maanantai 14. huhtikuuta 2014

Testissä Brygga Streetbar, Tampereen kevään kenties odotetuin oluttapaus

Viime viikonloppuna suuntasin taas Tampereelle. Reissullani pääsin testaamaan myös Brygga Streetbarin, joka on Tampereelle helmikuussa perustettu olutravintola. Brygga-ravintolat ovat alun perin lähtöisin Lahdesta, jossa tällä hetkellä toimii kaksi Bryggaa, Citybar ja Laituribaari. Ravintoloiden konsepti perustuu kotimaisiin pienpanimo-oluisiin. Bryggan perusideasta tekee uniikin se, että ravintolat tarjoavat kotimaisia tuotteita laajalla spektrillä mitään tiettyä panimoa erityisesti painottamatta. Brygga on siis ikään kuin pienimuotoinen baariversio Suuret Oluet, Pienet Panimot-tapahtumasta eurooppalaisten oleskelutyyppisten olutravintoloiden hengessä.

Näyte Brygga Streetbarin sisustuksesta
No, hehkutus sikseen ja siirrytään itse asiaan. Kävin tutustumiskäynnillä Bryggassa lauantaina alkuillasta, jolloin ravintola oli rauhallinen. Ensivaikutelma oli positiivinen: selkeälinjaisen skandinaavisesti sisustetussa ravintolassa oli tilaa hengittää ja liikkua. Silloin tällöin olutravintoloissa yllättävästä kapeiden käytävien ja ahdistavan ahtaiden loossien aiheuttamasta ahtaan paikan kammosta ei ollut Bryggassa pelkoa. Pyörivät pallomaiset tuolit tuntuivat pienen totuttelun jälkeen mukavilta istua. Pyörivien tuolien vaihtoehtona olisi ollut myös korkeita baarijakkaroita.

Oluiden osalta valikoima oli sopivankokoinen ja osuva, myös harvoin saatavilla olevia tuotteita löytyi listalta. Kevään aikana valikoimissa olleista/olevista harvinaisuuksista mainittakoon ainakin Kiteen Panimon Pajari IPA ja Iso-Kallan Panimon tuotteet. Hanaoluista oli saatavilla myös pienempiä 2,5 desin annoksia. 

Kyyttö Milk Stout ja suloinen pullo
Omaan lasiini osui ensimmäisenä Hiisi Panimon Kyyttö Milk Stout, jota olisin maistanut jo Helsinki Beer Festivalissa, mikäli olisin sinne päässyt. Kyyttö oli väriltään täyteläisen suklaanruskea olut, jonka vaahto oli luonnonvaalea. Kyytöstä huomasi jo ensinuuhkaisulla, että kyseessä on nimenomaan MILK Stout. Tuoksussa maitosokerisuus sekoittui hienoiseen lakritsisuuteen. Makupuolella olut oli viehättävä sekoitus talkkunamaista kuivahkoa jauhoisuutta, maitosuklaista makeutta, syvää luumuisuutta ja pehmeää kermaisuutta. Loppumaun yllättävä suolasalmiakkisuus täydensi paketin. Oluen suutuntuma oli hyvin sileä ja hienovireisen hapokas. Prosentteihinsa (5,5) nähden varsin onnistunut ja erittäin makupitoinen olut. Kokonaisuutena olut oli kuitenkin sen verran persoonallinen, että se ei varmastikaan maistu kaikille. Itse salmiakin, lakritsin ja maitotuotteiden ystävänä tykkäsin kyllä kovasti.

Rakki ja kermakakkuvaahto
Toisena testasin niinikään Hiisi Panimon tuotteisiin kuuluvaa Rakkia. Rakki on viralliselta luokitukseltaan 4,5-prosenttinen sessiotyylinen IPA. Rakki kuitenkin yllätti belgimäisillä piirteillään. Oluen väri oli vaalean kuparinen ja vaahto kuohkean kermakakkumainen, huokoinen ja pitkään kestävä. Vadelmaa ja persikkaa huokuva tuoksu muistutti hiukan Delirium Tremensin vadelmapiirakkaista aromia. Maku oli aluksi tuoksua vastaavan vadelmamehuinen, mutta kääntyi loppumaun puolella kohti hedelmäistä katkeruutta. Erikoinen olut, joka ei ihan vastaa tyylilajiaan. Erikoisuudestaan huolimatta Rakki oli helppo ja raikas juotava.


Keväisen kellertävä Lentävä Hollantilainen
Kolmantena maistoin hanassa ollutta Pyynikin Panimon 5-prosenttista hybridiolutta Lentävää Hollantilaista. Jos muut oluet olivat jo ennakko-odotuksiin nähden yllätyksellisiä, niin tämä oli kyllä kaiken huippu. Olut oli väriltään viljanvaalea ja sen vaahto erittäin ohut. Paksun tuhti tuoksu muodostui omenan, keitettyjen juuresten ja kinkun tuoksujen yhteispelin tuloksena. Juuri lasiin kaadetun oluen tuoksussa oli myös katajaista kirpeyttä ja puunkuorimaista karkeahkoa rapeutta. Oluen maku oli kaksivaiheinen. Ensimmäisenä mausta erottui pehmeä maltaisuus, joka tipahti äkkiarvaamatta syvälle kirpakkaan katajanmarjan aromiin. Pudotusta säesti kevyt palvikinkkumaisuus. Oluen suutuntuma oli paksuhko ja rapeasti puraiseva. Harvinaisen jännä ja omalaatuinen, omituisen häilyvällä rajalla keikkuva olut, jonka makua on vaikea kuvata tyhjentävästi. Ehkä jos omenapiirakan päälle laittaisi keitettyjä vihanneksia ja kinkkua ja lopuksi ripottelisi pinnalle muutaman katajanoksan marjoineen, saisi jotain samantyylistä. Ehkä.

Kokonaisuutena ensivisiittini Bryggaan oli antoisa. Suosittelen lämpimästi tätä Tampereen oluttarjonnan uutta helmeä kaikille, jotka pitävät kotimaisista pienpanimo-oluista. Voin vain toivoa, että Brygga laajenisi myös pääkaupunkiseudulle lähemmäs kotikontujani.

Brygga Streetbar Tampere pähkinänkuoressa

Plussat:
+ kotimainen ja monipuolinen oluttarjonta
+ myös maisteluannoksia saatavilla
+ pientä syötävää myös kuulemma saatavilla
+ ohjelmaa: musiikkia, baarivisailuja ja olutmaisteluiltoja
+ selkeä ja persoonallinen sisustus
+ tilava interiööri
+ erittäin siisti baari, siis hyvin siistinä pidetty :)

Miinukset:
- hiukan syrjäinen sijainti, tänne ei ainakaan "Tampere-turisti" eksy vahingossa
- ei juurikaan ulkomaisia tuotteita (jos se nyt on miinus)

Lisätietoja:
Brygga Streetbar Tampereen kotisivut:

Brygga Streetbar Tampere Facebookissa, mm. valikoimapäivitykset ja tuleva ohjelma:

Brygga Streetbar Tampere esittelyssä:

Hiisi Kyyttö Milk Stout Ratebeerissä:

Hiisi Rakki Ratebeerissä:

Pyynikin Panimo Lentävä Hollantilainen Ratebeerissä:
http://www.ratebeer.com/beer/pyynikin-lentava-hollantilainen/258640/

perjantai 11. huhtikuuta 2014

"Mä en siitä ryyppäämisestä niin oo kiinnostunu"

Eräs lähipiiriini kuuluva henkilö kertoi taannoin työpaikkansa kahvipöytäkeskustelussa olutblogistani ja suositteli sitä. Yhden työkaverin vastaus oli paljonpuhuva: ”Mä en siitä ryyppäämisestä niin oo kiinnostunu.”

Jäin miettimään lausetta pitkäksi aikaa. Mieleeni tuli jossain vaiheessa toinen, usein toistunut tilanne. Tilanteen peruskaava on seuraavanlainen: Juon olutta baarissa tai muussa paikassa hitaasti sitä maistellen ja mietiskellen. Aika kuluu. Noin puolen tunnin kuluttua joku kysyy: ”Etkö sä vieläkään oo juonut sitä sun olutta?” No, vastaus on, että en, en ole vielä juonut. Myöhemmin kotona keksin miljoona nasevaa vastausta kysymykseen ja ihmettelen, miten voi olla niin vaikea antaa ihmisen juoda oluensa omaan tahtiin.

Ei vaadittu kuin lyhyt pätkä ahkeraa aivotyöskentelyä, kun työpaikan ja baarin tilanne löysivät mielessäni yhteisen nimittäjän. Oluen juominen on yhtä kuin känni. Oluen juomisesta on kovin kummallista nauttia. Ainoa oluen tarkoitus on tulla humalaan, ja mielellään vielä mahdollisimman äkkiä ja halvalla. Suomalaisten enemmistön asenteet olutta kohtaan ovat jyrkän ryyppäämiskeskeiset. 

Mitä tälle sitten voisi tehdä? Olutharrastajat sekä ravintola-alalla työskentelevät ovat kiitettävässä määrin aktivoituneet edistämään kohtuullisen oluennautiskelun ideaa omalla tavallaan esimerkiksi Tolkkua holhoukseen-liikkeen merkeissä. Kuitenkin suurin osa suomalaisista ei ole tietoinen virinneestä kohtuullisen alkoholinkäytön aatteesta. Monet ajattelevat, että ilmaisu ”harrastan oluita” on vain kauniimpi tapa ilmaista olevansa alkoholisti.

Miksei voitaisi ajatella pikemminkin, että olutharrastus on kokkausharrastuksen tai viiniharrastuksen kaltainen tapa nauttia erilaisista mauista ja niihin liittyvistä elämyksistä? Tai että olutharrastus on iloa tuottava harrastus siinä, missä hiihto, kitaransoitto tai lintujen tarkkailu? Harva olutharrastaja juo olutta ensisijaisesti siksi, että haluaa tulla humalaan. Suurin osa juo olutta, koska on kiinnostunut tutustumaan erilaisiin makuihin, oppimaan uutta ja nauttimaan elämästä. Olutharrastus myös tuo ihmisiä yhteen sivistyneen alkoholinkäytön parissa. Ryyppääminen on kaukana iltamasta, jonka aikana maistellaan yhdessä muiden kanssa pieni annos muutamaa olutta ja analysoidaan niitä, kenties kirjoitetaan niistä myös muistiinpanoja.

Olutharrastus ei siis ole sama asia kuin alkoholismi. Toki varmasti myös olutharrastajien joukossa on ongelmakäyttäjiä ja niitä, joilla menee överiksi. Väittäisin kuitenkin, että ongelmajuojia on huomattavasti vähemmän olutharrastajien kuin bulkkilagerin juojien keskuudessa. Eron tuottaa asenne. Jos olueen asennoidutaan kuten ruokaan, sen tärkein ominaisuus on maku. Jos olueen suhtaudutaan kuten harrastukseen, sen tärkein ominaisuus on nautinto. Tällainen asenne vähentää ongelmakäyttöä huomattavasti tehokkaammin kuin alkoholismilla pelottelu tai kaiken alkoholiin liittyvän kieltäminen summanmutikassa. Olutharrastuksen leviämisen tuloksena voi olla myös keskimääräisen kerralla nautitun alkoholiannoksen pieneneminen. Mikä tärkeintä, pienestä tai hitaasti nautitusta annoksesta tulee sosiaalisesti hyväksyttävä.

Ja sille läheiseni työkaverille tässä voisin vielä sen verran mainita, että en minäkään siitä ryyppäämisestä niin oo kiinnostunu. Paras olut on usein se illan ainoa olut.

Copenhagen Beer Celebration Preview Part 19

Tässä juttusarjassa esittelen vuoden 2014 Copenhagen Beer Celebrationiin osallistuvia panimoita sekä listaan kultakin panimolta kaksi olutta, joiden toivoisin tulevan tapahtumaan. Tässä osassa mukana ovat Beavertown, Magic Rock ja Off Color.

Beavertownin tarina:
Lontoolaisen Beavertownin tarina alkoi joulukuussa 2011, kun panimo perustettiin Duke’s Brew and Que-ravintolan tiloihin. Sittemmin panimon toiminta on laajentunut ja panimo on muuttanut pois ravintolan tiloista tilavampiin tiloihin. Beavertownin missiona on tuottaa mieleenpainuvan kokemuksen juojalleen antavia oluita intohimoisella asenteella.

Haluaisin kokeilla Beavertownilta:
Olut nro 1. Bloody ’Ell 
Bloody ’Ell on 7,4-prosenttinen veriappelsiini-IPA. Veriappelsiini on ainakin mehun muodossa yksi suosikeistani, joten siitä luulisi saatavan myös herkullista humalamehua. Prosenttien puolesta tämä olut ei kuitenkaan muistuta mehua. Bloody ’Elliltä odotan mehevää makua, appelsiinista aromia ja kirpeää loppupotkua. Myös britti-IPAlle ominaisia toffeisia ja kermaisia sävyjä saattaa olla havaittavissa.

Olut nro 2. Gamma Ray
Toinenkin valintani osuu Pale Ale-vyöhykkeelle. Tällä kertaa kyse on American Pale Alesta, jonka alkoholiprosentti on 5,4. Oluen saamat pisteet ovat yllättävän korkeat suhteellisen miedoksi olueksi vahvoja oluita suosivassa Ratebeerissä. Gamma Ray on siis epäilemättä laadukas APA, joka henkinee mäntymetsän jylhää hiljaisuutta ja greipin suutasuipistavaa kirpeyttä. 

Magic Rockin tarina:
Magic Rock aloitti panimotoiminnan vuonna 2011 Englannin Huddersfieldissä. Panimo sai nopeasti kansainvälistä huomiota ja se nimettiin Ratebeer-sivustolla toiseksi parhaaksi uudeksi panimoksi maailmassa 2012. Magic Rockin oluista julkaistiin jo vihjailevasti osa Copenhagen Beer Celebrationin Facebook-ryhmässä, mutta oluiden sessioita ei vielä paljastettu. Niinpä päädyin valitsemaan julkistetuista oluista mielestäni kaksi kiinnostavinta, joiden eniten toivoisin tulevan jompaankumpaan omista sessioistani (pe-aamu tai la-aamu).

Haluaisin kokeilla Magic Rockilta:
Olut nro 1. Bourbon Barrel Bearded Lady 2014 
Bourbon Barrel Bearded Lady on Magic Rockin vuosittain julkaisema tynnyrikypsytetty 10,5-prosenttinen Imperial Stout. Tuhdin oluen kuvaillaan syvän suklainen, vahvan kahvinen ja viinimäisen marjainen. 

Olut nro 2. Un-Human Cannonball IIPA 2014
Un-Human Cannonball on 12-prosenttinen, voimakkaasti humaloitu olut. Ja voimakkaasti humaloidulla en tässä tapauksessa tarkoita eräässä yhteydessä tällaiseksi tituleeratun Carlsberg Lagerin tyylistä ’humalointia’, vaan humalointia, joka on voimakkaampaa kuin Magic Rockin Human Cannonball DIPAn humalointi. Un-Human Cannonball on humaloinnin voimakkuutta lukuunottamatta humaloitu samaan tapaan kuin serkkunsa, eli sitruksia ja trooppisen raikkaita hedelmiä on luvassa suun täydeltä.

Off Colorin tarina:
Chicagolaisen vuonna 2012 perustetun Off Colorin tarinalla on yksinkertainen perusta. Panimon perustajat John Laffler ja Dave Bleitner syntyivät, tekivät elämässään muita asioita kuin oluen panemista ja jossain vaiheessa ymmärsivät, että ovat parempia panemaan olutta kuin tekemään muita asioita. Olutkoulu Siebel Institutessa opiskelleet kaverukset päätyivät perustamaan oman panimon suuremmissa panimoissa käyttämiensä oppivuosien jälkeen. Tuloksena oli Off Color Brewing. Myös Off Color ehti jo julkaisemaan listansa, joten sovellan panimoon samaa periaatetta kuin Magic Rockiin.

Haluaisin kokeilla Off Colorilta:
Olut nro 1. Dino’smores
10,7-prosenttinen Imperial Vaahtokarkki Stout graham-kekseillä, kaakaolla ja vaniljalla. Dino’smoresin osalta mahdollisuuksia on monia. Joko olut sortuu ällömakeuteen ja hukkuu hattarapilven alle tai sitten se onnistuu nivomaan elementtinsä yhteen harmoniseksi kokonaisuudeksi, jossa Imperial Stoutin perusmauillekin (kahvi, suklaa) on jätetty tilaa.

Olut nro 2. Troublesome
4,5-prosenttinen Troublesome on vähintään yhtä mielenkiintoinen viritelmä kuin Dinos’mores. Troublesome on tavallisen vehnäoluen ja erittäin happaman, maitohappobakteerikäyneen oluen yhdistelmä. Mukaan on laitettu myös ripaus suolaa ja korianteria. Lopputulosta on vaikea kuvitella. Sitä pitäisi maistaa.

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan CBC:hen, lippuja voi ostaa täältä. Perjantai-aamun sessioon mahtuu yhä väkeä.

Copenhagen Beer Celebration Preview-sarjan edellisen osan voit lukea tästä:

Uusin versio tapahtumaan osallistuvien panimojen listasta löytyy alapuolelta. Siihen on merkitty yliviivauksella tähän mennessä peruneet panimot ja niiden tilalle tulleet tulokkaat lisätty listan perään.

1. Mikkeller
2. To Öl
3. The Kernel
4. Alpha state
5. Freigeist
6. Surly
7. Westbrook
8. Närke
9. LoverBeer
10. Three Floyds
11. BrewDog
12. J. Wakefield
13. Funky Buddha
14. Hoppin Frog
15. Sante Adairius
16. 7venth Sun
17. Baird
18. Peg's/Cycle
19. Alvinne
20. Kuhnhenn
21. Cigar City
22. Prairie
23. Firestone Walker
24. Evil Twin
25. Brodies
26. Buxton
27. Siren
28. Omnipollo
29. Stillwater
30. Crooked Stave
31. Lervig
32. De Molen
33. Amager
34. Cervejaria Way Beer
35. Green Flash
36. Jester King
37. Brekeriet
38. Beavertown
39. Magic Rock
40. Off Color Brewing
41. Arizona Wilderness
42. B. Nektar Meadery
43. Boneyard Beer

Lisätietoja:
Copenhagen Beer Celebration:

Beavertown Ratebeerissä:

Magic Rock Ratebeerissä:

Off Color Brewing Ratebeerissä:

Beavertown Bloody ’Ell Ratebeerissä:

Beavertown Gamma Ray Ratebeerissä:

Magic Rock Bourbon Barrel Bearded Lady Ratebeerissä:

Magic Rock Un-Human Cannonball IIPA Ratebeerissä:

Off Color Dino’smores Ratebeerissä:

Off Color Troublesome Ratebeerissä:

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen olut-ruokaparitus

Pääsiäinen on reilun viikon päässä ja verkko ja lehdet suorastaan pursuavat vinkkejä oikean viinin valinnasta pääsiäisaterialle. Sen sijaan oikean oluen valintaan ei ole juuri ollut saatavilla ohjeita. Omasta mielestäni olut on yhtä lailla osuva pääsiäisjuoma kuin viinikin, joten tässä omat vinkkini oluen ja pääsiäisruokien toimivaan parittamiseen. Vinkkeihin on haettu vaikutteita internetin ihmemaasta ja olutkirjallisuudesta. Kaikki mainitsemani oluet ovat tällä hetkellä Alkon valikoimassa tai erikoisvalikoimassa. Koska Alkon valikoima on rajallinen, esimerkkioluet eivät välttämättä aina edusta tyylilajinsa kaikkein terävintä kärkeä. Olen kuitenkin pyrkinyt valitsemaan esimerkkioluiksi laadukkaita oluita.

Varteenotettavia vaihtoehtoja pääsiäispöytään
Lammas + Trappist/Abbey Ale tai Porter
Lammas on perinteinen pääsiäisruokien pääraaka-aine, joka tarjoillaan usein uunissa tai pannulla paistettuna ja mausteyrteillä tai maustekastikkeella höystettynä. Lampaalle soveltuvan oluen on sovittava yhteen sekä lampaan ominaismaun, paistamisen aikaansaaman paahtuneen maun että mausteiden kanssa. Trappist- ja Abbey Aleja suositellaan lampaan seuraksi, sillä ne täydentävät lampaan hienostunutta makua. Erityisesti Dubbeleiden makeus tukee myös paahdetun lihan makua.

Porter on riittävän kompleksinen olut päästäkseen oikeuksiinsa lampaan kanssa ja sopiakseen täydentämään paahdetun lihan ominaismakua. Paahteinen Porter korostaa lihan makua. 

Suomalainen vaihtoehto: Malmgård Emmer Tripel, Luostari Dubbel tai Sinebrychoff & Brooklyn Brewery Two Tree Porter

Ulkomainen vaihtoehto: Rochefort 10, La Trappe Dubbel tai Fuller’s London Porter

Kinkku + tumma Ale- tai Lager-olut tai Weizenbock
Tumma Ale tai Lager neutraloi kinkun suolaisuutta ja korostaa lihan savuista makeutta. Weisenbockin mausteinen, maltainen ja tumman hedelmäinen maku taas on omiaan tukemaan sianlihan ominaismakua. 

Suomalainen vaihtoehto: Hiisi Pläkki tai Prykmestar Vehnäbock

Ulkomainen vaihtoehto: Brewdog Libertine Black Ale, Weihenstephaner Vitus Weizenbock tai Velkopopovický Kozel Master Tmavy

Kevyet kana- ja kasvisruoat + Blonde
Blonde on oluttyyppinä hedelmäisen raikas ja pehmeän maltainen. Pääsiäisen kevyempien aterioiden ruokajuomana Blonde on erinomainen, sillä se antaa tilaa hennommillekin ruoan vivahteille.

Ulkomainen vaihtoehto: St. Feuillien Tripel, Leffe Blonde tai Tripel Karmeliet

Kananmunapohjaiset ruoat + vehnäolut
Vehnäoluen ja kananmunan pehmeät ominaismaut ovat toistensa kanssa harmonisessa suhteessa. Miedon maukas vehnäolut ei peitä kananmunan aromia.

Suomalainen vaihtoehto: Marsalkka Luomuvehnä tai Prykmestar Vehnäbock

Ulkomainen vaihtoehto: Paulaner Hefe-Weissbier tai Ayinger Bräuweisse

Pääsiäissuklaa + Porter, Stout tai Imperial Stout
Pääsiäiseen kuuluu olennaisesti suklaa, jota tarjotaan varsinkin erilaisten suklaamunien muodossa. Suklaan seurana toimii hyvin suklaisuuteen ja paahteisuuteen taipuvainen Stout, Imperial Stout tai Porter. Maitosuklaan kanssa Milk Stout on mitä parhain valinta.

Suomalainen vaihtoehto: Beer Hunter’s Mufloni Keripukki Stout tai Laitilan Kievari Imperiaali Stout

Ulkomainen vaihtoehto: Ridgeway Imperial Russian Stout, St. Peter’s Cream Stout tai Nøgne Ø Imperial Stout

Pashat ja rahkajälkiruoat + Brown Ale tai belgityylinen ale
Pasha ja rusinaiset rahkajälkiruoat viihtyvät rusinaisen, mausteisen ja kuivahedelmäisen Brown Alen seurassa. Myös hedelmäisen hapan belgityylinen ale sopii pääsiäisen rahkajälkiruokien seuraksi.

Suomalainen vaihtoehto: Rekolan Panimo & Hiisi Panimo Kaksi Kotia

Ulkomainen vaihtoehto: Anchor Brekle’s Brown tai La Chouffe

Mämmi + Mämmiolut
Sokerina pohjalla pääsiäisherkku, joka jakaa mielipiteet. Mämmin kanssa sataprosenttisen mämmielämyksen tuottaa mämmiolut.

Suomalainen vaihtoehto: Laitilan Kievari Mämmi Stout

Lisätietoja:

Vinkkejä oluen ja pääsiäisruokien parittamiseen:

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Kirjasuosituksia lisätty

Lisäsin suosituksen muutamasta olutaiheisesta kirjasta Tyttö ja tuoppi suosittelee-sivulle. Kannattaa lukaista vinkit, mikäli oma kirjahylly kaipaa täydennystä tai etsit lahjaa oluen ystävälle.

Helsinki Beer Festival sijaisarvioijan silmin

Pitkästä aikaa tiedossa oli mittavamman luokan olutfestari. Odotin innolla Helsinki Beer Festival-viikonloppua ja liput molemmille tapahtumapäiville oli jo hankittuna. Sitten se tapahtui aivan yllättäen – onnistuin nappaamaan flunssan juuri festaria edeltäneenä yönä. En siis suureksi harmikseni päässyt mukaan tämän vuoden Helsinki Beer Festivalille. Halusin kuitenkin olla hengessä mukana, joten pyysin sijaisarvioijaa raportoimaan minulle tapahtuman parhaista oluista. Arviot tätä juttua varten teki siis henkilö, joka on vakituinen seuralaiseni erilaisissa oluttapahtumissa. Maisteltavana oli joukko ennenmaistamattomia oluita, joista sijaisarvioija valitsi omasta mielestään parhaat muutamassa kategoriassa. Sijaisarvioijalle jo entuudestaan tuttuja oluita ei tällä kertaa otettu mukaan maisteluun.

Pidemmittä puheitta, Best of Helsinki Beer Festival sijaisarvioijan silmin:

Sydämellinen Kiira perjantaina

Vaahtoava Kiira lauantaina
Paras Stout/Porter
Hiisi Kiira:
Jyväskyläläisen Hiisi-panimon 4,5-prosenttinen Kiira on kuohkeahkolla, hetken kestävällä vaahdolla varustettu syvän tummanruskea olut. Tuoksusta löytyy pihlajanmarjamaista kirpeyttä sekä häivähdys paahteisuutta ja maamaisuutta. Maultaan olut on pehmeän täyteläinen ja maukkaan tasapainoinen. Suutuntuma liukas ja vain miedosti hapokas. Laatuolut, jota ei uskoisi maitokauppavahvuiseksi. Pääsi ainoana oluena festareilla lasiin kahteen kertaan.


Malmgård Proto #4 lasissa perjantaina
Paras IPA:
Malmgård Proto #4:
6,9-prosenttinen Malmgårdin kokeellisten oluiden Proto-sarjan tuorein tulokas Proto #4 on tasapainoinen jenkkityylinen, vaalean kuparinvärinen IPA valkoisella, ohuehkolla vaahdolla. Hedelmäisyyden sijaan kallistuu enemmänkin havuiseen katkeruuteen ja greippiseen kirpeyteen.


Vicaris Tripelin viimeiset pisarat
Paras belgi
Vicaris Tripel:
Dilewynsin panimon Vicaris Tripel on 8,5-prosenttinen viljanvaalea Tripel, jonka maku ja tuoksu vastaavat oluen ulkonäköä. Leppeän viljaisen tuoksuinen ja makuinen, pehmeä olut, kuin viljapelto tyynenä kesäpäivänä. Olut muistuttaa Karmeliet Tripeliä, mutta on melkein sitäkin parempi. Maukas olut ehti mennä melkein kokonaan parempiin suihin ennen kuvan ottamista.



Zundert Trappist ja vaahtokruunu
Paras hollantilainen
Zundert Trappist:
Uudehkon trappistipanimo Zundertin 8-prosenttisessa, punertavan kullan sävyisessä Zundert Trappistissa on kestävä, iso ja valkea vaahto. Mausta löytyy maltaisuutta ja hedelmäisyyttä, suutuntuma on hapokas. Tämä Tripel ei ole kovin perinteinen tyylilajinsa edustaja. Oluen humalainen katkeruus yllätti kuitenkin positiivisesti ja sai oluen painumaan mieleen.

Lisätietoja:
Helsinki Beer Festivalin tuotekuvaukset:

Hiisi Kiira Ratebeerissä:

Malmgård Proto #4 Ratebeerissä:

Vicaris Tripel Ratebeerissä:

Zundert Trappist Ratebeerissä:
http://www.ratebeer.com/beer/zundert-trappist/239959/

torstai 3. huhtikuuta 2014

Copenhagen Beer Celebration Preview Part 18

Tässä juttusarjassa esittelen vuoden 2014 Copenhagen Beer Celebrationiin osallistuvia panimoita sekä listaan kultakin panimolta kaksi olutta, joiden toivoisin tulevan tapahtumaan. Juttusarja lähestyy jo loppuaan, mutta vielä on muutama panimo jäljellä. Tässä osassa mukana ovat Green Flash, Jester King ja Brekeriet.

Green Flashin tarina:
San Diegosta kotoisin oleva Green Flash on entisten pubin omistajien Mike ja Lisa Hinkleyn vuonna 2002 perustama panimo. Vuonna 2004 panimomestari Chuck Silva liittyi mukaan panimon tiimiin. Panimo on saanut nimensä rannikkoalueille ominaisesta Green flash-ilmiöstä, jossa auringonnousun- tai laskun aikaan osa auringon säteistä näyttäytyy eri värisenä. Useimmiten säteet ovat väriltään vihreitä. Tyylitelty kuva Green flash-ilmiöstä koristaa panimon olutpullojen etikettejä.

Haluaisin kokeilla Green Flashilta:
Olut nro 1. Rayon Vert
Rayon Vert on ranskaa ja tarkoittaa vihreä säde. Tyyliltään 7-prosenttinen Rayon Vert on belgityylinen Ale-olut. Oluessa voimakkaan humaloinnin ja Brettanomyces-hiivan kuvaillaan tukevan toisiaan. Tämän oluen osalta kiinnostavaa on, miten West Coast-panimo onnistuu hallitsemaan vahvan humaloinnin ja belgihiivan yhdistelmän. Parhaimmillaan tuloksesta voi odottaa raikasta, maukasta ja nautittavaa, heikoimmillaan tunkkaista ja ristiriitaista.

Olut nro 2. Double Stout
Double Stout on 8,8-prosenttinen olut, joka asettuu tyylipuolella jonnekin Stoutin ja Black Alen rajamaille. Mustaakin mustemman oluen panemiseen on haettu virikkeitä vanhan ajan oluista. Ratebeerissä Double Stout on saanut tymäkät pisteet: 99 yleisvaikutelmasta ja 100 tyylistä. Green Flashin tuotteiden osalta kokemukseni rajoittuu pitkälti voimakkaasti humaloituihin, vaaleisiin oluisiin. Siksikin tämä tummempi tuote kiinnostaa.

Jester Kingin tarina:
Jeff Stuffings ja Michael Steffing perustivat maatilapanimo Jester Kingin Texasin Austiniin vuonna 2010. Panimo panee oluensa perinteiseen maalaistyyliin käyttäen paikallista vettä ja hiivaa. Oluiden tynnyrikypsytys ja keinotekoisen hiilihapottamisen välttäminen ovat panimolle tärkeitä toimintatapoja. Panimo tuottaa maalaistyylisiä aleja kauniilla maatila-alueella.

Haluaisin kokeilla Jester Kingiltä:
Olut nro 1. Atrial Rubicite
Vadelmainen 5,8-prosenttinen Sour Ale on luotu lisäämällä vadelmia tynnyrissä pitkään kypsytettyyn Sour Aleen. Suodattamaton, pastöroimaton ja pullokäymisellä valmistettu olut on edustaa hyvin panimon luonnonmukaista linjaa. Tällainen olut pitäisi saada lasiin tuoreena.

Olut nro 2. Black Metal Farmhouse Imperial Stout
10,4-prosenttinen Black Metal Farmhouse Imperial Stout on yksi panimon tunnetuimmista tuotteista. Tältä oluelta odottaisin tuhtia ja täyteläisen suklaista, joskin myös kuivalla tavalla kahvista makukokemusta. Maalaishiivaa käyttäen pantu olut saanee myös hiivastaan kiintoisia ja persoonallisia vivahteita.

Brekerietin tarina:
Brekeriet on ruotsalainen kolmen veljeksen perustama panimo, jonka tarina alkoi olutmaahantuojana toimimisesta vuonna 2010. Vuonna 2012 Brekerietistä tuli käsityöläispanimo. Panimon intohimona on villihiivan käyttö ja kaikissa panimon oluissa käytetään Brettanomyces-hiivaa. Brekeriet toimii historiallisessa miljöössä Malmön liepeillä.

Haluaisin kokeilla Brekerietilta:
Olut nro 1. Vieille Saison
Vieille Saison, eli sananmukaisesti käännettynä Vanha Saison on vanhan ajan tyylinen olut, jota on kypsytetty tammitynnyreissä erilaisia mikro-organismeja käyttäen. Alkoholia oluessa on 4,5 prosenttia. Tynnyrikypsytyksen voisi kuvitella sopivan syventämään Saisonin makua ja luomaan siihen uusia vivahteita.

Olut nro 2. Cassis
5,2-prosenttinen mustaherukalla höystetty Sour Ale kuulostaa kiinnostavalta tuttavuudelta. Mustaherukan maku on vahva ja intensiivinen ja sen harmoninen yhteensovittaminen yhteen kirpeän oluen kanssa on haastava tehtävä. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten naapurimaassa on tässä tehtävässä onnistuttu.

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan CBC:hen, lippuja voi ostaa täältä. Perjantai-aamun sessioon mahtuu yhä väkeä.

Copenhagen Beer Celebration Preview-sarjan edellisen osan voit lukea tästä:

Uusin versio tapahtumaan osallistuvien panimojen listasta löytyy alapuolelta. Siihen on merkitty yliviivauksella tähän mennessä peruneet panimot ja niiden tilalle tulleet tulokkaat lisätty listan perään.
1. Mikkeller
2. To Öl
3. The Kernel
4. Alpha state
5. Freigeist
6. Surly
7. Westbrook
8. Närke
9. LoverBeer
10. Three Floyds
11. BrewDog
12. J. Wakefield
13. Funky Buddha
14. Hoppin Frog
15. Sante Adairius
16. 7venth Sun
17. Baird
18. Peg's/Cycle
19. Alvinne
20. Kuhnhenn
21. Cigar City
22. Prairie
23. Firestone Walker
24. Evil Twin
25. Brodies
26. Buxton
27. Siren
28. Omnipollo
29. Stillwater
30. Crooked Stave
31. Lervig
32. De Molen
33. Amager
34. Cervejaria Way Beer
35. Green Flash
36. Jester King
37. Brekeriet
38. Beavertown
39. Magic Rock
40. Off Color Brewing
41. Arizona Wilderness
42. B. Nektar Meadery
43. Boneyard Beer

Lisätietoja:
Copenhagen Beer Celebration:

Green Flash Ratebeerissä:

Jester King Ratebeerissä:

Brekeriet Ratebeerissä:

Green Flash Rayon Vert Ratebeerissä:

Green Flash Double Stout Ratebeerissä:

Jester King Atrial Rubicite Ratebeerissä:

Jester King Black Metal Farmhouse Imperial Stout Ratebeerissä:

Brekeriet Vieille Saison Ratebeerissä:

Brekeriet Cassis Ratebeerissä: