydä. Lukekaa olutlistoja netistä ja tutustukaa paikkojen saamiin
arvosteluihin. Esimerkiksi Abbey Brewingiä voin suositella kokemukseni
pohjalta
lämpimästi. Helmiä kyllä löytyy Miami Beachilta, kunhan niitä vain osaa
etsiä. Paikallisesta panimotoiminnasta kiinnostuneille suosittelen
vierailua Wynwoodin alueelle. Wynwoodin kulturellilla alueella voi
tutustua Wynwoodin panimon lisäksi koko joukkoon taidegallerioita,
museoita ja kauppoja. Itse en Wynwoodiin tällä kertaa ehtinyt, mutta
visiitti on ehdottomasti seuraavan Miamin reissuni to do-listalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti