Oletuksia alkoholista ja miksi ne eivät ihan toimi osa 2: Keskustelu uudesta alkoholilaista

Nämä käsityöläisoluet on ostettu paikallisesta Alkosta sivistyneesti nautittaviksi.

Alkoholilain uudistamiseen liittyvä keskustelu on taas pärähtänyt käyntiin ja argumentteja on esitetty suuntaan jos toiseenkin. Muutama alkoholiaiheinen oletus on väkisinkin tässä keskustelussa pistänyt silmään, joten ajattelin ottaa ne aiheeksi blogin puolella. Oletuksia oluesta saa siis nyt jatko-osan Oletuksia alkoholista, jossa alkoholiasioita pohditaan olutteemaa laajemmasta vinkkelistä.

Huom! Teksti saattaa sisältää ärhäköitä ilmauksia, poleemisuutta, viittauksia politiikkaan sekä muuta häiritsevää. Jos koet poliittisuuden itsellesi epämukavaksi alueeksi, voi olla suotavaa jättää tämän bloggauksen lukeminen tähän. Tekstin tarkoitus ei kuitenkaan ole mollata tai solvata ketään, vaan hyväntahtoisesti hämmästellä ja perustellusti (joskin hieman tulikivenkatkuisesti) kyseenalaistaa tiettyjä alkoholiaiheisia asenteita ja olettamuksia. 

Siirrytään siis argumentteihin ja niiden ongelmakohtiin.

Argumenttityyppi: Varmistamalla Alkon monopolin säilyminen voidaan tehokkaasti ja kätevästi ehkäistä alkoholin aiheuttamia kansanterveydellisiä haittoja.

Muun muassa uuden alkoholilain valmistelussa tämäntyyppiset argumentit ovat olleet jälleen esillä.

Ongelma: Tietyn alkoholipitoisuusrajan ylittävien tuotteiden myyminen yksinomaan monopolin myymälöissä ei (valitettavasti) ratkaise alkoholihaittojen yhteiskunnalle tuottamaa ongelmaa. 

Jos tämä oletus pitäisi täydellisesti paikkansa, olisi loogista olettaa myös monopolittomien maiden kärsivän suuremmista alkoholihaitoista kuin Suomen, sillä niiltä puuttuu monopolin suojaava efekti. Asiat eivät kuitenkaan taida olla ihan näin suoraviivaisia.

Tämän argumentin kohdalla on tärkeä todeta, etten vastusta Alkoa sinänsä, enkä Alkon palveluja. Vastustan ainoastaan tapaa, jolla monopoli esitetään helppona ratkaisuna monimutkaiseen ongelmaan. Alko on nykyisessä yhteiskunnassa hyödyllinen toimija, joka valvoo ja kontrolloi alkoholin myyntiä monesti tarpeellisin tavoin ja tukee omalta osaltaan sivistynyttä alkoholikulttuuria.

Monopolin valta on silti rajallinen. Alko voi vaikuttaa lähinnä myyntiin liittyviin toimenpiteisiin, esimerkiksi kieltämällä alkoholin ostamisen alaikäisiltä ja päihtyneiltä. Alko ei valitettavasti pysty estämään ihmisten alkoholisoitumista. Se ei myöskään kykene kieltämään halvan viinan kuskaamista Virosta taikka juomien väärinkäyttöä, kun ne on jo kiikutettu ulos kaupasta. Siksi en hihku ilosta, kun Alko tuodaan yhteiskunnallisessa keskustelussa esiin kaikkien alkoholiin liittyvien ongelmien omnipotenttina ratkaisijana tai ainoana ajateltavissa olevana yli 4,7-prosenttisen alkoholin myynnin vaihtoehtona.

Argumenttityyppi: Vahvojen oluiden ja viinien tuominen vähittäiskauppoihin aiheuttaa merkittäviä alkoholihaittoja.

Ongelma: Euroopassa viinit ja vahvat oluet ovat osa ruokakauppojen perusvalikoimaa ja tämä parantaa merkittävästi alkoholin saatavuutta. Tietyn alkoholituotteen saapuminen kaupan hyllylle ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se väistämättä aiheuttaisi alkoholihaittoja, sillä alkoholia ostavat kaupasta myös muut kuin alkoholistit ja kaikenmaailman nistit, tulevat alkoholistit ja alaikäiset. Olen kuullut jopa vastuullisten lapsiperheiden ostavan silloin tällöin alkoholituotteita. Viinien ja vahvojen oluiden ruokakauppaan tuomisen vaikutuksesta alkoholihaittoihin ei ole osoitettu todisteita. 

Vahvojen oluiden ja viinien puuttuminen ruokakaupoista on harmillista monelle ihan tavalliselle suomalaiselle alkoholin kohtuukäyttäjälle. Näiden tuotteiden tuominen kauppojen hyllylle edes rajallisessa ja suppeassa määrin helpottaisi arkea. Alkoholisti tai sellaiseksi aikova saa aivan hyvin juotua kännit myös 4,7-prosenttisella tai miedommalla juomalla, joten alkoholismin kehittymistä yli 4,7-prosenttisten tuotteiden poissaolo kauppojen hyllyiltä ei estä. Sen sijaan keinotekoinen 4,7-raja hankaloittaa muun muassa tavallisten kuluttajien ja pienpanimoiden elämää.

Argumenttityyppi: Suomessa on kännäyskulttuuri. Se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Siksi alkoholilain on oltava mahdollisimman tiukka.

Ongelma: Tämä argumentti olettaa, että Suomi on jokin mystinen muuttumaton entiteetti, jossa on vain yksi, ikuisesti samanlaisena pysyvä kännäämispainotteinen alkoholikulttuuri. Todellisuudessa nuorten ja myös aikuisten alkoholinkäyttö vaikuttaisi olevan pikemminkin vähentynyt viime vuosina. Kännäyskulttuuri on siis saanut selviä säröjä.

Kännäyskulttuuri-argumenttia toistelevat eivät ole huomanneet, että myös suomalainen alkoholikulttuuri voi muuttua maan rajojen sisäisten ja ulkoisten vaikutteiden myötä ihan mihin suuntaan tahansa. Lisäksi samaan aikaan voi olla olemassa useita, erilaisia alkoholinkäytön alakulttuureja, joiden suosio voi muuttua. Asenteiden muuttuessa kohtuukäyttöä suosiviksi alkoholinkäyttö voi myös oikeasti vähentyä. Siksi paras keino vaikuttaa alkoholin aiheuttamiin haittoihin on muuttaa ihmisten, erityisesti nuorten mahdollisten tulevien alkoholin kuluttajien, asenteita.

Päivän vuodatus on nyt saatu päätökseen ja pahimmat höyryt purettu. Toivottavasti kirjoitus herätti ajatuksia myös teissä lukijoissa. Suomalainen alkoholikeskustelu on valitettavan usein mustavalkoista poukkoilua ääripäästä toiseen. Siksi oma pyrkimykseni on tuoda väliin myös vähän harmaan sävyjä ja perusteltuja argumentteja, jotka kenties voisivat auttaa tuomaan kantoja lähemmäs toisiaan. 

Elämä kun harvemmin on kovinkaan mustavalkoista tai yksiselitteistä.