Suoraviivainen ja sessioitava: OLVI IPA

Taustaa: Olvi on iäkäs ja perinteikäs vuonna 1878 perustettu suomalainen virvoitus- ja panimojuomayritys, jonka tuntevat lähes kaikki maamme asukkaat. Tähän asti Olvin linja panimotuotepuolella on ollut vahvasti peruslager-painotteinen. Siksi reippaammalla kädellä humaloitu ja suodattamaton OLVI IPA oli minulle mieluisa yllätys ja samalla hyvä osoitus uuden, vivahteikkaamman olutkulttuurin vähittäisestä leviämisestä kohti koko kansan juttua. Uuden IPAn nimi henkii panimon historiaa. Mikäpä olisikaan parempi nimi alunperin Iisalmen Oluttehtaaksi kutsutun Olvin uudelle aluevaltaukselle kuin Iisalmi Pale Ale. 

Savolaiseen sävyyn nimetyn oluen matka luokseni osoittautui valitettavasti hiukan ajateltua mutkikkaammaksi, sillä ensimmäinen minulle tarkoitettu olutlähetys taisi päätyä postimiehen mukana parempiin suihin. Lopulta tänään pakettini pääsi turvallisesti perille ja pääsin tutustumaan olueen.

Panimo: Olvi

Olut: OLVI IPA (Iisalmi Pale Ale)

Tyyli: India Pale Ale

Prosentit: 4,7 %

Kantavierre: 11,5 °P

Katkeruus: 55 IBU

Väri: 16 EBC

Tuoksu: Oluen tuoksu on parhaimmillaan oluen ollessa hyvinkin kylmä: silloin tuoksusta erottuu kinuskisten ja kermaisten aromien ohella limejuustokakun, persikkasorbetin ja mangon miellyttäviä sävyjä. Oluen lämmetessä tuoksun elementit sekoittuvat toisiinsa ja tuoksu harmi kyllä hiukan puuroutuu. Tässä kohtaa tuoksua dominoivat britti-IPA-tyyliset puumaiset, kastanjaiset, toffeiset ja kermaiset elementit. Hedelmäisyyden haihtuminen on tuoksun miinuspuoli.

Ulkonäkö: Olut on vaalean kuparinen ja vaahto suurikuplainen, paksu ja valkea.

Maku: Maussa ensimmäisenä kielelle osuu pihkainen maku, jonka jälkeen nousevat esiin greipin, toffeen ja persikan maut. Loppumaussa on havaittavissa hienoisesti leipämäistä mallasta. Pieni pistävyys on esillä alkumaussa, tämä saattaa liittyä suhteellisen korkeaan hiilihappoisuuteen. Makukokonaisuus on melko selkeä ja suoraviivainen.

Suutuntuma: Suutuntuma on keskitäyteläinen, kevyesti rapsakka ja melko hiilihapokas.

Omat pisteeni Olutoppaan asteikolla:  34/50

Mihin tilanteeseen sopii? Tämä on helposti juotava sessio-olut, jota voi suositella lämpimästi juomaksi kevään ja kesän letkeisiin iltoihin. Olutta voi myös mielestäni hyvin kokeilla tarjota ensiaskeleeksi hieman erikoisempien oluiden maailmaan sellaiselle, joka on tottunut aiemmin juomaan lähinnä perusolutta. Miellyttävä, helposti juotava ja suoraviivainen IPA: maitokauppaoluiden kategoriassa hyvä tuote. Erikoisempia kokemuksia hakevalle tämä olut ei tarjonne mitään kovin spesiaalia tai yllättävää, mutta mukavasti puraisevan ja kivan kokemuksen kuitenkin.

P.S. OLVI IPA tulee myyntiin huomenna.

Lisätietoja:

Tiedote OLVI IPAn julkaisusta:

http://deski.fi/9/olvi-panostaa-pintahiivaoluisiin-22087

Suomen Olutmestarin Bärliineri: Vekkuli terassien kingi

Taustaa: Suomen Olutmestari-kilpailussa valitaan vuosittain yksi onnekas ravintola-alan ammattilainen luomaan oma nimikko-oluensa yhteistyössä Sinebrychoffin kanssa. Tämän vuoden Olutmestari on Jani Suomalainen. Vuoden 2015 Olutmestarin olut ei ole ihan sieltä perinteisimmästä päästä, sillä se on tiettävästi ensimmäinen Suomessa tuotettu Berliner Weisse. Sain kunnian olla tuomaroimassa Olutmestari-kisaa syksyllä ja tänään pääsin myös ilokseni mukaan Bärliinerin ennakkomaisteluun Tennispalatsin William K:hon.

Panimo: Sinebrychoff

Olut: Suomen Olutmestarin Bärliineri

Tyyli: Berliner Weisse

Prosentit: 3,8 %

Kantavierre: 9,0 °P

Katkeruus: 30 IBU

Väri: 15 EBC

Tuoksu: Tuoksusta erottuu aprikoosia, marjaisuutta, vehnäisyyttä ja hienoista greippisyyttä. Tuoksu on pehmeähkö ja melko mieto.

Ulkonäkö: Vaaleankuparinen olut valkoisella, kermaisella ja tiiviillä vaahdolla.

Maku: Hienovireisen hedelmäinen katkeruus ja raikkaan hapan puna- ja valkoviinimarjan maku kulkevat käsikädessä maun alkuvaiheilla. Keskimaku on tasapainoinen ja alkumakua pehmeämpi, vehnäolutmaisia elementtejä, kuten persikkaisuutta on havaittavissa jonkin verran. Loppumausta löytyy myös kreikkalaiseen jogurttiin vivahtavaa maitohappoista happamuutta sekä vaniljaisuutta. Perus-Berliner Weisseen verrattuna tämä olut on selvästi katkerampi, jopa siinä määrin, että luonnehtisin sitä Berliner Weisse-IPA-hybridiksi.

Suutuntuma: Yllättävän täyteläinen suutuntuma, sanoisin, että keskitäyteläinen. Rapsakka humalan puraisu tuntuu kitalaessa.

Omat pisteeni Olutoppaan asteikolla:  36/50

Mihin tilanteeseen sopii? Veikeässä Bärliinerissä on aineksia kesäterassien klassikoksi. Toki sitä sopii tarjoilla myös jälkiruokien, kuten valkosuklaakakun tai marjaisten herkkujen kanssa.  Olutmestari itse suosittelee luomustaan salaattien, grillatun kananrinnan, lohipastan ja rasvaisten kalojen seuraksi. Uskoisin, että tämän oluen seurassa viihtyvät monenmoisten ruokalajien ohella monenlaiset olutharrastajat. Pikkuvinkkinä niille, joille Berliner Weisse on tyylinä tuntematon: tämän happamuuteen taipuvaisen vehnäoluen voi  nauttia joko siirapilla tai ilman. Siirapillinen vaihtoehto sopii paremmin makean ystävälle, kun taas happamista mauista pitävä nauttii Berliner Weissensa yleensä sellaisenaan. Itse kokeilin molempia vaihtoehtoja Bärliinerin kanssa ja totesin kummankin toimivaksi.

Lisätietoja:

Sinebrychoffin tiedote Suomen Olutmestarin Bärliinerin julkaisusta:

http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/lehdisto/cision/tiedote.jsp?selected=kaikki&oid=20150301/14262516501270&lang=

Alkon käsityöläisoluet 2015: Stadin Imperial Porter

Taustaa: Vuonna 1998 perustettu Stadin Panimo on pitänyt majaansa Suvilahdessa vuodesta 2013. Kokeilunhaluisen panimon oluet ovat viitoittaneet suomalaisen olutskenen kehitystä ja menestyneet myös kotimaisissa olutkisoissa poikkeuksellisen tasaisesti. Helsinkiläinen panimo tuntuu vilahtelevan varsinkin pääkaupunkilaisten olutharrastajien puheissa tiuhaan tahtiin ja luonnehtisinkin sitä melkoisen trendikkääksi toimijaksi. Tällä kertaa arviossa on Stadin Panimon Imperial Porter, joka kuuluu Alkon talven 2015 käsityöläisolutvalikoimaan.

Panimo: Stadin Panimo

Olut: Imperial Porter

Tyyli: Porter

Prosentit: 9,5 %

Kantavierre: 19,6 °P

Katkeruus: 36,6 IBU

Väri: 121 EBC

Tuoksu: Oluen tuoksu on paahteinen, limppuinen, kahvipapuinen ja hiukan maamainen. Lopputuoksussa on lakritsia ja häivähdys tuhkaa.

Ulkonäkö: Hyvin tummanruskean oluen vaahto on runsas, tiheä ja vaalea.

Maku: Kastanjaista alkumakua seuraavat paahteinen kahvisuus, kaakaoisuus, pähkinäisyys ja kermaisuus. Oluen loppumaku on makeahko ja sen ytimessä on täyteläinen suklaakastikkeen ja toffeen maku.

Suutuntuma: Hivenen puraiseva alkutuntuma vaihtuu nopeasti liukkaaseen ja täyteläiseen samettisuuteen. Runko olisi voinut olla hivenen tuhdimpi.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  39/50

Mihin tilanteeseen sopii? Suussa sulava Stadin Imperial Porter sopii erityisen hyvin viikonlopun herkuttelujuomaksi. Tumman suklaan kanssa tämä olut on omasta mielestäni oivallinen valinta, myös mutakakku olisi varmaankin oluelle sopiva pari.

Lisätietoja:

Stadin Imperial Porter Alkon sivuilla:

http://www.alko.fi/tuotteet/731774/

Stadin Imperial Porter Olutoppaassa:

http://olutopas.info/olut/6208/stadin-imperial-porter

Stadin Imperial Porter Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/stadin-imperial-porter/307333/

Raportti Bryggeri Helsingin Viron pienpanimoviikoilta

Kokoelma Viron pienpanimobuumin hedelmiä on vihdoin ja viimein saatu raijattua lahden yli Suomen puolelle, ainakin hetkellisesti. Kiitos tästä olutkulttuurisesti merkittävästä teosta kuuluu Bryggeri Helsingille, joka esittelee Viron pienpanimoviikoillaan eteläisen naapurimaamme olutparhaimmistoa. Viron nousevalle olutskenelle tämä on merkittävä hetki, sillä maan pienpanimot esittäytyvät ensimmäistä kertaa laajasti olutharrastajille Viron rajojen ulkopuolella. Viron pienpanimoviikot alkoivat 26.2. avajaisten merkeissä ja kestävät aina 14.3. asti. Juomapuolen lisäksi tarjolla on monenmoista oheisohjelmaa ja vartavasten tapahtumaa ajatellen suunniteltu menu juomasuosituksineen.

En päässyt harmikseni paikalle avajaispäivänä, mutta viime lauantaina totesin olevan jo korkea aika päästä tutustumaan virolaisiin olutherkkuihin. Ja melkoisia herkkuja ne olivatkin! Yllätyin pienpanimoviikkojen tasosta, koska hienoiset ennakkoluuloni naapurimaan alkoholituotannosta olivat vallanneet mieleni. Ennen lauantaita mielessäni kummitteli kaikenlaisia irrelevantteja assosiaatioita aina Viron viinarallista virolaisiin vaaleisiin ja vähemmän vaaleisiin bulkkilagereihin asti. 

Tarjonta Viron pienpanimoviikoilla jakautuu Bryggerin ylä- ja alakerran puoliin, joista molemmissa on tarjolla omat hanatuotteensa. Lisäksi on saatavilla runsas valikoima pullo-oluita. Alakerrasta löytyy lisäksi tapahtumaan liittyvä infopöytä. Lauantai-iltana seurueemme saapui Bryggeriin otapuilleen puoli kymmenen aikaan illalla, jolloin sekä ylä- että alakerta olivat suhteellisen tiuhasti kansoitettuja. Tilanne oli sikäli itselleni jännittävä, että minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta virolaisista pienpanimo-oluista. Liikkeelle lähdettiin siis melko lailla puhtaalta pöydältä. Olin kyllä kuullut, että teemaviikoilla olisi tarjolla suomalaisen olutharrastajan suuhun saumattomasti sopivaa Öötä sekä Pimeenä että ihan vaan Öönä versiona. (Seurueemme saikin tästä hupia koko illaksi, sillä mielikuva hiukan humalaisesta yönpimeän mallasjuoman tilaajasta örisemässä öö-kirjainta baaritiskillä oli harvinaisen tarttuva.)

Põhjala Topelt Nelson Double IPA, Pühaste Nokturn Black IPA ja Põhjala Pime Öö Imperial Stout

Ensimmäisenä mukaamme tarttuivat yläkerrasta porukalla jaettavaksi Põhjala Pime Öö Imperial Stout, Pühaste Nokturn Black IPA ja Põhjala Topelt Nelson Double IPA. Näistä suosikkini oli Nokturn Black IPA. Black IPA on yksi suosikkityylilajeistani, mutta valitettavasti on olemassa monta tapaa tyriä tässä tyylissä. Mielestäni Nokturn ei sortunut niistä yhteenkään. Black IPA:n spektrillä olut sijoittuu sinne paahteisempaan päähän melko lähelle imperial stoutia ja jopa porteria. Tuoksussa lakritsi, tumma suklaa, sitruuna ja paahteinen mallasleipäisyys muodostavat kiinnostavan ja herkullisen kombinaation. Maun puolella paahdetun kahvipavun ja suklaan aromi tuntuu lakritsisuuden ja rapsakan, pehmeähköllä tavalla havuisen humaloinnin ohella selvästi varsinkin loppumaussa. Suutuntuma on tuhti, liukas ja pehmeä. Tältä Black IPA:n kuuluu maistua.

