Kymijoki Beer Festivalin aika koitti viime viikonloppuna ja
tällä kertaa pääsin myös itse osallistumaan tapahtumaan ensimmäisenä
tapahtumapäivänä, eli perjantaina. Minulle tänä vuonna toista kertaa
järjestetty kouvolalainen olutfestari oli eräänlainen paluu juurille, sillä äitini
puoleinen sukuni on lähtöisin Kouvolan seudulta. Sukuni vanhemmat polvet
ovat tanssineet Kymijoki Beer Festivalin tapahtumanäyttämönä toimineen
Kallioniemen tanssilavalla jo 50-luvulla ja nyt oli minun vuoroni astua samalle
tapahtumapaikalle tyystin erilaisen, mutta kuitenkin jollain jännällä lailla
menneisyydestä muistuttavan, illanvieton merkeissä.
Kävijöille jaetussa esitteessä oli myös tapahtuma-alueen kartta |
Kymijoki Beer Festival näytti sisääntullessa piskuiselta
olutfestarilta, joka koostui muutamasta tiskistä ja pienestä istuskelualueesta
sekä tupakkapuolesta. Hetken ehdin jo ajatella, että tässäkö tämä olikin. Ensivaikutelma
kuitenkin hämäsi, sillä ensimmäisenä vastaan tulleen ulkotilan lisäksi Beer Festival
käsitti myös monia muita eritunnelmaisia tiloja sekä sisällä että ulkona. Erityisen
miellyttävä yllätys oli se, että juomien kanssa sai kulkea vapaasti sisältä
ulos ja ulkoa sisälle. Toinen ilahduttava asia oli sisältä löytynyt rauhallinen
alue, joka käsitti kunnollisen vesipisteen, mukavan pubimaisen istumapuolen pehmustettuine
penkkeineen ja pari sisävessaa. Näitä pieniä, mutta merkitykseltään hyvinkin
olennaisia asioita on jäänyt kaipaamaan harmillisen usein suomalaisilla
olutfestareilla.
Burgertiski |
Burgerien lihat paistuivat vanhan veturin näköisessä uunissa |
Sisätilan penkkejä |
Amerikka-baari |
Minun ja seuralaiseni Flying Dogit |
Näkymä Amerikka-baarin terassilta |
Kesäilta ja Kymijoki |
Festaritunnelma muodostui Kymijoki Beer Festivalilla juuri
pienistä asioista. Vanhan tanssilavan tunnelma, pienet tapahtuman ja
festarialueen henkeen sopivat koristelut, näkymä festarialueen alapuolella
virranneelle Kymijoelle ja hyvin suunnitellut käytännöt järjestelyt sekä paikallista tarjontaa hyödyntäneet ruokatarjoilut
ilahduttivat omaa mieltäni kovasti.
Sitten siihen olutpuoleen. Tapahtumassa oli mukana vain muutama
panimo, joten erilaisten oluiden lukumäärä ei ollut tapahtuman vahvimpia
puolia. Kuitenkin erilaisia alkoholillisia myyntiartikkeleita oli tarjolla 45,
joten maisteltavaa riitti kaikkiin makuihin. Itse pari kesää olutfestareita
kiertäneenä olin jo ehtinyt aiemmin maistamaan suurinta osaa mukana olleista
oluista. Toki mukana oli myös uusia tuttavuuksia. Tässä listailen jo
perinteeksi muodostuneeseen tapaan joitakin festarin parhaita uusia ja vanhoja
oluttuttavuuksia.
Kaiku APA |
Tapahtumaolut oli Suomenlinnan Panimon Kaiku American Pale Ale, jota pääsin
analysoimaan itse oluen arkkitehdin, eli Tuopin ääressä-blogin Arton kanssa. Kaiku
oli oikein makoisa, mandariininen ja ananakseenkin vivahtava APA. Kaiun
katkeruus oli kansanjuomaksi sopivalla tasolla, eli päällekäyvää purevuutta ei
ollut havaittavissa. Humaloinnin vaikutus tuntui rapsakahkossa suutuntumassa ja
hiukan ruohoisuuteen kallistuneessa alkumaussa.
Kaksi Kotia Choco-Cherry |
Rekolan ja Hiiden yhteistyöoluen maustettu versio Kaksi
Kotia Choco-Cherry oli yksi illan ehdottomista valopilkuista. Kahden Kodin oivallista
perusversiota maistaneena osasin odottaa tältä oluelta vähintäänkin kohtalaista
makukokemusta. Olut oli rungoltaan prosentteihinsa nähden oletetusti ohuehko,
mutta suussa sulavaa suklaata ja hienoista kahvisuutta toisiinsa yhdistävä maku
oli onnistunut. Kirsikan vaikutus erottui happamanmakeana säväyksenä
loppumaussa ja oluen suuhun jättämässä jälkimaussa. Kokonaisuus muistutti
kirsikoilla harkitusti höystettyä suklaakakkua.
Bryggeri Pils |
E.S.P.A. ja Pils kaveripotretissa :D |
Bryggeri Helsingin E.S.P.A. ja Pils olivat minulle
entuudestaan tuttuja oluita, joita päädyin jälleen maistelemaan niiden laadukkuuden
ja maukkauden ansiosta. E.S.P.A. on Extra Special Bitter, jonka parhaita puolia
ovat raikkaus, hedelmäisyys ja viljaisuus. Bryggeri Pils puolestaan on omassa
tyylilajissaan yksi parhaista maistamistani oluista puhdaspiirteisyytensä,
rapeutensa ja sitruksisuutensa vuoksi. Nämä Bryggerin suosikkiolueni eivät
pettäneet tälläkään kertaa.
Snake Dog IPA |
Flying Dog Snake Dog IPAn bongaaminen Amerikka-Baarin
hanasta oli iloinen yllätys, sillä mikäpä sopisi paremmin yhteen helteen lämpöä
huokuvan kesäillan kanssa kuin jenkkityylisesti humaloitu IPA tuoreena suoraan
hanasta. Snake Dogin ohella hanasta sai myös muita Flying Dogin oluita, mutta
valitsin tämän toivoen tuoreen katkeraa olutelämystä. Sellaisen myös sain ja
paremman kuin osasin arvata. Snake Dog on aiemmin pullosta maisteltuna ollut vähintäänkin
hyvä IPA, mutta hanasta se oli vielä huomattavasti parempi. Oluen tuoksussa
hedelmäiset ja kirpeän greippiset aromit pääsivät oikeuksiinsa ja trooppisen
viidakon hedelmäisyyttä huokuvassa maussa tuoreen pirskahtava nektariinisuus
oli päällimmäinen elementti.
Tapahtuman plussat:
+ hyvät järjestelyt: riittävästi vessoja, vesipiste,
mahdollisuus liikkua juomien kanssa sisä- ja ulkotilasta toiseen, paljon
istumapaikkoja sisällä ja ulkona, erilaisia ruokavaihtoehtoja, joissa
hyödynnetty myös alueen lähiruokaa
+ tapahtumapaikan tunnelmallisuus, kaunis jokinäköala ja
muovitettujen seinien tai kalteroitujen koppien vähäisyys
+ kohtalaisen hyvä ja monipuolinen olutvalikoima
+ amerikkalaisen Flying Dogin oluita suht harvinaisesti
hanasta ja muutama laadukas brittisiideri
+ miellyttävin musiikkitarjonta, johon olen suomalaisessa
oluttapahtumassa toistaiseksi törmännyt. Varsinkin rock-covereita soittanut
bändi soitti omaan korvaani sopivaa musiikkia mukavan maltillisella volyymillä.
Tapahtuman miinukset:
- kallis sisäänpääsy (10 e portilta)
- halvemman ennakkolipun ostaminen oli elokuun puolella
mahdollista vain Kouvolan seudun myyntipisteissä. Itse olisin todennäköisesti
ostanut ennakkolipun pääkaupunkiseudulta, jos siihen olisi ollut mahdollisuus.
- melko kallis tuoppi (5 e, josta 4 euroa panttia)
- Festarin VIP-lipun ostajan edut olivat lipun hintaan (65
euroa) nähden hiukan heppoiset ja menu ei välttämättä istunut kaikkien makuun.
Läheisestä palvaamosta tilattuun kokonaiseen sikaan perustunut menu
oli toki näyttävä ja lähiruokaa hyödyntävä, mutta tarjosi täyttävän aterian
lähinnä vain sianlihaa syöville. Lisäksi VIP-lipun sisältämä oikeus omaan
istumapaikkaan oli vain kahden tunnin pituinen (klo 18-20).
Lisätietoja:
Kymijoki Beer Festival
Suomenlinnan Panimon Kaiku APA Ratebeerissä:
Hiisi Panimon ja Rekolan Panimon Kaksi Kotia Choco-Cherry
Ratebeerissä:
Bryggeri Helsinki E.S.P.A. Ratebeerissä:
Bryggeri Helsinki Pils Ratebeerissä:
Flying Dog
Snake Dog IPA Ratebeerissä:
http://www.ratebeer.com/beer/flying-dog-snake-dog-ipa-2008-and-later/86882/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti