|
Festarin paras olut ja yksi parhaista koskaan juomistani oluista |
Olipa kerran lokakuinen ja loskainen lauantai ja OlutExpo. Ja
viime vuodelta tuttu hytisyttävä jonotus ulkona epämääräisessä katoksessa, joka tällä
kertaa tuntui loppuvan ennen kuin alkoikaan. Joskus sitä toivoisi, että
tällekin festarille kuljettaisiin ihan perinteiseen tapaan Kaapelitehtaan
pääovesta, eikä sivuovesta salavihkaa livahtaen kuin alaikäisten kotibileisiin.
Jouhevasti porukka kuitenkin siirtyi sisätiloihin ja pian tuli jo oma vuoro
sujahtaa pikkuisen portin takana piilevään olutmaailmaan. Maksua varten kaulaan
ripustettiin rehvakkaan oranssinen kortti, joka sai autuaasti unohtamaan, että
oma lehdistökortti jäi tällä kertaa perjantain työkiireperäisen poissaolon
takia lunastamatta.
|
Hiljaa, niin hiljaa, alkaa OlutExpon lauantai |
Ensi silmäyksellä suuri sali näytti hämmentävän tyhjältä
viime vuoteen nähden. Tilaa hallitsivat valtaisat ja houkuttelevilla
nojatuoleilla ja vanhan ajan kirjastohuonetta imitoivilla seinillä varustetut
viskitiskit, kun taas panimojen piskuisilla tiskeillä istumapaikkoja tahi sen
suurempaa stailausta ei tainnut olla tällä kertaa ollenkaan. Silmät hakivat
Diamondin tiskin ohella montaa muutakin tuttua kiintopistettä, mutta jotain
tällä kertaa oli jäänyt puuttumaan. Sanoisin, että tarjonta oli viimevuotista
selvästi suppeampi ja monet panimot olivat lähteneet liikkeelle lähes saman tai
täysin identtisen setin kanssa kuin kesäfestareillekin. En tehnyt varsinaista ennakkolistaa
festarivisiitille, koska arvelin sen jäävän melko lyhyenlännäksi minulle uusien
ja erityisen kiinnostavien tuotteiden tarjonnan ollessa harmillisen
minimaalinen.
Muutama tuote oli kuitenkin mielessäni saapuessani Kaapelitehtaan
kelmeiden valojen alle. Ensimmäinen näistä oli Hiiden Bun Intended, joka
osoittautui miedohkon maustekakkumaiseksi ja kahviseksi, toisin sanoen
pehmeäksi ja kivaksi aloitusjuomaksi.
Mukava aloitus sai jatkoa, kun Brooklynin tiskillä lasiin
läpsähti Kiwi's Playhouse, punaviinitynnyrikypsytetty ja kiiveillä ja
laktobasilleilla härötetty hapanolut. Härötetty siksi, että tämä varsin härö,
suorastaan hörähdyksiä aiheuttava yhdistelmä ei nyt ehkä ihan ekana tulisi
mieleen juuri kenellekään normeja kunnioittavalle oluenpanijalle. Monikerroksisen
oluen alkumaussa oli happamanmakeaa kiwisorbettia, keskimaussa trooppisia
hedelmiä ja pientä jälkeä humalakävyistä ja lopussa nahkaista ja suuta
kuivattavaa punaviinimäisyyttä. Jokseenkin jenkkihenkinen ja sitrusvoittoinen
hapanolut hienostuneilla punaviinivivahteilla.
Ruokaosuudesta tuli myös testattua jälleen Bryggerin
erinomaisia juustoja, joita maistelin ekan kerran viime kesänä. Juustojen
kanssa siemailin mieheni lasista samaisen panimon Roggenbockia, joka
osoittautui juustoseurassa melko hillityn sikaiseksi, savupalvista settiä ja
maltaisen makeaa settiä lähinnä.
