tiistai 8. huhtikuuta 2014
Kirjasuosituksia lisätty
Lisäsin suosituksen muutamasta olutaiheisesta kirjasta Tyttö ja tuoppi suosittelee-sivulle. Kannattaa lukaista vinkit, mikäli oma kirjahylly kaipaa täydennystä tai etsit lahjaa oluen ystävälle.
Helsinki Beer Festival sijaisarvioijan silmin
Pitkästä aikaa tiedossa oli mittavamman luokan olutfestari.
Odotin innolla Helsinki Beer Festival-viikonloppua ja liput molemmille
tapahtumapäiville oli jo hankittuna. Sitten se tapahtui aivan yllättäen –
onnistuin nappaamaan flunssan juuri festaria edeltäneenä yönä. En siis suureksi
harmikseni päässyt mukaan tämän vuoden Helsinki Beer Festivalille. Halusin
kuitenkin olla hengessä mukana, joten pyysin sijaisarvioijaa raportoimaan
minulle tapahtuman parhaista oluista. Arviot tätä juttua varten teki siis
henkilö, joka on vakituinen seuralaiseni erilaisissa oluttapahtumissa.
Maisteltavana oli joukko ennenmaistamattomia oluita, joista sijaisarvioija
valitsi omasta mielestään parhaat muutamassa kategoriassa. Sijaisarvioijalle jo
entuudestaan tuttuja oluita ei tällä kertaa otettu mukaan maisteluun.
Pidemmittä puheitta,
Best of Helsinki Beer Festival sijaisarvioijan silmin:
 |
| Sydämellinen Kiira perjantaina |
 |
| Vaahtoava Kiira lauantaina |
Paras Stout/Porter
Hiisi Kiira:
Jyväskyläläisen Hiisi-panimon 4,5-prosenttinen Kiira on kuohkeahkolla,
hetken kestävällä vaahdolla varustettu syvän tummanruskea olut. Tuoksusta
löytyy pihlajanmarjamaista kirpeyttä sekä häivähdys paahteisuutta ja
maamaisuutta. Maultaan olut on pehmeän täyteläinen ja maukkaan tasapainoinen. Suutuntuma
liukas ja vain miedosti hapokas. Laatuolut, jota ei uskoisi
maitokauppavahvuiseksi. Pääsi ainoana oluena festareilla lasiin kahteen kertaan.
 |
| Malmgård Proto #4 lasissa perjantaina |
Paras IPA:
Malmgård Proto #4:
6,9-prosenttinen Malmgårdin kokeellisten oluiden
Proto-sarjan tuorein tulokas Proto #4 on tasapainoinen jenkkityylinen, vaalean
kuparinvärinen IPA valkoisella, ohuehkolla vaahdolla. Hedelmäisyyden sijaan
kallistuu enemmänkin havuiseen katkeruuteen ja greippiseen kirpeyteen.
 |
| Vicaris Tripelin viimeiset pisarat |
Paras belgi
Vicaris Tripel:
Dilewynsin panimon Vicaris Tripel on 8,5-prosenttinen viljanvaalea
Tripel, jonka maku ja tuoksu vastaavat oluen ulkonäköä. Leppeän viljaisen tuoksuinen
ja makuinen, pehmeä olut, kuin viljapelto tyynenä kesäpäivänä. Olut muistuttaa
Karmeliet Tripeliä, mutta on melkein sitäkin parempi. Maukas olut ehti mennä
melkein kokonaan parempiin suihin ennen kuvan ottamista.
 |
| Zundert Trappist ja vaahtokruunu |
Paras hollantilainen
Zundert Trappist:
Uudehkon trappistipanimo Zundertin 8-prosenttisessa,
punertavan kullan sävyisessä Zundert Trappistissa on kestävä, iso ja valkea
vaahto. Mausta löytyy maltaisuutta ja hedelmäisyyttä, suutuntuma on hapokas. Tämä
Tripel ei ole kovin perinteinen tyylilajinsa edustaja. Oluen humalainen katkeruus
yllätti kuitenkin positiivisesti ja sai oluen painumaan mieleen.
Lisätietoja:
Helsinki Beer Festivalin tuotekuvaukset:
Hiisi Kiira Ratebeerissä:
Malmgård
Proto #4 Ratebeerissä:
Vicaris
Tripel Ratebeerissä:
Zundert
Trappist Ratebeerissä:
http://www.ratebeer.com/beer/zundert-trappist/239959/
torstai 3. huhtikuuta 2014
Copenhagen Beer Celebration Preview Part 18
Tässä juttusarjassa esittelen vuoden 2014 Copenhagen Beer
Celebrationiin osallistuvia panimoita sekä listaan kultakin panimolta kaksi
olutta, joiden toivoisin tulevan tapahtumaan. Juttusarja lähestyy jo loppuaan, mutta vielä on muutama panimo jäljellä. Tässä osassa mukana ovat Green Flash,
Jester King ja Brekeriet.
Green Flashin tarina:
San Diegosta kotoisin oleva Green Flash on entisten pubin
omistajien Mike ja Lisa Hinkleyn vuonna 2002 perustama panimo. Vuonna 2004
panimomestari Chuck Silva liittyi mukaan panimon tiimiin. Panimo on saanut
nimensä rannikkoalueille ominaisesta Green flash-ilmiöstä, jossa
auringonnousun- tai laskun aikaan osa auringon säteistä näyttäytyy eri
värisenä. Useimmiten säteet ovat väriltään vihreitä. Tyylitelty kuva Green
flash-ilmiöstä koristaa panimon olutpullojen etikettejä.
Haluaisin kokeilla
Green Flashilta:
Olut nro 1. Rayon Vert
Rayon Vert on ranskaa ja tarkoittaa vihreä säde. Tyyliltään
7-prosenttinen Rayon Vert on belgityylinen Ale-olut. Oluessa voimakkaan
humaloinnin ja Brettanomyces-hiivan kuvaillaan tukevan toisiaan. Tämän oluen
osalta kiinnostavaa on, miten West Coast-panimo onnistuu hallitsemaan vahvan
humaloinnin ja belgihiivan yhdistelmän. Parhaimmillaan tuloksesta voi odottaa
raikasta, maukasta ja nautittavaa, heikoimmillaan tunkkaista ja ristiriitaista.
Olut nro 2. Double
Stout
Double Stout on 8,8-prosenttinen olut, joka asettuu
tyylipuolella jonnekin Stoutin ja Black Alen rajamaille. Mustaakin mustemman
oluen panemiseen on haettu virikkeitä vanhan ajan oluista. Ratebeerissä Double
Stout on saanut tymäkät pisteet: 99 yleisvaikutelmasta ja 100 tyylistä. Green
Flashin tuotteiden osalta kokemukseni rajoittuu pitkälti voimakkaasti
humaloituihin, vaaleisiin oluisiin. Siksikin tämä tummempi tuote kiinnostaa.
Jester Kingin tarina:
Jeff Stuffings ja Michael Steffing perustivat maatilapanimo
Jester Kingin Texasin Austiniin vuonna 2010. Panimo panee oluensa perinteiseen
maalaistyyliin käyttäen paikallista vettä ja hiivaa. Oluiden tynnyrikypsytys ja
keinotekoisen hiilihapottamisen välttäminen ovat panimolle tärkeitä
toimintatapoja. Panimo tuottaa maalaistyylisiä aleja kauniilla
maatila-alueella.
Haluaisin kokeilla
Jester Kingiltä:
Olut nro 1. Atrial Rubicite
Vadelmainen 5,8-prosenttinen Sour Ale on luotu lisäämällä
vadelmia tynnyrissä pitkään kypsytettyyn Sour Aleen. Suodattamaton, pastöroimaton
ja pullokäymisellä valmistettu olut on edustaa hyvin panimon luonnonmukaista
linjaa. Tällainen olut pitäisi saada lasiin tuoreena.
Olut nro 2. Black
Metal Farmhouse Imperial Stout
10,4-prosenttinen Black Metal Farmhouse Imperial Stout on
yksi panimon tunnetuimmista tuotteista. Tältä oluelta odottaisin tuhtia ja
täyteläisen suklaista, joskin myös kuivalla tavalla kahvista makukokemusta. Maalaishiivaa
käyttäen pantu olut saanee myös hiivastaan kiintoisia ja persoonallisia
vivahteita.
Brekerietin tarina:
Brekeriet on ruotsalainen kolmen veljeksen perustama panimo,
jonka tarina alkoi olutmaahantuojana toimimisesta vuonna 2010. Vuonna 2012 Brekerietistä
tuli käsityöläispanimo. Panimon intohimona on villihiivan käyttö ja kaikissa
panimon oluissa käytetään Brettanomyces-hiivaa. Brekeriet toimii
historiallisessa miljöössä Malmön liepeillä.
Haluaisin kokeilla
Brekerietilta:
Olut nro 1. Vieille
Saison
Vieille Saison, eli sananmukaisesti käännettynä Vanha Saison
on vanhan ajan tyylinen olut, jota on kypsytetty tammitynnyreissä erilaisia
mikro-organismeja käyttäen. Alkoholia oluessa on 4,5 prosenttia. Tynnyrikypsytyksen
voisi kuvitella sopivan syventämään Saisonin makua ja luomaan siihen uusia
vivahteita.
Olut nro 2. Cassis
5,2-prosenttinen mustaherukalla höystetty Sour Ale kuulostaa
kiinnostavalta tuttavuudelta. Mustaherukan maku on vahva ja intensiivinen ja
sen harmoninen yhteensovittaminen yhteen kirpeän oluen kanssa on haastava
tehtävä. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten naapurimaassa on tässä tehtävässä
onnistuttu.
Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan CBC:hen, lippuja voi
ostaa täältä. Perjantai-aamun sessioon mahtuu yhä väkeä.
Copenhagen Beer Celebration Preview-sarjan edellisen osan
voit lukea tästä:
Uusin versio tapahtumaan osallistuvien panimojen listasta löytyy
alapuolelta. Siihen on merkitty yliviivauksella tähän mennessä peruneet panimot
ja niiden tilalle tulleet tulokkaat lisätty listan perään.
1.
Mikkeller
2.
To Öl
3.
The Kernel
4.
Alpha state
5.
Freigeist
6.
Surly
7.
Westbrook
8.
Närke
9.
LoverBeer
10.
Three Floyds
11.
BrewDog
13.
Funky Buddha
14.
Hoppin Frog
16.
7venth Sun
17.
Baird
18.
Peg's/Cycle
20.
Kuhnhenn
21.
Cigar City
22.
Prairie
23.
Firestone Walker
24.
Evil Twin
25.
Brodies
26.
Buxton
27.
Siren
28.
Omnipollo
29.
Stillwater
30.
Crooked Stave
31.
Lervig
32.
De Molen
33.
Amager
34.
Cervejaria Way Beer
35.
Green Flash
36.
Jester King
37.
Brekeriet
38.
Beavertown
39.
Magic Rock
40.
Off Color Brewing
41.
Arizona Wilderness
42.
B. Nektar Meadery
43.
Boneyard Beer
Lisätietoja:
Copenhagen
Beer Celebration:
Green Flash
Ratebeerissä:
Jester King
Ratebeerissä:
Brekeriet
Ratebeerissä:
Green Flash Rayon
Vert Ratebeerissä:
Green Flash
Double Stout Ratebeerissä:
Jester King
Atrial Rubicite Ratebeerissä:
Jester King
Black Metal Farmhouse Imperial Stout Ratebeerissä:
Brekeriet Vieille Saison Ratebeerissä:
Brekeriet Cassis
Ratebeerissä:
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Monikerroksinen makuelämys: Founders Imperial Stout
Taustaa:
Founders on yksi USA:n suurimmista käsityöläispanimoista, jonka perustivat Dave Engbers ja
Mike Stevens vuonna 1997. Aluksi panimo ei meinannut oikein ottaa
menestyäkseen. Founders nousi nykyiseen maineeseensa vasta, kun Dave ja Mike
päättivät muuttaa panimon kurssia ja alkaa valmistaa täyteläisempiä ja maultaan intensiivisiä
oluita erilaisia mausteita ennakkoluulottomasti käyttäen. Yksi Foundersin arvostetuimmista oluista on Founders Imperial Stout, joka on vastikään tullut
Alkon valikoimiin.
Panimo:
Founders
Olut:
Founders Imperial Stout
Tyyli:
Imperial Stout
Prosentit:
10, 5 %
Kantavierre:
24,5 °P
Katkeruus:
79 IBU
Väri:
200 EBC
Tuoksu:
Hieman savuinen, täyteläinen, maamainen ja paahtunut tuoksu. Tumman suklaan
aromia ja jauhomaisuutta nousee esiin pidempään tuoksutellessa.
Ulkonäkö:
Erittäin tummanruskea, hiukan kastanjaan vivahtava olut, jonka vaahto on ohut
ja vaalean hunajan värinen.
Maku:
Mausta erottuu ensimmäisenä suklaakastikkeen, ruislimpun ja siirapin omaista
makeutta sekä kermaista täyteläisyyttä. Jälkimaun puolelta löytyy myös
maamaisia, savupalvisia ja pikkuisen pippurisia sävyjä. Jännittävä, voimakas ja
intensiivinen maku, joka avautuu kerros kerrokselta uudenlaisena.
Suutuntuma:
Oluen suutuntuma on liukas, paksuhko ja tasaisen pehmeä.
Omat
pisteeni Olutoppaassa: 40/50
Mihin
tilanteeseen sopii? Foundersin Imperial Stoutia maistellessa alkaa tehdä
mieli ruokaa. Konstailematon pubiruoka, kuten mehevä, grillattu hampurilainen
lankkuperunoilla voisi olla osuva pari tälle oluelle. Toinen potentiaalinen kumppani on tumma suklaa. Olut vaatii keskittymistä
monikerroksisuutensa takia, joten se toimii parhaiten alkuillan nautiskelujuomana.
Lisätietoja:
Founders
Imperial Stout Alkon sivuilla:
Founders
Imperial Stout Ratebeerissä:
Founders
Imperial Stout BeerAdvocatessa:
Founders
Imperial Stout Olutoppaassa:
torstai 27. maaliskuuta 2014
IPA ja vadelmapommi Kaislassa
Kävin Oluthuone Kaislassa Helsingissä pari iltaa sitten. Alun perin tarkoituksenani
oli jatkaa IPA-viikkojen oluiden testailua. Ensimmäinen olueni olikin peräisin
IPA-viikkojen listalta. Ruotsalaisen nousevan tulokkaan CAPin 6-prosenttinen Exciter
IPA on jakanut mielipiteitä ja herättänyt keskustelua. Ilta-Sanomien Ruokalan
kriittisen arvion perusteella oluesta jäi kovin kummallinen kuva ja mietin,
onko tämä nyt ylipäätään maistamisen arvoinen. Muita arvioita lukiessa kuitenkin
kuva monipuolistui ja positiivisiakin sävyjä alkoi hahmottua. Olihan sitä
Exciteria sitten lopulta ihan pakko maistaa ja kokea omin makunystyröin, miltä
maistuu lentävän kalakukon, auton renkaan ja kukkakedon aromiseksi kuvailtu
IPA.
 |
| Exciter lennähti pöytään |
Ja sehän oli yllätys, yllätys, hyvää. Mutta erikoista. Kypsän
appelsiinin oranssin oluen vaahto oli valkea ja isokuplainen ja haihtui yhtä
nopeasti kuin oli oluen päälle kasautunutkin. Tuoksu jatkoi appelsiinisella
linjalla – sanoisin, että jokseenkin mehumainen, hitusen vetinenkin,
hedelmäisen katkera, mutta samaan aikaan pehmeän kermainen tuoksu. Maku oli
omalaatuinen, kuten tältä oluelta sopi odottaa. Viljaisuudessa oli rukiin
rapeutta ja tiettyä humalan purevuutta, mutta toisaalta myös pehmeän lempeää
hedelmäisyyttä. Loppumaussa erikoinen kirpakkuus toi yhteen greipin ja
pippurin. OIuen suutuntuma oli pikkuisen pisteliäs ja hienojakoisella tavalla
hapokas. Pehmeyden ja rapeuden yhdistelmä oli omasta mielestäni toimiva, eikä
olut kärsinyt liiallisesta karkeudesta, johon joskus olen rukiilla maustettuja
India Pale Aleja testaillessani törmännyt.
 |
| Vattu-IS, eli vadelmien vallankumous |
Toinen illan oluista oli hetken mielijohteesta mukaan
napattu valinta. Brittiläisen Thornbridgen ja ruotsalaisen St. Eriksin Imperial
Raspberry Stoutin mainos tiskillä iski silmääni ja päätin testata tätä hanassa
ollutta vadelmaolutta. Lasissa olut näytti turvallisen tummanruskealta
varustettuna vaaleanruskealla pienikuplaisella vaahdolla. En tässä vaiheessa
osannut vielä odottaa mitään erityisen kummallista, vaan oletin lähinnä oluen
olevan hiukkasen vadelmaan päin vivahtava Imperial Stout. Vielä mitä. Jo tuoksu
paljasti, että oluessa on vadelmaa enemmän kuin laki sallii. Olut tuoksui
vadelmamehujäälle, vadelmakiisselille ja jotakuinkin sille kuin olisi laittanut päänsä
syvälle vadelmapensaaseen. Erittäin voimakas marjaisuus jatkui maun puolella. Oluen
maku oli viileänä äärimmäisen vadelmainen ja kirpakan punaherukkainen. Lämmetessä
olut sai muitakin sävyjä ja makupaletin täydensivät suklaisuus, kahvinen paahteisuus
ja tervasalmiakkisuus. Suutuntuma oli poreileva ja hyvin hiilihappoinen. Marjainen
kirpeys ja happamuus säilyi läpi matkan niin voimakkaana, että Imperial
Raspberry Stout muistutti enemmän jo Sour Alea kuin Imperial Stoutia. Katkeruus
tuntui jäävän kirpeyden jalkoihin. Joskus muistelen syöneeni
salmiakki-vadelmajäätelöä, joka maistui hätkähdyttävän samalle kuin tämä olut. Olut
kaipaisi ehkä jotain tasapainottavaa elementtiä, koska tällaisenaan sitä on
haastavaa juoda 0,33-kokoista annosta. Kenties oluen alkoholiprosentin (10 %)
hienoisesta pudottamisesta olisi myös apua maun hienosäätämisessä.
Mieleenpainuva ja erikoinen kokemus yhtä kaikki.
IPA-viikot alkavat
vähitellen kääntyä loppusuoralle ja
kiinnostavia olutkokemuksia on taas kerrytetty. Toivottavasti ensi
vuonna olisi
tiedossa yhtä monipuolinen ja laadukas kattaus. Paria käytännön asiaa
toivoisin
kuitenkin IPA-viikkojen osalta kehitettävän. Ensinnäkin oluiden hintoja
voisi
hieman kohtuullistaa, sillä tällaisenaan ne vaikeuttavat oluiden vapaata
kokeilua ja saavat monet jättämään IPA-maistelun kokonaan väliin.
Toisekseen
oluista voisi tuoda tarjolle pieniä, esim. 1,5-2 desin maisteluannoksia,
jotta
olisi mahdollista maistella useampaa olutta ja säilyttää makuaistinsa
terävänä. Olutharrastajalle näillä pienillä muutoksilla olisi iso
merkitys.
Lisätietoja:
IPA-viikkojen olutlista Oluthuoneiden sivuilla:
CAP
Exciter IPA Ratebeerissä:
Thornbridge
/ St. Eriks Imperial Raspberry Stout Ratebeerissä:
http://www.ratebeer.com/beer/thornbridge--st-eriks-imperial-raspberry-stout/230730/
tiistai 25. maaliskuuta 2014
Copenhagen Beer Celebration Preview Part 17
Tässä juttusarjassa esittelen vuoden 2014 Copenhagen Beer
Celebrationiin osallistuvia panimoita sekä listaan kultakin panimolta kaksi
olutta, joiden toivoisin tulevan tapahtumaan. Tässä osassa mukana ovat De
Molen, Amager ja Cervejaria Way Beer.
De Molenin tarina:
De Molen on vanhassa myllyssä sijaitseva panimo, joka on
saanut nimensä omalaatuisesta panimorakennuksestaan. De Molenin panimo
sijaitsee läntisen Hollannin maaseudulla. Panimon yhteydessä toimivat ravintola
ja tasting room. Pikkupanimon oluet ovat niittäneet suosiota ympäri maailmaa ja
De Molen on valittu useasti Ratebeerin Top Brewers in The World-listalle.
Haluaisin kokeilla De
Molenilta:
Olut nro 1. Hel & Verdoemenis (Hell & Damnation)
Hilpeästi nimetty Hel
& Verdoemenis (Hell & Damnation) on 10-prosenttinen Russian Imperial
Stout. Aiemmin maistamani De Molenin Rasputin oli mielenkiintoinen ja omaperäinen RIS, joten tämänkin
oluen uskoisi olevan mieleenpainuva tapaus. Hel & Verdoemenis on lisäksi
yksi panimon tunnetuimmista ja pidetyimmistä oluista, mikä viestii omalta
osaltaan oluen laadusta.
Olut nro 2. Tsarina Esra Reserva
11-prosenttista Imperial Porteria Tsarina Esra Reservaa on
luonnehdittu Ratebeerissä muun muassa viinimäiseksi, suklaiseksi, kahviseksi,
lakritsiseksi ja kuivahedelmäiseksi. Olut kuulostaa erittäin herkulliselta.
Parasta olisi, mikäli Köpikseen saataisiin tästä oluesta pidempään ikääntynyt
versio, jossa maut olisivat ehtineet kehittyä syviksi ja intensiivisiksi.
Amagerin tarina:
Amager ehti harmittavasti edelleni tuopin mitalla, eli
julkaisi jo omat tapahtumaan tulevat oluensa. Skippaan siis oluttoiveeni
Amagerin osalta ja tyydyn esittelemään panimon lyhyesti. Amager on tanskalainen
panimo, joka on nimetty Amagerin saaren mukaan. Panimon perustivat omasta
panimosta jo pitkään unelmoineet ystävykset Morten Lundsbak ja Jacob Storm
vuonna 2007. Amager Bryghusin perustaminen oli merkittävä hetki myös Amagerin
saarelle, sillä saarella ei ollut ollut olutpanimotoimintaa sitten vuoden 1913.
Cervejaria Way Beerin tarina:
Brasilialainen Cervejaria Way Beer on pienpanimokentällä
vielä melko tuntematon suuruus. Lagerien hallitsemasta Brasiliasta on kuitenkin
alkanut nousemaan paljon lupaavia pienpanimoita, joista jokaisella on oma
tyylinsä luoda oluita. Vuonna 2010 perustetun Way Beerin tyyli on vähitellen
hahmottumassa ennakkoluulottomaksi sekä brasilialaisia ja amerikkalaisia
tyylilajeja ja makuja yhdisteleväksi.
Haluaisin kokeilla
Cervejaria Way Beerilta:
Olut nro 1. Amburana
Lager
Amburana Lager ei ole mikään peruslager. Jo oluen
alkoholiprosentit (9,6 %) kertovat, että tässä mennään kauas perinteisen
lagerin rajojen ulkopuolelle. Lageria on kypsytetty brasilialaisen Amburana-puun
lastuilla. Käsittelyn ansiosta oluen maun luvataan olevan hennosti tanniininen
ja vaniljaisen pehmeä. On vaikea käsittää, miten yllä mainitun kaltaiset
laatusanat voisivat sopia kuvaamaan lageria. Amburanan täytyy siis olla jotain
aika spesiaalia.
Olut nro 2. Fruit
Stout
Jep, hedelmästout. Hedelmästout tarkoittaa mitä tahansa
stout-olutta, johon on erikseen lisätty hedelmän makua valmistusprosessin
aikana. Kyseessä ei siis ole olut, johon hedelmän makua olisi tullut itsestään
esimerkiksi hiivan tai humalan käytön myötä. Brasilialainen Fruit Stout
kuulostaa houkuttelevalta, koska hedelmien laatu ja tuoreus ovat Brasiliassa
korkealla tasolla. Lisäksi Fruit Stout on minulle kokonaan uusi tyylilaji,
johon tutustuisin mielelläni.
Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan CBC:hen, lippuja voi
ostaa täältä. Perjantai-aamun sessioon mahtuu yhä väkeä.
Copenhagen Beer Celebration Preview-sarjan edellisen osan
voit lukea tästä:
Uusin versio tapahtumaan osallistuvien panimojen listasta löytyy
alapuolelta. Siihen on merkitty yliviivauksella tähän mennessä peruneet panimot
ja niiden tilalle tulleet tulokkaat lisätty listan perään.
1.
Mikkeller
2.
To Öl
3.
The Kernel
4.
Alpha state
5.
Freigeist
6.
Surly
7.
Westbrook
8.
Närke
9.
LoverBeer
10.
Three Floyds
11.
BrewDog
13.
Funky Buddha
14.
Hoppin Frog
16.
7venth Sun
17.
Baird
18.
Peg's/Cycle
20.
Kuhnhenn
21.
Cigar City
22.
Prairie
23.
Firestone Walker
24.
Evil Twin
25.
Brodies
26.
Buxton
27.
Siren
28.
Omnipollo
29.
Stillwater
30.
Crooked Stave
31.
Lervig
32.
De Molen
33.
Amager
34.
Cervejaria Way Beer
35.
Green Flash
36.
Jester King
37.
Brekeriet
38.
Beavertown
39.
Magic Rock
40.
Off Color Brewing
41.
Arizona Wilderness
42.
B. Nektar Meadery
43.
Boneyard Beer
Lisätietoja:
Copenhagen
Beer Celebration:
De Molen Ratebeerissä:
Amager
Ratebeerissä:
Cervejaria
Way Beer Ratebeerissä:
De Molen Hel & Verdoemenis (Hell & Damnation)Ratebeerissä:
De Molen Tsarina Esra Reserva Ratebeerissä:
Cervejaria
Way Beer Amburana Lager Ratebeerissä:
Cervejaria
Way Beer Fruit Stout Ratebeerissä:
http://www.ratebeer.com/beer/way-fruit-stout/212398/
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Copenhagen Beer Celebration Preview Part 16
Tässä juttusarjassa esittelen vuoden 2014 Copenhagen Beer
Celebrationiin osallistuvia panimoita sekä listaan kultakin panimolta kaksi
olutta, joiden toivoisin tulevan tapahtumaan. Tässä osassa mukana ovat Crooked
Stave ja Lervig.
Crooked Staven
tarina:
Denverin kaupungista Coloradosta kotoisin oleva Crooked
Stave pani ensimmäisen oluteränsä vuoden 2011 tammikuussa. Panimon matkaa on
ensiaskelista tähän päivään saakka voinut seurata Crooked Staven blogista.
Blogia lukemalla panimon perustamisen prosessi loputtoman tuntuisesta
paperisodasta ensimmäisten tynnyrien saapumiseen, raaka-ainetilauksiin ja
lopulta ensimmäisen oluen valmistamiseen avautuu konkreettisena ja varsin
mielenkiintoisena myös asiaan vihkiytymättömälle. Blogia lukemalla paljastuu
paljon myös panimon perusajatuksesta, joka on tuottaa hyvin tehtyjä
olutluomuksia uniikeista aineksista. Panimon tuotanto on ainakin toistaiseksi
painottunut tynnyrikypsytettyihin oluisiin.
Haluaisin kokeilla
Crooked Stavelta:
Olut nro 1. Wild Wild Brett Violet
Wild Wild Brett on panimon olutsarja, jonka valmistuksessa
on käytetty ainoastaan Brettanomyces-hiivaa. Brettanomyces, eli Brett jakaa
olutharrastajien mielipiteet. Osa pitää Brettiä epämiellyttävän tunkkaisena ja osa
taas trooppisen hedelmäisenä. Tässä olutsarjassa Brett on kuitenkin uskaliaasti
keskipisteessä. DRAFT-lehti nosti Wild Wild Brett-sarjan ensimmäisen oluen Rougen
vuoden 2011 25 parhaan oluen listalleen. DRAFTin mukaan sarjan oluet todella
maistuvat nimikkoväreiltään. Ainakin orvokeilla, laventelilla ja granaattiomenalla
maustetun Violetin voisi kyllä kuvitella maistuvan varsin violetilta.
Olut nro 2. St.
Bretta (Summer)
Mikä voisi olla kesäisempää kuin veriappelsiinilla maustettu
witbier? 5,5-prosenttinen St. Bretta on olut, jonka virkistävän pehmeänkirpeän
maun pystyy hyvin kuvittelemaan suussaan ilman, että itse olutta on koskaan
kokeillut. Myös Ratebeerin arviot saavat odottamaan oluelta varsin paljon.
Lervigin tarina:
Lervig Aktiebryggeri on norjalainen panimo, jonka nimi on
tuttu monelle suomalaiselle olutharrastajalle. Lervigin laadukkaita oluita on
silloin tällöin tarjolla myös Alkon hyllyillä. Panimo julkisti ensimmäiset
oluensa vuonna 2003. Vuoteen 2010 asti Lervig tuotti lähinnä vaaleita
lagereita, mutta sittemmin panimo on laajentanut repertuaariaan kaikentyylisiin
oluisiin. Panimon tuotteet tunnistaa helposti tähti-logosta.
Haluaisin kokeilla Lervigilta:
Olut nro 1. Brewers Reserve Barley Wine Aged in Bourbon
Barrels
Barley wine on sikäli mielenkiintoinen oluttyyli, että sen
joitakin edustajia voi hyvin käyttää punaviinin vaihtoehtona. 13-prosenttinen Brewers
Reserve Barley Wine Aged in Bourbon Barrels lie tynnyrikypsytyksensä ansiosta
täyteläinen ja intensiivinen. Toisaalta riskinä on, että Bourbon-tynnyri luo olueen
savupekonimaisia aromeja, joista en erityisesti pidä. Toinen riski tulee
erittäin korkeasta alkoholiprosentista, joka saattaa tehdä oluesta viinaisen
makuisen. Silti haluaisin antaa oluelle mahdollisuuden.
Olut nro 2. Black Cat Rye Pale Ale
5,4-prosenttinen Black Cat Rye Pale Ale on Lervigin
kotiolutkilpailun voittaja. Länsirannikon tyylilajia edustavalle, tasapainoisen
maltaiselle APAlle luonnetta tuo ruis. Rentojen Pale Alejen sarjassa tämä lie
kokeilemisen arvoinen tuttavuus.
Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan CBC:hen, lippuja voi
ostaa täältä. Perjantai-aamun sessioon mahtuu yhä väkeä.
Copenhagen Beer Celebration Preview-sarjan edellisen osan
voit lukea tästä:
Uusin versio tapahtumaan osallistuvien panimojen listasta löytyy
alapuolelta. Siihen on merkitty yliviivauksella tähän mennessä peruneet panimot
ja niiden tilalle tulleet tulokkaat lisätty listan perään.
1.
Mikkeller
2.
To Öl
3.
The Kernel
4.
Alpha state
5.
Freigeist
6.
Surly
7.
Westbrook
8.
Närke
9.
LoverBeer
10.
Three Floyds
11.
BrewDog
13.
Funky Buddha
14.
Hoppin Frog
16.
7venth Sun
17.
Baird
18.
Peg's/Cycle
20.
Kuhnhenn
21.
Cigar City
22.
Prairie
23.
Firestone Walker
24.
Evil Twin
25.
Brodies
26.
Buxton
27.
Siren
28.
Omnipollo
29.
Stillwater
30.
Crooked Stave
31.
Lervig
32.
De Molen
33.
Amager
34.
Cervejaria Way Beer
35.
Green Flash
36.
Jester King
37.
Brekeriet
38.
Beavertown
39.
Magic Rock
40.
Off Color Brewing
41.
Arizona Wilderness
42.
B. Nektar Meadery
43.
Boneyard Beer
Lisätietoja:
Copenhagen
Beer Celebration:
Crooked
Stave Ratebeerissä:
Artikkeli Crooked
Staven Wild Wild Brett-sarjasta DRAFT-verkkolehdessä:
Lervig
Ratebeerissä:
Lervig-panimovierailu
Die by the BEER-blogissa:
Crooked
Stave Wild Wild Brett Violet
Ratebeerissä:
Crooked
Stave St. Bretta (Summer) Ratebeerissä:
Lervig Brewers
Reserve Barley Wine Aged in Bourbon Barrels Ratebeerissä:
Lervig
Black Cat Rye Pale Ale Ratebeerissä:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)