Bloggarin kahden päivän pituinen “festariputki” The Gallows
Birdin Real Ale-maailmassa on nyt takanapäin. Hienoja englantilaisia
olutkokemuksia mahtui perjantai- ja lauantai-iltoihin monta. Jo
seitsemättätoista kertaa järjestetty olutfestari oli toteutettu toimivasti:
käytössä olivat juomaliput, jotka ostettiin lipunmyyjältä ja myös suosimiani
kahden desin maisteluannoksia oli tarjolla kohtuulliseen noin neljän euron kappalehintaan.
Tässä listaan festarien mieleenpainuvimmat oluttapaukset.
Mutta ensin jokunen sana Real Alesta niille, joille se on entuudestaan
tuntematon.
Real Ale on etupäässä brittiläisten valmistama, tynnyrissä
tai pullossa jälkikäyvä, suodattamaton ja pastöroimaton tuoreolut. Real Ale
valmistetaan perinteisistä raaka-aineista. Jälkikäymisen aikana oluen sokerit
ja hiiva tuottavat hiilidioksidia – oluen hiilihapot ovat siis luonnollisen
käymisprosessin tulosta. Tuoreutensa vuoksi Real Ale pilaantuu nopeasti ja
siksi oluttynnyri on avaamisen jälkeen tyhjennettävä muutaman päivän kuluessa.
Oikea lämpötila Real Alen tarjoiluun on 12-14 astetta.
 |
| Fade to Black |
Perjantain ensimmäinen olueni oli Fade to Black, Weird
Beardin Black IPA: Ratebeerin mukaan 6,3-prosenttinen ja festariesitteen mukaan
6,2-prosenttinen olut. Olut oli väriltään lähes läpinäkymättömän mattamusta ja
sen vaahto oli vaalea ja ohut. Tuoksusta nousi esiin liköörimäisiä sävyjä ja
lakritsia. Maku oli kerroksellinen. Alun lakritsinen ja siirappinen maku
kaartui vähitellen kuivaan sitruksisuuteen ja lopuksi jäljelle jäi maamaisuutta
ja keksimäistä makua. Oluen suutuntuma oli samettinen, mutta samalla sopivasti
puraiseva. Yksi festarin parhaista oluista ehdottomasti.
 |
| Mariana Trench ja pitsireunus |
Toisena oluena oli Weird Beardin 5,3-prosenttinen haalean oranssinsävyinen APA Mariana
Trench. Tämä olut on saanut Ratebeerissä erinomaiset pisteet, muttei silti
osunut ihan täysin omaan makuuni. Tuoksu oli mielestäni jotenkin liian
hiivainen, jauhoinen ja tunkkainen. Suutuntumassa hiilihappojen vähäisyys johti
oluen lievään tylsistymiseen ja liialliseen tasaisuuteen. Maku oli oluen paras
puoli: maussa persikka, mango ja passion yhdistyivät miellyttäväksi
kokonaisuudeksi.
 |
| Diamond Geezer |
Kolmantena maistelin By The Hornsin 4,9-prosenttista tumman punertavaa ja valkeavaahtoista Red
Alea Diamond Geezeriä. Diamond Geezerin tuoksu oli imelähkön kermainen ja
pehmeän kinuskinen. Maussa ruohoinen humalointi sekä kastanjan, toffeen ja
pähkinän maut sulautuivat yhteen tasapainoiseksi kokonaisuudeksi, jälkimaussa
oli havaittavissa myös hento aavistus savua. Oluen suutuntuma oli kevyt ja
miedosti hiilihapokas. Hyvä brittityylinen, hieman makeampi Red Ale.
 |
| Fellowship Porter ja kuohkea vaahto |
Perjantain oluistani viimeinen oli Redemptionin lähes yönmusta, kuohkealla luonnonvaalealla vaahdolla varustettu ja
5,1-prosenttinen Fellowship Porter. Portterin tuoksu oli voimakkaan
espressoinen ja hyvin kuiva. Maku oli talkkunajauhoinen ja luonnollisen
kahvipapumainen sekä erittäin pehmeä. Oluen suutuntuma oli huippu: huokoinen,
moussemainen ja kevyt sekä toisaalta juuri sopivasti hapokas ja poreileva. Harvinaisen
miellyttävä portteri, jossa mikään elementti ei hyökännyt liikaa silmille.
 |
| Polar Star keskellä ja seuralaisten valinnat sivuilla |
Lauantaina maistelemistani oluista mieleen jäivät Golden Ale
Polar Star ja Courage Russian Imperial Stout. Näistä Buntingfordin panimon
Polar Star oli 4,4-prosenttinen, meripihkanvärinen olut, jonka maussa nousivat
esiin hieman yllättäen appelsiini ja vanilja. Muitakin trooppisia hedelmiä
erottui mausta, joka oli raikas ja makeahko. Oluen tuoksu oli kermainen ja
kinuskinen.
 |
| Courage Russian Imperial Stout, mahtava olut! |
Wells & Young’sin 10-prosenttinen, pullossa jälkikäynyt Courage
Imperial Russian Stout oli ehkä festarin paras olut. Alkujaan Katariina Suuren
herkuksi valmistetun oluen juuret ovat 1700-luvulla. Oluen säilymisaika on
erittäin pitkä ja se ikääntyy arvokkaasti. Onpa eräs bloggari uskaltanut antaa
Couragen ikääntyä jopa lähes 40 vuoden ajan ja todennut sen olevan senkin jälkeen yhä
juotavaa ja jopa hyvää. Festareilla maistamani versio oli vielä nuori, mutta
sitäkin kompleksisempi. Oluen väri oli tumman kastanjanruskea ja vaahto vaalean
punaruskea ja päällä kelluttelevilla hiivapaakuilla koristeltu. Oluen tuoksussa
oli konjakkia, viskiä, hunajaa, siirappia ja tummaa suklaata. Maussa oli kolme
tasoa, joista ensimmäisenä makureseptoreita kutitteli tuhdisti kaakaoinen,
kevyesti kahvinen ja lempeästi lakritsinen alkumaun taso. Päämaun tasolla
kielelle hiipivät ruskean sokerin, päärynän ja hedelmäsalmiakin kiehtovat
aromit. Jälkimaussa pääsivät esiin toffee sekä makeat hedelmät. Couragen
suutuntuma oli samettinen ja täyteläinen sekä pehmeän hiilihappoinen. Laadukas
ja tavattoman monimuotoinen olut, josta voisi helposti kirjoittaa loputtoman
pitkän analyysin.
Kiitos hienosta olutfestarista Espoon ehdottomasti parhaalle
olutravintolalle! Real Aleja on Suomessa tarjolla valitettavan harvoin, joten
Real Ale Festival on todella tärkeä ja paikkaansa hyvin puolustava
oluttapahtuma.
Ps. Ehtikö kukaan saada festareilla lasiinsa Moorin Old
Freddy Walkeria ennen kuin se loppui? Olisin ollut hyvin kiinnostunut
maistamaan tätä Old Alea, mutta valitettavasti jätin sen testaamisen
lauantaille. Ja lauantaina se olikin sitten tietenkin jo ehtinyt loppua
kokonaan. Olisin utelias tietämään, oliko olut yhtä hyvää kuin miltä se
Gallowsin listalla kuulosti.
Lisätietoja:
Real Ale:
Weird
Beard Fade to Black Ratebeerissä:
Weird
Beard Mariana Trench Ratebeerissä:
By The
Horns Diamond Geezer Ratebeerissä:
Redemption
Fellowship Porter Ratebeerissä:
Buntingford
Polar Star Ratebeerissä:
Wells
& Young’s Courage Imperial Russian Stout Ratebeerissä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti