Oletuksia alkoholista ja miksi ne eivät ihan toimi osa 2: Keskustelu uudesta alkoholilaista

Nämä käsityöläisoluet on ostettu paikallisesta Alkosta sivistyneesti nautittaviksi.

Alkoholilain uudistamiseen liittyvä keskustelu on taas pärähtänyt käyntiin ja argumentteja on esitetty suuntaan jos toiseenkin. Muutama alkoholiaiheinen oletus on väkisinkin tässä keskustelussa pistänyt silmään, joten ajattelin ottaa ne aiheeksi blogin puolella. Oletuksia oluesta saa siis nyt jatko-osan Oletuksia alkoholista, jossa alkoholiasioita pohditaan olutteemaa laajemmasta vinkkelistä.

Huom! Teksti saattaa sisältää ärhäköitä ilmauksia, poleemisuutta, viittauksia politiikkaan sekä muuta häiritsevää. Jos koet poliittisuuden itsellesi epämukavaksi alueeksi, voi olla suotavaa jättää tämän bloggauksen lukeminen tähän. Tekstin tarkoitus ei kuitenkaan ole mollata tai solvata ketään, vaan hyväntahtoisesti hämmästellä ja perustellusti (joskin hieman tulikivenkatkuisesti) kyseenalaistaa tiettyjä alkoholiaiheisia asenteita ja olettamuksia. 

Siirrytään siis argumentteihin ja niiden ongelmakohtiin.

Argumenttityyppi: Varmistamalla Alkon monopolin säilyminen voidaan tehokkaasti ja kätevästi ehkäistä alkoholin aiheuttamia kansanterveydellisiä haittoja.

Muun muassa uuden alkoholilain valmistelussa tämäntyyppiset argumentit ovat olleet jälleen esillä.

Ongelma: Tietyn alkoholipitoisuusrajan ylittävien tuotteiden myyminen yksinomaan monopolin myymälöissä ei (valitettavasti) ratkaise alkoholihaittojen yhteiskunnalle tuottamaa ongelmaa. 

Jos tämä oletus pitäisi täydellisesti paikkansa, olisi loogista olettaa myös monopolittomien maiden kärsivän suuremmista alkoholihaitoista kuin Suomen, sillä niiltä puuttuu monopolin suojaava efekti. Asiat eivät kuitenkaan taida olla ihan näin suoraviivaisia.

Tämän argumentin kohdalla on tärkeä todeta, etten vastusta Alkoa sinänsä, enkä Alkon palveluja. Vastustan ainoastaan tapaa, jolla monopoli esitetään helppona ratkaisuna monimutkaiseen ongelmaan. Alko on nykyisessä yhteiskunnassa hyödyllinen toimija, joka valvoo ja kontrolloi alkoholin myyntiä monesti tarpeellisin tavoin ja tukee omalta osaltaan sivistynyttä alkoholikulttuuria.

Monopolin valta on silti rajallinen. Alko voi vaikuttaa lähinnä myyntiin liittyviin toimenpiteisiin, esimerkiksi kieltämällä alkoholin ostamisen alaikäisiltä ja päihtyneiltä. Alko ei valitettavasti pysty estämään ihmisten alkoholisoitumista. Se ei myöskään kykene kieltämään halvan viinan kuskaamista Virosta taikka juomien väärinkäyttöä, kun ne on jo kiikutettu ulos kaupasta. Siksi en hihku ilosta, kun Alko tuodaan yhteiskunnallisessa keskustelussa esiin kaikkien alkoholiin liittyvien ongelmien omnipotenttina ratkaisijana tai ainoana ajateltavissa olevana yli 4,7-prosenttisen alkoholin myynnin vaihtoehtona.

Argumenttityyppi: Vahvojen oluiden ja viinien tuominen vähittäiskauppoihin aiheuttaa merkittäviä alkoholihaittoja.

Ongelma: Euroopassa viinit ja vahvat oluet ovat osa ruokakauppojen perusvalikoimaa ja tämä parantaa merkittävästi alkoholin saatavuutta. Tietyn alkoholituotteen saapuminen kaupan hyllylle ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se väistämättä aiheuttaisi alkoholihaittoja, sillä alkoholia ostavat kaupasta myös muut kuin alkoholistit ja kaikenmaailman nistit, tulevat alkoholistit ja alaikäiset. Olen kuullut jopa vastuullisten lapsiperheiden ostavan silloin tällöin alkoholituotteita. Viinien ja vahvojen oluiden ruokakauppaan tuomisen vaikutuksesta alkoholihaittoihin ei ole osoitettu todisteita. 

Vahvojen oluiden ja viinien puuttuminen ruokakaupoista on harmillista monelle ihan tavalliselle suomalaiselle alkoholin kohtuukäyttäjälle. Näiden tuotteiden tuominen kauppojen hyllylle edes rajallisessa ja suppeassa määrin helpottaisi arkea. Alkoholisti tai sellaiseksi aikova saa aivan hyvin juotua kännit myös 4,7-prosenttisella tai miedommalla juomalla, joten alkoholismin kehittymistä yli 4,7-prosenttisten tuotteiden poissaolo kauppojen hyllyiltä ei estä. Sen sijaan keinotekoinen 4,7-raja hankaloittaa muun muassa tavallisten kuluttajien ja pienpanimoiden elämää.

Argumenttityyppi: Suomessa on kännäyskulttuuri. Se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Siksi alkoholilain on oltava mahdollisimman tiukka.

Ongelma: Tämä argumentti olettaa, että Suomi on jokin mystinen muuttumaton entiteetti, jossa on vain yksi, ikuisesti samanlaisena pysyvä kännäämispainotteinen alkoholikulttuuri. Todellisuudessa nuorten ja myös aikuisten alkoholinkäyttö vaikuttaisi olevan pikemminkin vähentynyt viime vuosina. Kännäyskulttuuri on siis saanut selviä säröjä.

Kännäyskulttuuri-argumenttia toistelevat eivät ole huomanneet, että myös suomalainen alkoholikulttuuri voi muuttua maan rajojen sisäisten ja ulkoisten vaikutteiden myötä ihan mihin suuntaan tahansa. Lisäksi samaan aikaan voi olla olemassa useita, erilaisia alkoholinkäytön alakulttuureja, joiden suosio voi muuttua. Asenteiden muuttuessa kohtuukäyttöä suosiviksi alkoholinkäyttö voi myös oikeasti vähentyä. Siksi paras keino vaikuttaa alkoholin aiheuttamiin haittoihin on muuttaa ihmisten, erityisesti nuorten mahdollisten tulevien alkoholin kuluttajien, asenteita.

Päivän vuodatus on nyt saatu päätökseen ja pahimmat höyryt purettu. Toivottavasti kirjoitus herätti ajatuksia myös teissä lukijoissa. Suomalainen alkoholikeskustelu on valitettavan usein mustavalkoista poukkoilua ääripäästä toiseen. Siksi oma pyrkimykseni on tuoda väliin myös vähän harmaan sävyjä ja perusteltuja argumentteja, jotka kenties voisivat auttaa tuomaan kantoja lähemmäs toisiaan. 

Elämä kun harvemmin on kovinkaan mustavalkoista tai yksiselitteistä.

Kaakao- ja kahvipapujen leikkiä tervapedillä: Teerenpeli Julmajuho

Taustaa: Teerenpelin tarjonta on tähän mennessä ollut tasaisen tavanomaista. Panimon oluista useimmat kuuluvat sarjaan 'ihan kiva'. Tällä kertaa Teerenpeli täräytti kuitenkin oikein kunnolla tuodessaan Alkon käsityöläisoluiden valikoimaan erinomaisen Julmajuho-savuporterin. Julmajuhossa on makua ja sitä on paljon. Oluen humalointiin on käytetty Nuggetia ja Fugglesia ja mallasrunkoon savustettuja maltaita, suklaamaltaita ja crystal 100-maltaita. Olen savuoluiden suhteen hyvinkin kranttu ja pekonipelkoni on saavuttanut aikamoiset mittasuhteet, joten suhtauduin hiukan epäröiden Julmajuhon maisteluun. Onnekseni olut ei osoittautunut kovinkaan sikaisaksi.

Panimo: Teerenpeli

Olut: Julmajuho

Tyyli: Porter (savuinen sellainen)

Prosentit: 7,7 %

Kantavierre: 19,6 °P

Katkeruus: 31,1 EBU

Väri: 218 EBC

Tuoksu: Oluen tuoksu on syvän maamainen, turpeinen, paahdetun maltainen, talkkunainen ja kahvipapuinen. Savuisuus on kevyttä, savusaunamaista ja kotoisaa. Tuoksu ei ole intensiivisen voimakas, vaan enemmänkin miellyttävän pehmeä.

Ulkonäkö: Tummanruskean oluen vaahto on vaaleanruskea, tiheä ja paksu.

Maku: Tuorelakritsainen, kahvipapuinen, paahteinen, mutakakkuinen ja kaakaoinen. Siinä ensimmäisinä Julmajuhon mausta mieleen tulevat laatusanat. Tuhdin ja herkullisen maun taustalla vaikuttaa kautta linjan hieman kitkerä ja pähkinänkuorinen pohjavire, joka saa seurakseen vähitellen loppua kohti syvenevää tervalakritsaista savuisuutta, höyhenenkevyesti erottuvaa savupalvisuutta ja puumaisuutta. Maun eri elementit tukevat ja täydentävät toisiaan saumattomasti. Pähkinänkuorisuus ja terva tekevät oluesta överin sijaan tasapainoisen ja luonteikkaan. Maun osalta kotimaisten porterien parhaimmistoa.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on jotain keskitäyteläisen ja täyteläisen väliltä. Tuntuma voisi olla vielä paksumpikin.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  38/50

Mihin tilanteeseen sopii? Julmajuhoa maistellessa kaipaa kesäillan leppeää tuulta ja aivan oikein, savusaunaa. Sopii savuporter toki myös talvi-iltaan. Seuraksi oluelle suosittelen pähkinä-tummasuklaakakkua, mutakakkua tai lihapullia pippurisessa kermakastikkeessa.

Lisätietoja:

Teerenpelin Julmajuho Alkon sivuilla:

http://www.alko.fi/tuotteet/787004/

 

Teerenpelin Julmajuho Olutoppaassa:

http://olutopas.info/olut/7296/teerenpeli-julmajuho

Teerenpelin Julmajuho Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/teerenpeli-julmajuho/364617/

Rukiinjyvän rapsakkuutta ja rönsyileviä makuja: Hiisi Loviatar

Taustaa: Makua pursuavia ja hiukan rönsyileviäkin olutluomuksia taiteilevan jyväskyläläisen Hiiden panos tämän kevättalven käsityöläisolutvalikoimaan on hieman harvemmin kotimaan kamaralla tavatun tyylilajin edustaja. Kyseessä on Barley Wine-tyylinen olut, jonka valmistuksessa on käytetty pale ale-, ruis- ja karamellimaltaita, Columbus-, Chinook- ja Cascade-humalia sekä tummaa leipomosiirappia. Ennakkokäsitykseni oli, että kyseessä olisi klassisen jenkkityylisesti humaloitu, makeahkon karamellinen ja siirappinen sekä rukiisen rapsakka BW, vaan todellisuus osoittautui oletettua moniulotteisemmaksi.

Panimo: Hiisi

Olut: Loviatar

Tyyli: Barley Wine

Prosentit: 10,5 %

Kantavierre: 23,3 °P

Katkeruus: 84,3 IBU

Väri: 105 EBC

Tuoksu: Alkutuoksussa on limettistä makeaa kirpeyttä, imelähköä mallasta ja kärventynyttä puun kuorta. Keskituoksu on kinuskinen, kermatoffeinen ja hiukan kaurakeksinen. Lopputuoksu on siirappinen ja kandisokerinen sekä taatelinen. Perinteinen barley wine-tuoksu höystettynä muutamilla yllätyksillä.

Ulkonäkö: Tumman kastanjanruskean oluen vaahto on luonnonvalkea ja melko nopeasti haihtuva.

Maku: Oluen makukokonaisuuden ensimmäinen erottuva elementti on kastanjaisuus. Sitä seuraa nopeasti greipinkuorinen ja rukiinjyväinen alkukatkeruus, joka paikka paikoin yltää jopa kitkeryyden tasolle. Keskimaussa on jänniä ja aika poikkeuksellisia hedelmälakritsaisia sävyjä, kypsää omenaa, aprikoosia, pähkinää ja rusinaa. Loppumaku yllättää viljaisuudellaan ja mallasleipäisyydellään. Oluen jälkimaku on pihkaisen katkera ja pitkä. Harvinaisen moniulotteinen ja erittäin kiinnostava makupaketti, jonka tasapainoisuudesta tai yhtenäisyydestä en aivan kaikilta osin mene täysin takuuseen. Oluesta saa parhaiten kuvan, kun sitä tunnustelee makuelementti kerrallaan rauhassa ja ajan kanssa.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on paksu, tasainen ja samettinen, hiukan öljyinenkin. Tuhdimpi suutuntuma kuin osasin ennakkoon aavistaa.

Omat pisteeni Olutoppaassa: 37/50

Mihin tilanteeseen sopii? Loviatar puolustaa paikkaansa niin lauantaisaunan jälkeisenä lekotteluoluena kuin maisteluillan viimeisenä hitaanakin. Prosenttiensa ja varsin vahvan ja moninaisen luonteensa ansiosta olut toimii mielestäni parhaiten jaettuna. Ruokapuolelta oluen seuraksi voisivat sopia esimerkiksi oluen kokonaisuuden kanssa rimmaavat karpaloilla höystetyt kinuskileivonnaiset, oluen jenkkityylistä humalointia kirpeydellään korostavat artisokat tai barleywinemaista pähkinäisyyttä peilaavat pähkinäiset suklaat.

Lisätietoja:

Hiisi Loviatar Alkon sivuilla:

http://www.alko.fi/tuotteet/786274/

Hiisi Loviatar Olutoppaassa:

http://olutopas.info/olut/7765/hiisi-loviatar

Hiisi Loviatar Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/hiisi-loviatar/389822/

XIX Real Ale Festival Gallows Birdissa

Real aleihin erikoistuneessa Gallows Birdissa järjestettiin tänä viikonloppuna yhdeksättätoista kertaa Real Ale Festival-tapahtuma ja kävin tänään paikalla testailemassa oluttarjontaa. Minulle tämä oli toinen kerta Real Ale Festivaleilla, eka kerta oli vuonna 2014. Brittiläisiä real ale-oluita esittelevän festarin teemana oli tällä kertaa läntinen Britannia.

Tämä olutfestari on mielestäni ominaisluonnoltaan erityinen kahdestakin eri syystä: sillä on suomalaisittain ainutlaatuinen teema ja se järjestetään espoolaisen suosikkiolutkuppilani uumenissa. Baarissa tunnelma on tapahtuman aikana yleensä tiivis ja eläväinen. Festareilla edustettuina on kenties normaalia enemmän kokeneiden ja arvokkaiden olutharrastajakonkarien, brittiläisiin herkkuihin erikoistuneiden herrasmieslipittelijöiden sekä humalahakuisten ja äänekkäiden oluenjuojien ryhmien edustajia. Väen koostumus oli tälläkin kertaa omaan silmääni varsin monimuotoinen.

Cornish Crown Porter

Olutpuolella tarjonta oli myös monimuotoista ja sopivien kokeiltavien oluiden valitseminen sikäli haastavaa, vaikka pieniä annoksia jälleen suosinkin. Liikkeelle lähdettiin iltapäivällä neljän maissa tummalla osastolla, josta valkkasin kokeiluun Cornish Crownin Porterin. Porter oli maultaan pähkinänkuorinen, kahvinporoinen ja tumman maltainen. Tuoksu oli erittäin mieto ja koostui lähinnä mallasmaisista ja kevyen paahteisista elementeistä. Kiva aloitusolut, muttei mikään erityisen spesiaali elämys.

Gower Black Diamond Porter

Cornish Crown Porterin jälkeen jatkoin tylsänpuoleista linjaani ottamalla maisteluun toisen saman tyylilajin edustajan, eli Gowerin Black Diamond Porterin. Valinta osoittautui harvinaisen osuvaksi, sillä tyystin mustanpuhuvan oluen maku oli äärimmäisen miellyttävä. Tuoretta lakritsaa, mallasleipää, espressoa, paahdettua mallasta ja tummaa suklaata oli tarjolla vaikka muille jakaa. Tuoksupuolella oluesta erottui tuhkaisia ja lakritsaisia aromeja. Illan aikana kokeilemistani real aleista ehdottomasti paras ja tasapainoisin.

Buden Black Rock English Strong Ale

Buden Black Rock oli English Strong Ale-tyylilajia edustava, hyvin omalaatuinen olut. Oluen maussa oli tummia marjoja, karkkia, hunajaa ja taatelia. Tuoksu oli makeahko ja melko maltainen, kuivahedelmäinenkin. En ole ihan varma, tykkäsinkö tästä oluesta, mutta ainakin se oli erikoinen ja kiinnostava kokemus.

Forge Hartland Blonde

Forge Hartland Blonde oli kivasti pilsmäisen viljaisen ja maltaisen pohjan päälle rakennettu hedelmäpläjäys. Erityisesti oluen mausta nousi esiin sitruunaa, limeä, vaniljaa ja mangoa, vaikka olipa näitä samoja elementteja mukana myös tuoksussa, tosin maltillisessa määrin. Luonteeltaan kesäinen olut sopi myös talviseen pubitunnelmaan saumattomasti.

Dieu du Ciel! Aphrodisiaque

Real ale-maistelun päätteeksi oli hyvä ottaa vielä yksi ihan erilainen, mutta erittäin hyvä olut. Dieu du Ciel!:in Aphrodisiaque oli minulle entuudestaan tuttu tuote ja tiesin sen istuvan omaan makuuni lähes saumattomasti. Kaakaoinen, vaniljainen ja hiukan tammitynnyrinen maku ei pettänyt tälläkään kertaa ja jotenkin tutusta oluesta onnistui taas löytämään uusia elementtejä. Edelleen ihmettelen, miten Dieu du Ciel! pystyy tekemään oluistaan niin luonnollisen oloisia ja totaalisen mauntäyteisiä samaan aikaan. Todellinen luottopanimo, jolta ei huonoa olutta ole tullut vielä vastaan.

Real ale-festareilla olisi ollut tarjolla oluiden ja  muutaman siiderin lisäksi myös pientä syötävää, mutta tällä kertaa syötäviä ei tullut testattua. Sivusilmällä vilkuilemalla onnistuin bongaamaan joistain pöydistä ainakin kiinnostavan oloisia ja teemaan sopivia piiraita.

Kiitos antoisasta Real Ale-festarista Gallowsille! Tämä tapahtuma puoltaa edelleen hyvin paikkaansa suomalaisten oluttapahtumien joukossa ja säännölliset festarivisiitit ovat olutharrastajalle hyvä tapa pysyä kärryillä myös real ale-maailmasta. Vinkkinä Real Ale Festivalin testaamisesta kiinnostuneille todettakoon vielä, että paikalle on suotavaa mennä mahdollisimman ajoissa. Myöhemmin illalla istumapaikkojen metsästyksessä eivät nimittäin useinkaan auta edes ne kuuluisat kissat ja koirat.

Lisätietoja:

XIX Real Ale Festival Gallows Birdin sivuilla:

http://www.gallowsbird.fi/tapahtuu.htm

Alkon valikoiman helmiä: To Øl Goliat Imperial Stout

Taustaa: Tanskalaistaustaisen mustalaispanimon To Ølin Goliat Imperial Stout on yksi tämänhetkisistä Alkon valikoiman helmistä. Kiinnostavaksi Goliatin tekee sen moniulotteinen luonne. Kun tuoksuttamisen jälkeen kuvittelee jo tuntevansa oluen, onnistuu maku yllättämään perinpohjaisesti. Goliatissa on erilaisia tasoja vaikka muille jakaa.

Oluen mallaspohjana ovat pilsner-, suklaa- ja cara crystal-maltaat sekä savustetut maltaat. Oluessa on käytetty myös paahdettua ohraa ja kaurahiutaleita. Humalalajikkeina on käytetty Columbusta ja Simcoeta. Kiinnostavia yksityiskohtia ovat olueen valmistuksen yhteydessä lisätyt cassonadesokeri ja reipas 3 kilon annos kahvipapuja (kahvin muodossa).

Panimo: To Øl

Olut: Goliat Imperial Stout

Tyyli: Imperial Stout

Prosentit: 10,1 %

Kantavierre: 27,4 °P

Katkeruus: 59,2 EBU

Väri: 355 EBC

Tuoksu: Tuoksusta erottuu kahvia melkein kaikissa eri muodoissaan: papuina, pannukahvina, puruina ja espressona. Keskivertoa kitkerämmät kaakaopapuiset sävyt sekä mieto talkkunaisuus ja pähkinänkuorimaisuus täydentävät kahvisuutta. Havuinen ja hiukan pihkainen humalointi tuntuu taustalla, mutta jää tässä pääosin kuivan kahvisessa paketissa sivurooliin.

Ulkonäkö: Tumman suklaanruskean oluen vaahto on kinuskinvaalea.

Maku: Oluen alkumaku on rusinainen, luumuinen ja lakritsinen, erottuupa joukosta myös jänskiä mämmisiä, turpeisia ja tuhdin maltaisia makuja. Keskimakua hallitsevat espressoisuus ja suklaakahvisuus. Loppumaussa on makeaa hunajaisuutta, joka tuo mieleen hunajaleivoksen. Olut jättää jälkeensä paahteisen ja hieman tuhkaisen maun. Makeaahan tämä on, mutta olut ei silti sorru ällömakeuden puolelle. Makeus toisaalta myös erottaa oluen kivalla tavalla monista muista saman tyylilajin tuotteista.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on hyvin paksu, öljymäinen ja liukas.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  40/50

Mihin tilanteeseen sopii? Tämän tyyppinen olut on kiva jälkiruoka jo sellaisenaan, mutta tumman suklaan kanssa siitä voisi nousta esiin uusia ulottuvuuksia. Otaksuisin, että olut toimisi myös aika kivasti beer floatin pohjana täyteläisyytensä ja tietyn makeutensa ansiosta. Panimon oma ruokasuositus oluelle on sinihomejuusto. Sopivaa seuraa oluelle voisivat olla myös perusluonteeltaan tuhdit ja kermaiset ruokalajit.

Lisätietoja:

To Øl Goliat Imperial Stout Alkon sivuilla:

http://www.alko.fi/tuotteet/728704/

To Øl Goliat Imperial Stout Olutoppaassa:

http://olutopas.info/beers.php?olut=3433

To Øl Goliat Imperial Stout Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/to-ol-goliat-imperial-coffee-stout/164496/

Kotipanimo-olutta: Snow White Brewery Perus Saison

Taustaa: Sain Musamiehen oluet-blogin Markus Lumipuulta maisteltavaksi muutamia kotipanimo-oluita, joista toisena päätin korkata saisonin. Musamiehen ja Whiten perustaman Snow Whiten perinteiseen suomalaiseen tapaan Perus Saisoniksi nimetyn oluen voisi nimensä perusteella olettaa olevan konstailematon tuttavuus. Tavallaan se onkin sitä, mutta omalla yksinkertaisen tehokkaalla tavallaan se onnistuu olemaan myös monitahoinen, mukava ja häpeämättömän herkullinen maalais-saison. 

Saison on pullotettu 19.7.2015, eli maisteltaessa se oli jo hetkisen ehtinyt kypsyä. Saisonin hiivana on käytetty Belle Saisonia, humalina Magnumia ja Perleä ja maltaina sahtimallasta ja Cara Palea. Lisäksi olueen on lisätty hunajaa.

Panimo: Snow White Brewery

Olut: Perus Saison #14

Tyyli: Saison

Prosentit: 7,1 %

Katkeruus: 33,8 IBU

Tuoksu: Unelmanpehmeässä alkutuoksussa on persikkapiirakkaa, kypsiä hedelmiä ja aprikoosihilloa. Keskituoksusta erottuu keltaista omenaa, hieman hunajaa ja kevyt ripaus rosepippuria. Tuoksu panee pään pyörälle ja antaa odottaa paljon. Arvio 9.

Ulkonäkö: Oluen valkea vaahto on erittäin runsas ja kermainen. Itse olut on väriltään tumman kuparinen. Arvio 4.

Maku: Oluen alkumaku on persikkajogurttinen, pullamausteinen ja aprikoosinen. Keskimaussa on vadelmamehua ja punaista omenaa. Loppumaku on viljainen, maltainen, pehmeän mausteinen ja hieman hapan. Arvio 8.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiilihapot ovat melko runsaat. Arvio 3.

Omat pisteeni Olutoppaan asteikolla:  40/50

Mihin tilanteeseen sopii? Saisonin kaipuuseen sopiva mainio olut toimii melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Perinteisen maalaismaisen saison-linjan edustaja ei kaipaa ruokaparittajaltaan turhaa hienostelua. Sitä voi nauttia oman makunsa mukaan niin runsaiden salaattien, voileipien kuin pullapitkonkin kera. Kiitos vielä Snow Whiten panimolle tästä ihastuttavasta saison-tuttavuudesta!

Kotipanimo-olutta: Snow White Brewery Krakatau's Passion IPA

Taustaa: Pitkästä aikaa maistelussa on kotipanimo-olutta, tällä kertaa Snow White Brewery-nimiseltä panimolta. Panimon taustalla vaikuttaa Musamiehen oluet-blogisti Markus Lumipuu kaverinsa Mr. Whiten kera. Nyt arviossa oleva Krakatau's Passion IPA-niminen olut oli ensikosketukseni Snow Whiteen, joten oluen korkkaaminen oli jännittävä hetki. Olutmestari Markuksen omina spekseinä todettakoon vielä, että oluen mallaspohja on enimmäksen sahtimallasta, jota on höystetty Pale Amberilla, Cara Palella ja fariinisokerilla. Humaloinnin pohjalla on Magnumia, aromipuolella Citraa, Rakauta ja Mandarina Bavariaa. Oluen hiivana on käytetty belgityylisen mausteisia viboja tuottavaa SafBrewn Specialty Ale T-58:a. 

Ja nyt ei kun maistamaan.

Panimo: Snow White Brewery

Olut: Krakatau's Passion IPA

Tyyli: IPA (Double IPA)

Prosentit: 7,9 %

Katkeruus: 87 IBU

Tuoksu: Lasin reunalta oluen tuoksussa tulee päällimmäisenä esiin toffeisuus ja hedelmäisyys. Päältä tuoksuttaessa mukaan tulee siirappia ja kinuskikakkua. Kylmempänä tuoksusta erottuu myös terävämpiä salmiakkisia sävyjä, joissa alkoholin vaikutus tuntuu. Alkoholin erottuvuudesta valitettavasti tulee miinusta pistemäärään, tässä kohtaa olut vaatisi vielä kehittämistä. Parhaimmillaan olut on hetken lasissa lämmettyään, jolloin sen tuoksu on mukavan jälkiruokamainen. Arvio 6.

Ulkonäkö: Tumman kuparin värisen oluen vaahto luonnonvalkea ja keskirunsas. Arvio 3.

Maku: Makeahkossa alkumaussa on kuivakakkua, vaniljaa ja mausteita - belgihiivan tuomaa henkeä. Keskimaku on trooppisen mango-passioninen, nektariininen ja hiukan vadelmainen. Jälkimaussa häivähtää myös ruohoista ja sitruksista humalaa sekä rapsakkaa katkeruutta. Jännittävä belgityyliseen suuntaan kallistuva, mutta kuitenkin hyvin hedelmäinen ja aika makeakin IPA. Arvio 7 ½.

Suutuntuma: Oluen suutuntuma on melko täyteläinen ja jopa viskoosinen. Miellyttävä suutuntuma. Arvio 4.

Omat pisteeni Olutoppaan asteikolla:  33 ½/50

Mihin tilanteeseen sopii? Krakatau's IPA on mielestäni omimmillaan nautiskeluoluena, jonka piirteet tulevat parhaiten esiin hissuksiin makustelemalla. Olut istuisi myös jälkiruokajuomaksi. Kiitos kiintoisasta ja jännästä IPA-kokemuksesta Snow Whitelle!