Jos minun pitäisi jakaa OlutExpon iloisin yllätys -palkinto,
päätyisin melko varmasti CoolHeadin Heavy Sunshine Tonka Beansiin, sen verran
vahvan vaikutuksen tämä tuhti, luumuinen, kookoksinen, vaniljainen ja kaakaoinen
olut teki minuun. Tietyt oluet tuovat heti joulun mieleen ja tämä oli juuri
sellainen.
|
Makun Deep-fried Mars Bar |
|
Esteettisesti hieman epäilyttävä ruokalaji nämä friteeratut Mars-patukan palat :D |
Kummallisin kokemus oli Maku Brewingin tiskin Deep-fried
Mars Bar -olut, joka maistui maapähkinöiltä ja suklaalta. Jaskan vinkistä
odottelin, että saisin maistaa olutta myös friteerattujen Mars-patukoiden
kanssa ja yhdistelmä osoittautui selvästi paremmaksi kuin olut tai patukka
sellaisenaan. En silti ihan vakuuttunut tästä uppopaistohommasta, ehkä homma
olisi mieluummin pitänyt vetää Omnipollo-henkisesti ihan kunnolla överiksi, eli
tekaista melko vahva ja makea olut, jossa olisi ihan järjettömästi suklaan ja
pähkinän makua. Nyt olut jäi vähän leimiksi ja vaati suklaapatukan täydentämään
makuaan.
Festarin hienoimman oluen titteli menee itseoikeutetusti Firestone
& Walkerin Stickee Monkeelle. Knoppitietona tähän väliin, että olut ei ole saanut lievästi ärsyttävää nimeänsä tahmeista apinoista, vaan Kalifornian Central Coastille tyypillisestä
Sticky Monkey -nimisestä keltaisesta kukasta. Olen aiemmin maistanut samaista olutta (tosin toki eri vuosikertaa)
Kööpenhaminan CBC:ssä jokunen vuosi sitten, mutta vasta nyt pääsin ihan
kunnolla keskittymään tähän huikean upeaan makupommiin. Hopeatoffeeta, ruskeaa
sokeria, palanutta mallasta, pihkaa ja kuivahedelmiä taustalla tanssivalla
hennolla mausteisuudella; todella miellyttävä ja asiaankuuluvan tuhdilla,
samettisella rungolla varustettu mestariteos.
About parin tuhannen oluen maistelukokemuksella sanoisin,
että poikkeuksellisen oluen erottaa tuoksusta. Kaikkein parhaita oluita ei edes
raaskisi juoda, koska niitä voisi ihan hyvin vaan haistella ikuisesti. Kiitos
OlutExpo, että toitte Firestone & Walkerin parhaita oluita vihdoin ja
viimein suomalaisten festarikävijöiden saataville! Ps. Kuulemma mietoja
Firestone & Walkereita tulee myös ruokakauppoihin piakkoin. Ne eivät ole
ihan samaa luokkaa kuin vahvemmat serkkunsa, mutta laatutuotteita anyway.
Toivottavasti tulevat miedot oluet ovat myös tuoreita, jotkut festarikävijät
nimittäin valittivat, että panimon mieto tarjonta festareilla oli jo parhaat
päivänsä nähnyt.
|
Fat Lizardin BlackTopin randalizerissa oli chiliä ja kahvia, tuloksena kahviöverinen olut |
|
Thornbridgen hauskasti nimetty havuinen red ale Tonttu |
Kivat OlutExpoilut oli taas ja hyvä maku jäi lopulta suuhun,
eikä vähiten siksi, että illan vika olut oli edellämainittu Stickee Monkee. Parasta olivat
Ruokastudio ja tietyt tarkkaan valikoidut oluterikoisuudet, pahinta vähän liian
väljäksi jäänyt sali, josta puuttui pari minulle erityisen mieluista tiskiä ja
muutama todella tärkeä panimo (esim. Omnipollo, Buxton, Stone ja Founders).
Korttimaksu oli kätevä ja vesipullotiskistä tykkään edelleen. Myös yläkerran ruokapuoli vaikutti monipuoliselta ja kivasti erilaiset ruokavaliot (lue kasvis- yms. ei snägäripekoniöveriruokavaliot) huomioon ottavalta, vaikka tällä kertaa en tullut maistaneeksi kuin juustoja.
Lisätietoa:
http://olutexpo.fi/fi/etusivu/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti