Brittiläinen hedelmäpommi: Buxton Axe Edge

Taustaa: Vuonna 2009 perustettu Buxtonin panimo sijaitsee Englannin Buxtonissa. Nuorehko panimo on ehtinyt saada mainion maineen olutharrastajien keskuudessa. Panimo sijoittui Ratebeerin vuoden 2013 The Best Brewers In The World-kilpailussa sijalle 52. Kilpailuun osallistui yhteensä noin 13000 panimoa, joten sijoittuminen sadan parhaan joukkoon on huikea saavutus. Tänään arvioin Axe Edgen, joka on Buxtonin varsin hyvät Ratebeer-pisteet kerännyt IPA. Olut lie saanut terävän nimensä Buxtonista lounaaseen sijaitsevalla Axe Edgen nummella seisovasta 549 metriä korkeasta Axe Edge Hillistä, tästä tosin en löytänyt varmoja todisteita. Oluen humalointiin on käytetty Amarilloa, Citraa ja Nelson Sauvinia, joten odotettavissa lienee rapsakan hedelmäinen ja sitruksinen IPA-elämys.

Panimo: Buxton Brewery

Olut: Axe Edge

Tyyli: India Pale Ale

Prosentit: 6,8 %

Katkeruus: 73 IBU

Tuoksu: Hyvä aromiprofiili, jossa erottuu raikasta havuisuutta, karamellia, vaahterasiirappia, persikkaa ja greippiä. Perinteinen IPA:n tuoksu parhaimmillaan.

Ulkonäkö: Parin sentin paksuinen, kupliva, valkoinen ja pitsimäinen vaahto. Oluen väri on kauniin hehkuvan tummakuparinen.

Maku: Sopivasti katkera maku, jossa on yllättävää painokkuutta ja täyteläisyyttä. Maussa omenan, persikan, kiivin, sitruunan ja greipin aromit yhdistyvät ja muodostavat hedelmäisyyteen taipuvaisen, jopa trooppisen kokonaisuuden. Jotenkin tämän mausta tulee mieleen uusi-seelantilaiset olutkokeiluni, kuten MOA:n trooppisen maukkaat Pale Ale ja Breakfast. Lieko syynä oluessa käytetty uusi-seelantilainen humalalajike Nelson Sauvin? Tuoksun selvä havuisuus ja karamellisuus eivät tunnu maun puolella juurikaan, joten sikälikin Axe Edge muistuttaa maultaan enemmän uusi-seelantilaisia kuin brittiläisiä tai jenkkiläisiä India Pale Aleja.

Suutuntuma: Axe Edgen suutuntuma ei oluen nimestä poiketen ole lainkaan terävä, vaan suunmukainen, pehmeä ja öljyinen. Katkeruus tuntuu pienenä, tuskin huomattavana pistelynä.

Omat pisteeni Olutoppaassa: 43/50

Mihin tilanteeseen sopii? Sopisi aasialaisten ruokien tai hedelmäisen salaatin seuraksi. Erinomainen IPA ja seurusteluun istuva juoma.

Lisätietoja:

Olut Olutoppaassa:

http://olutopas.info/beers.php?olut=4051

Olut RateBeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/buxton-axe-edge/139143/

Olut Beeradvocatessa:

http://beeradvocate.com/beer/profile/25434/68962

Ratebeer’s Best Brewers In The World 2013 Top 100:

http://www.ratebeer.com/RateBeerBest/bestbrewers_012013x.asp

Olut ja suklaa osa 1: Siperia, Emelisse ja tumma suklaa

Oluiden ja suklaiden liitto ei ehkä ole ihan kirkossa kuulutettu, mutta siitä huolimatta monet oluet sopivat oivallisesti yhteen suklaan kanssa. Oluiden ja suklaiden makumaailmaa kartoittaakseni aloitan nyt uuden maistelusarjan. Tänään maistelen juuri Alkosta kotiutunutta Siperiaa, kaapista löytyvää Emelissen Imperial Russian Stoutia ja Imperial Stoutien seurana suklaita belgialaisen Neuhausin lajitelmasta. Siperia lienee monille lukijoilleni entuudestaan tuttu, mutta kerrataan silti: Siperia on tamperelaisen Koskipanimon poikkeuksellisen makoisa Imperial Stout, joka on Alkoissa joulun kausioluena. Muuna aikana Siperiaa saa esimerkiksi panimoravintola Plevnasta Tampereelta. Jos et ole Siperiaa vielä testannut, niin kehotan lämpimästi maistamaan. Kyseessä on kokemisen arvoinen olut ja kenties paras suomalainen Imperial Stout. Siperia saa tunnusomaisen katkeruutensa Mount-Hoodin, Simcoen, Tomahawkin ja Vanguardin yhdistelmästä. Hollantilaisen Emelissen Imperial Russian Stout on minulle entuudestaan tuntematon Imperial Stout, jonka humaloinnissa on käytetty Nuggetia ja Amarilloa.

Neuhausin lajitelmaan kuuluu neljä erityyppistä suklaata eri maailmankolkista – Ecuador, São Tomé, Papua New Guinea ja Tanzania. Ecuador-suklaa on 70-prosenttinen tumma suklaa, jonka maun luvataan suklaapakkauksen tekstissä olevan intensiivisen lakritsinen, mausteinen ja hedelmäinen. 72-prosenttista São Toméa kuvataan pakkauksessa voimakkaan paahteisen makuiseksi. 70-prosenttinen Papua New Guinea on pakkauksen mukaan harmonisen kermainen ja 75-prosenttinen Tanzania maultaan rikkaan hedelmäinen. Näillä ennakkotiedoilla lähdetään siis maistelemaan.

Siperia kaatuu lasiin lähes mustana, vaahto on kermatoffeen vaaleanruskea ja kuohkea. Vaahto haihtuu nopeasti. Ensimmäisenä nenään tulvahtaa sitruksista humalan tuoksua, jota seuraa tallimaisuus ja syvä paahtuneisuus, tuoksun jälkipuolella esiin nousee myös lakritsisia ja liköörisiä sävyjä. Maku on tuttua Siperiaa – paahtuneisuus, kahvisuus, katkeruus ja maamainen nahkaisuus yhdistyvät luoden pimeään marraskuun iltaan sointuvan kokonaismaun. Ecuador-suklaan maku on marjamaisen hapokas, mausteissa tuntuu kanelia ja pippuria. Siperia saa Ecuadorin kanssa katkeria, poreilevia sävyjä ja suklaassa puolestaan pippurisuus korostuu. Tanzania on makean kirsikkainen, mansikkainen ja makean hedelmäinen. Siperiaan yhdistettynä suklaa muistuttaa poreilevan humaloinnin höystämää sacher-kakkua tai kirsikka-suklaaleivosta. São Tomésta erottuu pähkinän ja kahvin pehmeitä ja kermaisia aromeja. Siperian ja São Tomén yhdistelmä on vahvan espressoinen, täyteläinen ja paahtunut. Papua New Guinea on kermainen, suutuntumaltaan paksu, makea ja jopa hiivainen. Siperian seurana suklaa muodostaa kermavanukasmaisen, pehmeän maun, joka tuo esiin Siperian suklaisen puolen.

Emelissen vaahto on vaalea, kevytrakenteinen, isokuplainen ja kuohuva. Oluen väri on hiukan Siperiaa vaaleampi, mutta silti erittäin tumman punaruskea. Maku on siirappisen kermainen ja makea ja tuo mieleen kirsikkaliköörillä kostutetun suklaakakun. Tuoksu on melko imelä ja suklainen. Lämmetessään olut alkaa tuoksua suolaisemmalle, jossain määrin salmiakkiselle ja maussa tulee esiin lakritsaa. Emelisse ja Ecuador saavat yhdessä aikaan uskomattoman hyvän maun. Intensiivinen moussemainen maku ja tuntuma suorastaan sulaa suuhun ja täyttää kaikki makureseptorit vahvalla, mutta tasapainoisella tumman suklaan aromilla. Suklaa pukee olutta niin hyvin, että kokemusta on vaikea kuvata sanoin. Tanzania tuo Emelissestä pintaan lähinnä alkoholisuutta ja makeutta. Kaksi makeaa, olut ja suklaa, eivät tässä yhdisty parhaalla mahdollisella tavalla. Liiallinen imelyys peittää alleen muut maut. São Tomé korostaa Emelissen humalointia, joka ei oluessa sellaisenaan juotaessa nouse esiin. Makuyhdistelmää hallitsee ruohoinen ja metsäinen katkeruus. Maun lopussa sulava lakritsisuus nousee katkeruuden yli. Erikoinen yhdistelmä, joka muuttaa täysin Emelissen luonteen. Emelisse ja Papua New Guinea tuottavat yhdessä kermaisen täyteläisen sekä aprikoosisen maun. Maussa on pieni riitasointu ja tunkkainen sivumaku, joka ei ihan sovi pakettiin.

Elämäni ensimmäinen järjestelmällisesti toteutettu suklaa- ja olutmaistelu oli kaiken kaikkiaan kiinnostava kokemus, jota suosittelen muillekin. Oluen maistelu suklaiden kanssa oli avartavaa ja inspiroivaa. Mukaan tarttui myös yksi makukokemus, jonka uskon muistavani vielä pitkään.

Maistelun tulokset pähkinänkuoressa:

Siperia + Ecuador = Siperian humalointi korostuu ja suklaan pippurisuus nousee esiin.

Siperia + Tanzania = Siperian humalointi erottuu jossain määrin, yhdistelmän perusmaku on sachermainen.

Siperia + São Tomé = Espressomainen, täyteläinen ja paahtunut yhdistelmä, jossa Siperian kahvisuus tulee esiin.

Siperia + Papua New Guinea = Kermavanukasmainen yhdistelmä näyttää Siperian suklaisen puolen.

Emelisse + Ecuador = Kyllä. Tämä on ehdoton voittaja. Syvän suklainen, mutta silti pehmeä.

Emelisse + Tanzania = Turhan makea ja imelä sekä hiukan tunkkainen yhdistelmä.

Emelisse + São Tomé = Tässä suklaa muuttaa oluen luonteen ja tuo siitä esiin katkeran ruohoisen puolen.

Emelisse + Papua New Guinea = Kermaisen täyteläinen sekä aprikoosimarmeladinen maku. Pieni tunkkainen sivumaku häiritsee.

Oluiden tiedot:

Siperia

Panimo: Koskipanimo

Olut: Siperia

Tyyli: Imperial Stout

Prosentit: 8 %

Kantavierre: 20,4 °P

Katkeruus: 95,5 IBU

Väri: 270 EBC

Emelisse

Panimo: Emelisse

Olut: Russian Imperial Stout

Tyyli: Russian Imperial Stout

Prosentit: 11 %

Kantavierre: 26 °P

Katkeruus: 96 IBU

Väri: 132 EBC

Lisätietoja:

Keskustelu oluiden ja suklaiden yhdistämisestä:

http://beeradvocate.com/community/threads/beer-and-chocolate-pairing.34892/

Siperia Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/plevnan-siperia-imperial-stout/53188/

Emelisse Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/emelisse-imperial-russian-stout/98052/

Neuhausin belgialainen suklaa:

http://www.neuhauschocolates.com/

Copenhagen Beer Celebration Preview Part 2

Preview-sarjan ensimmäisessä osassa esittelin listan Copenhagen Beer Celebrationiin osallistuvista panimoista. Tarkoituksenani on siis kertoa jokaisen listalla olevan, tapahtumaan osallistuvan panimon tarina lyhyesti sekä listata kultakin panimolta kaksi olutta, joiden toivoisin tulevan tapahtumaan. Tilannepäivityksenä vielä se, että lippuja perjantai-aamun 2.5.2014 sessioon (klo 10.00-14.30.) on edelleen tämän kirjoituksen julkaisuhetkellä saatavilla.

Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat To Øl ja The Kernel. Kaksikosta To Øl on minulle jokseenkin tuttu ja The Kernel hyvinkin vieras panimo.

To Ølin tarina:

To Ølin panimon esitteleminen heti Mikkellerin jälkeen on jollain tavalla perusteltua, sillä Mikkellerin ja To Ølin välillä on erikoislaatuinen suhde. To Øl on siis tanskalainen ”mustalaispanimo”, jonka perustajat olivat kouluaikoinaan Mikkellerin Mikkelin oppilaita. Mikkelin kanssa keskusteltuaan Tobias Emil Jensen ja Tore Gynther totesivat, että ainoa tapa varmistaa oluen laatu on panna se itse. Tuloksena syntyi To Øl, eli Kaksi Olutta. Alkuun ”mustalaispanimon” majapaikkana toimi koulun keittiö, mutta myöhemmin kaupallisen kehityksen myötä olutta alettiin panemaan tarkoitukseen sopivammissa tiloissa, kuten Proef Brouwerij’lla. Yhteistyö Mikkellerin Mikkelin kanssa jatkui yhteisten olutprojektien merkeissä, tuloksena muun muassa Overall IIPA.

Haluaisin kokeilla To Ølilta:

To Ølin kanssa eteen tuli sama ongelma kuin Mikkellerinkin kanssa, eli valinnanvaraa löytyy liikaakin ja hyviä oluita testattavaksi olisi pilvin pimein. Tässä kuitenkin valintani.
  
Olut nro 1. Black Maria / Black Malts and Body Salts

Näiden välillä oli mahdotonta tehdä ratkaisua, koska kumpikin Black IPA kuulostaa harvinaisen houkuttelevalle ja omalla erityisellä tavallaan kiehtovalle. Black Marian inspiraationa on panimon itsensä mukaan tavallinen IPA. Oluesta tekee omanlaisensa se, että IPAssa normaalisti käytettävät karamellimaltaat on korvattu Carafa-maltailla ja suklaamaltailla. Black Malts and Body Saltsin innoittajana puolestaan toimii stout. Oluen erottaa stouteista se, että karamellimaltaat on korvattu tietyillä, hedelmäistä, vihreää makeutta olueen tuovilla humalalajikkeilla. Tällaiset olivat siis panimon omat ambitiot oluenpanoprosessin aikana. Itse uskoisin, että pressopannussa valmistettua kahvia sisältävä Black Malts and Body Salts olisi kuivahko, vahvasti kahvinen ja stoutmainen Black IPA. Black Marian ounastelisin olevan paahdetun suklainen, mutta samaan aikaan melko voimakkaan humaloidun ja havuisen makuinen. Parasta olisi, mikäli nämä kaksi varsin potentiaalista olutta saisi tapahtumassa rinnakkaismaisteluun. I wish upon a star…
  
Olut nro 2. Blossom

Kevät ja kukkaset, niistä on Blossom tehty. Kyseessä on kuivatuilla kukilla höystetty vehnä-ale, josta löytyy esimerkiksi ruusun ja hibiscuksen kukkia. Kukkien ohella oluessa on myös painokkaan kuuloinen humalayhdistelmä – Simcoeta, Citraa, Galaxya ja Amarilloa. Kevääseen sopiva olut pääsee listalleni osittain myös Celebrationin toukokuisesta ajankohdasta johtuen.

The Kernelin tarina:

The Kernel on lontoolainen vuonna 2009 perustettu panimo, jonka tavoitteena on tehdä huomiota kaipaavaa olutta Pale Alen, India Pale Alen, Old School London Porterin ja Stoutin kategorioissa. Perusasenteeltaan panimo on simppeli, eikä koreile pullojen etiketeillä. Etiketeistä ei löydy edes oluen maun kuvausta, koska The Kernelin perustaja Evin O’Riordain uskoo oluidensa juojan osaavan selvittää itse, miltä kukin olut maistuu. Panimon nimi on yksinkertaiseen brändiin sopivan looginen ja yksinkertainen – kernel tarkoittaa yhtä oluen perusrakennusaineista, eli jyvää.

Haluaisin kokeilla The Kerneliltä:

Olut nro 1. India Pale Ale Double Citra

Imperial/Double IPA-tyylinen India Pale Ale Double Citra pääsee listalleni, koska Citralla humaloidut IPAt ja DIPAt ovat suosikkejani. Citrainen humalointi on mielestäni IPAssa vaan yleensä ylitsepääsemättömän hyvä, havuisen raikas ja ihanan sitruksinen. Valintaan vaikuttivat myös oluen Ratebeerissä saamat poikkeukselliset pisteet (100 pistettä kokonaisuudesta ja 98 pistettä tyylistä). Veikkaisin tämän oluen olevan erittäin katkera, sitruksinen ja mäntyinen.
  
Olut nro 2. Export Stout London 1890

Tässä oluessa houkuttaa sen nimi ja erityinen tyyli. The Kernelin yhtenä erikoistumisalueena ovat Old School London Porterit ja Stoutit ja Export Stout London 1890 edustaa panimon vahvaa aluetta. Export Stoutin resepti perustuu Lontoon Panimon reseptiin vuodelta 1890. En ole aiemmin maistanut vanhan ajan lontoolaisia stouteja tai porttereita, joten toivoisin hartaasti pääseväni kokeilemaan niitä Beer Celebrationissa.

Lisätietoja:
Copenhagen Beer Celebration:

http://copenhagenbeercelebration.com/blog/

https://www.facebook.com/copenhagenbeercelebration

To Øl Black Maria Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/to-ol-black-maria/204850/

To Øl Black Malts and Body Salts Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/to-ol-black-malts-body-salts-black-coffee-iipa/216961/

To Øl Blossom Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/to-ol-blossom/204849/1/2/

The Kernel India Pale Ale Double Citra Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/the-kernel-india-pale-ale-double-citra/164717/

The Kernel Export Stout London 1890 Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/the-kernel-export-stout-london-1890/126190/

The Kernel Export Stout London 1890 Olutoppaassa:

http://olutopas.info/olut/4495/the-kernel-export-stout-london-1890

The Kernelin tarina:

http://www.theeveningbrews.co.uk/brewmaster-series-evin-oriordain-kernel/

To Ølin tarina:

http://to-ol.dk/home/about/

Copenhagen Beer Celebration Preview Part 1

Copenhagen Beer Celebration on suuren kokoluokan olutfestivaali, joka tullaan järjestämään kolmannen kerran 2.-3.5.2014. Olutjuhlan organisoijana on kööpenhaminalainen Mikkeller. Toimintaperiaate on lyhyesti sanottuna tämä: tapahtuma koostuu neljästä neljän ja puolen tunnin mittaisesta sessiosta, joista kuhunkin jokainen osallistuvista panimoista tuo kaksi olutta.

Ensi kevään Beer Celebrationin lipunmyynti alkoi 1.11., eli viime perjantaina. Kuten aikaisemminkin, tapahtuman liput olivat erittäin haluttuja ja suurin osa lipuista myytiin loppuun nopeasti. Mikäli liput jotakuta lukijaani kiinnostavat, tiedoksi, että 2.5. perjantai-aamun session (klo 10.00-14.30) lippuja on ainakin vielä tämän kirjoituksen julkaisuhetkellä saatavilla. Itse onnistuin saalistamaan perjantai- ja lauantaiaamujen sessioiden liput. En ole aiemmin osallistunut Beer Celebrationiin, enkä edes käynyt Kööpenhaminassa, joten odotan innolla, mitä tuleman pitää. Lukemani perusteella odotettavissa on varsin hieno ja kenties ikimuistoinenkin olutfestarikokemus.

Fiilistä nostattaakseni aloitan tästä kirjoituksesta Copenhagen Beer Celebration Preview-sarjan, jossa esittelen lyhyesti festivaaleille osallistuvia panimoita ja mietin, mitkä olisivat kultakin 40 panimolta ne kaksi olutherkkua, joita mieluiten kokeilisin. Kirjoituksissani listaan panimoilta vain sellaisia tuotteita, joita en ole vielä vaihtelevista syistä johtuen päässyt ollenkaan maistelemaan. Keskityn siis minulle entuudestaan tuntemattomiin oluisiin. Ja koska panimot eivät ole ilmoittaneet tapahtumaan tuotavia oluita etukäteen, kirjoitussarjassani on kyse lähinnä arvausleikistä ja toiveiden esittämisestä, ei pilkulleen tapahtumassa toteutettavan juomalistan tekemisestä.

Aloitetaan Mikkelleristä ja sen mielenkiintoisimmista tuotteista:

Mikkellerin perustivat tanskalaiset lapsuudenystävät Mikkel ja Keller vuonna 2006. 40 maahan oluitaan tuovan Mikkellerin nimi muodostui panimon perustajien nimien yhdistelmästä. Kellerin lähdettyä uusien haasteiden pariin mikropanimoa on pyörittänyt Mikkel. Mikkeller toimii mustalaispanimoperiaatteella, eli Mikkellerin nimellä kulkevat oluet tehdään muualla, etupäässä Belgiassa Proef Brouwerij’n tiloissa. Oluenystävien keskuudessa uudehko panimo on saavuttanut vankan aseman laadukkaiden erikoisoluidensa ansiosta. Mikkellerin ylimpänä tavoitteena on tehdä maukkaita oluita, jotka haastavat ihmisten käsityksen hyvästä oluesta, liikuttavat ihmisiä ja tarjoavat aidon vaihtoehdon viinille gourmet-ruoan seuralaisina.

Haluaisin kokeilla Mikkelleriltä:

Mikkellerin osalta kiinnostavimpien oluiden määrää on vaikea rajata kahteen, koska kiinnostavia tapauksia olisi pilvin pimein. Yritin kuitenkin parhaani.

Olut nro 1. Black Hole

Black Hole on tyypiltään Imperial Stout, josta löytyy alkoholiprosentteja peräti 13,1 kappaletta. Oletusarvoisesti kyseessä on vahva, katkera, aromikas ja persoonallinen olut, joka on maltillisella tavalla makea. Näissä alkoholiprosenteissa liikuttaessa on jo sinänsä haaste saada aikaan toimiva (=lue ”ei liian viinaisen makuinen") olut, mutta uskon Mikkellerin tähän yltävän. Imperial Stoutien ystävänä uskon, että tämä olut saattaisi olla kokemisen arvoinen. Yritin metsästää Black Holea myös OlutExposta, mutta suureksi pettymyksekseni se ei kuulunut festarin lauantaiseen valikoimaan.

Olut nro 2. Beer Geek Brunch Weasel

Tämän oluen valmistukseen on käytetty sivettikissojen ulostetta. Jep, luit oikein, ulostetta. Tästä johtuen (tai tästä huolimatta) olut on saanut Ratebeerissä erinomaiset pisteet. Oluen valmistuksessa käytetty harvinainen, erikoinen ja kallis sivettikissojen ulosteesta valmistettava kahvi on erityisen voimakkaan makuista ja tuoksuista. Pidän kahvisista Imperial Stouteista ja Beer Geek Brunch Weaselin uskoisi olevan varsin tujusti kahvin makuinen. Lisäksi olut kuulostaa niin erikoiselta, että sen haluaisi testata ainakin kerran elämässä. Tämäkin olut on sieltä alkoholipitoisimmasta päästä, prosentteja oluessa on 10,9.

Tässä vielä lista tähän mennessä julkaistuista Copenhagen Beer Celebrationiin osallistuvista panimoista:

1. Mikkeller

2. To Öl

3. The Kernel

4. Alpha state

5. Freigeist

6. Surly

7. Westbrook

8. Närke

9. Loverbeer

10. Three Floyds

11. Brewdog

12. Wakefield

13.Funky Buddha

14. Hoppin Frog

15. Sante Adairius

16. 7venth sun

17. Baird

18. Peg's/Cycle

19. Alvinne

20. Kuhnhenn

21. Cigar City

22. Prairie

23. Firestone Walker

24. Evil twin

25. Brodies

26. Buxton

27. Siren

28. Omnipollo

29. Stillwater

30. Crooked Stave

31. Xbeeriment

32. Lervig

33. De Molen

34. Amager

35. Way Beer

36. Green Flash

37. Jester King

Lisätietoja:

Copenhagen Beer Celebration:

http://copenhagenbeercelebration.com/blog/

https://www.facebook.com/copenhagenbeercelebration

Mikkeller:

http://mikkeller.dk/the-brewery/#story

Mikkeller Black Hole Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/mikkeller-black-hole/63226/

Mikkeller Black Hole Olutoppaassa:

http://olutopas.info/olut/643/mikkeller-black-hole

Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/mikkeller-beer-geek-brunch-weasel/97034/

Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel Olutoppaassa:

http://olutopas.info/beers.php?olut=962

Mukiinmenevä DIPA: Amarillo de Molen

Taustaa: De Molenin panimon lokaatiota voi hyvällä syyllä kehua uniikiksi. Panimo nimittäin sijaitsee vuonna 1697 rakennetussa myllyssä. Myös panimon nimi tarkoittaa myllyä. Tässä arviossa ruodittavaksi pääsee de Molenin Imperial/Double IPA Amarillo, joka on nimetty oluessa käytetyn amerikkalaisen Amarillo-humalalajikkeen mukaan. Ja koska kerran koristelusta innostuin, niin tämäkin olut sai seurakseen kuvaan Halloween-henkisen somistuksen.

Panimo: Brouwerij de Molen

Olut: Amarillo

Tyyli: Imperial/Double IPA

Prosentit: 9,2 %

Kantavierre: 17,5 °P

Katkeruus: 77 IBU

Tuoksu: Oluen tuoksu on pääasiassa ohrainen ja hiukan puuromainen. Hedelmäpuolelta havaittavissa on ainakin greippisyyttä ja persikkaisuutta. Kokonaisuutena tämän yksilön tuoksu ei ole ihan raikkaimmasta päästä, tuoreena olisi todennäköisesti aika erilainen.

Ulkonäkö: Olut on väriltään läpikuultavan punakuparinen. Sen valkean, kumpuilevan vaahdon pinnalle kerääntyy suurten kuplien muodostamia saarekkeita. Vaahto on aluksi runsas, mutta häviää nopeasti lähes kokonaan.

Maku: Amarillon maussa on puuromaista pehmeyttä, ruohoisuutta, sitruksia ja persikkaa, toisaalta myös katkeruus nostaa päätään ajoittain. DIPA:ksi tämä on kyllä aika vähäisesti katkera ja katkeruus häviää yhtä nopeasti kuin ilmestyykin. Oluen jäljiltä suuhun jäävää makua voisi kuvailla toffeiseksi ja karamelliseksi sekä makeahkoksi.

Suutuntuma: Myös suutuntumassa huomaa katkeruuden vähäisyyden. Hetkittäin poreileva ja kipristelevä olut on perusolemukseltaan lopulta aika pehmo ja suutuntuma jää tältä osin tasapaksuksi. Täyteläisyyttä kuitenkin löytyy, joten mitään ohutta litkua tämä ei ole. Amarillo jättää suun aavistuksen tahmeaksi.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  36/50

Mihin tilanteeseen sopii? Maltillisesti katkera olut sopii karamellisen tai hedelmäisen IPA:n ja Pale Alen ystävän kesäjuomaksi. Kaikkein raadollisimmalla tavalla katkerien Double Ipojen suosijalle tämä ei ehkä ole ihanteellinen juoma, koska olut ei ole suuhunpistävän katkera. Panimo ei suosittele Amarilloaan sessio-olueksi, mutta maun puolesta tämä voisi sellaisenakin toimia. Alkoholipitoisuus tosin rajoittaa oluen sessiopotentiaalia. Täysin tuoreena Amarillo olisi varmaankin kyllä kaikin puolin voimakkaampi ja aromikkaampi kuin tässä arviossa reitattu neljän kuukauden ikäinen yksilö. Tälle yksilölle kuitenkin tällainen arvio.

Lisätietoja

Olut Olutoppaassa: http://olutopas.info/olut/1342/de-molen-amarillo

Olut RateBeerissä: http://www.ratebeer.com/beer/de-molen-amarillo/86898/

Olut Beeradvocatessa: http://beeradvocate.com/beer/profile/11031/46596

Pinkkejä norsuja ja punaisia marjoja: Delirium Tremens

Taustaa: Delirium Tremens on belgialaisen Huyghen panimon kuuluisin olut, josta on tehty monia erilaisia, eri tilanteisiin tarkoitettuja versioita. Delirium-tuoteperheeseen kuuluvat Tremensin lisäksi Delirium Nocturnum, Delirium Christmas ja Delirium Red. Juoppohulluutta tarkoittavan Delirium Tremensin symboli on vaaleanpunainen norsu, jonka tehtävä on kuvastaa alkoholista vieroittumiseen liittyviä harhakuvia ja hallusinaatioita. (Oikeastihan yleisimpiä delirium tremens-hallusinaatioita ovat kissat, koirat ja käärmeet, mutta toki pinkkien elefanttien näkeminen voittaa eksoottisuudessaan arkiset eläin-hallusinaatiot 6-0.) Delirium Tremens tarjoillaan tänään oikeaoppisesti pinkein elefantein koristellusta nimikkolasistaan Halloween-viikonloppuun sopivalla rekvisiitalla höystettynä.

Panimo: Brasserie familiale Huyghe

Olut: Delirium Tremens

Tyyli: Belgian Strong (Golden) Ale

Prosentit: 8,5 %

Katkeruus: 26 IBU

Tuoksu: Miellyttävän pehmyt tuoksu, jossa banaanisuutta, vehnäolutmaisuutta ja hiivaisuutta. Oikeassa kulmassa tuoksutellessa banaanisuuden alta pilkistää selvä punaisen viinimarjan kirpeänimelä tuoksu.

Ulkonäkö: Olut on sakean, suodattamattoman omenamehun värinen ja sen pohjalta pintaan nousee runsaasti pienten kuplien vanoja. Vaahto on korkea, kuohkea ja kimalteleva ja sitä katsellessa tulee mieleen kesäinen kumpupilvi.

Maku: Maultaan marjainen, kirsikkainen, mansikkainen ja vadelmainen olut taittuu hetkittäin metallisuuteen. Kermaiset, kinuskiset aallot ja marjaiset, mausteiset aallot vaihtelevat luoden pirskahtelevan kesäisen kokonaisvaikutelman. Onhan tässä toki myös aimo annos perinteisempää maltaisuutta, mutta hallitsevana mieleen painuu ihanan raikas, maukas ja kirpeä marjan maku. Lasissa lämmetessään muuttuu enemmän omenaiseksi ja päärynäiseksi säilyttäen kuitenkin yhä myös punaisten marjojen aromia.

Suutuntuma: Sulavalinjainen, sopivasti hapokas ja helposti juotava olut ei tee itsestään suurta numeroa. Kokonaisuudessaan kepeän pehmeä ja suunmukainen belgi.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  37/50

Mihin tilanteeseen sopii? Palan halusta testata tätä mansikkapiirakan tai mansikkajuustokakun kanssa suloisena suvipäivänä piknikillä, kun auringon säteet lämmittävät selkää. Juoppohulluus toimisi varmasti myös siiderin korvikkeena, koska siinä on aito kesän maku ja tuoksu. Jännän lämmittävyytensä vuoksi tätä voisi harkita myös lumisen pakkaspäivän olutnautiskeluihin.

Lisätietoja

Olut Olutoppaassa: http://olutopas.info/olut/899/huyghe-delirium-tremens

Olut RateBeerissä: http://www.ratebeer.com/beer/delirium-tremens/1039/

Olut Beeradvocatessa: http://beeradvocate.com/beer/profile/180/1385