Matinkylän Isossa Omenassa sijaitsevassa Gallows Birdin sisarravintola Captain
Corvuksessa alkoi torstaina eka isompi oma festari, jonka teemana on Nederlanden
1467. Ensisilmäyksellä ajattelin, että tarjolla on ainoastaan hollantilaisia
oluita, mutta teema olikin vähän erilainen kuin oletin. Teema-alueeksi oli
valittu Burgundilaiset Alankomaat 550 vuotta sitten. Ei huono juttu lainkaan,
sillä isompi alue piti sisällään niin Belgian kuin Hollannin maat ja mannut.
Oluet oli jaettu kahteen kattaukseen ja koska ekan
kattauksen tarjonta oli mielestäni hitusen kiinnostavampi, päätin käväistä
paikalla heti avajaispäivänä. En aluksi ajatellut kirjoittaa nopeahkosta visiitistä
raporttia, mutta lasiini pelmahti taas joitakin mitä miellyttävimpiä ja omaperäisimpiä
tuttavuuksia ja pakkohan niistä on jotain jakaa myös täällä blogin puolella.
Eka olut oli siis Emelisse Vanille Ice Cream Stout, joka oli
festarilla hanassa. Niin kuin moni teistä tietääkin, tykkään jäätelöoluista ja
joskus suorastaan metsästän niitä. Ennakkoon ajattelin, että Emelissen
versiointi muistuttaisi paljon Buxtonin ja Omnipollon vastaavia. Tämä jätski
oli kuitenkin omanlaisensa. Tuhkainen, tervainen ja tummasuklainen ensimaku ja paahdetun
maltainen tuoksu yllättivät. Lasissa lämmetessään oluen maku sai kermaisia ja
vaniljaisia sävyjä ja se ihanan täyteläinen ja jälkiruokamainen
suklaajätskisyys tulvahti suuhun. Oikein kiva aloitus.
Toinen olut oli myös jotain aika erilaista ennakko-odotuksiin
nähden. Jopenin ja Welden First tRyen oli tarkoitus olla India Pale Lager, mutta ei se
ihan sellaiselta maistunut. Aprikoosimarmeladi, makea maltaisuus ja
limppumaisuus kietoutuivat yhteen maukkaaksi ja jotenkin pääsiäishenkiseksi
kokonaisuudeksi. Kiinnostava tuote.
Kahden hollannikkaan jälkeen vuorossa oli vielä yksi belgi. Illan
mielenkiintoisin tuttavuus oli viimeisenä maistettu Alvinnen Wild West Blackthorn. Huikaisevan hapan, puunkuorinen, tammitynnyrinen ja valkoviininen
olut toi kielelle myös paljon makuja, jotka pyrkivät pakenemaan analyysia
jonnekin tietoisuuden ulottumattomiin.
Muhevat maut kuljettivat minut kauas
pois. Löysin itseni aamukasteen kostuttamasta ikimetsästä, jossa karkearunkoisten
tammien, valtavien lehtikuusien ja tuuheiden pähkinäpensaiden keskellä kökötti yksinäinen, osin
sammalen peittämä saunamökki. Astuin sisään ovesta, kuluneet saranat narahtivat
ja sisällä oli tuoksu, jossa mummolasta tuttu vuosikymmenten vierimisen haju ja jokin tuntematon
sekoittuivat tavalla, jota en ollut aikaisemmin kokenut. Vedin itseni täyteen ikäloppujen lautojen ja maakellarin aromia, johon sekoittui rippunen pöydälle unohtuneiden
suopursun kukkien ja ikkunalaudalla köllivien rahkasammalen puhdasta, märkää metsäisyyttä. Että sellainen olut sitten tällä
kertaa. Oli aika hyvää, jopa jollain tavalla koskettavaa.
Edessäni taitavasti toteutettu illuusio lämpimistä liekeistä tanssi tekotakassa. Uppouduin syvemmälle
baarin muhkeaan nojatuoliin ja unohdin olevani keskellä kauppakeskusta.
Nederlanden
1467 Captain Corvuksen sivuilla
http://www.captaincorvus.fi/nederlanden-1467-oluet/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti