Semisti hipsteriä SOPPailua, eli raportti Suurien oluiden ja pienien panimojen mailta

CoolHeadin sourit olivat jälleen mainioita

Makun tiskillä oli hauskoja viinimäisiä olutkokeiluja ja iloisia ilmeitä :D

Sonnisaaren Pils oli hyvää, kiitos vinkistä Jouni (Tuopillinen)!

Olutcocktailejakin olisi ollut, mutta hinta oli vähän suolainen...

Kuten todettua, en ole suurin ruuhkan ja melun ystävä ja siksi Helsingin SOPP on tuottanut minulle toisinaan lievää ahdistusta kaikkine ihmismassoineen ja illalla alkavine kovaäänisine musiikkiesityksineen. Viime kesänä jätinkin tämän tapahtuman ihan suosiolla väliin ja keskityin muihin olutmeininkeihin, joita Suomen kesässä piisaa.

Lintumuodin aallonharjalla: kaupunkilaislokin heijastus katossa.

Wannabe-muotibloggaajan parhaat vinkit: älä laita kuvassa osittain näkyvää, tai mitään muutakaan maksimekkoa olutfestareille.

Tänä vuonna kuitenkin halusin tehdä comebackin Rautatientorin ruuhkien ja trendikkään torimuotoisen olutshoppailun pariin. SOPPailu-päiväkseni valikoitui torstai sää- ja ruuhkaennakoinnin perusteella. Festarivarustesettiini valikoitui sopivan pienen tuopin sekä käyttötarkoitukseensa, eli pään suojaamiseen nähden liian ison huivin ohella penkkien yli hyppäämistä ja vessakäyntejä ajatellen erinomaisen epäkäytännöllinen maksimekko (ah, niitä pikkuruisia vessakoppeja, joita naisten VIP-vessoiksikin kutsutaan). SOPPi-naiseksi olin kai asustautunut lähes standardien mukaisesti, sillä festaritorstain julkilausumaton pukukoodi näytti olevan kukkamekko naisille sekä värikkäät shortsit ja semisti hipsterimaineisen ulkomaisen panimon t-paita miehille.

Koska olutblogissa on kaiketi tarkoitus raportoida muodin ohella myös oluesta, suotakoon jokunen sana festarin juomatarjonnalle. Tarjonta oli yleiskuvaltaan noin kaksikymmentä kertaa parempi kuin kaksi vuotta sitten, jolloin viimeksi samaisilla festareilla visiteerasin. Panimoja on tullut viime vuosina lisää ja tuntuu, että hyvää olutta ei enää tarvitse SOPPissa etsiä kissojen ja koirien kanssa, vaan sellaisia tulee vastaan säännöllisesti. Varsinaisia huippuja ei edelleenkään ole helppo löytää, mutta olin silti hyvin tyytyväinen yleistasoon. Mukavia oluita olisi varmaankin riittänyt yhden päivän sijaan kahdeksikin päiväksi.

Osmotar (ei ollut edullinen tämäkään, perusteluna, että on vahvaa ja siksi kallista. Jahas.)

La Ola!

Ihana mehujää, eli Beer Hunters Mufloni Mango Papaija Sour jäähileellä

Suburbanned ja kermainen vaahto

Torstain parhaita oluita olivat mielestäni Lapin Voiman sopivasti makea, banaaninen ja metsäisen katajanmarjaisen jälkimaun suuhun jättänyt Osmotar Sahti, Beer Huntersin soleromainen olutmehujää Mufloni Mango Papaija Sour Slush, Maistilan kirpeän trooppinen, mehukas La Ola! sekä Maistilan ja Olarin täyteläisen, lähes pureskeltavan paksu, tummasuklainen ja kahvipapuinen Suburbanned Porter. 

Sourniemen erikoishapanta sai puutynnyristä, joka korkattiin kunakin tapahtumapäivänä klo 17

Juustoja sai yhden, kahden tai kolmen palan settinä asiaankuuluvin lisukkein ja maisteluvinkein höystettyinä

Lisäksi Ruosniemen päivittäin vaihtuneen Sourniemen erikoishappaman torstainen tyrniversio saa minulta kunniamaininnan soveltuvuudestaan juustojen seuraksi sekä kyvystään herättää ruokahalu salamannopeasti. Välittömästi aistiessani oluen keltamarjaisen happaman ja hieman jogurttisen maun, tulvahti mieleeni kermajuustokiekko. Sellainen iso, pyöreä ja oikein keltainen. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, että Bryggerin tiskiltä sai juustotarjottimia, mutta joku intuitio sai minut silti kävelemään suoraan sinne. Oi, mikä juustojen ja oluen makusinfonia minua odottikaan: lempeä pehmeys ja happamuus, maitoisuus ja jogurttisuus, suolaisuus ja makeus, kaikki yhdessä. Ok, minulla oli nälkä ja tämän ylenpalttisen hurmion voisi vallan hyvin pistää myös sen piikkiin. Mutta en pistä, oli ihan oikeasti mahtava makukokemus.

Festareilla olisi kuulemani mukaan ollut myös useita hyviä savuoluita, joista yhtä saksalaista tulikin maistettua mieheni lasista aavistus (aika perus-sikaista settiä mun nähdäkseni, mutta varmasti moni pekonin ja savukinkun syvimmän olemuksen tuntija on tästä eri mieltä). Maukkaita IPA-, DIPA- yms. sarjalaisia oli myös, mutta ei mitään hirveän järisyttävää. Toisaalta keskityinkin lähinnä happamien ja tummien oluiden kartoittamiseen.

Vegemättölihissetti (oli hyvää)

Lisää lihiksiä

Ruokapuolella SOPP oli myös parantanut parin vuoden takaisesta: Burgereita ja juustoja tarjonneen Bryggerin lisäksi paikalla oli lihiskojuksi kutsumamme ruokamesta, joka myi lihaisia ja vegeisiä muhennoksia ja pulled-hässäköitä lihapiirakkakuoressa, varsinainen lihiskoju, eli Vety ja atomi-koju, sipsikoju, makkarakoju sekä Ruisherkun piste. Craft Beer Helsinkiin verrattuna rasvaisempi ja pubimaisempi ruokatarjonta, mutta ihan monipuolinen silti.

Suurten oluiden ja pienten panimoiden henki on aina ollut konstailematon ja sellaisena se pysyi tänäkin kesänä. Maksu kylmällä käteisellä, siitä toiseen käteen makkara ja toiseen iso tuoppi, ei mitään rannekkeita, ei ylimääräisiä vesipullon myyntipisteitä tai muuta akkojen hössötystä. Istumapaikkoja ei tälläkään kertaa ollut liikaa ja Olutsataman luksuksesta, eli säkkituoleista ja sohvista en onnistunut näkemään jälkeäkään (joskin CoolHeadin rantatuolit olivat onneksi taas saatavilla silloin, kun niitä eniten kaipasi).

Yhdessä asiassa tosin oli joustettu, nimittäin perinteisten isojen tuoppien ohella valikoimassa oli kaksi pienempää maistelulasia. Allekirjoittanut oli pienistä laseista varsin tyytyväinen, onhan kahden desin annoksen maistelu aika paljon antoisampi kokemus sopivan kokoisesta ja mallisesta lasista kuin ison tuopin syövereistä. Edelleen SOPPit näyttäisivät vetävän puoleensa niin olutveteraaneja, IPA-hipstereitä kuin hilpeitä tyttöporukoitakin. Valitettavasti mystinen Suurten oluiden ja pienten panimoiden henki (tahi ilmainen sisäänpääsy) houkuttelee joka vuosi mukaan myös hiukan tavallista enemmän spurguuden rajamailla hiippailevia ikämiehiä ja päissään remuavaa nuorisoa. Ensi vuonna SOPPailemaan menijöille suosittelen arkipäiviä ja iltapäiviä, sillä parhaimmat hetket olen ainakin omissa SOPPeissani kokenut auringon lämmössä rauhallisten olojen vallitessa ihkaomalla istumapaikalla. Niinä hetkinä sitä aina muistaa, miksi kesä ja olut ovat oikeastaan aika erityinen yhdistelmä.

Äijät syö makkaraa. Mä en syönyt.

Lisätietoa SOPPista tapahtumasivuilta alla olevasta linkistä (Jostain selittämättömästä, no okei tiedän, puhtaasti markkinoinnillisesta, syystä etusivulla hymyilee ainakin tätä tekstiä kirjoitettaessa dirndl-mekkoon pukeutunut shottilady. Uskokaa tai älkää, kyse on silti oluttapahtumasta. Vain ehta suomalainen äijä voi ymmärtää saksalaisen perinnemekon ja salmarin syvän yhteyden. Minunkaltaiseni heiveröinen ja kalpea lukutoukka sen sijaan ei vaan tajuu, mitä järkeä on pakkasessa, pimeässä ja tällaisissa mainoskuvissa.):

https://www.suuretoluet.fi/