Tynnyrin täydeltä tarinoita: Arviossa Kuohuvaa historiaa-kirja

Sain taannoin kustantamo Atenalta arvioitavaksi Mika Rissasen ja Juha Tahvanaisen kirjoittaman teoksen nimeltä Kuohuvaa historiaa – tarinoita tuopin takaa. Teos ruotii nimensä mukaisesti eurooppalaista historiaa oluttuopin lasisen kyljen läpi katsottuna. Kuohuvaa historiaa-kirjan aikaperspektiivi on laaja: teoksen olutaiheisista tarinoista ensimmäiset sijoittuvat antiikkiin ja keskiaikaan ja viimeiset 2000-luvulle. Kussakin luvussa tarinan lopuksi esitellään kuvan kera yksi luvun tarinaan jollain tavalla liittyvä olut.

Kirja kuljettaa lukijansa läpi Euroopan historian pienten tarinoiden ja kertomusten siivittämänä. Ajatusmaailmaa virkistävä kirja onnistuu aiheuttamaan melko säännöllisesti olutaiheisia oivalluksia. Ilman tätä lukukokemusta olisin yhä autuaan tietämätön esimerkiksi siitä, miksi olutta juotiin Tour de Francella veden sijaan vielä 1900-luvun alkupuolella ja miten ratkaiseva merkitys oluen saatavuudella oli ensimmäisessä maailmansodassa sotineiden sotilaiden terveydelle. Oluen merkitys on Euroopan historiassa ollut rutkasti suurempi kuin osasin ajatella. 

Kuohuvan historian kevyt kerronta on helppolukuista, värikästä ja nautittavaa. Teksti on pääosin hyvin kansantajuista, joten kirjan ymmärtäminen ei edellytä Euroopan historian erityisosaamista tai olutalan oppiarvoja. Tarinan ja oluen paketit toimivat hyvin ja on kiinnostavaa, miten erilaisia mielikuvia moniin ihan tavallisiinkin oluisiin kirjan lukemisen jälkeen on alkanut liittää aina riitaisasta isä-poikasuhteesta pohjoisnavan löytöretkiin. 

Varjopuolena on pakko todeta, että paikoin tarinan ja oluen suhde tuntuu hieman päälle liimatulta ja yhdistävä linkki melko kaukaa haetulta. Lukukokemuksen viihdyttävyyteen tämä ei kuitenkaan vaikuta. Ja toisaalta on myönnettävä, ettei suorien linkkien löytäminen kaukaisen historian tapahtumien ja nykyaikana valmistettavien oluiden välille aina ole helppoa tai edes mahdollista.

Kuohuvaa historiaa on nopeasti lukijansa koukuttava kirja, jonka maailmoihin on helppo uppoutua. Suosittelen kirjaa historiafriikkien ohella myös sellaisille, jotka vihaavat yli kaiken paksuja, ikivanhoja ja vuosilukujen täyteisiä historiallisia opuksia. Tässä kirjassa historia tuodaan oikeasti lukijan silmien eteen tapahtumien ja tarinoiden kautta. Olutharrastajalle kirja on jännittävä tutkimusmatka eurooppalaisen oluthistorian vaiheisiin ja panimotoiminnan vähittäiseen kehittymiseen. Kirja soveltuu nautittavaksi sekä yksin että yhdessä ja parhaalta se maistuu huolella valitun oluen kera.

Lisätietoja:

Kuohuvaa historiaa – tarinoita tuopin takaa-kirja Atenan verkkokirjakaupassa:

http://www.atenakustannus.fi/kirjat/kirja/656

Raportti Kymijoki Beer Festivalin perjantai-illalta

Kymijoki Beer Festivalin aika koitti viime viikonloppuna ja tällä kertaa pääsin myös itse osallistumaan tapahtumaan ensimmäisenä tapahtumapäivänä, eli perjantaina. Minulle tänä vuonna toista kertaa järjestetty kouvolalainen olutfestari oli eräänlainen paluu juurille, sillä äitini puoleinen sukuni on lähtöisin Kouvolan seudulta. Sukuni vanhemmat polvet ovat tanssineet Kymijoki Beer Festivalin tapahtumanäyttämönä toimineen Kallioniemen tanssilavalla jo 50-luvulla ja nyt oli minun vuoroni astua samalle tapahtumapaikalle tyystin erilaisen, mutta kuitenkin jollain jännällä lailla menneisyydestä muistuttavan, illanvieton merkeissä.

Kävijöille jaetussa esitteessä oli myös tapahtuma-alueen kartta

Kymijoki Beer Festival näytti sisääntullessa piskuiselta olutfestarilta, joka koostui muutamasta tiskistä ja pienestä istuskelualueesta sekä tupakkapuolesta. Hetken ehdin jo ajatella, että tässäkö tämä olikin. Ensivaikutelma kuitenkin hämäsi, sillä ensimmäisenä vastaan tulleen ulkotilan lisäksi Beer Festival käsitti myös monia muita eritunnelmaisia tiloja sekä sisällä että ulkona. Erityisen miellyttävä yllätys oli se, että juomien kanssa sai kulkea vapaasti sisältä ulos ja ulkoa sisälle. Toinen ilahduttava asia oli sisältä löytynyt rauhallinen alue, joka käsitti kunnollisen vesipisteen, mukavan pubimaisen istumapuolen pehmustettuine penkkeineen ja pari sisävessaa. Näitä pieniä, mutta merkitykseltään hyvinkin olennaisia asioita on jäänyt kaipaamaan harmillisen usein suomalaisilla olutfestareilla.

Burgertiski

Burgerien lihat paistuivat vanhan veturin näköisessä uunissa

 Sisätilan penkkejä

Amerikka-baari

Minun ja seuralaiseni Flying Dogit

Näkymä Amerikka-baarin terassilta

Kesäilta ja Kymijoki

Festaritunnelma muodostui Kymijoki Beer Festivalilla juuri pienistä asioista. Vanhan tanssilavan tunnelma, pienet tapahtuman ja festarialueen henkeen sopivat koristelut, näkymä festarialueen alapuolella virranneelle Kymijoelle ja hyvin suunnitellut käytännöt järjestelyt sekä paikallista tarjontaa hyödyntäneet ruokatarjoilut ilahduttivat omaa mieltäni kovasti. 

Sitten siihen olutpuoleen. Tapahtumassa oli mukana vain muutama panimo, joten erilaisten oluiden lukumäärä ei ollut tapahtuman vahvimpia puolia. Kuitenkin erilaisia alkoholillisia myyntiartikkeleita oli tarjolla 45, joten maisteltavaa riitti kaikkiin makuihin. Itse pari kesää olutfestareita kiertäneenä olin jo ehtinyt aiemmin maistamaan suurinta osaa mukana olleista oluista. Toki mukana oli myös uusia tuttavuuksia. Tässä listailen jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan joitakin festarin parhaita uusia ja vanhoja oluttuttavuuksia.

Kaiku APA

Tapahtumaolut oli Suomenlinnan Panimon Kaiku American Pale Ale, jota pääsin analysoimaan itse oluen arkkitehdin, eli Tuopin ääressä-blogin Arton kanssa. Kaiku oli oikein makoisa, mandariininen ja ananakseenkin vivahtava APA. Kaiun katkeruus oli kansanjuomaksi sopivalla tasolla, eli päällekäyvää purevuutta ei ollut havaittavissa. Humaloinnin vaikutus tuntui rapsakahkossa suutuntumassa ja hiukan ruohoisuuteen kallistuneessa alkumaussa.

Kaksi Kotia Choco-Cherry

Rekolan ja Hiiden yhteistyöoluen maustettu versio Kaksi Kotia Choco-Cherry oli yksi illan ehdottomista valopilkuista. Kahden Kodin oivallista perusversiota maistaneena osasin odottaa tältä oluelta vähintäänkin kohtalaista makukokemusta. Olut oli rungoltaan prosentteihinsa nähden oletetusti ohuehko, mutta suussa sulavaa suklaata ja hienoista kahvisuutta toisiinsa yhdistävä maku oli onnistunut. Kirsikan vaikutus erottui happamanmakeana säväyksenä loppumaussa ja oluen suuhun jättämässä jälkimaussa. Kokonaisuus muistutti kirsikoilla harkitusti höystettyä suklaakakkua.

Bryggeri Pils

E.S.P.A. ja Pils kaveripotretissa :D

Bryggeri Helsingin E.S.P.A. ja Pils olivat minulle entuudestaan tuttuja oluita, joita päädyin jälleen maistelemaan niiden laadukkuuden ja maukkauden ansiosta. E.S.P.A. on Extra Special Bitter, jonka parhaita puolia ovat raikkaus, hedelmäisyys ja viljaisuus. Bryggeri Pils puolestaan on omassa tyylilajissaan yksi parhaista maistamistani oluista puhdaspiirteisyytensä, rapeutensa ja sitruksisuutensa vuoksi. Nämä Bryggerin suosikkiolueni eivät pettäneet tälläkään kertaa.

Snake Dog IPA

Flying Dog Snake Dog IPAn bongaaminen Amerikka-Baarin hanasta oli iloinen yllätys, sillä mikäpä sopisi paremmin yhteen helteen lämpöä huokuvan kesäillan kanssa kuin jenkkityylisesti humaloitu IPA tuoreena suoraan hanasta. Snake Dogin ohella hanasta sai myös muita Flying Dogin oluita, mutta valitsin tämän toivoen tuoreen katkeraa olutelämystä. Sellaisen myös sain ja paremman kuin osasin arvata. Snake Dog on aiemmin pullosta maisteltuna ollut vähintäänkin hyvä IPA, mutta hanasta se oli vielä huomattavasti parempi. Oluen tuoksussa hedelmäiset ja kirpeän greippiset aromit pääsivät oikeuksiinsa ja trooppisen viidakon hedelmäisyyttä huokuvassa maussa tuoreen pirskahtava nektariinisuus oli päällimmäinen elementti.

Tapahtuman plussat:

+ hyvät järjestelyt: riittävästi vessoja, vesipiste, mahdollisuus liikkua juomien kanssa sisä- ja ulkotilasta toiseen, paljon istumapaikkoja sisällä ja ulkona, erilaisia ruokavaihtoehtoja, joissa hyödynnetty myös alueen lähiruokaa

+ tapahtumapaikan tunnelmallisuus, kaunis jokinäköala ja muovitettujen seinien tai kalteroitujen koppien vähäisyys

+ kohtalaisen hyvä ja monipuolinen olutvalikoima

+ amerikkalaisen Flying Dogin oluita suht harvinaisesti hanasta ja muutama laadukas brittisiideri

+ miellyttävin musiikkitarjonta, johon olen suomalaisessa oluttapahtumassa toistaiseksi törmännyt. Varsinkin rock-covereita soittanut bändi soitti omaan korvaani sopivaa musiikkia mukavan maltillisella volyymillä.

Tapahtuman miinukset:

- kallis sisäänpääsy (10 e portilta)

- halvemman ennakkolipun ostaminen oli elokuun puolella mahdollista vain Kouvolan seudun myyntipisteissä. Itse olisin todennäköisesti ostanut ennakkolipun pääkaupunkiseudulta, jos siihen olisi ollut mahdollisuus.

- melko kallis tuoppi (5 e, josta 4 euroa panttia)

- Festarin VIP-lipun ostajan edut olivat lipun hintaan (65 euroa) nähden hiukan heppoiset ja menu ei välttämättä istunut kaikkien makuun. Läheisestä palvaamosta tilattuun kokonaiseen sikaan perustunut menu oli toki näyttävä ja lähiruokaa hyödyntävä, mutta tarjosi täyttävän aterian lähinnä vain sianlihaa syöville. Lisäksi VIP-lipun sisältämä oikeus omaan istumapaikkaan oli vain kahden tunnin pituinen (klo 18-20).

Lisätietoja:

Kymijoki Beer Festival

http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2014/08/08/Olut%20virtaa%20ja%20musiikki%20raikaa%20Korialla/2014217726941/4

http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2014/08/10/Olutfestivaali%20ker%C3%A4si%20v%C3%A4ke%C3%A4/2014217732807/4

Suomenlinnan Panimon Kaiku APA Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/suomenlinnan-kaiku/268510/

Hiisi Panimon ja Rekolan Panimon Kaksi Kotia Choco-Cherry Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/rekolan-kaksi-kotia-choco-cherry/277909/

Bryggeri Helsinki E.S.P.A. Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/bryggeri-helsinki-espa/260843/

Bryggeri Helsinki Pils Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/bryggeri-helsinki-pils/221900/

Flying Dog Snake Dog IPA Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/flying-dog-snake-dog-ipa-2008-and-later/86882/

Sirpakka Syklisti-Saison: Beer Hunter's Mufloni Saison de Randonneur

Taustaa: Pitkäaikainen olutaiheinen toiveeni toteutui vihdoin, kun pääsin tänä kesänä tutustumaan Beer Hunter’sin Mufloni Saison de Randonneuriin, eli vapaasti suomennettuna Pitkänmatkanpyöräilijän Saisoniin. Taannoiselta Rauman pyörähdykseltäni mukaan tarttui maitokauppavahvuinen Mufloni Saison de Randonneur. Kyseisen oluen erinomaista vahvempaa versiota (6,5-prosenttinen Kataja Edition) puolestaan pääsin maistamaan jo hiukan aiemmin Porissa Beer Hunter’sin omassa panimoravintolassa. Tässä tulee arvioni oluen maitokauppaversiosta. Pientä vertailupohjaa arvioon on haettu vahvemmasta Kataja Editionista.

Panimo: Beer Hunter’s

Olut: Mufloni Saison de Randonneur

Tyyli: Saison

Prosentit: 4,5 %

Tuoksu: Tuoksu on kirpeän marjainen, hiukan sitruunainen ja melko hapan. Kokonaisuutta pehmentää hiivasta kumpuava hiivaleipämäisyys ja vehnänpehmyt viljaisuus.

Ulkonäkö: Vaahto on turpean paksu, isokuplainen, luonnonvalkea ja melko pitkään kestävä. Olut on sumea ja väriltään kullanruskea.

Maku: Pihlajanmarjaa, rosepippuria, yrttisen ruohomaista aromia, lempeää viljaisuutta ja pehmeää maitomaisuutta monivivahteisessa, mutta helposti juotavassa makupaketissa. Oluessa on prosentteihin nähden ymmärrettävästi muhkean makuista isoveljeään Mufloni Saison de Randonneur Kataja Editionia jonkin verran kevyempi maku, joka ei kuitenkaan missään nimessä jää pliisuksi.

Suutuntuma: Alun kielellä kupliva hiilihapokkuus ja kipristelevä katkeruus taittuvat keskitäyteläiseen ja melko liukkaaseen yleistuntumaan. Katkeruus jättää suuhun kuivahkon ja rapean tunteen pitkäksi aikaa.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  36/50

Mihin tilanteeseen sopii? Mufloni Saison de Randonneur on erittäin laadukas ja maukas maitokauppaolut, jossa on aineksia loppukesän tai syksyn fiilistelyjuomaksi. Ruoaksi tämän oheen voisi suositella riistaruokia, raikkaan punamarjaisia jälkiruokia tai salaatteja. Olut on raikas sekoitus melko voimakasta katkeruutta, sitruksista ja marjaista kirpakkuutta ja belgihiivan omalaatuisia aromeja. Maratonpyöräilijän janojuomana se saattaa raikkaudestaan huolimatta olla melko riskialtis valinta :D

Lisätietoja:

Mufloni Saison de Randonneur Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/beer-hunters-mufloni-saison-de-randonneur-45/172458/

Mufloni Saison de Randonneur Olutoppaassa:

http://olutopas.info/olut/3574/beer-hunter-s-saison-de-randonneur-4-5pros

Raportti Helsingin SOPPista

Helsingin Suuret Oluet, Pienet Panimot-tapahtumaa vietettiin kutakuinkin samanmoisessa säässä kuin Tampereen vastaavaa pari kuukautta aiemmin: sanalla sanoen siis äärimmäisen kuumassa ja hiostavassa 30 asteen kesäsäässä. Itse en ole mitenkään tunnettu kuumuudenkestävyydestäni, joten päätin rajoittaa SOPPailut tällä kertaa yhteen pitkään ja oluentäyteiseen torstaipäivään.

Saapuessani SOPPiin torstaina noin kello puoli neljän aikaan jono porteilla oli vielä erittäin inhimillinen, joten sisään pääsi nopeasti. Tiskeille oli sen sijaan jo iltapäivällä yllättävän paljon jonoa ja istumapaikkoja oli tarjolla lähinnä paahteisella puolella. Alueen ruuhkaisuudesta päätellen hellepäivä oli houkutellut joukkoon paljon myös keltanokkaisempia olutharrastajia ja perus-olutfestarijengistä poikkeavaa porukkaa.

Helsingin SOPPissa oli perinteiseen tapaan kaikista SOPPeista laajin oluttarjonta. Panimoista mukana olivat lähes kaikki suomalaiset pienpanimot omine oluineen. Itse keskityin tyypilliseen tapaani jäljittämään minulle entuudestaan tuntemattomia tuotteita ja etsimään potentiaalisia oluthelmiä. Parhaat oluet osuivat lasiini heti iltapäivällä.

Makoisa Maku Brewing IPA

Ensimmäinen helmi löytyi melko nopeasti ja hyvinkin yllättäen vastikään toimintansa aloittaneen Maku Brewingin tiskiltä. Kyseessä oli panimon IPA. IPA oli uskomattoman pehmeä ja sen runko voimakkaaseen makuun nähden sopivan tukeva. Mausta löysin karamellia, sitrusta ja kesäisen nurmikon lempeää ruohoisuutta. Kokonaisuutena IPA oli niin hieno tuote, että oli vaikea uskoa sen olevan peräisin aloittelevan panimon hanasta.

Sourniemen Sourstout ekaa kertaa lasissani

Erinomaisen IPAn jälkeen kaipasin jotakin kirpeää. Sitä löytyi Ruosniemen panimon hanasta. Kirpakka Sourniemen Sourstout oli ihana oluttuttavuus, jonka punamarjaisen ja maitohappomaisen hapanta alkumakua täydensi tummasuklainen, espressoisen paahteinen, täyteläinen ja kirsikkainen loppumaku. Kipristävän kirpeyden ja täyteläisen pehmeyden tasapainoiseksi paketiksi sitovassa oluessa oli jotain erityistä. Samaan aikaan sekä intensiivinen että tuoreen raikas olutkokemus ja omasta mielestäni ehkä koko festarin paras olut. Tällaisia herkkuja toivoisi saavan lasiinsa useamminkin. Harmi vaan, etteivät Sourit oikein näytä istuvan kovin monen suomalaisen olutharrastajan makuun ja siksi niitä tuodaan täällä aika harvoin tarjolle. Toivottavasti tämäkin olisi muuttumassa ja happaman tyylilajin ymmärrys lisääntyisi vähitellen.

Pohjoisen Jättiläinen, kuva Tampereen SOPPista

Illan edetessä oli vuorossa odotettu uusintakokemus Pohjoisen Jättiläisestä. Aiemmin blogiani seuraamattomille kerrottakoon, että kyseessä on espoolaisen kotipanijan Juhani Palttalan luoma olutihme, josta tuli positiivisen blogijulkisuuden myötä todellinen muoti-ilmiö. Monet olutharrastajat toivoivat pääsevänsä vielä joskus maistamaan tätä paljon kehuttua American Barley Winea. Lopulta harrastajien hartain toive täyttyi, kun alun perin Del Norte Titanina tunnettu olut löysi tiensä SOPPeihin nimellä Pohjoisen Jättiläinen. Juhani Palttalan ja Panimo Hiiden maltaanmakuisen yhteistyön tavoitteena oli kehittää mahdollisimman samankaltainen olut kuin Del Norte Titan.

Itse maistoin Pohjoisen Jättiläisen edeltäjää Del Norte Titania jo tammikuussa ja Pohjoisen Jättiläistä toukokuussa. Nyt lasissani oli hieman toukokuista kypsyneempi versio oluesta. Tämä olut oli Tampereen SOPPissa maistamani Pohjoisen Jättiläisen version tapaan jonkin verran Del Norte Titania lakritsisempi. Oluen tuoksu oli kuitenkin kypsymisen myötä muuttunut selvästi intensiivisemmäksi ja tuoksusta erottui myös hiukan Del Norte Titanista tuttuja omenaisia ja sitruksisia sävyjä. Oluen erottuvin maku oli kastanjaisuus ja puumaisuus, mutta myös hienovireisempiä pähkinäisiä ja tummasuklaisia aromeja oli havaittavissa. Erittäin maukas olut ja ehdottomasti yksi tapahtuman parhaista.

Torstaipäivän kääntyessä kohti iltaa huomioni kiinnittyi pariin asiaan. Ensimmäinen näistä oli Hiiden tiskille johtava, pituudeltaan jokseenkin ennennäkemätön jono, jonka vuoksi päätin jättää Hiiden laatuoluiden nauttimisen torstaina vain pariin kertaan. Toinen hiukan yllättävä asia oli se, että päädyin hakemaan paria tapahtuman parasta olutta useampaan kertaan. Yleensä pyrin tutustumaan mahdollisimman moneen eri olueen, mutta tällä kertaa oli ihan pakko hakea santsituoppi tapahtuman parhaista oluista. Olivat ne sen verran mainioita.

Lisätietoja:

Maku Brewingin IPA Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/maku-brewing-india-pale-ale/277781/

Ruosniemen Panimon Sourniemen Sourstout Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/ruosniemen-sourniemen-sourstout/277788/

Panimo Hiiden ja Kosoolan Panimon Pohjoisen Jättiläinen Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/hiisi-pohjoisen-jattilainen/266925/

Katkera yllätys silkkisessä paketissa: Westbrook Shane's Big DIPA

Taustaa: Ohjelmantäyteisen kesän vuoksi blogi on ollut pienellä hengähdystauolla, mutta nyt pääsen taas palaamaan tekstuaalisen sorvini ääreen laatuoluen reittaamisen merkeissä. Amerikan Etelä-Carolinasta kotoisin oleva Westbrook on perustettu vuonna 2010. Panimon takana on aviopari Morgan ja Edward Westbrook. Luova kokeilunhalu on Westbrookin tavaramerkki. Tällä kertaa arvioon pääsee ulkomaantuominen Shane’s Big DIPA, joka on saanut nimensä panimon panijalta Shane Cummingsilta.

Panimo: Westbrook

Olut: Shane’s Big DIPA

Tyyli: Double India Pale Ale

Prosentit: 9 %

Katkeruus: 80 IBU

Tuoksu: Karamellinen, katkeran sitruksinen, hehkeän hedelmäinen ja hiukan yrttinen tuoksu yllättää monivivahteisuudellaan. Vahvahko tuoksu tuntuu nenässä jo kaukaa.

Ulkonäkö: Meripihkan oranssin oluen vaahto on pitkäkestoinen ja väriltään luonnonvalkea.

Maku: Oluen katkeruuteen nähden makua voi hyvällä syyllä luonnehtia harvinaisen tasapainoiseksi. Mandariini, appelsiini ja limetti liittoutuvat vaniljaisten ja kaurakeksimäisten aromien kanssa muodostaen jälkiruokaleivonnaista muistuttavan yhteismaun. Viinimarjaa henkivä kirpeys on ehkä makupaletin yllättävin elementti. Oluen loppumaussa karamelliset ja toffeiset sävyt saavat seurakseen ananaksen mehukkaan aromin. Huomaamatta olutta tulee maisteltua hieman enemmänkin, jolloin katkeruus vähitellen kertautuu. Viimeistään muutaman siemaisun jälkeen sen tajuaa: Shane’s Big DIPA on todella katkera DIPA. Hienostunutta makua ihmetellessä sitä ei vaan heti tule huomanneeksi.

Suutuntuma: Melko täyteläinen, jopa kastikemainen suutuntuma, joka tuntuu tyylilajiin nähden jopa kostealta. Kevyehkö rapsakkuus yhdistyy silkkiseen suutuntumaan melko originellilla tavalla.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  Olut ei toistaiseksi ole Olutoppaassa.

Mihin tilanteeseen sopii? Shane’s Big DIPA sopii erilaisella tavalla katkeraa olutta kaipaavalle olutharrastajalle. Tämä olut tuntuu olevan ihan eri planeetalta kuin suuta kuivattavan katkerat IPA:t ja DIPA:t. Rauhallisesti nautittuna kotisohvalla se saa ehkä varmimmin ansaitsemaansa huomiota. Puun takaa ilmestyvän, hyvin voimakkaan katkeruuden vuoksi suosittelisin nauttimaan oluen yhdessä jonkun kanssa. Yksin juotuna kertautuvalla tavalla katkera olut voi olla joillekin liian raju kokemus.

Lisätietoja:

Westbrook Shane’s Big DIPA Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/westbrook-shanes-big-dipa/206336/

Westbrook Shane’s Big DIPA BeerAdvocatessa:

http://www.beeradvocate.com/beer/profile/24134/91479/

Hopeatoffeeta ja kuivattuja hedelmiä: Hornbeer Barleywine

Taustaa: Hullunkurisella etikettitaiteellaan ja massasta erottuvilla tuotteillaan olutharrastajia ilahduttava Hornbeer on tanskalainen, vuonna 2008 perustettu panimo. Tässä reittaamani Hornbeerin Barleywinen pulloyksilö on keväisen Kööpenhaminan reissuni tuomisia. En ole ainakaan vielä onnistunut bongaamaan Hornbeerin Barleywinea Suomesta, joten ulkomailta hankkiminen lie toistaiseksi ainoa tapa saada olut maisteltavaksi.

Panimo: Hornbeer

Olut: Barleywine

Tyyli: Barley Wine

Prosentit: 10 %

Tuoksu: Oluessa on makeahkon puumainen, yrttinen, siirappinen, pippurinen ja maltainen tuoksu.

Ulkonäkö: Kastanjanruskea olut runsaalla, vaalealla ja melko nopeasti haihtuvalla vaahdolla.

Maku: Barleywinen alkumaku on katkerahko, sitruksinen ja viljaisa. Loppumakua kohti mentäessä kinuskisuus, kermaisuus ja lakritsisuus yhdistyvät kiinnostavalla tavalla muodostaen vanhan ajan hopeatoffeeta erehdyttävästi muistuttavan makukombinaation. Oluesta suuhun jäävä pitkä jälkimaku on lakuinen, rusinainen ja luumuinen. Omaperäinen makuyhdistelmä, jossa on mukana tyypillisten barleywinemaisten elementtien, kuten kuivahedelmäisyyden, ohella myös yllättävämpiä aromeja.

Suutuntuma: Sopivasti puraiseva, keskitäyteläinen ja jännällä tavalla samettinen suutuntuma istuu suht hyvin oluen kokonaisuuteen. Suutuntuma olisi tosin voinut olla vielä täyteläisempi.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  Olut ei toistaiseksi ole Olutoppaassa.

Mihin tilanteeseen sopii? Hornbeerin Barleywine on yllätyksellinen olut, joka sopii uusia elämyksiä metsästävälle punaviiniä muistuttavien oluiden ystävälle. Myös lakritsisista ja keskitäyteläisistä punaviineistä pitävä voisi tykätä tästä oluesta. Hopeatoffeemaisuus tekee oluesta osuvan jälkiruoan jaettavaksi kaverien tai mielitietyn kanssa. Olut on oivallinen sellaisenaankin, mutta toffeisen tai kuivahedelmäisen leivonnaisen kera se olisi todennäköisesti elementissään.

Lisätietoja:

Hornbeer Barleywine Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/hornbeer-barleywine/92263/

Hornbeer Barleywine BeerAdvocatessa:

http://www.beeradvocate.com/beer/profile/20472/98446/

Makoisa maitokahvijälkkäri: Emelisse Espresso Stout

Espresso Stout ja narsissit keväällä

Taustaa: Hollantilainen vuonna 2005 perustettu Emelisse aloitti perinteisten reseptien pohjalta oluita panevana käsityöläispanimona, mutta on vähitellen laajentanut repertuaariaan myös erikoisempien olutkokeilujen alueelle. Emelisse on tullut minulle tutuksi tähän mennessä varsinkin erinomaisen aromikkaiden ja jälkiruoaksi mainiosti istuvien tummien oluidensa kautta. Tällä kertaa arvioon pääsee Emelissen Espresso Stout. Espresso Stoutin luomisprosessissa on käytetty italialaisia Arabica- ja Robusta-lajikkeen espressopapuja aidon kahvisuuden aikaansaamiseksi.

Panimo: Emelisse

Olut: Espresso Stout

Tyyli: Imperial Stout

Prosentit: 10 %

Katkeruus: 75 IBU

Tuoksu: Tuoksussa on maitokahvia, hiukan mämmiä sekä pehmeää maltaisuutta. Limppumaisuutta ja siirappia erottuu myös tuoksusta oluen lämmettyä hiukan pidempään lasissa.

Ulkonäkö: Lähes läpinäkymätön, erittäin tummanruskea olut, jonka vaahto on paksu, pienikuplainen, haaleanruskea ja melko pitkään kestävä.

Maku: Maun erottuvimmat osatekijät ovat kermaisuus ja paahteinen kahvi. Kuitenkin oluesta löytyy myös makeankirpeää ja tumman marjaista aromia, joka muistuttaa kirsikan ja karhunvatukan ominaismakuja, sekä kuivaa katkeruutta. Kokonaisuuden täyteläistää kaakaon intensiivinen maku, joka erottuu parhaiten oluen hieman lämmettyä. Kahvi-Imperial Stoutien kategoriassa Espresso Stout on tasapainoisena, lempeän kahvisena ja pehmeän täyteläisenä parhaasta päästä.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on liukas ja silkkinen sekä hyvin miedosti hiilihapokas.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  40/50

Mihin tilanteeseen sopii? Nauttisin tätä jälkiruokamaisia piirteitä henkivää laatuolutta mieluiten vanhan ajan vaniljajäätelön kanssa. Myös suklaiset jälkiruoat, kuten täyteläinen mutakakku olisivat luonnollinen pari tälle oluelle. Oluen maitokahvisuus ja intensiivinen suklaisuus tuntuvat suorastaan vaativan seurakseen jotakin pehmeän kermaista jälkiruokaa.

Lisätietoja:

Emelisse Espresso Stout Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/emelisse-espresso-stout/112198/

Emelisse Espresso Stout BeerAdvocatessa:

http://www.beeradvocate.com/beer/profile/11890/55742/

Emelisse Espresso Stout Olutoppaassa:

http://olutopas.info/beers.php?olut=2988