Häröilyä, narskuvia manteleita ja mallaslunta: OlutExpo-raportti

Festarin paras olut ja yksi parhaista koskaan juomistani oluista

Olipa kerran lokakuinen ja loskainen lauantai ja OlutExpo. Ja viime vuodelta tuttu hytisyttävä jonotus ulkona epämääräisessä katoksessa, joka tällä kertaa tuntui loppuvan ennen kuin alkoikaan. Joskus sitä toivoisi, että tällekin festarille kuljettaisiin ihan perinteiseen tapaan Kaapelitehtaan pääovesta, eikä sivuovesta salavihkaa livahtaen kuin alaikäisten kotibileisiin. Jouhevasti porukka kuitenkin siirtyi sisätiloihin ja pian tuli jo oma vuoro sujahtaa pikkuisen portin takana piilevään olutmaailmaan. Maksua varten kaulaan ripustettiin rehvakkaan oranssinen kortti, joka sai autuaasti unohtamaan, että oma lehdistökortti jäi tällä kertaa perjantain työkiireperäisen poissaolon takia lunastamatta.

Hiljaa, niin hiljaa, alkaa OlutExpon lauantai

Ensi silmäyksellä suuri sali näytti hämmentävän tyhjältä viime vuoteen nähden. Tilaa hallitsivat valtaisat ja houkuttelevilla nojatuoleilla ja vanhan ajan kirjastohuonetta imitoivilla seinillä varustetut viskitiskit, kun taas panimojen piskuisilla tiskeillä istumapaikkoja tahi sen suurempaa stailausta ei tainnut olla tällä kertaa ollenkaan. Silmät hakivat Diamondin tiskin ohella montaa muutakin tuttua kiintopistettä, mutta jotain tällä kertaa oli jäänyt puuttumaan. Sanoisin, että tarjonta oli viimevuotista selvästi suppeampi ja monet panimot olivat lähteneet liikkeelle lähes saman tai täysin identtisen setin kanssa kuin kesäfestareillekin. En tehnyt varsinaista ennakkolistaa festarivisiitille, koska arvelin sen jäävän melko lyhyenlännäksi minulle uusien ja erityisen kiinnostavien tuotteiden tarjonnan ollessa harmillisen minimaalinen.

Muutama tuote oli kuitenkin mielessäni saapuessani Kaapelitehtaan kelmeiden valojen alle. Ensimmäinen näistä oli Hiiden Bun Intended, joka osoittautui miedohkon maustekakkumaiseksi ja kahviseksi, toisin sanoen pehmeäksi ja kivaksi aloitusjuomaksi. 

Mukava aloitus sai jatkoa, kun Brooklynin tiskillä lasiin läpsähti Kiwi's Playhouse, punaviinitynnyrikypsytetty ja kiiveillä ja laktobasilleilla härötetty hapanolut. Härötetty siksi, että tämä varsin härö, suorastaan hörähdyksiä aiheuttava yhdistelmä ei nyt ehkä ihan ekana tulisi mieleen juuri kenellekään normeja kunnioittavalle oluenpanijalle. Monikerroksisen oluen alkumaussa oli happamanmakeaa kiwisorbettia, keskimaussa trooppisia hedelmiä ja pientä jälkeä humalakävyistä ja lopussa nahkaista ja suuta kuivattavaa punaviinimäisyyttä. Jokseenkin jenkkihenkinen ja sitrusvoittoinen hapanolut hienostuneilla punaviinivivahteilla.

The stage, jolta annoksia jaeltiin pöydissä istuvalle yleisölle

Karpalo-mantelikakku ja mukavasti suussa rapsahtavat mantelit

Fine dining -esityksen kasvisruoka: kukkakaalia ja mallaslunta

Fine dining -esityksen liharuoka, jota en itse ruokavaliosyistä maistanut

Olin unohtanut kokonaan, että OlutExpossa on tänä vuonna uutuutena mukana Ruokastudio. Kerkisimme kuitenkin ajoissa paikalle, kun päivän eka Ruokastudio oli juuri startannut ja asetuimme pöytään katselemaan oluella höystetyn sabayon-kastikkeen valmistusta. Ruokastudio olikin yksi festaripäivän kohokohdista: oli ihanaa päästä kuulemaan erilaisten olutpitoisten ruokalajien valmistuksesta ja lopuksi nauttia makoisia suolaisia ja makeita maistiaisia kakusta falafeleihin sekä kukkakaaleihin ja mallaslumeen (jep, sellaistakin on olemassa ja se maistuu aika hauskasti viljaiselta ja ruisleipämäiseltä) ilman erillistä maksua. Toivottavasti Ruokastudio tulee jatkossakin olemaan mukana festareilla, ainakin uusi konsepti näytti vetävän porukkaa todella hyvin ja ihmiset olivat silmin nähden innoissaan.

Ruokaosuudesta tuli myös testattua jälleen Bryggerin erinomaisia juustoja, joita maistelin ekan kerran viime kesänä. Juustojen kanssa siemailin mieheni lasista samaisen panimon Roggenbockia, joka osoittautui juustoseurassa melko hillityn sikaiseksi, savupalvista settiä ja maltaisen makeaa settiä lähinnä. 

Jos minun pitäisi jakaa OlutExpon iloisin yllätys -palkinto, päätyisin melko varmasti CoolHeadin Heavy Sunshine Tonka Beansiin, sen verran vahvan vaikutuksen tämä tuhti, luumuinen, kookoksinen, vaniljainen ja kaakaoinen olut teki minuun. Tietyt oluet tuovat heti joulun mieleen ja tämä oli juuri sellainen.

Makun Deep-fried Mars Bar

Esteettisesti hieman epäilyttävä ruokalaji nämä friteeratut Mars-patukan palat :D

Kummallisin kokemus oli Maku Brewingin tiskin Deep-fried Mars Bar -olut, joka maistui maapähkinöiltä ja suklaalta. Jaskan vinkistä odottelin, että saisin maistaa olutta myös friteerattujen Mars-patukoiden kanssa ja yhdistelmä osoittautui selvästi paremmaksi kuin olut tai patukka sellaisenaan. En silti ihan vakuuttunut tästä uppopaistohommasta, ehkä homma olisi mieluummin pitänyt vetää Omnipollo-henkisesti ihan kunnolla överiksi, eli tekaista melko vahva ja makea olut, jossa olisi ihan järjettömästi suklaan ja pähkinän makua. Nyt olut jäi vähän leimiksi ja vaati suklaapatukan täydentämään makuaan.

Festarin hienoimman oluen titteli menee itseoikeutetusti Firestone & Walkerin Stickee Monkeelle. Knoppitietona tähän väliin, että olut ei ole saanut lievästi ärsyttävää nimeänsä tahmeista apinoista, vaan Kalifornian Central Coastille tyypillisestä Sticky Monkey -nimisestä keltaisesta kukasta. Olen aiemmin maistanut samaista olutta (tosin toki eri vuosikertaa) Kööpenhaminan CBC:ssä jokunen vuosi sitten, mutta vasta nyt pääsin ihan kunnolla keskittymään tähän huikean upeaan makupommiin. Hopeatoffeeta, ruskeaa sokeria, palanutta mallasta, pihkaa ja kuivahedelmiä taustalla tanssivalla hennolla mausteisuudella; todella miellyttävä ja asiaankuuluvan tuhdilla, samettisella rungolla varustettu mestariteos. 

About parin tuhannen oluen maistelukokemuksella sanoisin, että poikkeuksellisen oluen erottaa tuoksusta. Kaikkein parhaita oluita ei edes raaskisi juoda, koska niitä voisi ihan hyvin vaan haistella ikuisesti. Kiitos OlutExpo, että toitte Firestone & Walkerin parhaita oluita vihdoin ja viimein suomalaisten festarikävijöiden saataville! Ps. Kuulemma mietoja Firestone & Walkereita tulee myös ruokakauppoihin piakkoin. Ne eivät ole ihan samaa luokkaa kuin vahvemmat serkkunsa, mutta laatutuotteita anyway. Toivottavasti tulevat miedot oluet ovat myös tuoreita, jotkut festarikävijät nimittäin valittivat, että panimon mieto tarjonta festareilla oli jo parhaat päivänsä nähnyt.

Fat Lizardin BlackTopin randalizerissa oli chiliä ja kahvia, tuloksena kahviöverinen olut

Thornbridgen hauskasti nimetty havuinen red ale Tonttu

Kivat OlutExpoilut oli taas ja hyvä maku jäi lopulta suuhun, eikä vähiten siksi, että illan vika olut oli edellämainittu Stickee Monkee. Parasta olivat Ruokastudio ja tietyt tarkkaan valikoidut oluterikoisuudet, pahinta vähän liian väljäksi jäänyt sali, josta puuttui pari minulle erityisen mieluista tiskiä ja muutama todella tärkeä panimo (esim. Omnipollo, Buxton, Stone ja Founders). Korttimaksu oli kätevä ja vesipullotiskistä tykkään edelleen. Myös yläkerran ruokapuoli vaikutti monipuoliselta ja kivasti erilaiset ruokavaliot (lue kasvis- yms. ei snägäripekoniöveriruokavaliot) huomioon ottavalta, vaikka tällä kertaa en tullut maistaneeksi kuin juustoja.

Lisätietoa:

http://olutexpo.fi/fi/etusivu/