Ekaa kertaa Olutsatamassa

Viime viikolla olin OlutSatamassa ekaa kertaa. Jo viime kesänä mietin, lähtisinkö katsomaan tätä järvenrantamaisemissa järjestettävää olutfestaria, mutten saanut Jyväskylän viikonloppureissua sovitettua aikatauluihin. Nyt matkaan lähdettiin jo perjantaina ja ehdimmekin olla OlutSatamassa kahtena päivänä kumpaisenakin muutaman tunnin ajan.

Perjantaina järven rantaa pitkin kävellessä tunnelma oli odottava. Harvinaislaatuinen kesäkuinen lähes helteinen päivä ja aurinko nostivat hilpeän fiiliksen pintaan. Festarialueen viereinen nurmikko näytti olevan täyteen ahdettu ja Olutsataman suomalaishenkisen pressuaidan raoista näkyi pieniä vilauksia tiskeistä. Portilta käteen annettiin ranneke, jonka lisäksi piti ostaa erikseen haluttu määrä maksulippuja. Lasi sisältyi ennakkolipun hintaan. 

Mika ja Aniko puhuivat mm. oluen panemisesta sekä oluesta ja ruoasta

Sisään astuessa alue paljastui yllättävänkin isoksi ja monipuoliseksi, tiskien lisäksi paikalla oli jokunen ruokakoju (mm. huikeita jonoja kerännyt Naughty Burger ja street foodiin keskittynyt Taikuri), esityslava ja pikkuinen nurmikko. Olutjäätelöä ja olutcocktailejakin olisi kuulemma löytynyt alueelta, mutta jätskit loppuivat ilmeisesti erittäin pian ja cocktailit oli päätetty rajata premium-lipun ostaneille. Festareilla siis oli erillinen pieni osasto, joka oli vain premium-lipun ostaneiden käytössä ja jolla oli omat tarjoilunsa.

Coolheadin slush Filip's Lemon Gose ja ei-slush Blueberry Pie

Mieheni maistoi Coolheadin tiskin kotisirkkoja: kuulemma olivat lähinnä friteeratun makuisia

Vaikka cocktailit ja jätskit jäivät kokeilematta, kesäfiilistä sai nostatettua muillakin herkuilla. Coolheadin tiskillä oli slush-kone, jolle oli hetkittäin suorastaan tukalan kuumalla festarialueella tarvetta. Kategorisesti en ehkä varsinaisesti voisi sanoa suosivani viiden sentin jäähilekuorrutuksella varustettuja oluita, mutta tässä kohtaa tein poikkeuksen. Ja oi, miten ihaniksi slushit osoittautuivat! Varsinkin sitruunamehumaiseen, lempeän suolaiseen Filip's Lemon Goseen jäähileet sopivat saumattomasti. Myös tumma slush-olut Maple Choco Vanilla Sundae oli herkullinen, joskin tummasta oluesta jääpinta tuntui tekevän hieman liian kylmää ja siksi myös vähän vähemmän voimakkaan makuista. Maitokahvisuus ja suklaisuus puskivat kuitenkin esiin ihan reippaalla intensiteetillä jäähileestä huolimatta.

Maistilan oluttiski oli taas yksi niistä paikoista, joihin tiesimme jo ennakkoon jäävämme jumiin molempina päivinä. Kaksi olutta iski omaan makuuni parhaiten: happaman mustaviinimarjainen, tummasuklaakohvehtinen ja hieman lakritsinen hapanolut Tumma Tamma ja belgihiivalla höystetty, pehmeän kermainen, talkkunainen, lakritsinen ja kahvinen Riutunkainalo Baltic Porter.

Makun tiskiltä löytyi yksi festarin erikoisimmista tuotteista, eli Jasun Muru. Jasun Muru oli niin sanottu viiniolut, jonka maku oli myös jännä sekoitus punaviinille ja oluelle ominaisia elementtejä. Oluessa kevyt happamuus, marjaisuus, viljaisuus, nahkaisuus ja tammisuus oli saatu jotenkin oudolla tavalla sopusuhtaisesti mahdutettua samaan pakettiin. Osuva kokeilu, näitä lisää!

Hapanolutpuolella festarin anti oli vähintään kohtuullista. Kaksi kiinnostavimmista hapanoluista, Öö de Kolome ja Katkera Nunna tarttuivat käteen Fiskarsin tiskiltä. Öö de Kolomen maistelua voisi parhaiten kuvailla nenän työntämisenä vadelmapuskaan, sen verran mukavasti oluessa oli vattua. Katkeran Nunnan maku puolestaan oli onnistuneen hapan, sopivasti suolainen ja kirpakan karpaloinen. Kivoja ja kotoisia oluita kumpainenkin.

Vaikka festari keskittyi kotimaisiin oluisiin, oli mukana myös yksi ulkomainen panimo, nimittäin virolainen Tanker. Tankerilta tuli maistettua useampikin olut, mutta paras ja mieleenpainuvin oli ehdottomasti flanders red -tyylinen Ketser. Ketser oli aika klassisen tyylinsä edustaja, eli kastanjaisia, puunkuorisia, piimäisiä ja punamarjaisia makuja riitti vaikka muille jakaa ja happamuus pisti suun mutrulle.

Parhaiten festaripäivistä jäivät mieleen lämmön ja auringon lisäksi monilla tiskeillä olleet mukavat aurinkotuolit, säkkituolit ja sohvat. Mukavissa tuoleissa lojuminen ja oluiden maistelu olivat aika kiva yhdistelmä. By the way, kerrankin festari, jolta ei istumapaikkoja puuttunut! Tunnelma oli rento ja alue sopivasti täynnä. Sanoisin, että kokonaisuutena OlutSatama oli ehdottomasti yksi kivoimmista ja kotoisimmista kokemistani suomalaisista festareista tähän mennessä. Kannatti siis lähteä Jyväskylään ja voi hyvinkin olla, että minut näkee samoissa maisemissa myös ensi kesänä.

Ps. Lisää ruokakojuja ja isompi erä olutjätskiannoksia ensi kesäksi, kiitos :)

Lisätietoa Olutsatamasta:

https://www.olutsatama.fi/

Olutta, cheddaria ja veikeitä makupareja Bier-Bierissä

Trendikkään pinkki Dieter

Vaikka juuston rasvaisuus ja oluen rasvaisuutta leikkaava hiilidioksidi sekä juuston suolaisuus ja oluen tasapainottava makeus ovat kuin luotu toisilleen, juustojen ja oluiden yhdistäminen on tähän mennessä ollut vielä jokseenkin underground ilmiö. Juusto- ja olutmaistelujakaan ei varsinaisesti voi sanoa Suomessa pursuavan olutravintoloiden ovista ja ikkunoista, joskin BrewDog Helsinki onkin tehnyt tällä puolella joitakin päänavauksia. Habanerokitchenin Timolta tullut kutsu bloggareille ja virallisemman mallasmedian edustajille suunnattuun Jukolan juuston ja Donut Islandin yhteismaisteluun oli siis minulle oikein kiva yllätys. Tämän viikon keskiviikkoon ajoittunut tasting pidettiin Bier-Bierin kuumimmassa kulmassa ikkunasta paahtavan auringon alla; toisin sanoen paikassa, jossa kaltaiseni pessimistikin alkoi pikkuhiljaa uskoa kesän lähestymiseen.

Maistelun juustot lukuunottamatta sahticheddaria

Jukolan juuston bravuuri on aito cheddar, jota oli tarjolla monessa muodossa myös tässä maistelussa. Juustolan nokkamiehen Markku Liiaksen mukaan juustola on ainoa aidon cheddarin valmistaja Suomessa. Cheddar valmistetaan tuoreesta aamumaidosta ilman turhia odotusaikoja tai maitojen kuskailuja paikasta a paikkaan b. Aidon cheddarin valmistukseen kuuluu cheddarointi, joka luo juustolle aromikkaan täyteläisen ominaismaun ja ihanan kiteisen rakenteen. Saimme kuulla, että Jukolan juusto on valmistanut cheddareita kolmisen vuotta ja vanhimmat heidän vintage-juustoistaan ovat kaksi vuotta kypsyneitä. Tällä kertaa pöydässä oli kuitenkin tuoreempia juustoja, joilla ikää oli vasta 4 kuukautta.

Jukolan juuston makutarjontaa...

...ja lisää makuja

Ihan perinteisen maustamattoman cheddarin lisäksi juustolautaselle oli kasattu vaikuttavat keot niin mustapippurilla, valkosipulilla kuin chililläkin maustettuja juustolajikkeita. Setin loppuun oli säästetty myös pari yllätystä, joihin päästään tarkemmin tämän jutun loppupuolella.

Juustojen pareiksi oli valittu Donut Islandin oluita, joista Donutin nokkamies Mika Oksanen ja puolisonsa olutasiantuntija Aniko Lehtinen kertoilivat. Saimme kuulla myös knoppitietoa oluesta ja makuaistista. Jännä ajatus oli esimerkiksi se, että jokainen meistä ylimaistaa jotain makua, kun taas joidenkin muiden makujen suhteen makuaisti ei ole yhtä herkkä. Oluiden välttelevien makuaisti saattaa olla yliherkkä katkeruudelle, jolloin katkeruus hyökkää epämiellyttävän voimakkaana esiin vaikkapa muuten pliisun ja matalavolttisen bulkkilagerin vetisestä pohjamausta. Aloin ajatella bulkkeja hieman uudella tavalla, sillä en ole koskaan oikein osannut tulkita niitä katkeriksi oluiksi. Toisaalta, vetisen tusinalagerin lähes tyhjältä makutaululta katkeruuden kieltämättä voisikin ajatella erottuvan helpommin kuin persikan, greipin, männynkäpyjen sun muun täyttämältä IPAn makupaletilta.

Ensimmäinen pari oli mustapippuricheddar ja Dieter-vadelmaberliner. En ollut koskaan aiemmin maistanut cheddaria hapanoluen kanssa, joten en osannut arvata, miltä tällainen yhdistelmä maistuisi. Vadelmainen happamuus toimi yllättävän hyvin mustapippurin kanssa ja juuston rasvaisuus tuntui peittyvän marjan ja pippurin terävämpien makujen alle. Kiinnostava kokemus, joskaan en ole ihan varma, sopivatko nämä kaksi kaikkein parhaiten yhteen.

Toisena maisteltiin Ich Bin Ein Berner -gosea ja chilicheddaria. Olut pehmensi chilin makua ja toi makukomboon mielenkiintoista hapanimelyyttä. Testasin chilicheddaria myös Dieterin kanssa ja totesin, että tässä yhdistelmässä puolestaan vadelma nousi esiin ja chili jäi hieman taka-alalle. Päädyin vielä parittamaan gosen ja mustapippurijuuston, jotka olivat mielestäni pikkuisen harmonisempi ja tasapainoisempi pari kuin chilicheddar ja gose. Gosen suolaisuus nousi esiin enemmän mustapippurin maun kanssa. Mallailin chilijuustoa melkein kaikkien maistelun oluiden kanssa, mutta se tuntui olevan vähän vaikea paritettava. Miedompien oluiden kanssa chili hieman peitti oluen makua ja vahvempien oluiden kanssa taas chili tuntui peittyvän oluen maun alle.

Kolmas maisteltu olut oli iki-ihana Frisco Disco, jonka juustopariksi oli valkattu valkosipulicheddar. Tämä oli suosikkiyhdistelmäni. Oluen hedelmäinen makeus ja sitruksisuus täydensivät valkosipulia ja yhteismausta muodostui hieman hedelmillä höystettyä kasviswokkia muistuttava. Kokeilin Frisco Discoa myös chili- ja pippurijuuston kanssa ja tulos oli aika jännä. Chilijuusto ei sopinut Frisco Discon kanssa mielestäni yhtään, tuloksena oli ristiriitainen ja pistävä maku. Pippurijuusto puolestaan sopi aika hyvinkin, humalan ja pippurin aromit muodostivat vahvan ja lämmittävän, mutta samalla pehmeän kokonaisuuden.

Neljännen yhdistelmän tuotteet olivat Musta Munkki -vadelmamunkki-IS ja peruscheddar. Voimakkaan makuinen olut peitti tässä tapauksessa cheddarin maun lähes kokonaan, juusto tuntui olevan mukana lähinnä täyteläistämässä oluen makua ja tuomassa lisää rasvaisuutta makukokonaisuuteen. Hyvä kaksikko kuitenkin. Testasin Mustaa Munkkia myös chilijuuston kera ja myös tässä kaksikossa oluen maku tuntui peittävän juuston ominaismaun ja jopa chilisyyden melkein kokonaan. Tai sitten oluen munkkirasvaiset makuelementit vain sulautuivat niin saumattomasti juuston rasvaisuuteen, että oli vaikea enää sanoa, missä olut loppui ja mistä cheddar alkoi.

Sahti ja sahticheddar

Maistelun lopussa oli yllärien aika ja pöytään tupsahti pari kappaletta sahteja, joiden seuraksi tuotiin luonnollisesti sahdilla maustettua cheddaria. Sahdit olivat juustolan omaa käsialaa, toinen alkoholiprosentiltaan vahvempi ja toinen varsin mieto sahti. Olen sahtien suhteen aika valikoiva ja tuntuu, että monesti imelyys on näissä juomissa minulle vähän liikaa. Tämänkertaisista sahdeista vahvempi oli makeaa ja perushyvää ja miedompi melkoisen katajaista, vähän keskeneräisen oloista. Sahtijuusto vei voiton itse sahtijuomista, sillä cheddarin makuun sahti toi ihanaa täyteläisyyttä ja luonteikasta tuoreen sämpylänomaista hiivaisuutta. 

Saison d'etre ja sahticheddar

Olin napannut baaritiskiltä mukaan maisteluun myös yhden itse valitsemani jokerituotteen, eli Stockholm Saison d’etren. Jokeri pärjäsi Donutin tuotteiden rinnalla melko lailla tasaväkisesti ja täydensi hyvin erityisesti sahti- ja mustapippuricheddareita. Sahticheddarin pehmeän täyteläisen maun kanssa saison oli varsin looginen kumppani ja mustapippuricheddarin pippurisuus löysi vastinparinsa saisonin kevyestä mausteisuudesta.

Maistelu oli tosi kiinnostava kokemus ja erityisesti tykkäsin, kun maisteltavana oli myös hapanoluiden ja juustojen pareja. Hapanolutta ja juustoa ei näe yhdessä kovinkaan usein, vaikka hapanoluen maku täydentäisi varsin hyvin useiden juustojen makuja. Oli jännää nähdä, miten luontevasti cheddarien maut solahtivat Donutin einiinperinteisten oluiden kainaloon.

Tastingin loppumetreillä heitettiin ilmaan orastavia lupauksia Jukolan cheddarien näkymisestä myös tämän kesän olutfestareilla. Kenties näitä mainioita juustoja siis nähdään olutympyröissä uudelleen hyvinkin pian. Siihen asti juustoja löytää hyvin varustetuista kaupoista tai tekemällä pienen kesäreissun Joutsassa sijaitsevalle Leivonmäelle.

Kiitos antoisasta maistelusta, toivottavasti nähdään pian uudestaan hyvien makujen merkeissä!

Lisää juustoista:

Jukolan juuston nettisivut

Lisää oluesta:

Donut Islandin Facebook-sivu

Tummaa suklaata, kuivahedelmiä ja hitunen tynnyriä: Thornbridge Eldon

Taustaa: Kuten blogiinkin kirjoittelin vajaa vuosi sitten, käytiin viime kesän Englannin reissulla myös Thornbridgen panimolla. Mukaan oli tarkoitus ostaa vain harvinaisuuksia, joita olisi Suomesta vaikea löytää. No, joku aika reissun jälkeen kävi ilmi, että matkalaukkuun valikoituneista oluista esimerkiksi Eldon olikin ihan Alkossa saatavilla oleva olut. Se siitä spesialiteetista sitten.

Eldon päätyi reitattavaksi, koska se oli kiinnostava olut, jota en muista aiemmin maistaneeni saatikka arvioineeni. Thornbridge on muutenkin tasalaatuisena ja jokseenkin hillittynä panimona jäänyt minulta vähälle huomiolle. Aika monista panimon oluista on tullut sellainen ihan jees laadukas perusolut -fiilis ja joukosta erottuvien makukokemusten puuttuessa arvioinnitkin ovat jääneet usein tekemättä. Eldon oli mukava yllätys, sillä se jätti mieleen elävän makumuiston moneksi päiväksi.

Panimo: Thornbridge

Olut: Eldon

Tyyli: Bourbon Oak Imperial Stout

Prosentit: 8,0 %

Katkeruus: 35 IBU

Tuoksu: Päätuoksu on makeahkon kermainen, vaniljainen, maitosuklainen sekä kevyesti tammitynnyrinen. Lopputuoksussa on mietoa tuhkaisuutta ja multaisuutta sekä hitunen talkkunaa.

Ulkonäkö: Tumman kastanjanruskean oluen vaahto on hunajanvaalea ja melko ohut.

Maku: Ensimmäisenä mausta erottuu old alemaisia makuja, kuten kuivattua luumua, puunkuorta, taatelia ja kastanjaa. Seuraavassa kerroksessa mukaan tulee kahvisuutta, joka tuo mieleen tiramisun kahvikerroksen. Punaviinimäiset ja rypäleiset elementit piipahtavat mukana ennen suolalakritsaan ja tummaan suklaaseen taittuvaa, pitkää loppumakua. Ei mikään kovin makean oloinen olut, joskaan ei myöskään ihan kuivimmasta päästä.

Suutuntuma: Eldonin suutuntuma on melko täyteläinen ja olut jättää suuhun hiukan kuivan tunteen.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  37/50 (tuoksu 7 + ulkonäkö 4 + maku 8 + suutuntuma 3 + yleisvaikutelma 15)

Mihin tilanteeseen sopii? Jotkut tymäkän viskitynnyrisistä tuotteista pitävät olutharrastajat ovat kuvailleet tätä liiankin kevyeksi kokonaisuudeksi. Oma suhteeni tynnyreihin on vähän ristiriitainen. Vaikka toisaalta tykkään tynnyrin tuomasta ominaismausta, olen pikkuisen kyllästynyt siihen samankaltaisena kerta toisensa jälkeen toistuvaan "tynnyrinmakuiseen" oluttyyppiin, jossa hienovireisemmät elementit jäävät taustalle. Monet makeat, likööri- tai viskimäisen tujut imperial stoutit ovat kieltämättä aromikkaita, mutta joskus tuntuu, että niistä on sangen hankalaa löytää erottuvia elementtejä tai monikerroksista makuprofiilia.

Eldonissa on mielestäni saatu hienosti yhdistettyä erilaisia ulottuvuuksia tummasta suklaasta kuivakakkuun ja paahdetusta maltaasta tuhkaan ja suolalakritsaan. Harkitun ja brittiläisen hillityn kokonaisuuden seuraan sopivat monet ruokalajit tummasta suklaasta kuivahedelmäkakun kautta ruislimppuun.

Lisätietoja:

Thornbridge Eldon Alkon sivuilla:

https://www.alko.fi/tuotteet/904764/Thornbridge-Eldon-Bourbon-Oak-Imperial-Stout

Thornbridge Eldon Olutoppaassa:

https://olutopas.info/olut/8111/thornbridge-eldon

Thornbridge Eldon Ratebeerissä:

https://www.ratebeer.com/beer/thornbridge-eldon/395400/

Kypsiä hedelmiä, ranskanleipää ja kourallinen käpyjä: Boulevard Brewing Tank 7 Farmhouse Ale

Ruokasuositus: halloumitortilla

Taustaa: Pitkän matkasta, flunssasta ynnä muusta johtuvan tauon jälkeen pääsen vihdoin takaisin blogin äärelle ja on aika arvioida yksi aika mukava olunen.

Boulevard Brewing on perinteikäs kansasilaispanimo, joka on ollut pystyssä pian jo 30 vuotta. Panimo on siis nähnyt jenkki-craft beerin hyökyaallon nousuineen ja uhoineen.

Smokestack Series on Boulevardin olutsarja, johon kuuluu trappistien inspiroimia, mutta aika reippaalla jenkkitwistillä toteutettuja oluita. Tässä sarjassa panimo tuntuu olevan omimmalla alueellaan. Sarjaan kuuluva Tank 7 on reippaalla kädellä humaloitu Farmhouse Ale, joka debytoi vuonna 2009. Olut on tällä hetkellä Alkon erikoiserävalikoimassa.

Panimo: Boulevard Brewing

Olut: Tank 7 Farmhouse Ale

Tyyli: Farmhouse Ale

Prosentit: 8,5 %

Katkeruus: 32,7 IBU

Tuoksu: Alkutuoksun ranskanleipämäistä, hiivaisen vehnäistä tuoksua täydentävät greippiset, mustapippuriset ja sitruunaruohoiset aromit. Keskituoksussa on myös hienoisia vivahteita valkoherukasta, vaniljasta ja cream crackereista. Lopputuoksu on melko kevyt ja sitruksinen.

Ulkonäkö: Meripihkan värisen oluen vaahto on valkoinen, paksu ja kermainen.

Maku: Makupuolella olut paljastuu täysveriseksi jenkki-farmhouseksi greippisen, appelsiinisen ja käpyisen humaloinnin puskiessa ensimmäisenä esiin. Jänskää kinuskikakkuisuutta ja makeaa maltaisuutta keskimaussa. Maun loppuhetkillä esiin ilmestyy mehukas, kypsä nektariini. Tuoksun leipäisyys jää maussa enemmän sivurooliin.

Suutuntuma: Suutuntuma on pehmeä ja keskitäyteläinen.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  41/50 (tuoksu 8, ulkonäkö 4, maku 9, suutuntuma 4, yleisvaikutelma 16)

Mihin tilanteeseen sopii? Hienostunut ja vivahteikas olut on mitä mainioin ruokaolut. Maku ei vietä liikaa mihinkään suuntaan, joten Seiska sopii yleisolueksi. Todella intensiivisten makujen ja erittäin tulisten ruokien kanssa Seiska saattaa tosin jäädä seinäruusuksi. Ruokaseuralaisena toimivat esimerkiksi tämän tekstin kuvan maukas, mutta silti raikas halloumitortilla tai hedelmäinen juustosalaatti.

Lisätietoja:

Tank 7 Farmhouse Ale Alkon sivuilla:

https://www.alko.fi/tuotteet/736714/Boulevard-Brewing-Tank-7-Farmhouse-Ale

Tank 7 Farmhouse Ale Ratebeerissä:

https://www.ratebeer.com/beer/boulevard-smokestack-series-tank-7-farmhouse-ale/102933/

Tank 7 Farmhouse Ale Olutoppaassa:

https://olutopas.info/olut/4130/boulevard-brewing-smokestack-series-tank-7-farmhouse-ale

Kun bloggari nojatuoliin unohtui: Nederlanden 1467 -festari Captain Corvuksessa

Matinkylän Isossa Omenassa sijaitsevassa Gallows Birdin sisarravintola Captain Corvuksessa alkoi torstaina eka isompi oma festari, jonka teemana on Nederlanden 1467. Ensisilmäyksellä ajattelin, että tarjolla on ainoastaan hollantilaisia oluita, mutta teema olikin vähän erilainen kuin oletin. Teema-alueeksi oli valittu Burgundilaiset Alankomaat 550 vuotta sitten. Ei huono juttu lainkaan, sillä isompi alue piti sisällään niin Belgian kuin Hollannin maat ja mannut.

Oluet oli jaettu kahteen kattaukseen ja koska ekan kattauksen tarjonta oli mielestäni hitusen kiinnostavampi, päätin käväistä paikalla heti avajaispäivänä. En aluksi ajatellut kirjoittaa nopeahkosta visiitistä raporttia, mutta lasiini pelmahti taas joitakin mitä miellyttävimpiä ja omaperäisimpiä tuttavuuksia ja pakkohan niistä on jotain jakaa myös täällä blogin puolella.

Eka olut oli siis Emelisse Vanille Ice Cream Stout, joka oli festarilla hanassa. Niin kuin moni teistä tietääkin, tykkään jäätelöoluista ja joskus suorastaan metsästän niitä. Ennakkoon ajattelin, että Emelissen versiointi muistuttaisi paljon Buxtonin ja Omnipollon vastaavia. Tämä jätski oli kuitenkin omanlaisensa. Tuhkainen, tervainen ja tummasuklainen ensimaku ja paahdetun maltainen tuoksu yllättivät. Lasissa lämmetessään oluen maku sai kermaisia ja vaniljaisia sävyjä ja se ihanan täyteläinen ja jälkiruokamainen suklaajätskisyys tulvahti suuhun. Oikein kiva aloitus.

Toinen olut oli myös jotain aika erilaista ennakko-odotuksiin nähden. Jopenin ja Welden First tRyen oli tarkoitus olla India Pale Lager, mutta ei se ihan sellaiselta maistunut. Aprikoosimarmeladi, makea maltaisuus ja limppumaisuus kietoutuivat yhteen maukkaaksi ja jotenkin pääsiäishenkiseksi kokonaisuudeksi. Kiinnostava tuote.

Kahden hollannikkaan jälkeen vuorossa oli vielä yksi belgi. Illan mielenkiintoisin tuttavuus oli viimeisenä maistettu Alvinnen Wild West Blackthorn. Huikaisevan hapan, puunkuorinen, tammitynnyrinen ja valkoviininen olut toi kielelle myös paljon makuja, jotka pyrkivät pakenemaan analyysia jonnekin tietoisuuden ulottumattomiin. 

Muhevat maut kuljettivat minut kauas pois. Löysin itseni aamukasteen kostuttamasta ikimetsästä, jossa karkearunkoisten tammien, valtavien lehtikuusien ja tuuheiden pähkinäpensaiden keskellä kökötti yksinäinen, osin sammalen peittämä saunamökki. Astuin sisään ovesta, kuluneet saranat narahtivat ja sisällä oli tuoksu, jossa mummolasta tuttu vuosikymmenten vierimisen haju ja jokin tuntematon sekoittuivat tavalla, jota en ollut aikaisemmin kokenut. Vedin itseni täyteen ikäloppujen lautojen ja maakellarin aromia, johon sekoittui rippunen pöydälle unohtuneiden suopursun kukkien ja ikkunalaudalla köllivien rahkasammalen puhdasta, märkää metsäisyyttä. Että sellainen olut sitten tällä kertaa. Oli aika hyvää, jopa jollain tavalla koskettavaa. 

Edessäni taitavasti toteutettu illuusio lämpimistä liekeistä tanssi tekotakassa. Uppouduin syvemmälle baarin muhkeaan nojatuoliin ja unohdin olevani keskellä kauppakeskusta.

Nederlanden 1467 Captain Corvuksen sivuilla

http://www.captaincorvus.fi/nederlanden-1467-oluet/

Helsinki Beer Festival 2017: sekalainen sepustus

Stone Xocoveza

Helsinki Beer Festival meni ohi hujauksessa ja kiireisen alkuviikon takia pääsin kirjoittelemaan vasta nyt. Paikalla tuli tällä kertaa oltua perjantaina ammattilaistuntien alusta noin puoli seitsemään ja suunnitelmissa oli palata lauantaina, vaan aamupäivän laiskuus ja iltapäivän halu päästä pitkälle lenkille kauniissa säässä voittivat tällä kertaa. Tässä siis valikoima kehnoja kännykkäkuvia ja sekavaa selostusta perjantailta.

HBF on aina ollut mielestäni kiva tapahtuma, jossa on tiettyä kansainomaisuutta ja kotoisaa nukkavieruutta enemmän kuin hiukka hipsterihtävämmässä OlutExpossa. HBF:n paras osuus kaltaiselleni tungosta kavahtavalle mietiskelijälle on perjantai-iltapäivä, joka on varsin rauhallinen ja leppoisa. Tiskeillä juttelu ja tunnelman tunnustelu virittää parhaiten tapahtumafiilikseen.

Tälläkin kertaa joudun nalkuttamaan yhdestä ikuisuusasiasta, eli tapahtumalaseista. Kun näin isot tuopit tiskin takana odottamassa ottajiaan, pienen hetken ajan harkitsin lähtemistä takaisin kotiin hakemaan vetoisuudeltaan ihan pikkiriikkisen (osapuilleen noin 4 desiä) pienempää ja tuoksuille otollisempaa lasivaihtoehtoa. Osa festarien vakiporukasta onkin jo nykyään kaukaa viisaita ja nappaa mukaan kotoa pienen maistelulasin, jollaisia saa helpoiten esimerkiksi Köpiksen CBC:stä tai Tallinn Craft Beer Weekendistä. Tällainen valmistautuminen on suotavaa erityisesti ammattilaistunneille lähtiessä, sillä iltapäivän annoskoko on yksi desi. Sinänsä minulla ei ole mitään isoja tuoppeja vastaan, mutta festarioloissa monia eri oluita testaillessa ne nyt vaan ovat äärimmäisen epäkäytännöllisiä ja ei niitä oluttilkkoja tuopin pohjalla varsinaisesti voi sanoa myöskään erityisen kuvauksellisiksi.

Sori Sweet Mistress

Ensimmäinen olut, joka sai maan tärähtämään kevyesti jalkojen alla, oli Sori Brewingin syvän kaakaoinen, täyteläisen tuorelakritsinen ja aivan aavistuksen suolainen Sweet Mistress Imperial Stout. Samettinen suutuntuma ja suklaakahviin vivahtava, hiukan tuhkainen jälkimaku kruunasivat kokonaisuuden. Yksi päivän parhaista. Jos joku teistä on maistanut Maraboun Premium-sarjan Cocoa Salty Liquorice -tummaa suklaata, sillä onnellisella saattaa olla pieni aavistus siitä, miltä Sweet Mistress maistuu. Suht vahva lakritsisuus ei ehkä ole kaikkien makuun, mutta itse tykkäsin kovasti.

Toinen odotetun hieno olutkokemus oli Stonen Xocovezan maistaminen hanasta. Kardemummapulla, kaakao ja kuivakakkumaiset mausteet yhdistyivät Xocovezassa mainion miellyttäväksi mauksi. Suutuntuma oli tässäkin tuhti ja täyteläisen pehmeä. Mielipiteitä jakava olut herätti keskustelua Pyynikin tiskiläisten kanssa niin positiiviseen kuin hieman negatiiviseenkin suuntaan.

Magnus Opus ja Hypnopompa Rum Barrel Aged

Diamondin tiskiltä löytyi totuttuun tapaan useita tummia ja herkullisia vaihtoehtoja, joista oli vaikea valita sopivat maistettavat. Festarin epävirallisen virallinen hehkutusolut Omnipollo Magnus Opus oli huikean jännä sekoitus jouluista pähkinä-rusinasekoitusta, nougatkonvehtia, kermavaahdolla höystettyä kaakaota, pekaanipähkinäistä suklaakakkua ja maapähkinävoita. Kiinnostava olut, jonka makeahkon ja rasvaisen browniemaisessa pohjamaussa oli jotain samaa kuin Omnipollon ja Buxtonin Yellow Bellyssä. Magnus Opuksen rinnalla maistelimme rinnakkain Hypnopompan rommitynnyrikypsytettyä versiota, jonka maku oli myös maukkaan kaakaoinen, mutta valitettavasti myös omaan makuuni vähän liian suoraviivaisen viskinen.

Makun Karpalostout

Kotimaisista oluista Maku Brewingin Karpalostout ja APA olivat hyviä perusvarmoja oluita. Karpalostout olisi kaivannut vielä vahvempaa karpaloisuutta, mutta tiettyä miellyttävää karpalon tuomaa happamuutta taustalla kyllä häilyi. APA puolestaan oli makumaisen maukas ja hedelmäisen rapsakka.

Pyynikin Barrel Aged Imperial Stout

Living Room IPA Real Ale

Pyynikin tiskillä Bourbon Barrel Aged Imperial Stout ja Living Room IPA Real Ale olivat kumpainenkin oikein mukavia oluita. Bourbon Barrelin maku oli odotetun tammitynnyrinen, hennosti viskinen, romminenkin. Papan Vanillastoutista tuttua kotoisaa vaniljan ja kaakaon makua oli mukana täydentämässä pakettia.

Evil Twin / Two Roads Geyser Gose

Redchurch Pillar of Salt

Hapanolutosaston tuotteista mieleen jäivät Evil Twinin ja Two Roadsin Geyser Gose ja Redchurchin Pillar of Salt. Kaksi hyvin erilaista gosea, joista kokonaisuutena moniulotteisempi oli Geyser Gose. Pillar of Salt oli melko suoraviivaisen suolainen, mutta kuitenkin raikas tapaus kevyellä aprikoosisuudella ja sitruksisuudella. Geyser Gosen maussa suolaisuus oli enemmänkin taka-alalla ja makua hallitsi kepeän hapan sitruunaruohoisuus ja valkoherukkaisuus. Geyser raikasti mukavasti ja jätti suuhun kivan vaniljajogurttisen jälkimaun.

Perjantaina näkyi myös paljon tuttuja ja uusiakin kasvoja olutmaailmasta. Bloggareista törmäsin Tuopillisen Jouniin ja Huurteisen Roniin, joiden kanssa vaihdettiin olutvinkkejä ja käytiin pientä keskustelua olutbloggarien julkisuusvalinnoista. Koska tästä on muissakin blogeissa ollut vähän juttua, haluan itsekin hieman avautua aiheesta. Voit hypätä suosiolla parin seuraavan tekstinkappaleen yli, jos tuntuu ankealta. 

Itse siis olen suhtautunut julkisuuteen aika varovaisesti ja yrittänyt pitää itseni henkilönä pois valokeilasta. Varovaisuuteni johtuu osittain siitä, että naispuoliseen olutbloggaajaan suhtaudutaan edelleen eri tavalla kuin miehiin, mikä on vähän kaksipiippuinen juttu. Miehille ehkä omalla persoonalla esillä oleminen on rennompaa ja erilaiset tyypit ja tyylit hyväksytään helpommin. Olut on miehille harrastus, eikä se useimmissa tapauksissa leimaa miestä miksikään. 

Naispuoliseen julkisuudessa omalla naamallaan olevaan olutharrastajaan tai bloggaajaan (varsinkin nuorehkoon) taas kohdistuu mielestäni miestä herkemmin ulkonäköpaineita, juopoksi epäilyä ja kaikenlaista kyttäämistä ja asiatonta arvostelua. Valokuvien suhteen olen näistä syistä aika tarkka ja minua ahdistaa tulla kuvatuksi silloin, kun en ole parhaimmillani tai niin sanotusti täysin tiptop, koska naisten ulkonäöstä, eleistä, ilmeistä ja laittautumisen huolitelluudesta tulkitaan vaikka mitä potaskaa. Lisäksi vaikkapa vain yhden oluen juova nainen voidaan tulkita tilanteesta ja henkilöstä riippuen esimerkiksi juopoksi, teinipissikseksi tai huonoksi äidiksi. Vaikka sä et joisi yhtään mitään, niin sun voidaan tulkita olevan hirveässä kännissä siksi, että olet liian hiljainen, liian puhelias, liian poissaoleva, sulla on kuvassa silmät kiinni tai horjahdat korkokengillä kävellessä. Blogimaailmassa ja julkisuudessa ylipäätään naiset ovat arvostelulle yleistä riistaa ja kommentit voivat olla joskus tosi ikäviä ja satuttaa syvästi. Ei sillä, että olisin itse tällaisia kommentteja hirveästi bloggaajana saanut tai edes kovin suuressa julkisuudessa ikinä itse ollut, mutta silti.

Ja niinkun kuvasta näkyy, kaikki oli ihan laamat.

Joo, ettei menisi liian Iholla-meiningiksi, niin avautumisen päätteeksi vedetään perjantai yhteen. Mielenkiintoinen tapahtuma, hienoja oluita ja mukavia ihmisiä. Laseina tyylikkäitä isoja tuoppeja ja paikoin jopa muovimukeja. Ruokaa en ehtinyt pahemmin kartoittaa, mutta ilmeisesti linja oli jälleen perinteisen rasvainen, lihapitoinen ja pubiruokapainotteinen. Kehittämiskohteena sanoisin, että ottakaa ihan oikeasti tapahtumalaseiksi myös niitä pieniä laseja, järjestäkää oheen enemmän ruoka- ja olutaiheisia maisteluita (ok, tällaisia maisteluita oli kuulemma yksi, mutta siitä ei kerrottu netissä, mitä ruokaa siellä oli tarjolla) ja muistakaa jatkossa kasvissyöjät. Ja festarin avauspuheenvuorossa ei tarvitsisi jatkossa omasta mielestäni kannustaa ryyppäämään kaksin käsin, vaan voisi puhua vaihteeksi vaikkapa olutkulttuurista ja sen ajankohtaisista trendeistä. Pieniä juttuja, mutta näillä HBF voisi omalta osaltaan suunnata olutkulttuuria jatkossa pikkaisen sivistyneempään suuntaan. Hieman harmitti, että myös unkarilaiset oluet jäivät testaamatta, mutta kaikkea ei yhtenä päivänä millään ehtinyt. Hauska päivä silti.

 

Lisätietoa Helsinki Beer Festivalista:

http://www.helsinkibeerfestival.fi/