Copenhagen Beer Celebration-raportti lauantaiaamulta

Copenhagen Beer Celebrationin lauantaiaamun sessio, eli punainen sessio oli lauantaina 3.5. klo 10-14.30. Sessiossa keskityin erityisesti Imperial Stouteihin ja Portereihin, tosin monenlaista muutakin tuli maisteltua.

Jai Alai

Lauantaiaamun aloittivat Cigar Cityn ja Surlyn hienot ja originellit oluet Jai Alai IPA ja Darkness Imperial Stout. Pallopelin mukaan nimetty Cigar Cityn Jai Alai oli 7,5-prosenttinen, poltetun oranssin värinen IPA. Jai Alain tuoksu oli hyvin greippinen ja kirpakka. Oluen trooppiseen makuun sekoittui hiukkanen kermaa, mikä teki suutuntumasta keskiverto-IPAn suutuntumaa täyteläisemmän. Tuloksena oli hedelmäsalaatin makuinen IPA greippisellä potkulla. Tasapainoinen olut, jossa tuoreen IPAn maku oli parhaimmillaan.

Darkness

Surlyn 9,6-prosenttinen Darkness puolestaan oli tummanpuhuva, jännästi suklaan, ruskean sokerin ja tupakan tuoksuinen olut. Darknessin maku oli erittäin pehmeä ja lempeä voimakkaasta tummasuklaisuudesta ja taustalla erottuneesta vahvasta kaakaoliköörisyydestä huolimatta ja suutuntuma miellyttävän samettinen. Vanhan ajan tyylinen IS, joka toi mieleen kirjastohuoneessa istuvan, paksuun romaaniin perehtyneen viiksimiehen kaakaoliköörilasin ääressä. Oluessa oli jotakin samanlaista vanhan ajan hienostunutta tyyliä kuin Cigar Cityn Hunahpuissa.

Imperial Doughnut Breakit, vasemmalla Peanut Butter, oikealla Raspberry

Ensimmäisten muutamien oluiden jälkeen olin vielä odottavalla kannalla, koska vaikka CBC oli jo tähän mennessä tarjonnut erittäin upeita olutelämyksiä, en ollut vielä kohdannut sitä täydellistä olutta. No, asiaan tuli muutos vierailtuani Evil Twinin tiskillä. Muutoksen nimi oli Imperial Doughnut Break. Otimme seuralaiseni kanssa rinnakkaismaisteluun molemmat versiot oluesta, jonka suhteen odotukseni olivat pilvissä. Heti ensinuuhkaisu kertoi paljon siitä, mitä oli tiedossa. 11,5-prosenttisen Raspberry-version tuoksu oli kevyesti marjainen, jälkiruokamainen, mantelinen ja tuhdin suklainen. Maku oli jotain sanoinkuvaamatonta, mutta yritän silti pukea sen sanoiksi parhaani mukaan. Mutakakun, tumman suklaan, suussa rouskahtavan kaurakeksin, kaakaon ja vadelmaliköörikonvehdin aromien rinnalla kulki häivähdys pehmeän kerman ja tuoreen lakritsin aromeja. 

Niinikään 11,5-prosenttisen Peanut Butter-version tuoksu oli paksumpi kuin Raspberryn ja tuoksussa oli mukana hiukan voimaista aromia. Myös Peanut Butterin maku ja suutuntuma olivat Raspberryä täyteläisemmät ja tuhdimmat. Maku muistutti pähkinävoilla täytetyn tummasuklaakonvehdin monikerroksista ja muhkeaa makua. Imperial Doughnut Break oli molempien versioidensa muodossa harvinaisen intensiivinen kokemus, kuin kaikki elämäni parhaat jälkiruoat yhdellä kertaa tuoreina ja tuoksuvina.

Punchline

Imperial Doughnut Breakin jälkeen oli vaikea suhtautua muihin oluisiin. Varsin hyviä oluita oli kuitenkin vielä tulossa. Seuraava CBC:n parhaimpiin lukeutunut olut oli Magic Rockin 5,4-prosenttinen Chipotle-chilillä ja suklaalla maustettu, tumman suklaanruskea Porter Punchline. Prosentteihinsa nähden erittäin aromikkaan oluen tuoksussa oli runsaasti suklaata, kaakaota ja hiukan pippurisuutta. Maku oli suklainen, kahvinen, chilinen ja paprikainen. Tulisuus tuntui selvästi jo ensimmäisellä siemauksella, mutta sitä säesti ja pehmensi savuisuus. Oluen suutuntuma oli melko tukeva ja sopivasti hapokas.

Ru-55

Jester King Ru-55 oli Wild Ale-tyylinen tummanpunertava ja 7,3-prosenttinen Red Ale. Oluen tuoksussa oli kirpeyttä ja punaisia marjoja ja maussa puumaisuutta, hienoista havuisuutta, katajaisuutta ja kirpakkaa pihlajanmarjaa. Suutuntuma oli kuiva ja rapea ja melko täyteläinen. Yleiskuvaltaan metsäinen Red Ale, joka pääsee listalleni persoonallisen luonteensa ja raikkautensa ansiosta.

Hypnopompa ja Nebuchadnessar

Omnipollon 11-prosenttinen suklaanruskea Hypnopompa nousi parhaimmistoon jälkiruokamaisten tummien oluiden sarjassa. Vaahtokarkkeja ja vaniljanpapuja sisältävä Imperial Stout maistui kermakakulle, kahvikonvehdille ja suklaaleivoksille. Oluen suutuntuma oli tasainen ja hyvin paksu. Vaikkakaan Hypnopompa ei ollut yhtä tajunnanräjäyttävä kokemus kuin Imperial Doughnut Break, se oli oikein maukas ja aidon makuinen IS yhtä kaikki.

Omnipollon 8,5-prosenttinen kuparinvärinen Double IPA Nebuchadnessar osoittautui maineensa ja palkintojensa arvoiseksi. Hyvin hedelmäinen ja puhtaan makuinen olut, jonka voimakas katkeruuskin oli sitruksista laatua. Loppumaussa karamellisuus ja toffeisuus hieman pehmensivät sitruksista katkeruutta. Oluen tuoksussa päällimmäiseksi nousi tuoreen sitruksen aromi. Erittäin toimiva, suoraviivainen olut, jonka suhteen ei oltu lähdetty kikkailemaan liikoja.

Birra

Prairie Alesin kullanvärinen 4,5-prosenttinen Saison Birra oli virkistävän kevyt sitruunan- ja viljantuoksuinen sessio-Saison. Birran maussa tuoksun viljaisuus tuntui voimakkaampana ja täyteläisempänä muistuttaen hiivaleipää. Leipäisyyden ja kevyen mallasaromin rinnalla kulkivat sitruksen, appelsiinin ja mustapippurin maut. Jossain määrin kirpeä ja varsin juotava Saison.

Mexican Cake

10,5-prosenttinen, lähes musta Westbrook Mexican Cake oli yksi tapahtuman monista hyvistä chilillä maustetuista oluista. Mexican Caken tulisuus oli voimakasta, muttei peittänyt alleen muita makuja. Polttava ja paprika-arominen tulisuus nousi mausteisen suklaakakun muodostamalta makupohjalta vasta maun loppupuolella melkein puun takaa. Nautittava ja tulisuuteensa nähden yllättävän harmoninen olut.

Tässä toisessa ja tämän kevään osalta viimeisessä CBC-kirjoituksessa on aika listata tapahtuman hyvät ja huonot puolet ranskalaisin viivoin.

CBC:n plussat:

+ tasokas, monipuolinen ja kansainvälinen olutvalikoima

+ hieno ja sopivan kokoinen maistelulasi, jonka saa tapahtumasta mukaan

+ rento tunnelma

+ toimiva ja ystävällinen asiakaspalvelu

+ istumapaikkoja on paljon ja niitä on myös usein vapaana

+ melko edulliset sessioliput

+ kunkin session lippuun sisältyvät kaikki session oluet – ei siis rahojen tai muiden maksuvälineiden kanssa säätämistä (muuta kuin ruoka- ja oheistilpehööritiskeillä)

+ hyvä valikoima välipaloja oluiden oheen (juustoja, burgereita, leipiä yms.)

+ mahdollisuus nauttia oluensa ulkona tai sisällä fiiliksen mukaan

CBC:n miinukset:

- alkujonotuksessa (halliin sisään jonottaminen) menee oma aikansa ja osa sessiosta voi huveta tähän

- Kööpenhamina on kallis kaupunki, joten reissu CBC:hen voi tulla kalliiksi

Loppuun vielä fiilistelyn vuoksi muutama kuva CBC-tunnelmasta.