Itsenäisyyspäivän aikaan olin jo perinteeksi muodostuneella
Tampereen reissulla ja katsastin samalla Tampereen oluttarjontaa baarikierroksen
merkeissä. Tyypillisesti olen suosinut Tampereella lähinnä Plevnaa ja
Tuulensuuta, mutta nyt halusin tutustua kaupungin olutkulttuuriin hieman
laajemmin. Siksi siis päätin tehdä pitkästä aikaa baarikierroksen.
Mahdollisuudet siihen ovat Tampereella erinomaiset, sillä kompaktissa kaupungissa
monet olutravintolat sijaitsevat kävelymatkan päässä toisistaan. Helsinkiin
verrattuna etäisyydet hyvien paikkojen välillä ovat varsin minimaalisia ja
talviaikaankin hyvin olutharrastajan taivallettavissa. Oma kierrokseni
rajoittui Hämeenpuisto-Kauppakatu-akselille.
 |
| Konttorirutto hanoineen |
Kierroksen aluksi käväisin Kaksissa kasvoissa, jossa ei ole
aiemmin tullut käytyä. Ensivaikutelmani tästä Naamabaariksi ja Naamoiksikin
kutsutusta paikasta oli lämminhenkinen ja hiukan nukkavieru. Kahdet kasvot on nostalgisen
oloinen ja viihtyisä olutkuppila, jossa ainakin oman visiittini aikana soitettiin
muutaman kymmenen vuoden takaisia kotimaisia klassikoita. Otin oluen. Valintani
oli Hiiden ja Ruosniemen kollaboraatio Konttorirutto Black IPA hanasta. Konttoriruton
tuoksussa sekoittuivat makeahko mango ja paahteinen kahvi. Maun pääelementit
olivat greippi, ruoho, lakritsa ja paahteinen espresso. Myös havujen vaikutusta
oli havaittavissa.
Kahdet kasvot on huhujen mukaan uudistumassa ja sain myös
hieman tietoa tulevista muutoksista. Kuulemma baarin nimi ja perusilme
säilyvät, mutta oluiden rinnalle on tulossa jonkinsorttista ruokatarjoilua.
Minkälaista, sen näkee tammikuun puolivälin jälkeen, kun uusi omistaja aloittaa
Kaksissa kasvoissa.
 |
| Ukkometson konstailematon oluttarjotin |
Toisena vuorossa oli Ukkometso; sekä olutta että ruokaa
tarjoava ravintola. Tämäkään paikka ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Ukkometson
tunnelma huokui perin tamperelaista rautalankarockia ja no, sitä Popedaa. Saapuessani
alkuillasta paikalla oli jo jokunen melkoisen humaltunut seurue ja muutama
ruokailija. Hanaolutvalikoima oli keskitasoa selvästi parempi ja siksi päätin
ottaa maistelutarjottimen, johon sai koota maisteluannokset itselleen
mieluisimmista hanatuotteista. Tarjottimelleni päätyivät Malmgårdin 5,8-prosenttinen
Craft Cider, Hornbeerin 9,3-prosenttinen Hophorn, Beer Huntersin 6-prosenttinen
Mufloni Wiesen Hopfenlager ja Iso-Kallan 5,8-prosenttinen Syys-Rapa Ruis-APA.
Craft Cider oli vaalea, hyvin hapan ja kirpakan omenainen
siideri. Siiderin tuoksu oli hiukan hiivainen ja voimakkaan hapan. Maalaistyylinen
hilloisen omenan maku katosi paikoin happamuuden alle, eikä kokonaisuus ollut
siis täysin tasapainoinen. Hornbeerin Hophorn oli minulle entuudestaan tuttu
tuote, mutta valitsin sen silti tarjottimelle, koska se on yksi
suosikkioluistani. Hophornin tuoksussa tuore sitruksinen katkeruus yhdistyy
paahteisuuteen ja vanhan ajan lakritsin aromiin. Mokkaisen pehmeää, paahteista
ja syvän maltaista makua höystävät kirpakan sitruksiset vivahteet. Tarjottimen
paras tuote. Beer Huntersin Mufloni Wiesen Hopfenlager oli saksalaistyylinen,
mutta rapsakalla humaloinnilla terästetty lager. Tykkäsin oluen katkeruudesta,
mutta katkeruus ei valitettavasti ihan saumattomasti kohdannut makeahkoa ja leipämäistä
maltaisuutta. Iso-Kallan Ruis-APA oli miellyttävästi humaloitu, mutta rukiin
vaikutus oli oluessa makuuni liian päällekäyvä. Jäin miettimään, olisiko olut
ollut kuitenkin parempi ilman ruista.
 |
| Samichlaus 2008 Tuulensuussa |
Kolmantena baarikierroksella astuin sisään Tuulensuuhun.
Tuulensuuhun oli saapunut erä maailman vahvinta lageria Schloss
Eggenbergin Dobbelbock Samichlausia, alias Joulupukkia. Sitä piti päästä kokeilemaan, vaikka
ennakkoon yhdistelmä maailman vahvin ja lager ei herättänyt minussa mainittavia
intohimon aaltoja. Ja hyvä, että kokeilin, sillä kyseessä oli oikeinkin
mielenkiintoinen olut. 14-prosenttinen Joulupukki oli kovin kaukana lagerista,
eikä oikein tuonut mieleen olutta ylipäänsä. Sen sijaan sen maku muistutti pehmeän
maltaista likööriä tai imelää mallasleipää. Oluen tuoksu oli siirappinen,
luumuinen ja kermainen. Suutuntuma oli täyteläinen, pehmeä ja oikein
miellyttävä. Pikkuinen annos tätä olutta riitti vakuuttamaan minut. Tykkäsin,
ehdottomasti.
 |
| Makoisa vegepizza Sitkossa |
Maailman vahvimmasta lagerista tuli nälkä, joten oli aika
etsiä läheltä sopiva safkapaikka. Päätin mennä maistelemaan pizzaa Tampereella
vähän aikaa sitten aloittaneeseen Sitkoon. Sitkoa on kehuttu pizzojensa lisäksi
mainitsemisen arvoisesta erikoisolutvalikoimastaan. Tällä kertaa jätin
kuitenkin oluet väliin ja keskityin syömiseen. Sitkon pizzalista on lyhyt,
mutta ytimekäs ja siltä löytyvät kaikki italialaisten pizzojen klassikot. Vege-pizza
osoittautui perinteiseen tyyliin leivotuksi, ihanan rapeapohjaiseksi ja mehevin
täyttein täydennetyksi.
 |
| Everyday Anarchy O'Harasissa |
Kierrokseni päättyi O'Harasiin. Myös O'Haras oli minulle
entuudestaan tuntematon paikka. Pikkuisessa, tiivistunnelmaisessa ja
konstailemattomassa baarissa oli yllättävän hyvä olutvalikoima. Valitsin
erittäin omaperäisen oluen, nimittäin BrewDogin Everyday Anarchyn. Kyseessä on
viinitynnyrikypsytetty 10,3-prosenttinen belgi-saison. Everyday Anarchy on olut
kaikilla mausteilla. Sen tuoksu on hapan, viinimäinen, kuivahedelmäinen, kirpeä
ja sitruksinen. Kuivassa maussa on mausteisuutta, kirsikkaista kirpeyttä,
greippiä ja viinimäisiä piirteitä. Kummallinen olut, joka on
ristiriitaisuudessaan kuin eri maailmojen kohtaaminen.
Erittäin kuivan Everyday Anarchyn jälkeen olo oli hyvin hapan ja totesin,
että oli parempi lopettaa kierros ennen sisuskalujeni lopullista syöpymistä. Hotelliin
päätyessäni kello oli vasta noin kymmenen ja seuraavaksi päiväksi jäi siis
vielä onneksi reilusti energiaa reissun ei-olutpitoiseen joulushoppailuosioon.
Lisätietoa:
Kahdet kasvot
Ukkometso
Tuulensuu
Sitko
O'Haras
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti