XX Real Ale Festival Gallows Birdissä

Real Ale Festivalia vietettiin Gallowsissa viime viikonloppuna jo kahdettakymmenettä kertaa, eli pidetty oluttapahtuma on ehtinyt kunnioitettavaan ikään. Tarkoitus oli ehtiä käymään paikalla jo perjantaina, mutta homma venähti valitettavasti lauantaihin, jolloin monet ennakkoon eniten odottamistani oluista olivat ehtineet jo loppua. Koska kaikenlaista kiinnostavaa kuitenkin vielä oli jäljellä, tuli paikalle lähdettyä katsastamaan meininki.

Real Ale Festival on niitä harvoja hetkiä, kun muuten kovin rauhallinen Gallows pursuaa liitoksistaan kaikenlaisten real ale -intoisten ahtautuessa samaan baariin samaan aikaan. Tupaten täysi ympäristö ei ole mikään ihanteellisin oluiden syvälliseen arviointiin, joten tyydyin tekaisemaan lyhyet lausunnot ja nappaamaan keskinkertaiset kuvat kustakin tuotteesta.

Vasemmalla Midnight Express, keskellä edessä Earl Grey IPA ja oikealla Bishop's Farewell

Mieleenpainuvimmat oluet lauantaina jäljellä olleista olivat Marblen Extra Porter, Marblen ja Emelissen Earl Grey IPA sekä Salopianin Midnight Express. Extra Porter oli Citra- ja Nelson Sauvin -humaloitu porter. Kaksi lempihumalaani hieman epätyypillisesti porterissa houkuttelivat maistamaan Extraa ja tottavie tämä oli maistelun arvoinen. Hedelmälakritsainen ja paahteisen kahvinen pohjamaku vei mennessään ja ihan vaivihkaa jostain maun syvyyksistä ilmaantui aamuinen viidakko kaikkine trooppisine hedelmineen ja pitkine kasteisine viherkasveineen. Citramaista sitruunaruohoisuutta ja limeä oli paketissa juuri sopivasti kirpakoittamaan hauskalla tavalla espressoisen ja lakuisen maukasta pohjaa. 

Earl Grey IPA oli myös tyylilleen epäortodoksisesti toteutettu olut, sillä katkeran greippisyyden, männynkäpyjen ynnämuun ipatyypillisen tilalla olikin teetä ja kukkaketo. Hedelmäisen teen, kukkasten, persikan ja maustekakun yhdistelmä oli rauhoittava ja oikein miellyttävä. Tasapainoinen ja zen IPA, jonka hillityssä eleganssissa oli jotain perienglantilaista.

Salopianin Midnight Expressiä maistaessani eka lausahdukseni oli: "Tää maistuu ihan nuotiolla paahdetulle Kouvolan lakritsille". Oli maussa muutakin, muun muassa saunamaista savua, tervaleijonapastillia ja espressoa. Jotenkin nämä lakritsiin päin kallistuvat tuotokset ovat real aleissa se minun juttuni. Tuntuu, että lakritsi tulvahtaa esiin täydellä voimallaan parhaiten nimenomaan silloin, kun hiilihapot ovat minimissä.

Iloinen yllätys festareilla oli myös golden ale Oakham Bishop's Farewell. Yleensä vaikea tyylilaji ei aina oikein osu kohdalleen myöskään real aleissa, mutta tämä jyväinen, miedosti maltainen ja kivasti mandariininen olut oli onnistunut esimerkki omasta tyylistään. Golden alejen ongelmana on mielestäni usein överiksi menevä makeus, mutta Piispan jäähyväisissä hunajaisuus oli maltillista ja luonnollisen oloista.

AE - Munich Table Beer etualalla ja takana Extra Porter

Illan parhaan välioluen tittelin vei Linesin AE - Munich Table Beer. Aprikoosihilloinen, vaniljainen ja hivenen veriappelsiininen olut oli 2,8 prosenttiinsa nähden poikkeuksellisen maukas. Liiallista imelyyttä tai lässähtänyttä bulkin pahvista maltaisuutta ei ollut havaittavissa, vaan toteutus oli raikas ja hedelmäinen. Vitsi, kun tällaisia mietoja oluita olisi enemmän. Linesiltä olisin mielelläni testannut muutakin, erityisesti Dry Hopped IPAa tai Nelson Saisonia, vaan kun ne muut oli jo loppu. Huokaus.

Tykkäsin Real Ale Festivalista tänäkin vuonna ja arvioisin, että oluiden taso oli noussut sitten viime kerran. Polettisysteemi toimi pääosin sujuvasti, joskin illan edetessä porukka alkoi kasaantumaan tukkeeksi baaritiskin eteen. Kotoisaa festaria voisi mielestäni kuitenkin parantaa kahdella tavalla: suurentamalla erityisesti niiden juomien eriä, joiden Ratebeer-pisteet ovat korkeat tai joilla on muuten erityinen maine sekä tarjoamalla (niin festareilla kuin muinakin aikoina) jotain muutakin ruokaa kuin fish and chipsiä ja makkaralautasia (ei sillä, etteivätkö nämä varmasti monelle maistuisi, mutta silti, kasvisruoalle ja katuruoalle olisi varmasti täällä Espoossakin kysyntää).

Mites te lukijat, olitteko paikalla ja löytyikö suosikkeja? Entä ehtikö joku onnekas maistaa Linesin Dry Hopped IPAa ja CA Nelson Saisonia?