Ei mikään helppo mustaherukkasaison: Mallaskoski & Põhjala So Last Saison

Miten musta jotenkin tuntuu, että tää etiketin väri on nyt muotia?

Taustaa: Jo So Last Saisonin nimi sai hymyilemään sarkastisesti ajatuksiin kömpineille pissisassosiaatioille, joten pakkohan tätä oli päästä maistamaan. Arviointikappale järjestyi pikaisesti ja viikonlopun koittaessa oli aika kaataa olut lasiin.

Ennakkoon annetut speksit "raikkaan humalainen ja herkullisen mustaherukkainen" kuulostivat keskenään lievästi sanottuna hiukkasen ristiriitaisilta. Kaiken lisäksi kyseessä oli tumma saison, tyyli, jossa on tullut vastaan kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Oluen etikettiä tarkastellessa huomasin vielä yhden silmiinpistävän piirteen, nimittäin olueen oli laitettu sekä Fantome-hiivaa että HopGun-humalaa. Jotain belgihenkistä, jotain jenkkimäistä ja jotain suoraan suomalaisesta mustaherukkapuskasta. Hmm.

Oluen takana olevat tahot Mallaskoski & Põhjala tuntuivat sangen mielenkiintoiselle yhdistelmälle. Põhjala ei taida huonoa olutta vielä olla tehnyt ja Mallaskosken taso on ollut mielestäni nousujohteinen.

Jos tämä oluiden outolintu herätti kiinnostuksesi, todettakoon vielä, että Siis Niinku Niin Vika Saisoni löytyy Alkon vakiovalikoimasta. Tunnistat sen pinkkimustasta etiketistä, jonka kaltaisilla alkoholimainontakeinoilla lintukodossamme nykyään viattomien tyttösten ja pahaa-aavistamattomien naispuolisten hevarien huomiota ah, niin kovin epäsopivalla tavalla kalastellaan.

Panimo: Mallaskoski & Põhjala

Olut: So Last Saison

Tyyli: Tumma saison

Prosentit: 5,8 %

Katkeruus: 65 EBU

Tuoksu: Miedosti marjamehuista ja hapanta alkutuoksua seuraa hiivaleipäinen, puolukkainen ja rukiinen keskituoksu. Lopputuoksu on humalakäpyinen ja mäntyinen.

Ulkonäkö: Mahonginruskean oluen vaahto on hunajanvaalea ja kauniin pitsinen.

Maku: Aikamoinen maku, jossa humala ja hiiva yhdistyvät toisiinsa harvinaisen jännällä tavalla. Mallasmainen paahteisuus ja mallasleipäisyys kulkevat mukana läpi matkan, mutta niiden seuraksi tulee alkupuolella luumua, lakua ja mustaherukkaa, keskivaiheilla hapanta pihlajaisuutta ja sammalenkosteaa metsäisyyttä ja loppumetreillä tummaa suklaata, humalakäpyä ja kevyttä ruohoisuutta. Kumma olut, mutta hienolla tavalla.

Suutuntuma: Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Harmi kyllä överiksi menneet hiilihapot sotkevat tuntumaa ja vievät makua jonkin verran.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  36/50 (tuoksu 7, maku 8, ulkonäkö 3, suutuntuma 3, yleisvaikutelma 15)

Mihin tilanteeseen sopii? So Last Saisonia kannattaa kokeilla ennakkoluulottomalla asenteella ja rauhallisella hetkellä. Olut on monikerroksinen kokemus, johon sisälle pääseminen vaatii aikansa.

Lisätietoja:

Mallaskoski & Põhjala So Last Saison Olutoppaassa:

https://olutopas.info/olut/9537/mallaskosken-pohjala-so-last-saison

Mallaskoski & Põhjala So Last Saison Ratebeerissä:

https://www.ratebeer.com/beer/mallaskosken-phjala-so-last-saison/479997/

Perinteinen portteri kuivahedelmillä höystettynä: Laitilan Kukko Portteri

Taustaa: Perinteistä ja hyväksi havaittua reseptiä ei kannata muuttaa, lienee Laitila tuumannut tuodessaan Kukko Portterin uudelleen markkinoille. Itse en aikaisemmassa aallossa tätä olutta päätynytkään maistamaan, joten minulle tämä on ihan uusi kokemus. Kiitokset siis Laitilalle mieluisesta paketista. Portteri on aiemmin niittänyt menestystä Suomen paras olut -kisassa ja saanut ylistystä myös olutlegenda Michael Jaksonilta. Saksalaisilla ja tsekkiläisillä humalalajikkeilla humaloitu olut kuulostaa speksien perusteella balttiportterihenkiseltä, klassiselta paketilta.

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Olut: Kukko Portteri

Tyyli: Porter

Prosentit: 6,5 %

Katkeruus: 50 EBU

Tuoksu: Kuivaa talkkunaa, viljaa, mallasta ja kärventynyttä mallasleipää löytyy vaikka muille jakaa. Lopputuoksussa on suklaata ja pientä maamaisuutta.

Ulkonäkö: Lähes mustan oluen vaahto on vaalean ruskea ja paksu.

Maku: Luumua, rusinaa ja paahdettua mallasta häivähdyksellä kahvipapuja ja kahvinporoja. Valitettavasti tiettyä bulkkimaista tärkkelysmäisyyttä erottuu maun keskivaiheilla. Pitkä paahteinen jälkimaku on varsin miellyttävä.

Suutuntuma: Suutuntuma on samettinen ja keskitäyteläinen.

Omat pisteeni Olutoppaassa: 34/50 (tuoksu 7, maku 7, suutuntuma 3, ulkonäkö 3 ja yleisvaikutelma 14)

Mihin tilanteeseen sopii? Tässä on nyt sellainen perusportteri, joka sopii silloin, kun haluat jotain tummaa, sopivasti tuhtia ja suht helppoa juotavaa. Tavallisten päivien yleisolut höystettynä pimeisiin iltoihin istuvalla kuivahedelmäisellä twistillä. Maistoin mutakakkujätskin kanssa ja olut sulautui jätskiin aika suvereenisti, uskaltaisin suositella Kukko Portteria myös suklaakakun ja rukiisen mallasleivän kanssa.

Lisätietoja:

Laitilan Kukko Portteri Ratebeerissä:

https://www.ratebeer.com/beer/laitilan-kukko-portteri/71982/

Paahteisen maltainen, lempeän leipäinen, semisti savuinen: Malmgård Eldorado Brown Ale

Taustaa: Malmgård on jäänyt ehkä viime aikoina suomalaisen ja kansainvälisenkin olutskenen runsastumisen myötä paitsioon. Olen huomannut, etteivät panimon oluet ole päätyneet ostoskoriini enää niin usein kuin ennen. Tähän ei varmaan ole mitään selkeää syytä, mutta jotenkin Malmgårdin kaltainen tappavan tasalaatuista tavaraa suoltava panimo jää helposti huomaamatta nykyisessä toinen toistaan superlatiiviähkyisempien milkshake-doublechocolatecake -viritelmien virrassa. Panimon brown ale unohtui myös joksikin aikaa seinäruusuksi olutkaappiini ennen kuin tajusin sen olevan siellä. Hups.

No, täytyy kyllä sanoa, että on virkistävää arvioida tällä kertaa ihan tavallinen brown ale. Perusolut, jonka etuliitteeseen ei ole tuupattu yhtään kakkua, muffinssia, pullapitkoa tai possumunkkia.

Panimo: Malmgård

Olut: Malmgård Eldorado Brown Ale

Tyyli: Brown Ale

Prosentit: 6,0 %

Katkeruus: 44 EBU

Tuoksu: Alkutuoksussa on pähkinää, paahdettua mallasta, mallasleipää ja viljaa. Lopussa tuoksuun tulee vähän yllättäen savuisia elementtejä: tuhkaa ja mietoa savupalvia. Kiva ja tasapainoinen tuoksu.

Ulkonäkö: Syvän tummanruskean oluen vaahto on luonnonvalkea, pitsimäinen ja melko nopeasti haihtuva. Kuten bloggaukseni kuvasta näkyy, pikaisesti katoavan vaahdon kuvaamisesta ei meinannut tulla mitään. Jotain pitsiin viittaavaa kuitenkin sentään tallentui kameran muistikortille.

Maku: Alkumaussa on malmgårdmaista tammisuutta ja puumaisuutta. Keskimaku on mukavan maltainen, hyvällä tavalla viskihtävä ja vahvan limppuinen. Loppumaussa esiin tulee vielä kevyttä savua, kuivahedelmää ja vähän punaviinitynnyrimäisiä aromeja. Miinusta tulee siitä, että pähkinäisyys ei ihmeemmin erotu mausta, humalakävyt ynnä muut katkerat kaverukset loistavat poissaolollaan ja savuisuus tekee oluesta hieman raskaan oloisen.

Suutuntuma: Täyteläisen pehmeä suutuntuma täydentää mitä mainioimmin oluen makua ja tuoksua.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  35/50

Mihin tilanteeseen sopii? Eldorado on lämmittävän oloinen olunen, joka maistuu pimeinä syys- ja talvi-iltoina. Erilaiset pataruoat ja muut tuhdimmat ruokalajit lienevät osuvia pareja tälle oluelle. Kelpo brown ale, josta ei ole yritetty tehdä mitään hirveän erikoista.

Lisätietoja:

Malmgård Eldorado Brown Ale Olutoppaassa:

https://olutopas.info/olut/9079/malmgard-eldorado-brown-ale

Malmgård Eldorado Brown Ale Ratebeerissä:

https://www.ratebeer.com/beer/malmgard-eldorado-brown-ale/452471/

Tiedote: Pyynikin käsityöläispanimo ja Hans Välimäki avaavat panimoravintolan Tampereelle

Restamaxin kanssa loppuvuodesta avattava Pyynikin Panimoravintola on moderni yhdistelmä brewhouse-maailmaa ja bistroa. Tarjolle tulevat kaikki Pyynikin käsityöläispanimon tuotteet, joiden uniikkeja makuja täydentää Välimäen suunnittelema ruokalista.

Tampereelta ponnistava Pyynikin käsityöläispanimo on viime vuosina tuonut käsityöläishuurteiset kaikkien huulille raivaten tietä suomalaisille pienpanimoille. Palkintoja on sadellut niin Suomessa kuin kansainvälisissäkin kilpailuissa ja nyt on aika avata omaa nimeä kantava Pyynikin Panimoravintola.

- Intohimo olueen on ohjannut kaikkea tekemistämme alusta saakka. On unelmien täyttymys päästä avaamaan tällaisen taustajoukon kanssa oma ravintola, jossa olut valmistetaan paikan päällä. Panimoravintolasta tulee Pyynikin oluen ystävien oma paikka, jonne tulevat kaikki uutuusoluemme aina ensimmäisenä saataville. Tämä yhteistyökuvio on äärimmäisen merkittävä tulevaisuuden tekijä panimomme kasvustrategiassa ja uskomme tämän vahvistavan entisestään asemaamme kuluttajien keskuudessa, Pyynikin käsityöläispanimon olutmestari Tuomas Pere kommentoi.

Valikoima humalluttaa määrällään ja laadullaan, nimittäin listalle tulevat kaikki Pyynikin tuotteet oluista siidereihin ja perisuomalaiseen sahtiin. Maltaisen lisänsä antaa myös kuukausittain vaihtuva panimoravintolan oma olut.

- Hanaoluita tulee saataville lähes 20 erilaista ja pulloissa valittavaa riittää noin 30 oluen edestä. Lisäksi tuomme listalle ulkomailta tutut olutmaistelutarjottimet, jotka mahdollistavat eri oluisiin samanaikaisesti tutustumisen ja niiden vertailun. Olutvalikoima tulee mukailemaan vahvasti eri vuodenaikoja – jokainen tuotteemme kertoo reseptiikallaan ja makumaailmallaan oman tarinansa, panimoravintolan vastaava oluentekijä Samuli Peltonummi jatkaa.

Olut keskiössä myös annoksissa

Ruokalista kumartaa kunnolla maltaisiin päin. Käsityöläisoluiden parhaimmistoa hyödynnetään niin annosten valmistuksesssa kuin niistä nauttiessakin – jokaista ruokaa täydentämään tulee oma suositusolut.

- Meillä on Tuomaksen ja koko Pyynikin kanssa vahva yhteinen visio tästä. Emme halua avata vain perinteistä panimoravintolaa ilman rohkeutta rikkoa totuttujakin kaavoja. Pyynikin oluttarjonta on erittäin rikas, mikä mahdollistaa moniulotteisuuden myös ruokapuolella. Olutkokemus ei voisi tästä enää paremmaksi muuttua, Välimäki hehkuttaa.

Sisustukseen on suunniteltu otteita industrial-tyylistä ja pinnoilla nähtänee muun muassa betonia, vanhaa puuta ja kuparia.

- Matkailutalon kulttuurihistoriallinen miljöö kruunaa panimoravintolan sisustuksen ja hengen. Asiakkaat pääsevät nauttimaan tästä ainutlaatuisesta kokonaisuudesta vielä tämän vuoden puolella. Ensi kesänä myös uusi beer garden -tyylinen terassi otetaan käyttöön, Restamax Oyj:n ruokaravintoloiden linjajohtaja Tanja Virtanen kertoo.

Pyynikin Panimoravintola
Verkatehtaankatu 2, Tampere

Lisätietoja:
Tanja Virtanen, ruokaravintoloiden linjajohtaja, Restamax Oyj, puh. +358 45 670 4292
Tuomas Pere, olutmestari, Pyynikin käsityöläispanimo, puh. +358 44 769 9137

Jakelu:
STT Info
Keskeiset tiedotusvälineet
www.restamax.fi

Restamax Oyj on vuonna 1996 perustettu suomalainen ravintola-alan palveluihin ja henkilöstövuokraukseen erikoistunut konserni. Vuonna 2013 ensimmäisenä suomalaisena ravintolatoimijana NASDAQ Helsinkiin listautunut pörssiyhtiö on kasvanut voimakkaasti koko historiansa ajan. Konsernin yhtiöihin kuuluu yli 120 seurustelu- ja ruokaravintolaa, yökerhoa sekä viihdekeskusta eri puolilla Suomea. Yhtiön tunnettuja ravintolakonsepteja ovat mm. Stefan's Steakhouse, Viihdemaailma Ilona, Classic American Diner ja Colorado Bar & Grill. Restamax Oyj:n vuoden 2016 liikevaihto oli 130,1 miljoonaa euroa ja käyttökate 19,4 miljoonaa euroa. Konserni työllistää sesongista riippuen noin 1 600 henkilöä kokoaikaiseksi muutettuna. Restamaxin tytäryhtiö Smile Henkilöstöpalvelut Oy:n palveluksessa työskentelee kuukausittain noin 6 500 työntekijää.

Restamax-yrityssivut: www.restamax.fi, Restamax-kuluttajasivut: www.ravintola.fi, Smile Henkilöstöpalvelut: www.smilepalvelut.fi

Nukkavieru herrasmies violetin ja kullan kirjavassa takissa: Olvi American Brown Ale

Olvin American Brown Alen tölkki toi mieleen kedon kukat...

...ja syksyn valossa kylpevän, kulottuneen viljapellon.

