Copenhagen Beer Celebration-raportti perjantaiaamulta

Kauan odotetun Copenhagen Beer Celebrationin aika koitti vihdoin viime viikonloppuna. Osallistuin perjantai- ja lauantaiaamun sessioihin (klo 10.00-14.30), joista ensimmäisenä raportointivuorossa on perjantain keltainen sessio. Koska sessioissa tuli tapahtumalasin pienen koon mahdollistamana maisteltua aika montaa olutta, listaan blogissa vain ne mieleenpainuvimmat. Perjantaina maistelu painottui jossain määrin Farmhouse Aleihin, perinteistä kirpakampiin Saisoneihin sekä Sour Aleihin, joten parhaiden oluiden listallakin vaalea ja kirpeä sektori on hyvin edustettuna.

Saapuessani tapahtumapaikka Sparta Hallenille noin 15 vaille 10 ensimmäisenä edessä oli reilummanpuoleinen jono. Jonotusta kesti 20 yli 10 asti, eli session alku jäi harmittavasti väliin. Alkujonotus oli yksi tapahtuman harvoista huonoista puolista. Jonotuksen jälkeen asiat sujuivat kuitenkin jouhevasti: ovelta rannekkeen, lasin ja tapahtuma-alueen kartan sai nopeasti käteen ja tiskille pääsi ilman jonotusta. CBC-lasin koko oli iloinen yllätys: lasi oli reilun desin kokoinen maistelulasi. Jo ensimmäisellä tiskillä kävi ilmi, että oluiden oletuskoko oli 6 senttilitran pieni annos, tosin myös koko lasin kokoisen annoksen sai pyytämällä.

Hunahput lasissa, vasemmalla Double Barrel ja oikealla 2014

Ensimmäisenä otimme seuralaiseni kanssa rinnakkaismaisteluun molemmat Hunahput, 11-prosenttisen Double Barrel Hunahpu’s Imperial Stoutin ja 12-prosenttisen 2014 Hunahpu’s Imperial Stoutin, Cigar Cityn tiskiltä. Vaikka molemmat oluet kulkivat periaatteessa Hunahpun nimellä, oli niissä paljon eroja. Puoliksi rommitynnyrissä ja puoliksi omenabrandytynnyrissä kypsytetty Double Barrel Hunahpu oli paljon 2014-versiota tuhdimman oloinen ja sen suutuntuma tuntui kermaisemmalle. 2014-version maussa hunajaisuus, rusinaisuus ja kuivattujen hedelmien maku korostuivat. Oluen tuoksu oli täynnä vanhan ajan savuisen jazz-kapakan tunnelmaa: siinä sekoittuivat tumma maamaisuus, mausteisuus, rommisuus ja makea kaakaoliköörisyys. Double Barrelin tuoksu oli jollain tapaa perinteisempi, suklainen, omenainen ja päärynäinen. Myös Double Barrelin maku oli ns. perusversiota selkeämmin klassisen suklainen ja kahvinen. Mausteisuutta ja kuivattuja hedelmiä löytyi myös tästä versiosta. Molemmat oluet olivat hyvin tummanruskeita, joskin Double Barrel hitusen punertavampi.

Nektarinen Necromangocon

Seuraava mainitsemisen arvoinen tapaus oli simapanimo B. Nektar Meaderylta mukaan tarttunut todellinen helmi 6-prosenttinen Necromangocon. Vaalean kullanvärinen, täysin läpinäkyvä sima tuoksui aivan hunajaa pursuavalta kennolta höystettynä ripauksella kirpeää sitruunaa. Siman maku oli tuoretta nektariinia muistuttava ja hiukan mustapippurinen ja suutuntuma lähes häviävän kevyt, huomattavasti kevyempi kuin suomalaisen vappusiman paksuhko ja hiivainen tuntuma. Kesäjuoma parhaimmillaan.

Stateside Saison

Stillwaterin tiskiltä löytyi vaalean kullan värinen ja runsaalla, mutta nopeasti haihtuvalla vaahdolla varustettu 7-prosenttinen Stateside Saison, jonka tuoksu oli tuoreen sitruksinen. Oluen maussa hapan sitruunaisuus ja appelsiinisuus leikittelivät pehmeän maalaismaisella viljaleipäisellä pohjalla. Saisonin melko voimakas happamuus ja kuplivan hapokas suutuntuma erottivat sen maistamistani perinteisemmistä, tasaisen viljapeltomaisista belgi-saisoneista. Hiivaleipäinen hiiva-aromi täydensi erinomaisen Saisonin. Yksi parhaista koskaan maistamistani Saisoneista.

Last Snow Porter

Last Snow oli Funky Buddhan omaperäinen versio Porterista. Hyvin tumma, makeahko, siirappinen ja jälkiruokamainen Porter toi mieleen kermavaahdolla kuorrutetun mutakakun. Jopa oluen suutuntuma oli kermavaahtomaisen huokoinen ja paksu. Kokonaisuuden täydensi oluen paksu, vaalea ja pienikuplainen, erehdyttävästi kermavaahtoa muistuttava vaahto. Täyteläisyydestään huolimatta olut ei jättänyt suuhun tahmeaa tunnetta, vaan laskeutui alas silkkisen pehmeästi kuin se oluen nimessäkin mainittu talven viimeinen lumisade.

Red Raspberry Rye

Buxtonin kauniin oranssinpunaisessa 5-prosenttisessa Red Raspberry Ryessa rukiin rapean rouskuva, jyväisä ja hiukan pisteliäskin ominaismaku yhdistyi punaisten marjojen aromiin. Tuloksena oli maukas, kirpeä, viljaisa ja marjaisa yhteismaku. Oluen tuoksu oli makua makeampi ja hyvin vadelmainen, kypsiä vadelmia pursuavan pensaan tuoksu. Erittäin tuoreen ja aidon makuinen Sour, jonka eri elementit tukivat toisiaan hyvin. Vadelman ottaessa pääroolin ruis jäi sivurooliin antaen oluen maulle syvyyttä. Red Raspberry Ryen juotuani mielessäni oli vain yksi kysymys: miksi tällaisia aitoja, raikkaita ja tasapainoisia Sour Aleja ei saa Suomesta?

Hop Heathen

Hopping Frogin 9-prosenttinen Hop Heathen Imperial Black IPA oli sitruunalakritsin makuinen ja greipin tuoksuinen, lähes pikimusta ja valkeavaahtoinen olut. Tässä oluessa maistui tuore Black IPA parhaimmillaan. Rapsakka, reilusti hiilihapokas ja pirteästi puraiseva olut teki vaikutuksen.

8-prosenttinen Omnipollon Double IPA Fatamorgana oli omasta mielestäni perjantaiaamun paras olut IPA-sarjassa. IPA:ssa tasapainoisuus on yksi tärkeimmistä asioista ja Fatamorganassa tasapaino oli oivallisesti saavutettu. Oluen maku oli persikkainen ja appelsiininen ja tuoksu raikkaan greippinen höystettynä hitusella havumetsäisyyttä. Valitettavasti Fatamorganasta unohtui ottaa kuva, joten siitä tässä vain tämä tekstimuotoinen arvio.

Vieille Saison tilattiin tuplana

Crooked Staven 4-prosenttinen Vieille Saison oli perinteisemmän Saison-tyylin edustaja. Viljainen, kuivahko maku yhdistyi oluessa paksuun ja sopivasti hiilihapokkaaseen suutuntumaan. Tynnyrikypsytys ja oluessa käytetty Brettanomyces-hiiva toivat sekä oluen tuoksuun että makuun maalaistyylisiä tammen, satulan ja kuivan maan aromeja. Oluen paksua ja arvokkaasti ikääntynyttä yleisilmettä kevensi hienoinen sitruunaisuus. Vieille Saison toi väistämättä mieleen viljapeltojen keskellä seisovan vanhan maatilan hevostalleineen ja maata kuopsuttavine kanoineen. Saisonin nimeen valittu adjektiivi Vieille (vanha) ei siis ollut tuulesta temmattu. Prosentteihinsa nähden olueen oli saatu luotua varsin tukeva runko.

Circus Sour, Chardonnay

Magic Rockin 4-prosenttinen Circus Sour, Chardonnay oli väriltään vaaleankeltainen ja maultaan tuore, kuivahkon sitruuna-arominen, keskihapokas ja pehmeän puhdaslinjainen Berliner Weisse. Oluen tuoksu ja maku olivat hyvin yksinkertaisia. Tuoreen sitruunan maun ohella havaittavissa oli vain kevyt henkäys viljaa. Mutta muuta ei tarvittu. Yksinkertainen olut nousi raikkautensa ja miellyttävän makunsa ansiosta yhdeksi perjantaiaamun suosikeistani.

Oluita ja juustoja

Juustotiskin antimia

Juomien lisäksi Beer Celebrationista sai myös ruokaa. Perjantaina testiin pääsivät juustomaistelulautanen ja voileivät. Juustolautasen juustot oli valittu huolella ja kunkin juuston maku oli erilainen. Juustojen valmistukseen oli käytetty, yllätys yllätys, olutta. Maistelulautasella oli sinihomejuustoa, Simcoe-juustoa sekä Black in Black- ja Manus Nigra-juustoa. Näiden lisäksi mukana oli Hop Burn Crack-niminen juustonmurushotti. Omat suosikkini juustoista olivat pehmeän täyteläiset Black in Black ja Manus Nigra.

Vasemmalla kasvis- ja oikealla sianlihavoileipä

Voileipiä oli tapahtumassa tarjolla eri makuisina, seuralaiseni ja minä valitsimme kasvisversion ja sianlihaversion. Kasvisleivän päällä oli ainakin perunaviipaleita, punasipulia, yrttejä ja herkullista vaaleaa majoneesia. Sianlihaleivän päällä oli appelsiiniviipale, sianlihaa, suolakurkkua, punakaalia ja persiljaa. Molemmat leivät olivat erittäin maukkaita ja varsinkin kasvisleivän päällä käytetyt uudet perunat tuoreita ja herkullisia.

Perjantaiaamu CBC:ssä avarsi näkökenttääni. Suhtautumiseni Sour Aleihin kääntyi kertaheitolla hieman epäilevästä erittäin suosiolliseksi ja tutustuin ensimmäistä kertaa kunnolla Farmhouse Aleihin. Myös ystävälliset ihmiset ja asiakaspalvelun sujuvuus tiskeillä yllättivät. Oluttapahtuma voi kuin voikin olla olemassa ilman tiukasti valvottuja, täyteen ahdettuja ja rumasti aidattuja ryyppäyskarsinoita, ärtyneiltä vaikuttavia kaapin kokoisia järjestyksenvalvojia, tappelevia humalaisia, valitettavan usein liian suuriksi osoittautuvia puolen litran tuoppeja ja loputtoman hitaasti eteneviä jonoja tiskeille. Iloinen, helppo ja välitön CBC hurmasi minut täysin.