Pimeää olutta

Pime Öö aiheutti pienen hämmennyksen, sillä se olikin jotain enemmän Nøgnen Dark Horizonia muistuttavaa kuin perinteisen imperial stoutin perikuva. Olutta arvioidessani suhteutin sitä väkisinkin poikkeuksellisen erinomaiseen Dark Horizoniin, mikä voi vaikuttaa mielipiteeseeni. Oluen tuoksu oli voimakas, siirappinen, paahteinen, kirsikkainen ja valitettavasti myös melko alkoholinen. Maku oli erittäin liköörimäinen, sokeriluumuinen, suklaakonvehtinen, vaniljakastikkeinen ja varsin makea, suorastaan imelä. Suutuntumaltaan olut oli öljyinen ja liukas. Makeuden ja alkoholisuuden vuoksi Pime Öön kokonaisuus jäi epätasapainoiseksi, vaikka periaatteessa oluessa oli hyvinkin paljon potentiaalia. Katkeruus tai kuiva paahteisuus olisi voinut tasapainottaa makeutta ja realisoida oluessa piilevän potentiaalin.

Topelt Nelson Double IPA oli tavallaan oikein makoisa olut, mutta sitä vaivasi sama ongelma kuin Pime Öötä, eli liiallinen makeus. Oluen tuoksun lupaavan hedelmäinen ja tuore katkeruus hukkui maussa mielestäni liikaa imelään, hiukan vaniljaiseen ja pikkuisen ylikypsää hedelmää muistuttavaan taustamakuun. Huikeita trooppisen metsän makuja, kuten mangoa, papaijaa ja limettiä oli tästä huolimatta havaittavissa jonkin verran ja aina niiden osuessa kohdalle toivoin miellyttävän maun kestävän pidempään. Uusiseelantilaiset humalat miellyttävät minua, joten niiden läsnäolon olisi suonut olevan tuntuvampaa. Samaten katkeruutta olisi toivonut olueen vielä astetta enemmän. Oluen suutuntuma oli  melko täyteläinen ja sillä puolella homma toimi melko lailla hyvin. Lopputulemana jälleen kerran: hieno potentiaali, jonka toteutuminen jäi aavistuksen puolitiehen. Pienellä muokkauksella hyvästä oluesta olisi uskoakseni saanut todella erinomaisen.

Põhjala Rukkirääk Ruis Ale

Muista maistelluista oluista mieleeni jäi yksi, joka ei niin paljon miellyttänyt pöytäseuraani, mutta oli omasta mielestäni erittäin kiinnostava ja positiivinen kokemus. Kyseessä oli Põhjalan panimon Rukkirääk Ruis Ale. Oluen valmistuksessa on käytetty kahdeksaa eri mallasta ja humalina Cascadea ja Chinookia. Oluen tuoksussa oli palaneen rukiin tuoksua, paahteisuutta ja hiukan mallasta. Maku oli voimakkaan viljainen, leipähiivamaisen muhkea, rukiinen ja mallaslimppuinen höystettynä aavistuksen tuhkaisella loppumaulla. Rukiin vaikutus oli oluessa melko dominoivaa, mutta olut ei sortunut silti karkeuteen. Oluen suutuntuma oli täyteläinen, pehmeä ja miellyttävä. Rukkirääk poikkesi jonkin verran muista juomistani ruis-aleista, liekö syynä oluessa käytetty virolainen, makuprofiililtaan omalaatuinen ruis.

Põhjala Uus Maailm West Coast Wheat Ale

Illan aikana erityisesti Põhjalan oluet tulivat tutuiksi ja totesin niiden olevan hyvin mielenkiintoisia ja omalla, selvästi erottuvalla tyylillä toteutettuja tuotteita. Tähän mennessä mainitsemieni oluiden ohella suosittelen maistamaan ainakin Põhjalan Uus Maailm West Coast Wheat Alea, joka oli suhteellisen suoraviivainen, raikas, helposti juotava ja rapea olut.  Põhjala on viime syksynä varsinaisen toiminnan aloittanut nuori panimo, joka on nopeasti noussut kohti olutmaailman huippua. Tästä panimosta kuullaan varmasti vielä ja paljon!

Yhden illan pohjalta Viron pienpanimoviikoista jäi suuhun hyvä ja pitkä jälkimaku. Suosittelen siis vahvasti poikkeamaan Bryggerissä, mikäli uudet olutkokemukset kiinnostavat. Tarjolla olevat oluet ovat kaikkea muuta paitsi kaavoihin kangistuneita tahi tylsiä.

Lisätietoja:

Viron pienpanimoviikot Bryggerin sivuilla:

http://bryggeri.fi/viron-pienpanimoviikot-bryggeri-helsingissa-26-2-14-3/

Reseptivihkosta poimittua: Pizzaa, olutta ja mainioita makupareja

Pizzan ja oluen yhdistelmä on klassikko lähes itsestäänselvyyteen asti. Monille yhdistelmä on kuitenkin osapuilleen yhtä kuin mahdollisimman kylmä olut ja mahdollisimman rasvainen pizza.

Olutharrastuksen leviämisen myötä tuttu kaksikko on saanut uusia merkityksiä. Sekä oluita että pizzoja on laidasta laitaan, eivätkä kaikki näiden kahden herkun yhdistelmät sovi kovinkaan kummoisesti yhteen. Koska parien muodostuksessa voi helposti mennä metsään, jaan joitakin vinkkejä joilla hommaa voi helpottaa.

Ennen pizzojen ja oluiden paritusta tarjoilen tekstuaaliseksi alkupalaksi vakkariohjeeni pizzataikinaan ja tomaattikastikkeeseen sekä kolme pizzatäytevaihtoehtoa.

Osa 1. Pizzan perusta: reseptit pohjaan ja tomaattikastikkeeseen 

Pizzataikina (ohjeesta tulee kaksi pientä pellillistä ohutpohjaista pizzaa)

1,5 dl vettä

Puolikas tuorehiivasta

3/4 tl suolaa

3 rkl öljyä

3,75 dl vehnäjauhoja (itse käytän durum-vehnäjauhoja)

Murenna hiiva kulhoon ja sekoita se veteen. Lisää öljy ja vaivaa sekaan suola ja vehnäjauhot. Kuumenna mikroaaltouuni laittamalla sinne mukillinen vettä pariksi minuutiksi lämpenemään miedolla teholla. Laita liinalla peitetty taikinakulho lämpimään mikroaaltouuniin kohoamaan hetkeksi. Hetken päästä voit nostaa taikinan kohoamaan huoneenlämpöön. Anna taikinan kohota vähintään noin tunti. Paremman taikinan saat laittamalla taikinan kohoamaan jääkaappiin vähintään vuorokaudeksi.

Ota taikina kulhosta, muotoile siitä pallo ja kauli taikina tasaisella alustalla mahdollisimman ohueksi ja tasaiseksi levyksi. Huomaa, että pohjasta tulee tällä ohjeella erittäin ohut; varo siis pohjan rikkoutumista. Siirrä taikinalevy pellille ja leikkaa tarvittaessa pellin reunoille nouseva ylimääräinen osuus pois, sillä se palaa herkästi uunissa. Pistele haarukalla reilusti reikiä taikinaan ja öljyä se sudilla. Lisää tomaattikastike ja täytteet. Paista pizzaa uunissa 250 asteessa noin 10-15 minuuttia uunin tehosta riippuen.

Tomaattikastike

Kastikepohjaksi:

2-3 isoa valkosipulinkynttä

(Kokonaisia aurinkokuivattuja tomaatteja maun mukaan (ilman lientä, esim. Monarch))

1 tlk Mutti-tomaattimurskaa

Haudutukseen:

Valkoviinietikkaa maun mukaan (kuiva valkoviinikin käy, jos et tykkää etikasta)

Pippuria maun mukaan

Rakeista meri- tai vuorisuolaa maun mukaan

Sokeria maun mukaan

Tomaattikastikkeen valmistuksessa on kaksi päävaihetta: kastikkeen sekoitus tasaiseksi ja kastikkeen haudutus pannulla. Pilko ensin valkosipulit ja sekoita ne ja tomaattimurska keskenään pannulla. Mikäli käytät aurinkokuivattuja tomaatteja, sekoita kaikki kastikkeen ainekset tehosekoittimella.

Hauduta kastiketta pannulla ensin noin puolesta tunnista tuntiin. Maista sitten kastiketta ja lisää siihen mausteita tarpeen mukaan. Kastikkeen makutasapaino saavutetaan lisäämällä sopivasti happamuutta valkoviinietikasta, makeutta sokerista ja suolaisuutta meri- tai vuorisuolasta. Muita mausteita kastike ei tarvitse, mutta voit lisätä muita mausteita, jos haluat kastikkeen mausta erityisen mausteisen. Vuorottele maistamista, maustamista ja haudutusta vähintään noin kahden tunnin ajan, kunnes kastike on saavuttanut tasapainon. Mitä pidempään jaksat hauduttaa kastiketta, sitä intensiivisemmän ja syvemmän makuinen tomaattikastikkeestasi tulee. Haudutus on tärkeää myös siksi, että sen aikana kastikkeesta haihtuu pois ylimääräinen neste.

Osa 2. Pizzan sydän: kolme täytevaihtoehtoa

Pizzan sydän on sen täyte. Täytteen kautta pizza saa erityispiirteensä. Täyttämisessä olen sikäli konservatiivinen, että valitsen useimmiten jonkin allaolevista, omaan makuuni sopivista täyteyhdistelmistä pizzailtaa varten. Kaksi vakkarikomboista on kasvispainotteisia ja yksi hiukan lihaisampi.

Pizza alla caprese

Pizza alla caprese (täytteistä riittää kahteen pieneen pellilliseen)

400-500 g buffalo-mozzarellaa

6-7 keskikokoista tomaattia

Basilikaa

Mustapippuria

Vuohenjuusto-oliivipizza (täytteistä riittää kahteen pieneen pellilliseen)

300 g buffalo-mozzarellaa

200 g vuohenjuustoa

Nippu vihreää parsaa tai parsakauden ulkopuolella sama määrä purkkiparsaa

1,5 dl mustia oliiveja

(Rosmariinia)

(Oreganoa)

Salami-paprikapizza matkalla uuniin ;)

Salami-paprikapizza (täytteistä riittää kahteen pieneen pellilliseen)

300-400 g buffalo-mozzarellaa

100-150 g paprikalla ja chilillä maustettua salamia tai pepperonia

100-150 g tuoretta paprikaa

Puolikas keskikokoinen punasipuli

Mustapippuria

(Oreganoa)
(Rosmariinia)

Italialaiseen pizzaan tulee yleensä pohjalle mozzarellaa ja usein pizzoissa käytetään myös tuoretomaattia. Molemmat ovat suhteellisen kosteita täytteitä, joten ne on hyvä kuivattaa ennen pizzan täyttämistä pizzapohjan vettymisen ehkäisemiseksi. Tomaatti ja mozzarella kuivataan kevyesti suolattuina viipaleina paperin välissä. Muista laittaa jokaisen kerroksen väliin uusi paperi. Kuivaus kestää noin 15-20 minuuttia.

Osa 3. Paritus: pizzan ja oluen herkullinen liitto

Hyvän pizzan luonteva seuralainen on hyvä olut. Tässä kolme huolella ja harkiten muodostettua pariskuntaa tarjoiltuna keittiöpsykologin tapaan analyysillä höystettynä.

Pizza alla caprese + Vaalea belgi-ale, jossa mukana katkeruutta

Pizza alla caprese on pehmeiden, mietojen, mutta kuitenkin happamien makujen täyttämä yksinkertainen pizza, jonka parittaminen oluen kanssa ei ole ollenkaan yksinkertaista. Itse olen todennut, että voimakas belgihiivaisuus, raju katkeruus tai makea maltaisuus ovat liian dominoivia elementtejä tälle pizzalle. Paras vaihtoehto on olut, jonka suutuntuma on pehmeä, mutta jossa on myös kevyttä puraisua. Oluen maun soisi olevan miedosti raikas, mutta ei liian sitruksinen. De Ranke XX Bitter täyttää hyvin nämä kriteerit ja on siksi osuva seuralainen capreselle.

Vuohenjuusto-oliivipizza + Saison

Vuohenjuusto-oliivipizzan maut ovat selvästi pizza alla capresen makuja intensiivisempiä. Mukana on mozzarellan ohella vuohenjuustoa. Kasvispuolella parsa ja oliivit eivät ole helpoimpia paritettavia. Tämän pizzan ruokajuomalta kaivataan kipeästi luonnetta, suolaisuutta taittavaa hedelmäistä makeutta ja katkeruutta. Belgihiivaisuuskaan ei ole haitaksi, sillä se passaa mainiosti yhteen vuohenjuuston kanssa. Näillä kriteereillä katkeraan päin kallistuva saison, kuten esimerkiksi Saimaa Brewer's Special Saison on erityisen toimiva valinta.

Salami-paprikapizza odottelee IPAa seurakseen

Salami-paprikapizza + IPA

Salami-paprikapizza on tulinen luonne. Pizzan vahvat maut edellyttävät oluelta voimakkuutta ja rasvainen juusto rasvaisuutta leikkaavaa katkeruutta. IPA on luonnollinen pari tälle pizzalle. Rohkeampi voi kokeilla Double IPAa, jonka makeus pelaa hyvin yhteen chilin, punasipulin ja salamin kanssa.

Tässäpä siis oli kolme lempipizzaani, joiden soveltuvuutta erilaisten oluiden pariksi olen testaillut jo pidemmän aikaa. Suosikkini eivät kuitenkaan (tietenkään) ole ainoat pizzat, joiden kanssa sopii juoda olutta. Uskoisin, että mille tahansa pizzalle voidaan löytää se oikea olut ja toisinpäin. 

Perusohjenuorana parituksessa voi pitää miedot maut mietojen kanssa ja vahvat maut vahvojen kanssa-sääntöä. Toinen yleensä toimiva paritustapa on yhdistää vaaleat oluet kasvispizzaan ja tummemmat lihaisiin pizzoihin (poikkeuksena grillatut kasvikset, joiden kanssa tumma lager tai jopa porter voi luoda yllättävän hyvän kokonaismaun). 

Toki vapaa kokeilu on sallittua ja mikäli haluat juoda omaa suosikkioluttasi lempipizzasi kanssa, se on varmasti hyvä vaihtoehto sekin. Pizza-olutparien liitot eivät ole tähtiin kirjoitettuja ja jokaisella on niistä oma uniikki mielipiteensä. Tärkeintä on, että makuyhdistelmä miellyttää itse syöjää.

Lisätietoja pizzan ja oluen parittamisesta:

DRAFT Magazinen vinkkejä pizzan ja oluen paritukseen:

http://draftmag.com/pairing-beer-pizza/

Tuoreiden ja grillattujen kasvisten paritusohjeita:

http://drinks.seriouseats.com/2011/07/beer-pairings-what-to-drink-with-grilled-veggies.html

Alkon käsityöläisoluet 2015: Maku Savu Porter

Taustaa: Uusia suomalaisia pienpanimoja on viime aikoina noussut kuin sieniä sateella. Yhden iloisimmista yllätyksistä on ainakin minulle tarjonnut Maku Brewing, jonka oluista eritoten viime kesänä lanseerattu IPA oli mieluisa tuttavuus. Maku-uutuus Savu Porter löysi tiensä myös Alkon tämän kevättalven käsityöläisolutvalikoimaan ja sitä kautta omaan olutkaappiini. Se ei tosin viihtynyt kauaa kaapinovien takana, vaan päätyi pian ostamisen jälkeen lasiini ja samalla arvioni kohteeksi.

Panimo: Maku Brewing

Olut: Savu Porter

Tyyli: Porter

Prosentit: 5,9 %

Kantavierre: 16 °P

Katkeruus: 46 IBU

Väri: 164 EBC

Tuoksu: Oluen ensituoksu vie ajatukset välittömästi saunan lauteille. Pehmeä savuisuus sekoittuu vähitellen turpeisuuteen ja maamaisuuteen. Lopputuoksu on viipyilevä, paahteinen, hiukan tuhkainenkin. Jotenkin kovin suomalaisen tuoksuinen olut.

Ulkonäkö: Syvän kastanjanruskean oluen vaahto on keskirunsas, vaaleanruskea ja melko tiivis.

Maku: Ensisiemaisun maltaisuuden jälkeen oluesta nousee esiin paahteisia, kahvipapumaisia, greippisen katkeria ja savuisia sävyjä. Loppumaussa häivähtävät kuiva kaakao ja vanilja seuranaan hienoinen aavistus lakritsaa. Makuprofiili on sopusuhtainen ja eri elementit ovat tasapainossa.

Suutuntuma: Suutuntuma on silkkinen, liukas ja pehmeä. Olut solahtaa kurkusta alas kuin huomaamatta. Hiukkasen paksumpi suutuntuma olisi tosin todennäköisesti tehnyt oluesta vielä paremman.

Omat pisteeni Olutoppaassa:  36/50

Mihin tilanteeseen sopii? Tässä arvioitu Savu Porter-yksilö nautittiin saunaillan etkojuomana. Miellyttävän puusavuisten piirteidensä ansiosta olut viihtyykin erityisen hyvin niin puu- kuin sähkösaunojen välittömässä läheisyydessä. Lauteille asti en kuitenkaan lähtisi pulloa nostamaan. Saunailtojen ohella osuvia konteksteja maanläheisen ja kursailemattoman Savu Porterin maisteluun voisivat olla esimerkiksi kesämökki ja eväsretki.