Taustaa: Olvin syksyn uusi erikoisolutsarjalainen on American Brown Ale -tittelillä varustettu, kauniin punavioletin ja kullan värinen tölkkiolut. Oluen speksit ovat varsin maitokauppamaiset, eli jälleen kerran puhutaan 4,7-prosenttisesta, kansan makuun sopivasta tuotteesta. Lieneekö brown alesta tulossa nouseva tyyli, kun tuntuu, että ruskeanpuhuvaa olutta puskee nyt ihan joka tuutista, jopa Iisalmesta.

Panimo: Olvi

Olut: American Brown Ale

Tyyli: Brown Ale

Prosentit: 4,7 %

Kantavierre: 11 %

Katkeruus: 35 IBU

Väri: 70 EBC

Tuoksu: Tutunoloisuus jatkuu tölkistä sen kummemmitta kiemuroitta sen sisältöön. Oluen tuoksussa on hyvin maltillista maltaisuutta sekä kevyttä talkkunaa ja vaalean, hieman liian pitkäksi aikaa pannuun unohtuneen Juhlamokan paahteisuutta. Ja valitettavasti myös taas sitä bulkkimaista pahvia ja tunkkaisuutta.

Ulkonäkö: Tumman punaruskea olut luonnonvalkeine runsaine vaahtoineen on oikeastaan aika nätti. Oluen väri tuo mieleen nukkavierun samettitakin.

Maku: Mallasleipäistä alkumakua seuraa kahvirasvainen, aavistuksen pähkinänkuorinen keskimaku. Tyylinomaisia elementtejä on selvästi kyllä havaittavissa, mutta niiden kanssa ei totta totisesti lähdetä hurjastelemaan. Loppumaku on hiukan savuinen, karkeahkon rouhea ja vähän epämääräisellä tavalla maamainen. Pahvi ja pikkuinen metallisuus seuraavat mukana kautta linjan.

Suutuntuma: Oluen hiilihapot ovat melkoisen terävät ja pisteliäät. Suutuntuma sen sijaan on aika miellyttävän täyteläisehkö. Pointsit Olville yrityksestä rimpuilla irti bulkkipuolen oluidensa vetisestä vaikutelmasta.

Omat pisteeni Olutoppaan asteikolla: 29/50 (tuoksu 5 + ulkonäkö 4 + maku 7 + yleisvaikutelma 13)

Mihin tilanteeseen sopii? Perussettiin lukeutuva tuote sopii vaikkapa tummaan lageriin mieltyneelle. Tämä ei ole liikaa mitään, mutta erikoisolutnoviisille ihan riittävästi kaikkea. Itselleni tämä oli ehkä vähän liian vähän, no, mitään säväyttävää. Suklaajäätelön kyljessä mausta irtosi ehkä enemmän kaikenlaista jännää, joten suosittelen ottamaan jotain kivaa suklaista taikka paahteista ruokaa tämän olusen rinnalle. 

Loppuun vielä toimituksen huomautus: erikoisolut-sanasta on aika monenlaisia mielipiteitä, mutta itse käytän sitä ihan tarkoituksella kuvaamaan kaikkea bulkista poikkeavaa. Tämä siksi, että kaikista olutbuumeiluista ja -huumailuista huolimatta suomalaisten enemmistölle IPA on edelleen ihan sikaerikoinen ja erilainen olut, just se sellainen erikoisolut.

Lisätietoja:

Olvi American Brown Ale Ratebeerissä:

https://www.ratebeer.com/beer/olvi-american-brown-ale/552165/

Ruoka + olut: appelsiininen hapanolut ja pastasalaatti

Syyskuun ensimmäinen. Näinä hiljalleen kirpakoituvina ja pihlajanmarjan, kaneliomenien ja viileän savimaan tuoksuisina päivinä ainakin allekirjoittanut tykkää fiilistellä mennyttä kesää ja laittaa niitä omia lempparisalaatteja vielä, kun kasviksissa on makua ja niiden rakenne on rapsakka. Herneenversot ovat parhaimmillaan kesällä ja alkusyksystä, joten nyt on osuva hetki valmistaa viikonloppuruoaksi yhtä kesän ruokasuosikeistani, herneenverso-pastasalaattia. Kyseessä on jälleen kerran varsin helppo ja nopea ruoka, jonka tekaisee reilussa puolessa tunnissa.

