Tämän vuoden OlutExpo järjestettiin Kaapelitehtaalla 23.-25.10. Itse olin paikalla perjantaina ja sunnuntaina kumpaisenakin lähes koko päivän. Tapahtuma on kehittynyt vuosi vuodelta suuremmaksi ja on ollut mielenkiintoista seurata Expon nopeaa kasvua ja kehitystä vuoden 2013 intiimin tuntuisesta oluthörhöjen ja alan ammattilaisten kokoontumisesta vuoden 2015 lähemmäs 50 näytteilleasettajan eläväiseksi tapahtumaksi. OlutExpossa oli viime viikonloppunakin mittakaavan kasvusta huolimatta yhä jäljellä sitä samaa oluenystävien yhteisen, lämminhenkisen tapaamisen tuntua kuin ekallakin kerralla.
OlutExpossa tuli vastaan monia mieleenpainuvia oluita,
joista tähän valikoin muutamia erityisen hyviä yksilöitä. Festari oli sikäli
poikkeuksellinen, että siellä törmäsi joihinkin uskomattoman hyviin oluisiin.
Sellaista ei kovin usein tapahdu. Best of-listani on tällä kertaa erittäin
ulkomaalaispainotteinen ja siihen on syynsä. Tapahtumassa tuli maisteltua
enimmäkseen ulkomaisia tuotteita, sillä mukana oli monia muiden maiden harvinaisuuksia
ja jännyyksiä, kun taas kotimaisten panimojen uutuuksien määrä oli tämänkertaisessa
OlutExpossa suppeahko. Lisäksi maisteltavana oli joitain ulkomaisia oluita,
jotka ovat yhä ihan omalla tasollaan.
 |
| Yellow Belly: kehno kuva, mutta huikea olut |
Buxtonin ja Omnipollon yhteistyöolut Yellow Belly Imperial
Stout oli minulle tapahtumassa The Olut, jonka tasolle muut tuotteet eivät millään
yltäneet. Kuulemani perusteella olut jakoi mielipiteitä aika rajusti: toiset
rakastivat ja toiset eivät voineet sietää tätä konvehtimaisen överiä maapähkinävoipommia.
Itse tykästyin tosi kovasti heti Yellow Bellyn ihanan suklaiseen, pähkinänkuorimaiseen
ja kermaisen makeaan tuoksuun. Suklaarouheinen, paahdetun maapähkinän makuinen,
nougatia uhkuva, kermajäätelöä valuva ja kinuskia pirskahteleva maku oli jotain
ihan erityistä. En yleensä välttämättä tykkää kovin makeista imperial
stouteista, mutta tämä on poikkeus täydellisen toimivan ja suorastaan
järisyttävän suussasulavan kokonaisuutensa ansiosta. Olen aiemminkin maistanut
Yellow Bellyä CBC:ssä, mutta vasta OlutExpo antoi kunnon käsityksen tästä
oluesta. Oli tästä oluesta mitä mieltä tahansa, ainakin tässä on taatusti
tuote, jota ei helpolla unohda.
 |
| Ice Cream Pale Ale |
Buxtonilta ja Omnipollolta oli festareilla toinenkin
yhteistyöolut, joka onnistui hämmentämään minut aika huolella. Ice Cream Pale
Ale oli huvittava tuote sikäli, että se ei oikeastaan ollut olutta, vaan
jäätelöä. Jos olisi olemassa katkerilla aromeilla kevyesti sipaistua
hedelmäistä ale-jäätelöä, niin todennäköisesti se maistuisi juuri tältä. Trooppinen
tuoksu ja mangon, papaijan ja kinuskin täyteinen maku höystettynä ripauksella
vaniljajäätelön pehmeää maitomaista makeutta. Buxtonin ja Omnipollon
yhteistyöoluissa on sellaista taikaa, että hetkittäin tuntuu, että voisin elää
yksinomaan näitä juoden.
 |
| Disco Soleil |
Dieu du
Ciel! Disco Soleil oli IPA-osaston kermaa. Tasapainoinen, erittäin
juotava olut, jonka maku oli mehevän mango-vaniljainen. Katkeruus oli hiipivää
ja rapsakkuus lempeän hedelmäistä. Oikein onnistunut trooppisen linjan IPA. Ainakin
tämä Dieu du Ciel!-fani oli iloinen päästessään maistelemaan lempparinsa
laatu-IPAa vihdoinkin kotimaisessa oluttapahtumassa. Dieu du Ciel!iä toivoisi
jatkossa lisää tarjolle niin baareihin kuin tapahtumiinkin.
 |
| Metro Man |
Evil Twin Metro Man nousi yhdeksi OlutExpon yllättäjistä.
Paahdetun maltaan syvänrapea aromi ja ruskean sokerin aromien tuoma erikoinen
makea sivujuonne tekivät tästä imperial stoutista omanlaisensa. Pääosassa oli kuitenkin
tuhti ja pitkä suklaakahvin ja lakritsan maku. Makua ja tuoksua täynnä oleva,
taidokkaasti tehty tuote.
 |
| Soft DK |
Myös Evil Twinin Soft Dookie oli imperial stout-puolen
kärkeä. Sunnuntai-iltana olutta riitti maisteltavaksi enää reilu puoli desiä,
mutta sekin riitti muistuttamaan mieleen tämän oluen luonteen. Kaakaon, vaniljan,
espresson, lakritsan, kirsikan ja tuhkan muodostama Soft Dookien makupaletti on
originelli ja yhdistää kiinnostavalla tavalla sekä makeiden että kuivien
imperial stoutien ominaispiirteitä. Täyteläinen olut, jossa on monia viini- ja
rommimaisia vivahteita.
 |
| Virmalised Grapefruit |
Virmalised Grapefruit, eli Põhjalan erinomaisen Virmalised IPAn greippitwistattu versio oli
hyvin miellyttävä tuttavuus. Rapsakka sitruksisuus puki normaalisti trooppisen
makeahkoa IPAa osuvasti. Greippisyys ei tässä oluessa ollut lainkaan kitkerää,
vaan raikasta ja sopivasti kirpeää. Yksi sitruksisen oluen parhaista puolista
oli sen juotavuus. OlutExpon Greippi-IPA-sarjassa maistamistani oluista herkullisin
tuote.
 |
| Holy Cowbell |
Beavertownin Holy Cowbell oli hauskasti maitomainen Black
IPA. Kermaisuus ja lakritsisuus yhdistyivät harvinaisen miellyttäväksi
paketiksi, jota säesti pehmeänpyöreä suutuntuma. Ei mikään katkerin Black IPA,
mutta hyvin persoonallinen ja tasapainoinen olut indeed.
 |
| Yeti |
Great Dividen Yeti on malliesimerkki hyvin toteutetusta kahvisesta imperial stoutista. Rouhean paksu suutuntuma ja kahvipapuinen, tummasuklainen, vahvasti paahteinen ja sopivasti katkera maku tekevät tästä imperial stoutista klassikon. Ei mitään maailmaa mullistavaa jännyyttä, vaan selkeitä linjoja ja syviä, voimakkaita makuja. Toimiva tuote.
 |
| Humalovet |
Kotimaisista tuotteista mieleen jäivät erityisesti Humaloven
Ruispuolukka Ale ja First Love IPA. Ensi kertaa oluttapahtumassa ollut panimo
näytti olevan hallissa kuin kotonaan ja oluet olivat ensituotteiksi yllättävän
laadukkaita. Makujen tuoreus kiinnitti erityisesti huomioni, sillä oluissa hedelmien
ja marjojen maut tuntuivat raikkaille ja aidoille; kuin vasta poimituista
hedelmistä repäistyille. Sekä First Love että Ruispuolukka olivat suht varman
päälle-oluita, mikä oli mielestäni ihan hyvä valinta. Uudelle panimolle on ehkä
tarpeeton riski lähteä kikkailemaan liikaa ensituotteillaan, sillä
ensimmäisillä oluilla luodaan kuitenkin ensivaikutelma ja rakennetaan
asiakassuhteiden pohja. Tuotteissa oli silti havaittavissa jo panimon omaa
juttua, mikä oli kiva huomata.
Loppuun vielä tapahtuman plussat ja miinukset:
Plussat
+ erittäin laaja ja kokeneemmallekin olutharrastajalle paljon
uutta tarjoava valikoima, mukana panimoita Suomen ohella muun muassa Amerikasta,
Englannista, Uudesta-Seelannista, Japanista, Virosta, Italiasta, Espanjasta,
Puolasta, Ruotsista, Islannista ja Tanskasta.
+ mukana tällä kertaa myös simoja
+ yleispätevän mallinen maistelulasi
+ kohtuullinen oluiden hintataso
+ innostava, ystävällismielinen, suhteellisen selväpäinen ja
jopa paikoin analyyttinen ilmapiiri
+ kolme tapahtumapäivää edelleen toimiva ratkaisu,
mahdollisuus valita itselle sopiva yhdistelmä päivistä ja myös pitää
tarvittaessa välipäivä
+ edulliset euron vesipullot edelleen saatavilla sekä ala-
että yläkerrasta
+ visuaalisesti hieno tapahtuma, jossa paljon persoonallisia
tiskejä ja jänniä yksityiskohtia
+ monilla tiskeillä tarjolla myös pientä oluen oheen sopivaa
naposteltavaa, tämä on iso plussa!
Miinukset
- valitettavan yksipuolista ruokaa, makkara- ja
pizzaslicelinjalla mentiin. Kaipaisin enemmän terveellisiä ja raikkaita ruokia
(esim. salaatteja, tuoretuottein täytettyjä toasteja ja taskuja tms) ja
kasvisvaihtoehtoja ruokatarjontaan. Ruoka-annokset voisivat myös olla selvästi
isompia, jotta yhdellä annoksella lähtisi nälkä.
- ei istumapaikkoja hallin alakerrassa
- ei puhtaasti oluisiin keskittyviä oheisluentoja tai
maisteluita (tämä oli merkittävä miinuspuoli, koska tykkään itse tosi paljon syventävistä
oheisluennoista ja maisteluista tapahtumissa)
- sunnuntaina (!) jonkin verran kännikaloja liikenteessä,
tosin ei mitenkään kovin häiritsevässä määrin
Kiitos kivasta tapahtumasta kaikille, nähdään taas ensi vuonna!
Lisätietoja:
OlutExpo Facebookissa:
OlutExpon
verkkosivut:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti