Raportti Helsingin SOPPista

Helsingin Suuret Oluet, Pienet Panimot-tapahtumaa vietettiin kutakuinkin samanmoisessa säässä kuin Tampereen vastaavaa pari kuukautta aiemmin: sanalla sanoen siis äärimmäisen kuumassa ja hiostavassa 30 asteen kesäsäässä. Itse en ole mitenkään tunnettu kuumuudenkestävyydestäni, joten päätin rajoittaa SOPPailut tällä kertaa yhteen pitkään ja oluentäyteiseen torstaipäivään.

Saapuessani SOPPiin torstaina noin kello puoli neljän aikaan jono porteilla oli vielä erittäin inhimillinen, joten sisään pääsi nopeasti. Tiskeille oli sen sijaan jo iltapäivällä yllättävän paljon jonoa ja istumapaikkoja oli tarjolla lähinnä paahteisella puolella. Alueen ruuhkaisuudesta päätellen hellepäivä oli houkutellut joukkoon paljon myös keltanokkaisempia olutharrastajia ja perus-olutfestarijengistä poikkeavaa porukkaa.

Helsingin SOPPissa oli perinteiseen tapaan kaikista SOPPeista laajin oluttarjonta. Panimoista mukana olivat lähes kaikki suomalaiset pienpanimot omine oluineen. Itse keskityin tyypilliseen tapaani jäljittämään minulle entuudestaan tuntemattomia tuotteita ja etsimään potentiaalisia oluthelmiä. Parhaat oluet osuivat lasiini heti iltapäivällä.

Makoisa Maku Brewing IPA

Ensimmäinen helmi löytyi melko nopeasti ja hyvinkin yllättäen vastikään toimintansa aloittaneen Maku Brewingin tiskiltä. Kyseessä oli panimon IPA. IPA oli uskomattoman pehmeä ja sen runko voimakkaaseen makuun nähden sopivan tukeva. Mausta löysin karamellia, sitrusta ja kesäisen nurmikon lempeää ruohoisuutta. Kokonaisuutena IPA oli niin hieno tuote, että oli vaikea uskoa sen olevan peräisin aloittelevan panimon hanasta.

Sourniemen Sourstout ekaa kertaa lasissani

Erinomaisen IPAn jälkeen kaipasin jotakin kirpeää. Sitä löytyi Ruosniemen panimon hanasta. Kirpakka Sourniemen Sourstout oli ihana oluttuttavuus, jonka punamarjaisen ja maitohappomaisen hapanta alkumakua täydensi tummasuklainen, espressoisen paahteinen, täyteläinen ja kirsikkainen loppumaku. Kipristävän kirpeyden ja täyteläisen pehmeyden tasapainoiseksi paketiksi sitovassa oluessa oli jotain erityistä. Samaan aikaan sekä intensiivinen että tuoreen raikas olutkokemus ja omasta mielestäni ehkä koko festarin paras olut. Tällaisia herkkuja toivoisi saavan lasiinsa useamminkin. Harmi vaan, etteivät Sourit oikein näytä istuvan kovin monen suomalaisen olutharrastajan makuun ja siksi niitä tuodaan täällä aika harvoin tarjolle. Toivottavasti tämäkin olisi muuttumassa ja happaman tyylilajin ymmärrys lisääntyisi vähitellen.

Pohjoisen Jättiläinen, kuva Tampereen SOPPista

Illan edetessä oli vuorossa odotettu uusintakokemus Pohjoisen Jättiläisestä. Aiemmin blogiani seuraamattomille kerrottakoon, että kyseessä on espoolaisen kotipanijan Juhani Palttalan luoma olutihme, josta tuli positiivisen blogijulkisuuden myötä todellinen muoti-ilmiö. Monet olutharrastajat toivoivat pääsevänsä vielä joskus maistamaan tätä paljon kehuttua American Barley Winea. Lopulta harrastajien hartain toive täyttyi, kun alun perin Del Norte Titanina tunnettu olut löysi tiensä SOPPeihin nimellä Pohjoisen Jättiläinen. Juhani Palttalan ja Panimo Hiiden maltaanmakuisen yhteistyön tavoitteena oli kehittää mahdollisimman samankaltainen olut kuin Del Norte Titan.

Itse maistoin Pohjoisen Jättiläisen edeltäjää Del Norte Titania jo tammikuussa ja Pohjoisen Jättiläistä toukokuussa. Nyt lasissani oli hieman toukokuista kypsyneempi versio oluesta. Tämä olut oli Tampereen SOPPissa maistamani Pohjoisen Jättiläisen version tapaan jonkin verran Del Norte Titania lakritsisempi. Oluen tuoksu oli kuitenkin kypsymisen myötä muuttunut selvästi intensiivisemmäksi ja tuoksusta erottui myös hiukan Del Norte Titanista tuttuja omenaisia ja sitruksisia sävyjä. Oluen erottuvin maku oli kastanjaisuus ja puumaisuus, mutta myös hienovireisempiä pähkinäisiä ja tummasuklaisia aromeja oli havaittavissa. Erittäin maukas olut ja ehdottomasti yksi tapahtuman parhaista.

Torstaipäivän kääntyessä kohti iltaa huomioni kiinnittyi pariin asiaan. Ensimmäinen näistä oli Hiiden tiskille johtava, pituudeltaan jokseenkin ennennäkemätön jono, jonka vuoksi päätin jättää Hiiden laatuoluiden nauttimisen torstaina vain pariin kertaan. Toinen hiukan yllättävä asia oli se, että päädyin hakemaan paria tapahtuman parasta olutta useampaan kertaan. Yleensä pyrin tutustumaan mahdollisimman moneen eri olueen, mutta tällä kertaa oli ihan pakko hakea santsituoppi tapahtuman parhaista oluista. Olivat ne sen verran mainioita.

Lisätietoja:

Maku Brewingin IPA Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/maku-brewing-india-pale-ale/277781/

Ruosniemen Panimon Sourniemen Sourstout Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/ruosniemen-sourniemen-sourstout/277788/

Panimo Hiiden ja Kosoolan Panimon Pohjoisen Jättiläinen Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/hiisi-pohjoisen-jattilainen/266925/