Alkuperäisen reseptin olen napannut Kotivinkistä kauan sitten ja tapani mukaan hieman muokannut sitä matkan varrella lisäämällä joukkoon puolikkaan ison punasipulin. Ainesten mittasuhteita voi säätää oman makunsa mukaan, esimerkiksi aurinkokuivattujen tomaattien määräksi riittää mielestäni puolikas purkillinen ja parmesaania puolestaan saa olla pikkuisen ohjetta enemmän, noin 70-80 grammaa. Resepti on sikäli hauska, että sitä on helppo muunnella ja lisäämällä esimerkiksi prosciuttoa salaatista saa helposti ruokaisamman.

Olutpari: Crooked Stave St. Bretta Valencia Orange tai muu raikkaan aromikas, vain kevyesti katkera olut, jonka maussa on sitrusta

Olen parittanut tämän pastasalaatin aiemmin onnistuneesti esimerkiksi vehnäoluen ja kevyesti humaloidun american pale alen kanssa, mutta juttuun valitsin salaatin kumppaniksi amerikkalaisen hapanolutekspertin Crooked Staven tuoreen appelsiinin aromisen, herkullisen happaman St. Bretta Valencia Orangen. 

Salaatin seuraksi sopii mielestäni parhaiten raikas ja aromikas olut, jonka maussa on kirpakkaa sitrusta. Valencia Orange on mielestäni ihanteellinen pari, sillä oluen tuoksun mehukas hedelmälihaisuus ja maun hapan hedelmäisyys, kevyt mustapippurisuus ja hento vehnäisyys sallivat herneenversojen ja pastan makujen nousta esiin. Crooked Staven hapanoluille tyypilliset mausteiset elementit täydentävät harmonisesti salaatista erottuvia aurinkokuivattujen tomaattien ja mustapippurin aromeja. Hapanoluen ja parmesaanin liitto puolestaan on pikkuisen kieroutunut, mutta hyvä.

Sopiva alkoton juomavaihtoehto pastasalaatille on esimerkiksi italialainen sitruuna- tai appelsiinilimu vaikkapa San Pellegrinolta. Myös suomalaiset bitter lemon -tyyppiset limut (Raikastamo) tai perinteiset sitruslimut (Laitila) passaavat mainiosti. Tavalliset limsat ovat tälle ruokalajille vähän liian imeliä kumppaneita ja niiden hyökkäävät hiilihapot peittävät helposti salaatin hennommat aromit.

Pastasalaatista on tullut tämän talouden luottoresepti, toivottavasti se pääsee sinunkin reseptikirjaasi!

Semisti hipsteriä SOPPailua, eli raportti Suurien oluiden ja pienien panimojen mailta

CoolHeadin sourit olivat jälleen mainioita

Makun tiskillä oli hauskoja viinimäisiä olutkokeiluja ja iloisia ilmeitä :D

Sonnisaaren Pils oli hyvää, kiitos vinkistä Jouni (Tuopillinen)!

Olutcocktailejakin olisi ollut, mutta hinta oli vähän suolainen...

Kuten todettua, en ole suurin ruuhkan ja melun ystävä ja siksi Helsingin SOPP on tuottanut minulle toisinaan lievää ahdistusta kaikkine ihmismassoineen ja illalla alkavine kovaäänisine musiikkiesityksineen. Viime kesänä jätinkin tämän tapahtuman ihan suosiolla väliin ja keskityin muihin olutmeininkeihin, joita Suomen kesässä piisaa.

Lintumuodin aallonharjalla: kaupunkilaislokin heijastus katossa.

Wannabe-muotibloggaajan parhaat vinkit: älä laita kuvassa osittain näkyvää, tai mitään muutakaan maksimekkoa olutfestareille.

Tänä vuonna kuitenkin halusin tehdä comebackin Rautatientorin ruuhkien ja trendikkään torimuotoisen olutshoppailun pariin. SOPPailu-päiväkseni valikoitui torstai sää- ja ruuhkaennakoinnin perusteella. Festarivarustesettiini valikoitui sopivan pienen tuopin sekä käyttötarkoitukseensa, eli pään suojaamiseen nähden liian ison huivin ohella penkkien yli hyppäämistä ja vessakäyntejä ajatellen erinomaisen epäkäytännöllinen maksimekko (ah, niitä pikkuruisia vessakoppeja, joita naisten VIP-vessoiksikin kutsutaan). SOPPi-naiseksi olin kai asustautunut lähes standardien mukaisesti, sillä festaritorstain julkilausumaton pukukoodi näytti olevan kukkamekko naisille sekä värikkäät shortsit ja semisti hipsterimaineisen ulkomaisen panimon t-paita miehille.

Koska olutblogissa on kaiketi tarkoitus raportoida muodin ohella myös oluesta, suotakoon jokunen sana festarin juomatarjonnalle. Tarjonta oli yleiskuvaltaan noin kaksikymmentä kertaa parempi kuin kaksi vuotta sitten, jolloin viimeksi samaisilla festareilla visiteerasin. Panimoja on tullut viime vuosina lisää ja tuntuu, että hyvää olutta ei enää tarvitse SOPPissa etsiä kissojen ja koirien kanssa, vaan sellaisia tulee vastaan säännöllisesti. Varsinaisia huippuja ei edelleenkään ole helppo löytää, mutta olin silti hyvin tyytyväinen yleistasoon. Mukavia oluita olisi varmaankin riittänyt yhden päivän sijaan kahdeksikin päiväksi.

Osmotar (ei ollut edullinen tämäkään, perusteluna, että on vahvaa ja siksi kallista. Jahas.)

La Ola!

Ihana mehujää, eli Beer Hunters Mufloni Mango Papaija Sour jäähileellä

Suburbanned ja kermainen vaahto

Torstain parhaita oluita olivat mielestäni Lapin Voiman sopivasti makea, banaaninen ja metsäisen katajanmarjaisen jälkimaun suuhun jättänyt Osmotar Sahti, Beer Huntersin soleromainen olutmehujää Mufloni Mango Papaija Sour Slush, Maistilan kirpeän trooppinen, mehukas La Ola! sekä Maistilan ja Olarin täyteläisen, lähes pureskeltavan paksu, tummasuklainen ja kahvipapuinen Suburbanned Porter. 

Sourniemen erikoishapanta sai puutynnyristä, joka korkattiin kunakin tapahtumapäivänä klo 17

Juustoja sai yhden, kahden tai kolmen palan settinä asiaankuuluvin lisukkein ja maisteluvinkein höystettyinä

Lisäksi Ruosniemen päivittäin vaihtuneen Sourniemen erikoishappaman torstainen tyrniversio saa minulta kunniamaininnan soveltuvuudestaan juustojen seuraksi sekä kyvystään herättää ruokahalu salamannopeasti. Välittömästi aistiessani oluen keltamarjaisen happaman ja hieman jogurttisen maun, tulvahti mieleeni kermajuustokiekko. Sellainen iso, pyöreä ja oikein keltainen. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, että Bryggerin tiskiltä sai juustotarjottimia, mutta joku intuitio sai minut silti kävelemään suoraan sinne. Oi, mikä juustojen ja oluen makusinfonia minua odottikaan: lempeä pehmeys ja happamuus, maitoisuus ja jogurttisuus, suolaisuus ja makeus, kaikki yhdessä. Ok, minulla oli nälkä ja tämän ylenpalttisen hurmion voisi vallan hyvin pistää myös sen piikkiin. Mutta en pistä, oli ihan oikeasti mahtava makukokemus.

Festareilla olisi kuulemani mukaan ollut myös useita hyviä savuoluita, joista yhtä saksalaista tulikin maistettua mieheni lasista aavistus (aika perus-sikaista settiä mun nähdäkseni, mutta varmasti moni pekonin ja savukinkun syvimmän olemuksen tuntija on tästä eri mieltä). Maukkaita IPA-, DIPA- yms. sarjalaisia oli myös, mutta ei mitään hirveän järisyttävää. Toisaalta keskityinkin lähinnä happamien ja tummien oluiden kartoittamiseen.

Vegemättölihissetti (oli hyvää)

Lisää lihiksiä

Ruokapuolella SOPP oli myös parantanut parin vuoden takaisesta: Burgereita ja juustoja tarjonneen Bryggerin lisäksi paikalla oli lihiskojuksi kutsumamme ruokamesta, joka myi lihaisia ja vegeisiä muhennoksia ja pulled-hässäköitä lihapiirakkakuoressa, varsinainen lihiskoju, eli Vety ja atomi-koju, sipsikoju, makkarakoju sekä Ruisherkun piste. Craft Beer Helsinkiin verrattuna rasvaisempi ja pubimaisempi ruokatarjonta, mutta ihan monipuolinen silti.

Suurten oluiden ja pienten panimoiden henki on aina ollut konstailematon ja sellaisena se pysyi tänäkin kesänä. Maksu kylmällä käteisellä, siitä toiseen käteen makkara ja toiseen iso tuoppi, ei mitään rannekkeita, ei ylimääräisiä vesipullon myyntipisteitä tai muuta akkojen hössötystä. Istumapaikkoja ei tälläkään kertaa ollut liikaa ja Olutsataman luksuksesta, eli säkkituoleista ja sohvista en onnistunut näkemään jälkeäkään (joskin CoolHeadin rantatuolit olivat onneksi taas saatavilla silloin, kun niitä eniten kaipasi).

Yhdessä asiassa tosin oli joustettu, nimittäin perinteisten isojen tuoppien ohella valikoimassa oli kaksi pienempää maistelulasia. Allekirjoittanut oli pienistä laseista varsin tyytyväinen, onhan kahden desin annoksen maistelu aika paljon antoisampi kokemus sopivan kokoisesta ja mallisesta lasista kuin ison tuopin syövereistä. Edelleen SOPPit näyttäisivät vetävän puoleensa niin olutveteraaneja, IPA-hipstereitä kuin hilpeitä tyttöporukoitakin. Valitettavasti mystinen Suurten oluiden ja pienten panimoiden henki (tahi ilmainen sisäänpääsy) houkuttelee joka vuosi mukaan myös hiukan tavallista enemmän spurguuden rajamailla hiippailevia ikämiehiä ja päissään remuavaa nuorisoa. Ensi vuonna SOPPailemaan menijöille suosittelen arkipäiviä ja iltapäiviä, sillä parhaimmat hetket olen ainakin omissa SOPPeissani kokenut auringon lämmössä rauhallisten olojen vallitessa ihkaomalla istumapaikalla. Niinä hetkinä sitä aina muistaa, miksi kesä ja olut ovat oikeastaan aika erityinen yhdistelmä.

Äijät syö makkaraa. Mä en syönyt.

Lisätietoa SOPPista tapahtumasivuilta alla olevasta linkistä (Jostain selittämättömästä, no okei tiedän, puhtaasti markkinoinnillisesta, syystä etusivulla hymyilee ainakin tätä tekstiä kirjoitettaessa dirndl-mekkoon pukeutunut shottilady. Uskokaa tai älkää, kyse on silti oluttapahtumasta. Vain ehta suomalainen äijä voi ymmärtää saksalaisen perinnemekon ja salmarin syvän yhteyden. Minunkaltaiseni heiveröinen ja kalpea lukutoukka sen sijaan ei vaan tajuu, mitä järkeä on pakkasessa, pimeässä ja tällaisissa mainoskuvissa.):

https://www.suuretoluet.fi/