Loppukaneettina mainittakoon, että näkisin tästä oluesta mielelläni tulevaisuudessa vielä hiukan vahvemman, syvemmän ja intensiivisemmän version. Sen voisi nimetä vaikka Savu Imperial Porteriksi.

Lisätietoja:

Maku Brewing Savu Porter Alkon sivuilla:

http://www.alko.fi/tuotteet/779274/

Maku Brewing Savu Porter Olutoppaassa:

http://olutopas.info/olut/6152/maku-savu-porter

Maku Brewing Savu Porter Ratebeerissä:

http://www.ratebeer.com/beer/maku-savu-porter/310041/

Kotipanimo-olutta: Laurin ja Sakun panimon PSP Stout

Taustaa: Sain taannoin maisteltavakseni kotipanimo-olutta Laurin ja Sakun panimosta. Kyseessä on Naantalin Livonsaaressa sijaitseva noin 50 litran keittokoon kotipanimo. Panimotoimintaa pyöritetään kokeilevalla jalat maassa-asenteella. Toiminnan tuloksena on syntynyt monia tarkkaan mietittyjä ja tunteella toteutettuja oluita.

Saamani olut on nimeltään PSP Stout; talven tarpeita ajatellen luotu erittäin tumma ja jokseenkin tuhdinpuoleinen olut. Oluen taustalla vaikuttaa kiinnostava ja harvinainen kombinaatio belgihiivaa sekä East Kent Goldings-, Cascade- ja Chinook-humaloita. Jotain amerikkalaista, jotain brittiläistä ja jotain belgialaista sekä rippunen mielikuvitusta on yhdistynyt olueksi, jota lasiin kaataessaan tunsi taas vääjäämättä olevansa jännän äärellä.

Panimo: Sakun ja Laurin kotipanimo

Olut: PSP Stout, #35B

Tyyli: Belgihiivalla kypsytetty stout

Prosentit: 6,2 %

Katkeruus: 55 IBU

Väri: Erittäin tummanruskea

Tuoksu: Ensituoksu on pehmeän hedelmäinen ja belgihiivainen, aprikoosi nousee tuoksusta ensimmäisenä mieleen. Sitä seuraa syvän luumuinen, lakritsinen ja rusinainen päätuoksu. Lopputuoksussa on kuivaa paahteisuutta ja hieman joistain portereista (esim. pitkäaikainen suosikkini Cutthroat Porter) tuttua talkkunaisuutta.

Ulkonäkö: Erittäin tummanruskeassa oluessa on hunajanruskea, runsas ja kuohkean kermainen vaahto.

Maku: Oluen alkumaku on syvän salmiakkinen ja vahva. Maun keskivaiheilla limppumaiset, kuivakakkumaiset, kastanjaiset ja luumuiset aromit ovat hallitsevia. Loppumaussa tulevat esiin ruskea sokeri, vanilja ja appelsiini. Kokonaisuus on erittäin vivahteikas ja samalla hiukan hämmentävä. Olut ei solahda helposti mihinkään minulle entuudestaan tuttuun kategoriaan. Siitä huolimatta se on erittäin hyvää.

Suutuntuma: Alkutuntuma on puraiseva. Ensipuraisu taittuu pehmeäntäyteläiseen ja paksuun, lähes öljymäiseen suutuntumaan. Suutuntuman kerroksellisuus on miellyttävä ja sopii kokonaisuuteen saumattomasti.

Pisteet Olutoppaan asteikolla:  39/50

Mihin tilanteeseen sopii? Tämä olut oli minulle ihan uudenlainen kokemus, vaikka olenkin oluita jokusen kipaleen elämäni aikana ehtinyt maistamaan. Arvioisin, että oluen tyylilaji sijoittuu jonnekin porterin ja tumman belgin välimaastoon, joskin oluesta erottui myös vahvoja imperial stout-henkisiä piirteitä. PSP Stout sopii parhaiten uusia kokemuksia janoavalle olutharrastajalle. Itse maistelin olutta tumman suklaan kanssa ja totesin yhdistelmän toimivaksi.

Kaapissani kypsyy vielä toinen pullo PSP Stoutia, muokkailen suosituksia tarvittaessa ja lisään arvioon vertailuja myöhemmin, kun saan kokemusta kypsyneemmästä versiosta.

Iso kiitos kiinnostavasta oluesta Saku ja Lauri!