lauantai 22. huhtikuuta 2017

Kun bloggari nojatuoliin unohtui: Nederlanden 1467 -festari Captain Corvuksessa

Matinkylän Isossa Omenassa sijaitsevassa Gallows Birdin sisarravintola Captain Corvuksessa alkoi torstaina eka isompi oma festari, jonka teemana on Nederlanden 1467. Ensisilmäyksellä ajattelin, että tarjolla on ainoastaan hollantilaisia oluita, mutta teema olikin vähän erilainen kuin oletin. Teema-alueeksi oli valittu Burgundilaiset Alankomaat 550 vuotta sitten. Ei huono juttu lainkaan, sillä isompi alue piti sisällään niin Belgian kuin Hollannin maat ja mannut.

Oluet oli jaettu kahteen kattaukseen ja koska ekan kattauksen tarjonta oli mielestäni hitusen kiinnostavampi, päätin käväistä paikalla heti avajaispäivänä. En aluksi ajatellut kirjoittaa nopeahkosta visiitistä raporttia, mutta lasiini pelmahti taas joitakin mitä miellyttävimpiä ja omaperäisimpiä tuttavuuksia ja pakkohan niistä on jotain jakaa myös täällä blogin puolella.

Eka olut oli siis Emelisse Vanille Ice Cream Stout, joka oli festarilla hanassa. Niin kuin moni teistä tietääkin, tykkään jäätelöoluista ja joskus suorastaan metsästän niitä. Ennakkoon ajattelin, että Emelissen versiointi muistuttaisi paljon Buxtonin ja Omnipollon vastaavia. Tämä jätski oli kuitenkin omanlaisensa. Tuhkainen, tervainen ja tummasuklainen ensimaku ja paahdetun maltainen tuoksu yllättivät. Lasissa lämmetessään oluen maku sai kermaisia ja vaniljaisia sävyjä ja se ihanan täyteläinen ja jälkiruokamainen suklaajätskisyys tulvahti suuhun. Oikein kiva aloitus.

Toinen olut oli myös jotain aika erilaista ennakko-odotuksiin nähden. Jopenin ja Welden First tRyen oli tarkoitus olla India Pale Lager, mutta ei se ihan sellaiselta maistunut. Aprikoosimarmeladi, makea maltaisuus ja limppumaisuus kietoutuivat yhteen maukkaaksi ja jotenkin pääsiäishenkiseksi kokonaisuudeksi. Kiinnostava tuote.

Kahden hollannikkaan jälkeen vuorossa oli vielä yksi belgi. Illan mielenkiintoisin tuttavuus oli viimeisenä maistettu Alvinnen Wild West Blackthorn. Huikaisevan hapan, puunkuorinen, tammitynnyrinen ja valkoviininen olut toi kielelle myös paljon makuja, jotka pyrkivät pakenemaan analyysia jonnekin tietoisuuden ulottumattomiin. 

Muhevat maut kuljettivat minut kauas pois. Löysin itseni aamukasteen kostuttamasta ikimetsästä, jossa karkearunkoisten tammien, valtavien lehtikuusien ja tuuheiden pähkinäpensaiden keskellä kökötti yksinäinen, osin sammalen peittämä saunamökki. Astuin sisään ovesta, kuluneet saranat narahtivat ja sisällä oli tuoksu, jossa mummolasta tuttu vuosikymmenten vierimisen haju ja jokin tuntematon sekoittuivat tavalla, jota en ollut aikaisemmin kokenut. Vedin itseni täyteen ikäloppujen lautojen ja maakellarin aromia, johon sekoittui rippunen pöydälle unohtuneiden suopursun kukkien ja ikkunalaudalla köllivien rahkasammalen puhdasta, märkää metsäisyyttä. Että sellainen olut sitten tällä kertaa. Oli aika hyvää, jopa jollain tavalla koskettavaa. 

Edessäni taitavasti toteutettu illuusio lämpimistä liekeistä tanssi tekotakassa. Uppouduin syvemmälle baarin muhkeaan nojatuoliin ja unohdin olevani keskellä kauppakeskusta.

Nederlanden 1467 Captain Corvuksen sivuilla
http://www.captaincorvus.fi/nederlanden-1467-oluet/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti