Helsinki Beer Festival 2017: sekalainen sepustus

Stone Xocoveza

Helsinki Beer Festival meni ohi hujauksessa ja kiireisen alkuviikon takia pääsin kirjoittelemaan vasta nyt. Paikalla tuli tällä kertaa oltua perjantaina ammattilaistuntien alusta noin puoli seitsemään ja suunnitelmissa oli palata lauantaina, vaan aamupäivän laiskuus ja iltapäivän halu päästä pitkälle lenkille kauniissa säässä voittivat tällä kertaa. Tässä siis valikoima kehnoja kännykkäkuvia ja sekavaa selostusta perjantailta.

HBF on aina ollut mielestäni kiva tapahtuma, jossa on tiettyä kansainomaisuutta ja kotoisaa nukkavieruutta enemmän kuin hiukka hipsterihtävämmässä OlutExpossa. HBF:n paras osuus kaltaiselleni tungosta kavahtavalle mietiskelijälle on perjantai-iltapäivä, joka on varsin rauhallinen ja leppoisa. Tiskeillä juttelu ja tunnelman tunnustelu virittää parhaiten tapahtumafiilikseen.

Tälläkin kertaa joudun nalkuttamaan yhdestä ikuisuusasiasta, eli tapahtumalaseista. Kun näin isot tuopit tiskin takana odottamassa ottajiaan, pienen hetken ajan harkitsin lähtemistä takaisin kotiin hakemaan vetoisuudeltaan ihan pikkiriikkisen (osapuilleen noin 4 desiä) pienempää ja tuoksuille otollisempaa lasivaihtoehtoa. Osa festarien vakiporukasta onkin jo nykyään kaukaa viisaita ja nappaa mukaan kotoa pienen maistelulasin, jollaisia saa helpoiten esimerkiksi Köpiksen CBC:stä tai Tallinn Craft Beer Weekendistä. Tällainen valmistautuminen on suotavaa erityisesti ammattilaistunneille lähtiessä, sillä iltapäivän annoskoko on yksi desi. Sinänsä minulla ei ole mitään isoja tuoppeja vastaan, mutta festarioloissa monia eri oluita testaillessa ne nyt vaan ovat äärimmäisen epäkäytännöllisiä ja ei niitä oluttilkkoja tuopin pohjalla varsinaisesti voi sanoa myöskään erityisen kuvauksellisiksi.

Sori Sweet Mistress

Ensimmäinen olut, joka sai maan tärähtämään kevyesti jalkojen alla, oli Sori Brewingin syvän kaakaoinen, täyteläisen tuorelakritsinen ja aivan aavistuksen suolainen Sweet Mistress Imperial Stout. Samettinen suutuntuma ja suklaakahviin vivahtava, hiukan tuhkainen jälkimaku kruunasivat kokonaisuuden. Yksi päivän parhaista. Jos joku teistä on maistanut Maraboun Premium-sarjan Cocoa Salty Liquorice -tummaa suklaata, sillä onnellisella saattaa olla pieni aavistus siitä, miltä Sweet Mistress maistuu. Suht vahva lakritsisuus ei ehkä ole kaikkien makuun, mutta itse tykkäsin kovasti.

Toinen odotetun hieno olutkokemus oli Stonen Xocovezan maistaminen hanasta. Kardemummapulla, kaakao ja kuivakakkumaiset mausteet yhdistyivät Xocovezassa mainion miellyttäväksi mauksi. Suutuntuma oli tässäkin tuhti ja täyteläisen pehmeä. Mielipiteitä jakava olut herätti keskustelua Pyynikin tiskiläisten kanssa niin positiiviseen kuin hieman negatiiviseenkin suuntaan.

Magnus Opus ja Hypnopompa Rum Barrel Aged

Diamondin tiskiltä löytyi totuttuun tapaan useita tummia ja herkullisia vaihtoehtoja, joista oli vaikea valita sopivat maistettavat. Festarin epävirallisen virallinen hehkutusolut Omnipollo Magnus Opus oli huikean jännä sekoitus jouluista pähkinä-rusinasekoitusta, nougatkonvehtia, kermavaahdolla höystettyä kaakaota, pekaanipähkinäistä suklaakakkua ja maapähkinävoita. Kiinnostava olut, jonka makeahkon ja rasvaisen browniemaisessa pohjamaussa oli jotain samaa kuin Omnipollon ja Buxtonin Yellow Bellyssä. Magnus Opuksen rinnalla maistelimme rinnakkain Hypnopompan rommitynnyrikypsytettyä versiota, jonka maku oli myös maukkaan kaakaoinen, mutta valitettavasti myös omaan makuuni vähän liian suoraviivaisen viskinen.

Makun Karpalostout

Kotimaisista oluista Maku Brewingin Karpalostout ja APA olivat hyviä perusvarmoja oluita. Karpalostout olisi kaivannut vielä vahvempaa karpaloisuutta, mutta tiettyä miellyttävää karpalon tuomaa happamuutta taustalla kyllä häilyi. APA puolestaan oli makumaisen maukas ja hedelmäisen rapsakka.

Pyynikin Barrel Aged Imperial Stout

Living Room IPA Real Ale

Pyynikin tiskillä Bourbon Barrel Aged Imperial Stout ja Living Room IPA Real Ale olivat kumpainenkin oikein mukavia oluita. Bourbon Barrelin maku oli odotetun tammitynnyrinen, hennosti viskinen, romminenkin. Papan Vanillastoutista tuttua kotoisaa vaniljan ja kaakaon makua oli mukana täydentämässä pakettia.

Evil Twin / Two Roads Geyser Gose

Redchurch Pillar of Salt

Hapanolutosaston tuotteista mieleen jäivät Evil Twinin ja Two Roadsin Geyser Gose ja Redchurchin Pillar of Salt. Kaksi hyvin erilaista gosea, joista kokonaisuutena moniulotteisempi oli Geyser Gose. Pillar of Salt oli melko suoraviivaisen suolainen, mutta kuitenkin raikas tapaus kevyellä aprikoosisuudella ja sitruksisuudella. Geyser Gosen maussa suolaisuus oli enemmänkin taka-alalla ja makua hallitsi kepeän hapan sitruunaruohoisuus ja valkoherukkaisuus. Geyser raikasti mukavasti ja jätti suuhun kivan vaniljajogurttisen jälkimaun.

Perjantaina näkyi myös paljon tuttuja ja uusiakin kasvoja olutmaailmasta. Bloggareista törmäsin Tuopillisen Jouniin ja Huurteisen Roniin, joiden kanssa vaihdettiin olutvinkkejä ja käytiin pientä keskustelua olutbloggarien julkisuusvalinnoista. Koska tästä on muissakin blogeissa ollut vähän juttua, haluan itsekin hieman avautua aiheesta. Voit hypätä suosiolla parin seuraavan tekstinkappaleen yli, jos tuntuu ankealta. 

Itse siis olen suhtautunut julkisuuteen aika varovaisesti ja yrittänyt pitää itseni henkilönä pois valokeilasta. Varovaisuuteni johtuu osittain siitä, että naispuoliseen olutbloggaajaan suhtaudutaan edelleen eri tavalla kuin miehiin, mikä on vähän kaksipiippuinen juttu. Miehille ehkä omalla persoonalla esillä oleminen on rennompaa ja erilaiset tyypit ja tyylit hyväksytään helpommin. Olut on miehille harrastus, eikä se useimmissa tapauksissa leimaa miestä miksikään. 

Naispuoliseen julkisuudessa omalla naamallaan olevaan olutharrastajaan tai bloggaajaan (varsinkin nuorehkoon) taas kohdistuu mielestäni miestä herkemmin ulkonäköpaineita, juopoksi epäilyä ja kaikenlaista kyttäämistä ja asiatonta arvostelua. Valokuvien suhteen olen näistä syistä aika tarkka ja minua ahdistaa tulla kuvatuksi silloin, kun en ole parhaimmillani tai niin sanotusti täysin tiptop, koska naisten ulkonäöstä, eleistä, ilmeistä ja laittautumisen huolitelluudesta tulkitaan vaikka mitä potaskaa. Lisäksi vaikkapa vain yhden oluen juova nainen voidaan tulkita tilanteesta ja henkilöstä riippuen esimerkiksi juopoksi, teinipissikseksi tai huonoksi äidiksi. Vaikka sä et joisi yhtään mitään, niin sun voidaan tulkita olevan hirveässä kännissä siksi, että olet liian hiljainen, liian puhelias, liian poissaoleva, sulla on kuvassa silmät kiinni tai horjahdat korkokengillä kävellessä. Blogimaailmassa ja julkisuudessa ylipäätään naiset ovat arvostelulle yleistä riistaa ja kommentit voivat olla joskus tosi ikäviä ja satuttaa syvästi. Ei sillä, että olisin itse tällaisia kommentteja hirveästi bloggaajana saanut tai edes kovin suuressa julkisuudessa ikinä itse ollut, mutta silti.

Ja niinkun kuvasta näkyy, kaikki oli ihan laamat.

Joo, ettei menisi liian Iholla-meiningiksi, niin avautumisen päätteeksi vedetään perjantai yhteen. Mielenkiintoinen tapahtuma, hienoja oluita ja mukavia ihmisiä. Laseina tyylikkäitä isoja tuoppeja ja paikoin jopa muovimukeja. Ruokaa en ehtinyt pahemmin kartoittaa, mutta ilmeisesti linja oli jälleen perinteisen rasvainen, lihapitoinen ja pubiruokapainotteinen. Kehittämiskohteena sanoisin, että ottakaa ihan oikeasti tapahtumalaseiksi myös niitä pieniä laseja, järjestäkää oheen enemmän ruoka- ja olutaiheisia maisteluita (ok, tällaisia maisteluita oli kuulemma yksi, mutta siitä ei kerrottu netissä, mitä ruokaa siellä oli tarjolla) ja muistakaa jatkossa kasvissyöjät. Ja festarin avauspuheenvuorossa ei tarvitsisi jatkossa omasta mielestäni kannustaa ryyppäämään kaksin käsin, vaan voisi puhua vaihteeksi vaikkapa olutkulttuurista ja sen ajankohtaisista trendeistä. Pieniä juttuja, mutta näillä HBF voisi omalta osaltaan suunnata olutkulttuuria jatkossa pikkaisen sivistyneempään suuntaan. Hieman harmitti, että myös unkarilaiset oluet jäivät testaamatta, mutta kaikkea ei yhtenä päivänä millään ehtinyt. Hauska päivä silti.

 

Lisätietoa Helsinki Beer Festivalista:

http://www.helsinkibeerfestival.fi/