"Mä en siitä ryyppäämisestä niin oo kiinnostunu"

Eräs lähipiiriini kuuluva henkilö kertoi taannoin työpaikkansa kahvipöytäkeskustelussa olutblogistani ja suositteli sitä. Yhden työkaverin vastaus oli paljonpuhuva: ”Mä en siitä ryyppäämisestä niin oo kiinnostunu.”

Jäin miettimään lausetta pitkäksi aikaa. Mieleeni tuli jossain vaiheessa toinen, usein toistunut tilanne. Tilanteen peruskaava on seuraavanlainen: Juon olutta baarissa tai muussa paikassa hitaasti sitä maistellen ja mietiskellen. Aika kuluu. Noin puolen tunnin kuluttua joku kysyy: ”Etkö sä vieläkään oo juonut sitä sun olutta?” No, vastaus on, että en, en ole vielä juonut. Myöhemmin kotona keksin miljoona nasevaa vastausta kysymykseen ja ihmettelen, miten voi olla niin vaikea antaa ihmisen juoda oluensa omaan tahtiin.

Ei vaadittu kuin lyhyt pätkä ahkeraa aivotyöskentelyä, kun työpaikan ja baarin tilanne löysivät mielessäni yhteisen nimittäjän. Oluen juominen on yhtä kuin känni. Oluen juomisesta on kovin kummallista nauttia. Ainoa oluen tarkoitus on tulla humalaan, ja mielellään vielä mahdollisimman äkkiä ja halvalla. Suomalaisten enemmistön asenteet olutta kohtaan ovat jyrkän ryyppäämiskeskeiset. 

Mitä tälle sitten voisi tehdä? Olutharrastajat sekä ravintola-alalla työskentelevät ovat kiitettävässä määrin aktivoituneet edistämään kohtuullisen oluennautiskelun ideaa omalla tavallaan esimerkiksi Tolkkua holhoukseen-liikkeen merkeissä. Kuitenkin suurin osa suomalaisista ei ole tietoinen virinneestä kohtuullisen alkoholinkäytön aatteesta. Monet ajattelevat, että ilmaisu ”harrastan oluita” on vain kauniimpi tapa ilmaista olevansa alkoholisti.

Miksei voitaisi ajatella pikemminkin, että olutharrastus on kokkausharrastuksen tai viiniharrastuksen kaltainen tapa nauttia erilaisista mauista ja niihin liittyvistä elämyksistä? Tai että olutharrastus on iloa tuottava harrastus siinä, missä hiihto, kitaransoitto tai lintujen tarkkailu? Harva olutharrastaja juo olutta ensisijaisesti siksi, että haluaa tulla humalaan. Suurin osa juo olutta, koska on kiinnostunut tutustumaan erilaisiin makuihin, oppimaan uutta ja nauttimaan elämästä. Olutharrastus myös tuo ihmisiä yhteen sivistyneen alkoholinkäytön parissa. Ryyppääminen on kaukana iltamasta, jonka aikana maistellaan yhdessä muiden kanssa pieni annos muutamaa olutta ja analysoidaan niitä, kenties kirjoitetaan niistä myös muistiinpanoja.

Olutharrastus ei siis ole sama asia kuin alkoholismi. Toki varmasti myös olutharrastajien joukossa on ongelmakäyttäjiä ja niitä, joilla menee överiksi. Väittäisin kuitenkin, että ongelmajuojia on huomattavasti vähemmän olutharrastajien kuin bulkkilagerin juojien keskuudessa. Eron tuottaa asenne. Jos olueen asennoidutaan kuten ruokaan, sen tärkein ominaisuus on maku. Jos olueen suhtaudutaan kuten harrastukseen, sen tärkein ominaisuus on nautinto. Tällainen asenne vähentää ongelmakäyttöä huomattavasti tehokkaammin kuin alkoholismilla pelottelu tai kaiken alkoholiin liittyvän kieltäminen summanmutikassa. Olutharrastuksen leviämisen tuloksena voi olla myös keskimääräisen kerralla nautitun alkoholiannoksen pieneneminen. Mikä tärkeintä, pienestä tai hitaasti nautitusta annoksesta tulee sosiaalisesti hyväksyttävä.

Ja sille läheiseni työkaverille tässä voisin vielä sen verran mainita, että en minäkään siitä ryyppäämisestä niin oo kiinnostunu. Paras olut on usein se illan ainoa olut.